Vattuja!

Sain Mouhijärven hamekankaan valmiiksi perjantaina. Flammut ovat hauskoja! Olen kertonut täällä aiemmin noiden flammulankojen sidonnasta ja värjäyttämisestä. Nyt niitä siis on kudottu kankaaseen ja hyvin toimivat!

Tähän olisin lisännyt kuvia kankaasta, mutta enpä lisää, kun ne jostain syystä latautuvat tuskallisen hitaasti, enkä mie ehdi odotella. Maybe later. Muoks: nyt toimii - tässäpä kuvia :)





Tänään on kurssipäivä, tokavika ennen joulua. Ja tunnin päästä tyttöjen koululla palaveri kopista, jonka vanhempaintoimikunta pykää kentän laidalle. Mahdottomasti ei siis jää aikaa varsinaiselle työnteolle, mutta ehtinen kirjoa muutaman rivin Kivennavan rekkoa.

Illalla on Virkkukoukkusessa lahjailta ja likat siihen aikaan kerhossa. Rahatilanne ei ole mitenkään hulppea, joten en ollut tuonne menossa, mutta kun kaveri pyysi hakemaan sieltä vähän kankaita, niin onhan se mentävä :D  Kerään luonteenlujuutta, etten sortuisi ihan mahdottomasti shoppailemaan...

Ja ne otsikon vatut, ne toi eilen asiakas, joka tuli hakemaan suurennettua pukuaan. Rasian omin kätösin poimimiaan vattuja! Herkullisia ja ilahduttivat vähintään yhtä paljon, kuin maksettu lasku :)

Tsuiiiihhh - tump - tsuiiiihhh - tump

Kutominen maistuu hyvältä pitkästä aikaa. Siis kun en ole pitkään aikaan kutonut. Mouhijärven hamekangasta on metri valmiina ja loput kaksi myös pian.

En muistanutkaan, mitä kaikkea "riemua" kutominen tuo tullessaan! "Laiskan lihakset" eli nuo hartiassa niskan juuressa olevat pahkurat (joku varmaan tietää niille oikeamman termin) polttelevat, alaselän valuvika muistuttelee olemassaolostaan (ja siitä, että niitä vatsalihaksia pitäis muistaa jumpata), vatsanahka hinkkautuu nilelle ja uusimpana ilona takamuskin on kovilla. Miulla on kahdet kangaspuut ja näissä toisissa on vähän kummalliset mittasuhteet. Penkin jalat eivät ole upotettuna jalkapuuhun vaan jalkapuun takana. Penkki on matalahko suhteessa puihin. Rintapuu on leveä ja sen ja luhan väli lyhyehkö. Minä olen lyhyt, persjalkainen ja lyhytkätinen. Kaikesta tästä summattuna on tuloksena se, että kutoessa keikun penkin etureunalla niin, että penkin reuna painaa koko ajan pakaran ja reiden yhtymäkohtaan. Ja koska kutoessa poljetaan koko ajan, niin käytännössä oikein hieron niitä siihen penkkiin. Au. Päätän taas yhden kerran, että laitan nuo puut myyntiin ja hommaan järkevämmät kakkospuut. Että siinäpä myyntipuhe, ostatko?

En malta nyt pelata kameran kanssa, joten tässä iloksesi kuva Mouhijärven hameen flammulangasta kuvattuna terassin kaiteella kesäisenä päivänä. Tänä aamuna oli maa jäässä ja nyt ikkunasta näkyy vain sumun läpi häämöttäviä paljaita puita. En ikävöi kesän kuumuutta, enkä noita kuvassa näkyviä reunuskiviä, jotka odottavat edelleen paikoilleen päätymistään. Vähän ikävöin sitä, kun varpaita ei palellut.

Lomaa odotellessa...

...tuppaa joskus olemaan vähän kiiru. Blogi on ollut kahvitauolla viikon, mutta täällä ruudun toisella puolen on kyllä ahkeroitu :) Taitaa olla niin, että mitä vähemmän on hommia, sen enemmän ehtii kirjoitella.

Juhannusaattona tein "taikoja": keräsin kartanovolvon kontin täyteen pyöreitä rantakiviä kaverien mökiltä. En laittanut niitä tyynyn alle, vaan ne yöpyivät siellä Volvon kontissa. Aamulla näin vieressä oman mieheni. Erittäin onnistunut taika siis :D Kivet ovat menossa tuohon pihalle, taloa reunustamaan. Ja mies on taas paikkakunnalla kevään reissuviikkojen jälkeen! Sen sijaan lapset eivät, veimme heidät mummille ja jidille (=isoisä karjalaksi) Keski-Suomeen epämääräiseksi ajaksi.

Ahkerointi jatkuu, jotta lomakin alkaisi. Pikaiset kuvaterkut kuitenkin, ennenkuin heittelen kamat autoon ja lähden Puumalan Sahanlahteen pitämään työnäytöstä. Vedän vetopoimuhameen siellä tänään klo 13-18. Tervetuloa katsomaan sitä, näyttelyitä ja kaunista Sahanlahtea!

Seiskarin essukankaat on pesty (=kutistettu). Eikö ole ihanan raikasta kangasta? Toinen essukangas lähti maanantaina asiakkaalle, toinen odottaa syksyä.

Tämä on huntujen kevät (kesä) hyvässä ja pahassa! Pitää joskus laskea, miten monta huntua sidoin kevään aikana. Viimeisin on tämä Jääsken huntu, se on ihan uusi ja tein sen kokonaan, siis päärmäsin, tein sykerölaitteen ja sidoin. Tämä kuva on takaa...

...ja tämä edestä. Ja taustalla näkyy kovin - hmm - työteliään näköinen paja :) Tuossa puupään ympärillä on muuten seuraavaa sykerölaitetta varten muotoutumassa pajun oksa!

En ole suuremmin sotkeutunut muinaispukuihin, koska ne ovat ihan oma alueensa. Hyvälle asiakkaalle suostuin kuitenkin tekemään päätöslautanauhat vaipan reunoihin. Tässä on alareunan lautanauhaa. (En siis ole kutonut tuota vaippaa, vain nämä viimeistelyt.)

Ja tässä olen alkanut pyörittää noita hapsuja. Siinä taitaa olla enemmän hommaa kuin lautanauhassa.
Yläreunaan tulee myös päätöslautanauha, mutta siellä hapsut tulevat kankaan päälle. Ehkä muistan ottaa siitäkin kuvia. Tämä siis tehdään niin, että lautanauhaloimi viritetään pöydän reunaan ja nauhan kuteena käytetään kankaan loimilankojen päitä.

Posti toi paketin Wetterhoffin värjäämöstä. Tässä nyt pötköttelevät ne hartaudella sidotut Mouhijärven flammulangat. Laatikossa on myös hamekankaan siniset langat ja värjäyserää täydentämässä vielä Fårö-lankoja.

Näiden availu on jännempää kuin joulupakettien :D
Yhden rapsin auki eilen ja ainakin se on erittäin hyvin onnistunut!

Pudotus, TET ja valmistakin

Kiroilen kuin rantarosvo, kun saan tiedon, ettei opistomme käsityötunteja voidakaan vielä siirtää elokuussa opistotalolle! Muuton myötä saisin kansallispukukurssin iltapäivälle ja yksi ilta vapautuisi omiin ja perheen harrastuksiin. Kaupungin remonttiresurssit menevät kai paljastuneiden homekoulujen korjauksiin ja vaihteeksi työväenopisto on jonossa viimeisenä. No ei siinä, miustakin alakoululaisten tilat pitää laittaa kuntoon ekana. Ärsyttää silti. Lähinnä se, että annoin itseni jo riemuita tästä, vaikka kokemus on osoittanut, etteivät nämä koskaan mene niinkuin on suunniteltu. No, miulle tää on pieni kiusa. En uskalla ajatellakaan, miten paljon raivostuttaa päätoimista opettajaa, joka on jo moneen kertaan näiden muuttovekslausten takia suunnitellut ensivuoden kurssit - ja taas uudelleen.

Eilen kävimme opiskelijoiden kanssa rakentamassa Imatran työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttelyyn oman osastomme. Esille tuli
- Kaukolan naisen puku, johon lainaan hunnun, koska sen teko jäi ensi vuoteen.
- Hiitolan naisen puku, josta siitäkin vielä puuttuu päähine. Liinalakki on työn alla.
- Keski-Suomen naisen päivitetty puku. Kurssilainen löysi tämän kirpparilta ja sen hame on ommeltu uudelleen. liiviä tuettu ja muokattu sopivaksi ja tehty uusi nyöri, paitaa lähinnä pesty ja lisätty aliset ja uusia osia ovat tykkimyssy ja esiliina.
- Kaksi vetopoimuhametta, sininen ja luonnonmusta
- Rautjärven huntu
- Keskeneräinen Pyhäjärven paita ja
- Alavus-projekti, johon jo on entrattu hametta ja paitaa ja tehty uusi liivi.
Yritän muistaa ottaa kuvia, kunhan muutkin osastot siitä ympäriltä ovat valmiit.

Tällä viikolla miulla on seuranani kasiluokkalainen tyttö työelämään tutustumisjaksolla. Olen vahvasti sillä kannalla, että myös näitten TETtiläisten täytyy saada työpaikalla tehdä oikeita töitä, eikä vain keittää kahvia ja siivota. Toki sitäkin. Vaatii välillä aika paljon panostusta keksiä noita järkeviä hommia niin, että siitä olisi jotain iloa miullekin ja että miun kaikki aika ei mene opastamiseen. Tämä TETtiläinen sai eilen tarrailla Mouhijärven essuista loput pellavapöllyt pois, puolata puuvillalankoja Seiskarin essua varten ja sitten olla mukana näyttelyn rakentamisessa. Tänään laitan hänet luomaan Seiskarin essulointa. Saapa nähdä kuinka käy!

Kun TETtiläinen oli putsaillut Mouhijärven essukankaat, pesin ne. Toimitan kankaat asiakkaille sellaisena, että niitä voi suoraan alkaa ommella. Siis käsiteltyinä ja kutistettuina, jos kankaalle niin pitää ennen ompelua tehdä. Näin voin itse varmistua, että kankaalle ei käy mitään omituista käsittelyssä ja yritän myös minimoida asiakkaan tekemät mokat. Näissä essuhommissa viimeistelyssä siis kutistetaan kangas ja varmistutaan, että värit pysyvät siellä, mihin ne kuuluvat.

Mouhijärven essukankaat uiskentelevat pesuaineella ja suolalla höystetyssä vedessä.

Ja siinä ne nyt pötköttelevät, omiksi kappaleikseen leikattuina pöydällä kuivumassa!

Essut ovat yön aikana kuivuneet. Menen silittämään ja rullaamaan ne ja pakkaan toisen lähtemään asiakkaalle ja toisen seinälle odottamaan uutta kotia. Vuorossa on Kuolemajärven mallipuvun nästyyki, joka tehdään Kivennavan nästyykin ohjeella. Siitä on yksi pää päärmätty, palataan siihen myöhemmin!

Muokkaus 13.4. klo 12.53: Jipii, sittenkin on mahdollista, että saan pitää kurssin päivällä, kun opiston kutomo muuttaa jo elokuussa ja sen paikalle voidaan roudata meille pöytiä! Jee! Nyt lakkaan vatvomasta tätä ja katson sitten syksyllä opinto-oppaasta, että moneltako ja minne koululle menen opettamaan :D

Mouhijärven essut viittä vaille valmiit

Sain eilen, ufoxin suosiollisella avustuksella, kudottua Mouhijärven essukankaat valmiiksi! Tempaisin kankaat jo puista ja käytin kaksi tarraharjan rullallista pellavapölyn poistamiseen ja meninkin sitten ostamaan rullia lisää... Ihan älytöntä, miten paljon sitä pölyä ja nukkaa on! Pujottelin katkenneet loimilangat ja seuraavaksi kankaat pitää pestä, jotta ovat sitten asiakkalle valmiit ommeltavaksi. Toinen essukangas on myyty, toinen jää varastoon. Ennen pesua pitää siis vielä tarrailla loputkin pölyt irti, pääsee sitten pestessä helpommalla ja lopputulos on siisti.

Tässä Mouhijärven esiliinakangas on vielä puissa

Lähikuvassa näkyy hauska raita, jossa on kierretty 2 valkeaa ja 2 sinistä lankaa yhteen

Kankaat pöydällä. Yhteen essuun tulee leveyttä (=kudottaessa kankaan pituus) 1,35 m ja lisäksi vyötärökaitaleeseen 10 cm.

Ensi viikko onkin taas vähän repaleinen ja hulinainen. Maanantai alkaa tyttöjen hammaslääkärillä, molemmille laitetaan raudat. Miulle tulee TETtiläinen, eli työelämään tutustuja koko viikoksi ja hän pääsee ensimmäiseksi kanssamme rakentamaan työväenopiston kevätnäyttelyä. Maanantaina eivät siis omat työt taida edistyä. Miulla on seuraavaksi vuorossa Kuolemajärven mallipuvun nästyyki, sukkasiteet ja säppäli. Siinä samalla pitää keksiä TETtiläiselle jotain järkevää puuhaa. En ollenkaan kannata sitä, että harkkarit tai TETtiläiset joutuvat vain kahvinkeittoon ja siivoamaan, vaikka nekin hommat toki kuuluvat täällä normaaleihin töihin. Vaatii vaan melkoista taiteilua löytää viikossa yläasteikäiselle hommia, joita hän pystyy tekemään. Puolaaminen on yleensä ollut hyvä juttu, taidanpa laittaa hänet ekana puolaamaan puuvillalankoja Seiskarin essukankaita varten.

Tänään lähden Lappeenrantaan katsomaan munanäyttelyä Täkyyn ja samalla reissulla kaappaan ystäväni taaperon seurakseni shoppailemaan! Nyt kun omat likat ovat vähän isompia, niin on oikein hauska viettää vähän aikaa välillä noiden pienempien kanssa. Tosin viime aikoina varsinkin nuo kummilapset ovat lähinnä huutaneet miulle, toivottavasti tämä neitokainen suhtautuu suopeammin. Ainakin on erittäin todennäköistä, että hän nukkuu suurimman osan ajasta :D

Huntuja ja yhteistyötä

Olen usein ihmetellyt, miten asiat ryhmittäytyvät. Ihmettelen taas. Jotain tiettyä pukua tai kangasta kysellään parin kuukauden sisään useaan otteeseen ja sitten viiteen vuoteen ei ollenkaan. Sarafaaneja kysellään muutaman viikon aikana vaikka kuinka ja sitten vuoteen ei yhtään. Nyt tämän hetken se juttu on hunnut. Toivon, että tämä johtuu pitkäjänteisestä työstä huntujen käytön hyväksi, mutta epäilen, että se voi myös olla vain tällainen kasauma. No, huntuja tehdään ja huolletaan ja ilolla! Sunnuntaina pesin viisi huntua. Niistä kolme piti keittovalkaista, kun tahrat eivät muuten lähteneet. Vain yksi hunnuista on uusi, siitä sidoin Joutsenon hunnun. (Turun Kansantanssin Ystävillä on pukunäytös sunnuntaina 10.4., siellä on se huntukin, menkää sinne http://www.rytky.fi/!). Yhden hunnun poimutimme mieheni kanssa, se on Räisälän huntu ja on nyt kuivamassa poimutusvehkeessä ja odottamassa sidontaa. Kahdesta tulee Jääsken huntuja ja yhdestä Ruokolahti, ne ovat kuivuneet ja odottelevat sopivaa hetkeä sidonnalle. Lisäksi jonossa, vaiheessa tai tulossa on toinen Ruokolahden, kaksi Jääsken, yksi Räisälän ja yksi Käkisalmen huntu! Ainakin.

Mouhijärven essukankaan kudonta etenee. Toinen essukangas on valmis ja toista olen aloitellut. Ilmankostutin tekee tehtävänsä ja loimi kestää melko hyvin. Pölinä on mahdoton ja huomaan myös siitepölykauden alkaneen, nenä vuotaa. Hartiat ovat jumissa ja niska kipeä, mietin, onko se alkavaa flunssaa vai pelkkää rasitusta. Toivon jälkimmäistä. Helpotan hartioiden tuskaa kutomalla osan päivästä ja tekemällä loppupäivän muuta. Tänään se muu on kampaajallakäynti!

Huomiselta odotan paljon! Kansallispukukeskuksessa Jyväskylässä on yhteistyöseminaari, jota olen vinkunut jo kauan. Alan toimijat kokoontuvat vaihtamaan ilon- ja murheenaiheitaan ja toivon näiden ainakin osittain kohtaavan niin, että tuloksena ei olisi mahdoton vuori ei-oota, vaan tarvitsijat ja tarvikkeet kohtaisivat! Uskon ainakin itse voivani tarjota sellaisia tarvikkeita, joita jotkut pukujen myyjät kaipailevat. Aion esitellä heille mm. Etelä-Karjalan kulttuurirahaston apurahan turvin kehittämiäni paksuja sarkoja sekä kaluunanauhoja ja leveitä kukkakuvioisia nauhoja. Aamuherätys tulee olemaan karu, ohjelma Jyväskylässä alkaa jo kymmeneltä ja ajoaikaa pitää varata 3,5 tuntia. Taidan nopeutuksen vuoksi varata evästä autoon ja syödä matkalla. Täällä asumisessa on se(kin) kurja puoli, että vähän joka paikkaan on pitkä matka ja ainoa paikka, johon sujuvasti ja kohtuullisessa ajassa pääsee julkisilla on Helsinki. No, hyvä että edes sinne. Onneksi illat ovat jo pitkälle valoisia, Jyväskylä-Imatra -väli on väsyneenä, pimeällä maailman synkin pätkä ajaa. Siinä välillä ei ole muuta kuin Mikkeli ja Puumala. Ja hitosti metsää.

Kuivaa

Kuiva sisäilma ja pellavaloimi eivät ole mukava yhdistelmä.
Ufomallinen ilmankostutin on näinä päivinä paras kaverini :)

Paita valmis!

Tiia-Maija parani mahataudistaan nopeasti, eikä se ole tullut meihin muihin (ainakaan vielä...). Edessä on pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin emme ole sopineet juurikaan mitään menoja! Ihanaa! Sunnuntaina tosin menemme tutustumaan Sahanlahteen, Puumalaan, sillä me Kansallispukukolmoset  http://www.kansallispuku.com/index?page=4 virittelemme sinne vähän kesätöitä ;). Puumalan kalevalaiset laittavat sinne Elsa Heporauta -näyttelyn, johon mekin kenties osallistumme ja ehkä siihen ympärille saadaan vähän työpajaa ja muuta mukavaa! Me Kansallispukukolmosethan saimme syksyllä Kalevalaisten naisten liiton Elsa Heporauta -palkinnon!

Formulakausikin starttaa vihdoin sunnuntaina! Bahrainin kisahan peruttiin ja siksi kauden starttia on pitänyt odottaa näin kauan. Olen seurannut formuloita kiihtyvällä intohimolla ihan 90-luvun alkupuolelta saakka ja ystäväni jo tietävätkin, että ihan paras hetki meillä kyläilylle ei ole formulasunnuntaina :D

Sain eilen (viimein) Ruokolahden paidan valmiiksi! Paita on useimmiten isotöisin osa pukua ja siksi mielelläni aloitankin siitä. No, tässä puvussa tein sattuneista syistä hameen ensin. Sen mukavampaa :D Paita on kyllä vielä ompelun jäljiltä, se pitää vielä pestä, tärkätä ja silittää. Mutta sen teen vähän tuonnempana.

Katesaumaa paidassa.

Paidan yliset ja aliset yhdistävä sauma. Molemmat on ensin päärmätty ja sitten aivittu yhteen. Katesauma kävisi yhtä hyvin, mutta tämä on helpompi tehdä, kun käteen ei sulloudu niin paljoa kangasta.

Aloittelin viikonlopun junareissuilla hunnun päärmäystä ja sitä jäi vähän jäljelle. Ompelin senkin eilen loppuun. Seuraavaksi huntukin pitää pestä, tärkätä ja silittää ja sille pitää tehdä sykerölaite.

Hunnun päärme on n. 2,5 mm leveä. Kuva nurjalta.

Tässä päärme oikealta puolen. Tämä kuuluu katesauman ohella mielestäni kauneimpiin asioihin kansallispuvussa. Pieni ja huomaamaton, hienovarainen, mutta sujuvalla käsialalla tehtynä hyvin kaunis yksityiskohta!

Ruokolahden osalta käyn seuraavaksi liivin kimppuun. Proto on tehty ja sovitettu, nyt vaan sovittelemaan kaavoja kankaalle. Liivin teko on hauskaa, saumat ovat lyhyitä ja suurin työ on raavelin eli ommeltavan tukikankaan kiinnitys.

Lomittain tuon liivin ompelun kanssa kudon Mouhijärven esiliinakangasta. Loin loimen ja se odottaa tukille kiertämistä. Se on niitä juttuja, joissa on vähän pakko olla kaveri, joten mieskin pääsee osallistumaan!

Tiuhta

Mouhijärven essuloimi on aivinaa, ohjeen mukaan 20:tä, mutta koska sitä taas vähän huonosti saa, niin teen aivina 16:sta. Lankoja on 1604.