Termit haltuun

Facebookin Kansallispuku-ryhmässä heräsi jälleen kerran tarve määrittää yhteiset termit kansallispukualan sanastolle. On olemassa sanastoja, joissa määritellään enemmän tai vähemmän hyvin fyysisten kansallispukujen osia ja niihin liittyvien materiaaleja, vaikkapa tämä. Sen sijaan yleisemmin kansallispuvuista ja niiden historiasta puhuttaessa melkoisen erilaisia mielikuvia herättävät mm. termit "perinteinen", "aito", "alkuperäinen", "oikea" ja "vanha". Ne ovat sanoja, joita mie en mielelläni käytä kansallispuvun yhteydessä juuri siitä syystä, että ne voi määritellä niin monella tavalla.

Käsittelen tässä jutussa vain suomenkielisten alueiden kansallispukuja. Ruotsinkielisen alueen puvuista vastaa Brage ja heillä on erilainen tapa käsitellä asiaa. Osa termeistä toki koskee molempia. 

Huono kansallispukutermi tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille

"Perinteinen" tekniikka voi tarkoittaa yhtälailla sitä tekniikkaa, jolla kansallispuvut on perinteisesti tehty, kuin sitä tekniikkaa, joilla kansallispukujen esikuvat tehtiin. Tekniikassa on huikea ero, jos puhutaan vaikkapa 1950-luvulla tehdyistä kansallispuvuista. Oman lisänsä tähän tuo sitten 1970-luvun lopussa alkanut suuntaus, joka pyrkii palauttamaan kansallispuvun valmistamisen tekniikat esikuvien kaltaisiksi. Sitä on harjoitettu 35 vuotta, eikö sekin ole jo aika perinteistä?

Floderipitsiä käytetään tykkimyssyjen tykeissä. Se on nyplätty kolmessa osassa, ommeltu yhteen ja yhdistetty "luuksi" kutsuttuun kangaskaitaleeseen. Tykkipitseissä käytetään myös muita pitsejä ja joskus poimutettua batistia.

"Vanhempi versio" tarkoittaa useimmiten kansallispuvussa versiota, joka on kauempana esikuvasta kuin uudempi. Silti "uudempi malli" tai "uudempi versio" kuulostaa monen korvaan vähemmän "oikealta" kuin "vanhempi". Saati "wanha"... Kansallispukumaailmassa ei oikein voi tehdä yleistyksiä pukujen eri versioista. Esimerkiksi Sulkavan puvusta on olemassa ainakin kolme versiota. "Vanha Sulkavan puku" on hartuushameellinen ja harvoin nähty. Sille on kuitenkin esikuva toisin kuin "uudemmalle Sulkavan puvulle", joka on aikalailla kokonaan suunniteltu. Tästä uudemmasta on vielä olemassa sellainen versio, jossa työtapoja on muutettu lähemmäs esikuvia.

"Oikea"... En menisi käyttämään kansallispukuyhteyksissä kovin helposti sanaa "oikea", paitsi silloin kun puhutaan vasemman vastakohdasta. Kansallispuvun historiaan kuuluu monta vaihetta ja kaikkina aikoina tehdyt kansallispuvut ovat ihan oikeita. Motiivit ovat muuttuneet vuosien varrella ja nyt olemme tilanteessa, jossa meillä on rikas kanta kansallispukuja eri käyttötarkoituksiin ja tarpeisiin.

"Aito". Tähän törmää lähinnä myynti-ilmoituksissa, joissa myyjällä ei oikeastaan ole mitään aavistusta siitä, mitä hän on myymässä. Siinä yhteydessä "aito"-sana on niin tyhjä, että kaikuu. Noin muuten viittaan tuohon "oikea"-sanaan ja niputan aidon sen kanssa.

"Alkuperäinen". Tätä voi käyttää, jos siihen liittyy joku toimiva määre. Alkuperäinen voi viitata esikuvaan tai kansallispukuun. Olisin sanan kanssa varovainen ja pitäisin huolen, että kaikki keskustelijat käyttävät sanaa samassa mielessä. 

Kymin naisen kansallispuvun liivikangas on esikuvan mukaisesti ripsiksi kudottua palttinaa. Kude on ohutta karstalankaa.

"Kansanpuku" on ilman määreitä myöskin aika moninaisesti ymmärretty. Sarafaani ja feresi ovat kansanpukuja siinä mielessä, että nykyisiä sarafaaneja ja feresejä ei tehdä toistaen pukuhistoriallisesti jonkin tietyn aikakauden ja paikan pukuja. Toisaalta se, että niitä käyttävät muut kuin se alkuperäinen kansa (Karjalan ortodoksit Vienassa, Aunuksessa ja Raja-Karjalassa) riittää miusta tekemään siitä jonkin muun kuin kansanpuvun. Paitsi silloin jos käyttäjä on oikeasti Karjalan ortodoksi tai heidän jälkeläisensä ja hänen pukunsa on juuri omien juurien pukujen mukaisesti tehty. Mie täytän tuon jälkeläis- ja uskontomääreen, mutta miulla ei ole oikeasti hajuakaan, mitä kaikkia feresimalleja juuri Suojärvellä on käytetty.
Saamen puku on kansanpuku ja se on miusta erinomainen esimerkki siitä. Saamelaiset eivät halua meidän muiden käyttävän pukujaan, niillä on heille merkityksiä, joita me muut emme välttämättä edes ymmärrä ja heidän pukunsa elävät ajassa säilyttäen ne oleelliset piirteet, jotka tekevät siitä heidän kansansa puvun.
Kansanpuku-nimitystä kuulee joskus käytettävän myös ns. "pitäjänpuvuista". Ne ovat joskus "epäonnistuneita pyrkimyksiä kansallispukuun", jolloin esim. yhteys esikuvaan on liian löyhä tai sitä ei ole, esikuvat ovat kansallispukua ajatellen väärältä ajalta tai vaikkapa liian korkean säädyn vaatteita. Usein ne ovat ihan vain tietylle paikkakunnalle suunniteltuja pukuja, joiden tarkoitus on ollakin jotain muuta kuin kansallispuku. Kansanpukuja ne eivät kuitenkaan miun mielestä ole.

Sarafaaneja ja feresejä kutsutaan kansanpuvuiksi, mutta mihin saakka ne ovat niitä?

"Kansanomainen" on oikeastaan miusta hyvä sana ja käytän sitä itse. Siinä pitäisi kuitenkin varmistaa, että puhutaan samasta asiasta. Kun mie sanon kansallispukuyhteydessä "kansanomainen", tarkoitan jotain, mitä esikuvien aikakauden kansa olisi hyvin todennäköisesti tehnyt. Vaikkapa näin: "Tilkuttelu, eli kappaleiden jatkaminen saumoilla on kansanomaista" tai "pyrkimys leveisiin lanteisiin on hyvin kansanomaista" ja lempparini: "Kansanomaisessa työtavassa poikkeama mallikerrassa ei ole virhe. Taito on siinä, että osaa jatkaa niin, että poikkeama näyttää kuuluvan asiaan". Kansanomainen työtapa on usein paljon anteeksiantavampi kuin se, mikä kansallispukujen historian aikana on luotu. Siinä vaan pitää oikeasti tietää, mitä kansa olisi tehnyt. Sitä on valitettavasti hirmuisen vaikea oppia ymmärtämään, kun sitä ei oikein ole esillä. Kansallispuvut tehtiin pitkään ja tehdään osin vieläkin "paremmiksi" kuin esikuvansa.

Tarkistamattomia pukuja voi tehdä kansanomaisemmin, käyttäen kansanomaista kaavoitusta, materiaaleja ja työtapoja. Eli niitä, joita ollaan Kansallispukuneuvoston perustutkimuksesta ja tarkistetuista ja tutkituista puvuista opittu.

Sitten on "kansanomaisia pukuja". Siinä ollaankin sitten taas jo epävakaammalla alustalla. Kansanomainen on ehkä taas jotain, mikä ei ihan ole kansallispuku tai "vähän sinnepäin", moderneista kankaista tai ehkä koneellisesti tehty. Se voi hyvin olla myös jonkin toisen kansan juttuja, eri aikakaudelta kuin kansallispukujen esikuvat tai jotain muuta. Taas aika huteraa.

Kansanomaisessa työtavassa jokaisella pistolla on tarkoitus kiinnittämisen lisäksi myös koristaa. Ompeleita ei pyritä tekemään huomaamattomiksi vaan niillä nimenomaan näytetään taito ja ne toimivat tehosteina kuin farkkujen tikkaukset. Kuvassa on Jääsken naisen tarkistetun kansallispuvun mallipuvun hurstuthameen helman ompelua. Vrt. alempana oleva esikuva.

Mitä sanoja kansallispukujen yhteydessä sitten pitäisi käyttää?

Jos on varma, että kaveri ymmärtää termin samalla tavalla, niin toki saa käyttää mitä vain. Mie en ole ollenkaan sellaisessa asemassa, että miulla olisi oikeus päättää mitään virallisia termejä. Mie kerron kuitenkin, millaisia termejä mie käytän.

"Esikuva" on kansallispukukielessä kansallispuvun esikuva. Kansallispuvut perustuvat maalaisväestön juhlavaatteisiin ajalla n. 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin. Kansallispukumielessä esikuva on siis se, mitä tiedämme tietyn alueen maalaisten juhlapukeutumisesta tuona aikana. Käytännössä esikuva voi olla museoon talletettu (tai jonkun yksityiskokoelmassa oleva) vaatekappale. Esikuva-aineistoon kuuluvat myös perukirjat, valokuvat ja maalaukset, joskin niiden kanssa täytyy olla aina kriittinen. Tai no, niin pitää niiden vaatekappaleidenkin.

Jääsken naisen kansallispuvun hurstuthameen esikuvan helmaa.
Tämä esikuvahame asustelee Kansallismuseon varastolla. 

"Kansallispuku" on pukukokonaisuus, joka on tehty enemmän tai vähemmän esikuvien mukaisesti. Kansallispukuja alettiin valmistaa 1800-luvun loppupuolella kansallisromantiikan aikana. Ensimmäiset mallit julkaistiin 1889, mutta jo sitä ennen oli valmistettu kansallispukuja. Kansallispukuja suunniteltiin erilaisista lähtökohdista, joskus kokonaan ilman esikuvia, joskus hyvinkin esikuvan näköiseksi. Pääasiassa puvut kuitenkin ommeltiin koneella. 1970-luvun lopulla heräsi kiinnostus juuriin ja esikuvien mukaisiin kansallispukuihin. 1979 perustettiin Suomen kansallispukuneuvosto, joka lakkautettiin 2010 ja toiminnot yhdistettiin Suomen kansallispukukeskukseen. Kansallispukuneuvoston aikana ja sen jälkeen "tutkitut uudet puvut"* on tehty mahdollisimman tarkasti esikuvien mukaisiksi. Tieto on kuitenkin lisääntynyt Kansallispukuneuvoston tekemän perustutkimuksen ansiosta valtavasti ja joitakin sen alkuaikoina tehtyjä pukuja ei luultavasti tehtäisi nyt ihan samalla tavalla.

Lavansaaren miehen uuden, tutkitun kansallispuvun sarkaviitan pääntien kirjonta on leikkisän epäsymmetrinen esikuvan mukaisesti. 

"Tarkistettu kansallispuku" liittyy edelliseen kohtaan. Kansallispukuneuvosto ja sittemmin Kansallispukukeskus myös tarkisti ja tarkistaa ennen sen aikaa tehtyjä kansallispukuja. Tästä olen kirjoittanut laajemmin täällä. *

*Usein ihan yksinkertaistuksen vuoksi kaikkia Kansallispukuneuvoston ja Kansallispukukeskuksen aikana koottuja pukuja kutsutaan tarkistetuiksi, vaikkei niistä olisi ollut aiempia versioita. Kansallispuvut.fi-sivustolla näitä kutsutaan mallipuvuiksi, mutta sekin on miusta vähän ongelmallinen termi. Sellaista napakkaa yhden sanan termiä ei valitettavasti ole.

Tätä tarkistusasiaa hämmentää vielä se, että meillä on liuta pukuja, joita on tarkistettu ilman että niitä on hyväksytetty virallisesti. Näitä ovat mm. 1980-luvulla kansallispukualan valmistajien ja alueellisten kansallispukuneuvojien koulutuksen yhteydessä "tarkistetut" puvut. Osa niistä on tarkistettu virallisestikin myöhemmin. Tällaisia epävirallisia tarkistuksia on tehty kymmeniä, esimerkiksi Sulkavan, Vehkalahden, Siikajokilaakson ja Saarijärven kansallispuvuille. Ne ovat eritasoisia ja joissain niistä on vain muutettu olemassa olevat vaatekappaleet kansanomaisemmiksi materiaaleiltaan, kaavoitukseltaan ja työtavoiltaan perehtymättä varsinaisesti esikuviin. Kaikkiin näistä epävirallisesti tarkistetuista puvuista ei saa ohjeita mistään. Ne ovat tekijänsä omaisuutta ja jos tekijä ei huolehdi niiden myymisestä, niitä ei "ole". No, ei kyllä saa kaikkia virallisesti tarkistettuja ohjeitakaan tällä hetkellä.

"Mallipuku" on tavallaan vähän sivuseikka, mutta selkeyden vuoksi kerron, jos et jaksa käydä lukemassa tuota "tarkistettu kansallispuku" -kohdan linkkiä, että mallipuku (tai kaksi) tehdään pukua tarkistaessa tai uutta pukua tutkittaessa ja se toimii mallina, jotta esikuvia ei tarvitse kaivaa esille aina, jos tarvitsee vaikkapa etsiä uusi materiaali markkinoilta poistuneen tilalle.

Jääsken miehen kansallispuku on "uusi tutkittu" puku, samoin Kivennavan naisen äyrämöispuku. Kuvassa olevat puvut ovat B-mallipukuja, eli tutkimuksen yhteydessä tehtyjä mallipukuja, jotka ovat tilaajayhteisön ja myyjän markkinointikäytössä. Kuva: Susanna Mattheiszen / Soja Murto

Muita päänvaivaa aiheuttavia kansallispukutermejä

"Teollinen" tai "ostokangas", "ostopitsi" jne. voivat kuulostaa jotenkin vääriltä tai huonoilta. Esikuvien aikaan oli kuitenkin niin, että ostotavaraa arvostettiin enemmän kuin kotikutoista. Vain varakkailla oli varaa käyttää rahaa ostokankaisiin tai -pitseihin. Ostomateriaalit saattoivat olla tehdasvalmisteisia eli teollisia, kuten verka, silkki, puuvillatylli, ostotyllipitsi ja monet nauhat. Myös käsityöläisiltä ostettiin mm. tykkimyssyjä myssymaakareilta, kenkiä suutareilta ja koruja korusepiltä.

Ostonauhoja ja nyytinkipitsiä Kuolemajärven naisen kansallispuvun vahvemmanvärisen esiliinan koristeena. Kuva on tavallaan poikittain, kuvan alareunassa on esiliinan sivu. Tämä esikuva asustelee Kansallismuseon varastolla.

Kansallispukuja tehtiin esimerkiksi Helmi Vuorelmalla puoliteollisesti. Nekin kankaat, jotka esikuvissa ovat käsinkudottuja, olivat näissä kansallispuvuissa kutomakoneella kudottuja ja monissa työvaiheissa käytettiin ompelukonetta. Pitsejä ja kirjontoja muutettiin niin, että niitä voitiin tehdä koneellisesti. Muutenkin pukujen ompelu koneella oli aika selviö, jota ei kyseenalaistettu. Vasta 1970-luvun lopulla, kun herättiin muutenkin esikuvien ja juurien suhteen, alettiin pukuja osittain valmistaa esikuvien mukaisesti käsin, ilman ompelukonetta. Nykyisin kansallispukuja valmistetaan sekä puoliteollisesti, että kokonaan käsin, esikuvien mukaisilla tavoilla.

Mie pyrin käyttämään "ostokamaa"-nimitystä (tai ostokangas, ostopitsi, ostotyllipitsi) niistä materiaaleista, jotka olivat esikuvien aikaan tehdastekoisia tai ammattilaisilta ostettavia.

Niistä kansallispuvuista, joita nykyisin valmistetaan osittain koneellisesti, käytän "puoliteollinen" -sanaa.

"Käsin ompelu" tarkoittaa kansallispukukielessä ihan oikeasti neulaa ja lankaa. Ei ompelukonetta.

Katesaumaa kansanomaisesti kansallispuvun paidassa.

Siinä nämä nyt tähän hätään. Puuttuuko jotain? Pidätän oikeuden lisäillä termejä, jos niitä mieleeni putkahtaa tai joku ehdottaa :)

Kerää kansallispuku!

Joskus kannattaa muhitella asioita vähän pidempään. Ideoita varsinkin. Hektisessä maailmassa olen rakentanut omasta työstäni kuplan, jossa kiire on harvinainen vieras.

Kun esikoinen oli alle kouluikäinen, keksin Kerää kansallispuku! -lautapelin. Kollegani Tuula Pärnänen ja Tarja Alava perheineen olivat heti messissä ja Tuulan mies Jussi kuvasi, kun me muut pukeuduimme pukuihin ja poseerasimme. Oli vuoden 2007 joulukuu, digitekniikka sen aikaista ja miun kuvankäsittelytaidot nykyistäkin surkeammat. Omalla laserprintterillä tulostellen leikkasin, liimasin, askartelin neljä protopeliä. Ne ovat oikein "hienoja" ja toimivia, mutta sillä askartelun määrällä hinnaksi olisi tullut satoja euroja ja ne kuvat... Noh. 

Yksi peleistä on meillä ja sitä pelaillaan aina silloin tällöin. Idea on mielestäni hyvä ja peli mielekäs. Yksi peli on Virasojan eskarissa, vein sen sinne lahjaksi, kun kävin pitämässä lapsille "kansallispukupropagandaa". Yksi on Tuulalla ja yksi Tarjalla.

Vuonna 2007 parempien kuvien ottaminen, oikean graafikon käyttäminen ja pelien edullinen painattaminen tuntuivat valtavan kaukaisilta asioilta. Hellin peliä ajatuksissani, mutta muuten se sai olla. Kirjoitin vuonna 2012 pelistä näin. Taisin jopa hakea siihen jostain apurahaa, mutten saanut ja homma jäi.

Sitten yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa hyvä ystäväni Susanna on erinomainen graafikko ja valokuvaaja ja töitä vailla. Karjalainen Nuorisoliitto teetti Matka Karjalaan -pelin, jonka laatu kelpaa miulle tähän ja Hilu jelppasi painopaikan yhteystietojen kanssa. Tein laskelmia ja päätin, että nyt se tehdään. Jos peli ei mene kaupaksi ja teen vararikon, lahjoitan pelit eskareille ja kouluille, niin on ainakin hyvä työ tehty. 

Halusin peliin pelkästään tarkistettuja tai uusia tutkittuja pukuja ja mieluusti eri pukualueilta. Itsestään selvää on, että siihen tuli miulla myynnissä olevat Jääsken naisen, Jääsken alueen miehen ja Kivennavan naisen puvut. Olen aiemminkin tehnyt sujuvaa yhteistyötä Taito Uusimaa ry:n Marjo Vainion sekä Taito Etelä-Suomi ry:n Marja Koskimäen kanssa. Sain luvan käyttää heidän mallien päällä otettuja kuviaan ja vielä pukuja lainaksi puvun osien kuvauksia varten: Taito Etelä-Suomelta Lappeen naisen ja Lappeen kihlakunnan miehen puvut, Taito Uusimaalta Askolan naisen puvun. Askolan kirjastolta sain lainaksi Askolan miehen puvun. Kymenlaakson ja Sysmän ja Luhangan puvut valikoituivat siksi, että ne löytyvät miun kaapista ja kummastakin oli valmiiksi hyvä kuva ihmisen päällä otettuna. Halusin vielä yhden puvun savolaisten röijypukujen alueelta ja lähin mieleen tuleva oli Koillis-Savo naapurikylän J:llä, joka ystävällisesti lainasi pukuaan ja suostui tulemaan vielä kuvattavaksikin.

Susanna tekee aivan uskomattoman hienoa työtä. Miun on helppo tehdä töitä hänen kanssaan, kun meillä on samanlainen ajatus laadusta. Peli alkaa olla muuten painovalmis, mutta Koillis-Savon ja Jääsken naisen puvut pitää vielä kuvata ihmisen päällä ja koska aikataulut osuivat kohdalleen vasta ensi maanantaina, niin sille päivälle toivotaan sitten hyvää kuvaussäätä!

Katsokaa nyt miten upea, raikas, ihan oikea peli!

Mie olen laittanut pariinkymmeneen paikkaan sähköpostia ja tarjonnut peliä jälleenmyyntiin. Muutama vastauskin on jo tullut. Edelleen jännittää älyttömästi, että miten tässä käy. Rahasumma, jonka laitan pelin tekoon ei ole miun rahoissa vallan pieni, vaikka Susannan kanssa maksusuunnitelma onkin erittäin joustava. Juuri äsken näpyttelin pelin verkkokauppaan ja sieltä sitä voi jo tilata. Pelit toimitetaan toukokuun loppupuolella. 

Kävi miten kävi, tämä tuntuu miusta nyt oikealta. Vaikka toivonkin, että tästä tulisi roposia miullekin, on myös tuo opetuksellinen puoli miulle tärkeä. Jos haluaisit hankkia pelin eskariin, kouluun, kirjastoon, kerhoon tms. yhteisöön tai jos haluaisit pelejä jälleenmyyntiin, niin laita miulle sähköpostia ja kerro tarkemmin, niin neuvotellaan: soja@kansallispuku.com.

Valtava mullistus kansallispukumaailmassa

Pitkällisen pohdinnan ja äänekkään palautteen johdosta Suomen kansallispukuraati on päättänyt yhtenäistää suomalaisen kansallispuvun.

Tähän on syynä monta seikkaa, mm. nämä:
- Pukujen ja edes niiden ohjeiden ja kaavojen saatavuus on usein hyvin hankalaa
- Kansallispukujen myynti ja valmistus ei ole taloudellisesti kannattavaa
- Puvun tekeminen on niin vaikeaa, että kaikki eivät pysty siihen itse
- Valinnanvaikeus yli 200 suomenkielisen puvun välillä johtaa usein pattitilanteeseen ja puku jää hankkimatta kokonaan.
- Monenlaisissa puvuissa on monenlaisia tekniikoita, joiden omaksuminen on haastavaa niin ammatikseen tekeville kuin harrastajillekin. Myös huoltamisohjeet ja pukeutumisohjeet ovat hankalia, kun ei voida tehdä yleispäteviä ohjeita.
- Nykyinen maailmantila on jokatapauksessa sellainen, että hyvin harva enää asuu sukunsa seuduilla ja perinteiset kansanpiirteet kuten karjalaisuus, savolaisuus, hämäläisyys ja pohjalaisuus ovat katoamassa.
- Maahanmuuttajien kotoutuminen helpottuu, kun heidän on helpompi ymmärtää yksinkertaistettuja perinteitämme.

Uusi, yhtenäinen Suomen kansallispuku on päätetty kuitenkin koota 1700-1800-luvuilta peräisin olevan esikuva-aineiston pohjalta niin, että siihen sisällytetään osia eri pukualueita pyrkien säilyttämään pukuperinnettä mahdollisimman laajasti. Pukua halutaan kuitenkin helpottaa ja keventää, että se saisi suuren suosion.

Kansallispukuraati kokoaa kolme ehdotusta, joista kansa saa äänestää parhaan uudeksi Suomen kansallispuvuksi. Ehdotusten kokoamistyö on vielä kesken, mutta ensimmäinen ehdotus koostuu seuraavista osista:

Karjalaa edustaa Kaukolan paita. Tarvittaessa sen voi ommella koneella ja jos olalle tulevan nyytingin saamisessa on hankaluuksia, sen voi jättää pois tai korvata jollain ostopitsillä, sillä onhan ostopitsejä käytetty sarafaanialueellakin.

Liivi ja hame lainataan Munsalasta ja vuorelmalaiseen tapaan ne ommellaan helposti käytettäväksi liivihamekokonaisuudeksi. Tämän johdosta kankaiden hinnat tulevat laskemaan, sillä enää ei tarvita suuria lankavarastoja ja kangasta voidaan suuren menekin vuoksi kudottaa isoissa erissä. Kankaat saa toki kutoa käsinkin jos haluaa, mutta niitä kudotaan koneellisesti. Mukavuuden ja keveyden vuoksi kuteena käytetään kampalankoja. Ne antavat myös kauniin kiillon kankaalle.

Esiliina tulee Tuuterin puvusta. Ristipistoin kuvioitu helma on työläs ja jos sen tekoon ei halua ryhtyä, tullaan helmakuviota valmistamaan myös digipainettuna. Se myös helpottaa esiliinan huoltoa. Jos esiliinan sidontanauhan haluaa tehdä käsin, niin sen voi tehdä valitsemillaan väreillä. Nauhaa tullaan myös kudottamaan koneellisesti.

Päähinettä tähän ehdotukseen ei ole laitettu, mutta halutessaan päähän voi sitoa punaisen, sinisen, keltaisen, mustan tai vihreän silkkinauhan tai ommella yhteen punaisen, keltaisen ja mustan ja silloin on tärkeää, että musta on yläreunassa ja punainen näkyy eniten.

Hankalien polvisukkien sijaan suositellaan valkeita nylon-sukkiksia, vähintään 40 den ja kengiksi mustat korkokengät.

Miehen puku tulee olemaan tuosta naisen hamekankaasta tehty liivi, johon voi yhdistää mustat suorat housut ja valkean kauluspaidan.

Kuulemani tiedon mukaan ehdotukset tulevat äänestettäviksi vielä tänä keväänä. Valinnan jälkeen kaikki tällä hetkellä olemassaolevat puvut lakkaavat olemasta kansallispukuja ja vain tätä valittua kokonaisuutta saa kutsua kansallispuvuksi sen jälkeen.

Muoks. 1.4.2016 klo 21.29: No aprillii :D

Paksun saran ompelu - DIY

Tänään pitäisi tarjoilla synttärikakkua (ks. eilinen postaus), mutta koska virtuaalisesta kakusta ei ole oikein mihinkään, päätin leipoa iloksesi videot paksun saran ompelusta.

Harmaa sarkaviitta KMKE A580 on talletettu Räisälästä. Kuvassa näkyy myös sen nurjan puolen ompeleita.
Viitta asustelee Kansallismuseon kokoelmissa.

Kuolemajärven kansallispuvun sarkaviitta

Paksu sarka on aivan ihana materiaali. Se on purkautumatonta, muokkautuvaa, napakkaa, pehmeää, sen paksuus antaa mahdollisuuden monenlaiselle koristelulle ja muokkaukselle ja se on erittäin käyttökelpoinen materiaali hyvin moniin tarkoituksiin.

Jääsken alueen miehen kansallispuvun liivi, jonka etukappale on paksua sarkaa, takakappale valkaisematonta pellavaa. Sama liivi on myös Sortavalan seudun miehellä.

Kansallispuvuissa paksua sarkaa käytetään eniten karjalaisiin sarkaviittoihin. Lisäksi siitä tehdään miesten liivejä ja läntisiä röijyjä. Paksua sarkaa on lampaan väreissä, eli luonnonvalkoisena, luonnonmustana ja eriasteisina harmaina siitä välistä. 

Kivennavan naisen kansallispuvun sarkaviitta

Paksu sarka on täyttä villaa. Se kudotaan ja sitten sarkautetaan, eli "pestään pilalle". Esikuvien aikaan käytettiin erityisiä sarkatamppeja, nykyisin sarkautetaan pesukoneessa. Hyvä sarka on purkautumatonta ja sen pinta hylkii vettä. Sitä voi ostaa miulta valmiina sarkoina sekä ohjeena ja lankoina.

Jääsken naisen kansallispuvun sarkaviitta

Kaukolasta/Käkisalmesta talletettu sarkaviitta KMKE A801, joka asustelee Kansallismuseon kokoelmissa, on luonnonmustaa paksua sarkaa.

Saran paksuus ja purkautumattomuus antaa mahdollisuuden erityisille työtavoille. Ja niistä siis tein nyt ohjevideot ommellessani Lavansaaren miehen sarkaviittaa asiakkaalle.

Lähikuva Jääsken naisen kansallispuvun sarkaviitasta

Videot voit katsoa isommassa koossa viemällä hiiren osoittimen videon päälle ja klikkaamalla oikeaan alanurkkaan ilmestyvää "koko näyttö" -kuvaketta. Takaisin bloginäyttöön palataan samalla tavalla oikean alanurkan kuvakkeesta.
Hulpioreunat voi yhdistää aivimalla.

Leikatut reunat ommellaan saumaksi kahdessa vaiheessa:

Sekä paksuissa, että ohuissa saroissa käytetään usein risapäärmettä, jossa tukilanka estää langan uppoamisen risareunaan ja sen liestymisen:

Näitä videoita ja tätä bloggausta saa vapaasti käyttää käsityön opetuksessa. Olkaapa hyvät, toivottavasti maistui :)

15 vuotta kansallispukuja käsillä ja sydämellä

Olet varmaan kuullutkin sen, että miusta ei pitänyt tulla käsityöläistä, eikä varsinkaan kansallispukujen tekijää. Tuli kuitenkin, enkä osaa kuvitella mitään muuta työtä, mitä tekisin mielummin. 

Huomenna, 26.2.2016 miun toiminimi täyttää 15 vuotta. Olen siis päässyt työelämässäni hyvään alkuun. Olen kiitollinen tiedoista, tuesta, neuvoista, ideoista, avusta, ajasta, yhteistyöstä ja tsemppauksesta hyvin monille ihmisille. Lista on niin pitkä, että en sen suuremmin nyt perustele. Mainitut tietävät kyllä, mitä ovat hyväkseni tehneet: äiti, iskä, Toni Hartikainen, Tiia-Maija ja Leea-Mari, Inga Pihlhjerta, Leena Holst, Leena Hokkanen, Leena Stenberg, Taina Kangas, Marja Liisa Väisänen, Marjo Vainio, Sirkka Rissanen, Eeva-Liisa Kivensalo, Tarja Talonpoika, Tuula Pärnänen, Tarja Alava, Sari Taponen, Tiina Lajunen, Seija Pesonen, Annikka Eilola, Seppo Reponen, Hannele Maahinen ja Ville Hyvönen, Susanna Mattheiszen, Miksa-Tililäiset, Tiina Aalto, Aune Soppela, Leena Jääskeläinen, Eija Mendelin, Elsi Winch, Seija Johnson, Ritva Hänninen, Helena Hämäläinen, Sari Suuronen, Hilu Toivonen-Alastalo, Sirpa Huttunen... Nämä nimilistat ovat siitä vaarallisia, että saatan unohtaa jonkun tärkeän. Jos se olet sie, niin anna anteeksi.

Siksi.

Lämmin kiitos myös harkkareille, kurssilaisille, yhteistyökumppaneille, kollegoille, ystäville ja tietysti asiakkaille! Sillä ilman asiakkaita ei ole yritystä. Olen rämpinyt 15 vuodessa kädet ja sydän edellä kohti jonkinlaista toimeentuloa. Siihen on vielä matkaa, mutta parempaa kohti kuljetaan. Tiedän, että jos keskittyisin vain tekemiseen, olisi tilipussini huomattavasti komeamman kokoinen, mutta ainakin vielä kaikenlainen ilmainen kansallispuvun esilläpitäminen, neuvominen ja keskustelunherättäminen on miulle niin tärkeää, etten halua luopua siitä. Välillä väsyn siihen, tunnustettakoon, mutta aika nopeasti into palaa. Ehkä se liittyy myös siihen, että koen olevani tarpeellinen ja somessa huutelu on yksinäisen puurtajan sosiaalista elämää. Nyt on kuitenkin aika mennä kangaspuiden taakse tästä koneen äärestä. Ensi viikon lomailen, mutta nyt juhlitaan!

 Kaikki tarjoukset koskevat Puodin valmiita tuotteita (ei tilauksesta valmistettavia).
Tarjoukset ovat voimassa 6.3.2016 saakka.
Lomailen 27.2. - 6.3., joten sinä aikana tehtyjen tilausten ennakkolaskut
lähtevät matkaan 7.3. ja ensimmäinen postituspäivä on ke 9.3.
Puodissa näkyy tuotteiden normaalihinnat, alennushinnat lasken ennakkolaskuun.
Alennuksen saat ilman mitään kikkailuja tai koodeja.
Puodin minimitilausmäärä on 20 € ja toimituskulut 6 € / lähetys.
Puoti löytyy täältä.

Matkani Loistaville niityille, osa 2: Kompurointia

Matkani Loistaville niityille alkoi oikein mukavasti. Viimeksi yritin saada selvää, kuinka monta kerrosta olin jo neulonut. Facebook-kamut olivat uskomattoman avuliaita ja yksi jopa otti puikot ja langan käteen, neuloi samaan vaiheeseen ja osoitti, että miulla oli yksi kerros vähemmän kuin piti. Opin siinä samalla, että olen luonut silmukat "ristikkäin", mikä on ainoa tapa, josta tiedän. Aion selvittää myös, mitä muita tapoja on, mutta nyt en ole ehtinyt. No, joka tapauksessa ristikkäin luodessa ne luodut silmukat muodostavat ensimmäiset "v-kirjaimet". Ja puikolla olevat silmukat ovat viimeinen kerros. Varmistin tämän vielä laskemalla huolellisesti kerrokset, kun laitoin toisen sukan alulle. Sitten purin ensimmäisestä sen verran, että sain korjattua sen.

Tässä on nyt luotu ristikkäin silmukat ja neulottu 8 kerrosta.

Taas siis opittu monta juttua.

Matkani ensimmäistä osaa oli käynyt kommentoimassa Heidi. Kävin lukemassa hänen blogistaan hänen kirjoneulematkansa alusta ja törmäsin sanaan "lankadominanssi". Kiinnostuin ja seurasin jälkiä tänne. Sen enempää testailematta päätin uskoa silmiäni ja noudattaa tätä ohjetta.

Jo reittisuunnitelmavaiheessa päätin kokeilla tätä lankojenpitelytapaa ja se osoittautuihin miulle hyväksi. Tosin miun pienet aivot eivät osaa tuota lankojen asettelua vaan mie kiepautan ne jotenkin niin, että saan langat oikeaan järjestykseen.

Aika ihana tunne, kun sitä kirjoneuletta sitten alkoi muodostua! Ensimmäinen kuvioraita muodostaa päärmeen päällipuolen ja sen jälkeen oli aika neuloa päärme umpeen. Jestas, että se oli vaikeaa! Varsinkin aina puikon ensimmäisiä ja viimeisiä silmukoita neuloessa tuntui, että miulla on yhtä aikaa liian paljon ja liian vähän käsiä ja että katkaisen puikot sönkiessäni niitä aloitusreunan silmukoita mukaan. En tiedä, poiminko "oikeat" kohdat sieltä silmukoista, mutta luulen, ettei sillä oikeastaan ole väliä. Päärme asettui suoraan ja tyydytys sen valmistuttua oli huikea. Hieno!

Miulla oli tuossa vaiheessa käytössä toisessa sukassa teräksiset 2mm HiyaHiya-puikot ja toisessa Prymin 2mm bambuiset puikot. Pelkäsin katkaisevani bambuiset ja koska teen aika napakkaa, tuntui että silmukat liikkuivat bambuisella tosi huonosti. Päärmeen jälkeen työhön piti vaihtaa 2,5 mm puikot ja ekaa sukkaa tehdessä vaihdoin siihen koivuiset Novitan puikot. Niistä tykkään paljon enemmän kuin bambuisista, mutten tiedä, olisiko samanpaksuisessa niin suuri ero. Metalliset ovat muuten miun suosikki, mutten varsinaisesti tykkää pitää kädessä metallia pitkään. Niissä on muuten parhaat ominaisuudet. Koivuiset ovat muuten oikein hyvät, mutta osassa on kärki jotenkin tasainen ja teräväreunainen ja se on hankalaa.

Testasin, että päärme sujahtaa jalkaan. No, sujahtaminen ei ole kovin kuvaava sana, sillä en jaksanut pujottaa lankaa silmukoiden tilalle ja puikkojen kanssa sovittaminen on melko arveluttavaa. Meni se jalkaan, vaikka vähän mietitytti. Tajusin, että olen tehnyt mallitilkun 2 mm puikoilla, mutta koska tähän mennessä näytti aika napakalta, päätin vaihtaa ohjeen mukaan työhön 2,5 mm puikot.

Vaihdoin siis ne isommat puikot ja seurasi jännä kohta, jossa työhön piti ottaa kolmas lanka! Selvisin yllätyksekseni siitäkin ihan kunnialla.

Sitten aloin pohtia, että kannattaako langat katkaista välillä vai kuljettaa niitä jotenkin pystysuorassa seuraavaan tarvittavaan kohtaan. Siis vaikka nyt tämä ruskea, jota tarvitaan seuraavan kerran aika pitkän ajan päästä. Kysyin parviälyltä Facebookissa ja sain monta ohjetta siitä, että poikki vaan. Hyvä, sillä arvelutti se monen langan pyörittely tuossa mukana. Nyt täytyy sitten vain opetella päättelemään. Sain siihenkin monta eri tapaa siinä samassa Facebook-keskustelussa ja taitaa näihin sukkiin tulla sen verran pääteltävää, että voin kokeilla niitä kaikkia! Tosin neuloessa päättelyn päätin nyt ainakin tältä erää jättää kokeilematta, vaikka se aika viisaalta kuulostaakin.

Olen kohtuullisen tyytyväinen tähän pintaan. Tykkään siitä, että se on tiivis ja melko tasainen. Se syntyy sujuvasti, jos nyt miun räpellystä voi sujuvaksi kutsua.

Lankajuoksut eivät ole ole tuottaneet ongelmaa, toistaiseksi ne eivät ole myöskään olleet kovin pitkiä. Kun pääsen niihin kuvioihin, joissa ne ovat pidempiä, täytyy opetella se niiden sitominen. Teoriassa jo kuvittelen tietäväni miten se tapahtuu. Neule tuntuu tiiveydestään huolimatta kivan pehmeältä ja sopivan joustavalta.

Sitten tuli polulle kompastuskivi. Tiesin kyllä, että käsialani tulee muokkautumaan tässä runsaasti, kun en ole aiemmin neulonut ja mallitilkku oli tosi pieni. Tuossa ympäryksessä on 102 silmukkaa ja sentteinä sen pitäisi olla 34. No ei ole. Siitä puuttuu n. 4 cm. Kokeilin tuota jalkaan ja meneehän se, mutta... Matka seis ja parviäly taas käyttöön. Kamujen kannustamana tulin siihen tulokseen, että purettava on ja alettava alusta. En nimittäin tosiaankaan halua, että sukista tulee liian tiukat. FolkJamin muokkaamat pohkeeni nimittäin tarvitsevat tilaa ja tällä vauhdilla sitä ei tule olemaan tarpeeksi.

Pohdin, että yritänkö uudella alulla tehdä löysempää vai lisäänkö silmukoita. Kamuilta tuli puoltoja kummallekin tavalle. Lopulta päätin, että lisään silmukoita kolmesta syystä:
1. Tuo neulepinta on miusta nättiä
2. Sitä on sujuva neuloa
3. Joka tapauksessakaan tässä eivät kuviot jatku loogisesti, joten se ei aiheuta ongelmaa. 

Nyt sitten laitoin 14 silmukkaa lisää ja toivon, että pienet aivoni osasivat räknätä tämän oikein. Olen luonut uudet silmukat toiselle sukalle ja neulonut kolme ensimmäistä kerrosta.
Matka jatkuu pystyssä päin ja iloisella mielellä.

15-vuotisjuhlintaa

Käsityöyrittäjä-minä täyttää 15 vuotta 26.2.2016. Aika jees! Nöyrä kiitos maksaville asiakkaille ja miun perheelle!

Voi olla, että syvällisempää pohdintaa aiheesta on vielä tulossa, mutta nyt kisataan! Sama kisa on käynnissä Facebookissa, joten voit osallistua myös siellä.

Mitä Jääsken mies sanoo Kivennavan naisille? 
Sille, joka keksii miun mielestä hauskimman/osuvimman/hienoimman tekstin puhekuplaan, annan KIILAFERREN! 
Sen voi valita joko jatkuvasta mallistosta tai yksittäiskappaleista. (Miehille (ja naisillekin?) vinkiksi, että jollet itse halua pukeutua kiilaferreen, sille saattaa tulla tarvetta, kun karkauspäivänä ilmaantuu kosijoita, eiköhän hamekankaan sijasta voi antaa kiilaferren ;) )

Osallistut laittamalla ehdotuksesi tämän blogitekstin kommentteihin tai Facebookissa tähän kuvaan. Saat laittaa useammankin kommentin. Aikaa on karkauspäivään 29.2.2016 klo 9 saakka. 
Alkuperäinen kuva on Susanna Mattheiszenin ottama.