Asiaa!

Huomaan, että blogi on viime aikoina ollut täynnä kaikkea asian vierestä, muttei lainkaan sitä mitä pitää, eli sukkulalla ja neulalla luotua. Se on oikeasti sitä, mistä tahtoisin kertoa.

Syy tähän on se, että teen Jääsken naisen kansallispuvun mallipukuja. Jääsken kansallispukua siis tarkistetaan parhaillaan vastaamaan esikuviaan. Ja mallipuku on se eka puku, joka valmistetaan valittujen esikuvien pohjalta. Itse asiassa teen kahta mallipukua, sillä A-puku jää Suomen kansallispukukeskuksen haltuun "piiloon" ja B-puku sitten tilaajayhteisölle, joka tässä tapauksessa on Jääski-seura. A-pukua saattaa nähdä silloin tällöin näyttelyissä, mutta sitä ei ole tehty käytettäväksi. B-puvun käytöstä päättää omistaja, useimmiten sitä käytetään markkinointitarkoituksiin.

Aina välillä A-puvun tarkoitus herättää keskustelua. Miksi tehdään isolla rahalla kansallispuku piiloon varastoon? Siksi, että museoon talletetut esineet ovat vanhoja (yllätyitkö?) ja usein huonokuntoisiakin. Museon tehtävä on säilyttää (maailman tappiin...) ja esineet kärsivät esilleotoista. Mallipuku on olemassa sitä varten, että kun langat ja kankaat muuttuvat, mallipukuun verrataan uusia, eikä esikuvia tarvitse ottaa esille. Siitä, miten hyvä tämä systeemi on, saa olla mitä mieltä vain, mutta näin se nyt menee.

Käytännössähän mallipuvussakin joudutaan tekemään kompromisseja. Otanpa esimerkin: meneillään olevassa työssä on sarkaviitan esikuvan kirjailussa käytetty tiheäkierteistä, mutta kuohkeaa lankaa. Sopivan paksuista ja oikean väristä, kirjonnan kestävää lankaa varmasti löytyy maailmasta, mutta sen etsimiseen ei voi käyttää loputtomasti aikaa. Ja samalla langan pitäisi olla sellaista, että sitä vielä jatkossakin puvun tekijät saavat jostain. Tähän löysin langan Norjasta. Lanka ei ole täydellisen samanlaista, mutta riittävän lähellä. "Riittävän" määrittelee puvulle nimetty asiantuntija. Sitten, kun tuo lanka katoaa maailmasta ja on aika etsiä uusi, otetaan huomioon se, millainen esikuvan lanka on ja pyritään sitä kohti, eikä ainakaan siitä pois päin.

Miksi en ole kirjoittanut työn teosta? Miksei tässä ole puvusta kuvia?
Jääski-seura maksaa ison rahan tarkistusprojektista ja heillä on oikeus Suureen Julkistukseen sitten aikanaan, kun puku on valmis. Olisi vähän epäreilua, jos esittelisin puvun vaihe vaiheelta jo nyt. Otan kyllä kuvia tässä työn edetessä ja saatan hyvin esitellä ne sitten, kun puku on julkistettu.

Voin kertoa kuitenkin sen verran, että olen tehnyt jo A-puvun paidan ja B-puvun paita on tekeillä.
Paidan pääntien kirjonta on hentoinen ja pieni, hiiren hipsutus.
Molemmat sarkaviitat ovat valmiina (mie kudoin sarat) ja A-puvun liivi. Liivissä on hauska juttu, odottakaas vaan, kun näette sen :D
Tuula Pärnäsen kutoma kaunis kostulikangas odottaa rullalla pajalla ja A-kostulin pääntiekaitaleen kirjonta on hyvässä vauhdissa. Hunnusta on sidottu 2 kokeilua ja sykerön malli selvitelty. Tuula on kutonut myös liivikankaan ja tulee kutomaan vielä essukankaat ja hamekankaat - pukuun tulee 2 essua ja 2 hametta. Marjo Vainio on neulonut kokonaan kudottuun essuun helmapitsin. Annikka Eilola nyplää nyytinkiessun nyytingit. Taina Kangas tekee ohjeet ja kaavat. Paljinsolki löytyy Kulta-Sepon mallistosta. Asiantuntijana toimii Leena Holst.

Mie menen nyt sohvalle, laitan Katja Ketun Kätilö -äänikirjan soimaan ja jatkan katesaumojen ompelua. Niitä riittää, metritolkulla.

P.S. Edellinen Jääsken kansallispuku, jonka tein, oli tämä :) Siinä oli omat haasteensa ja tuossa vaiheessa alushame olisi ollut hyvä juttu. (Ei tarvitse pelätä, että noin yleensä kertoisin asiakkaistani kenellekään. Tässä tapauksessa asiakas kertoi itse.)

2. P.S. Muistakaas arvonta :)