torstai 29. toukokuuta 2014

Rouva Pelottava ja rouva Ällöttävä

Eräs roisto nappasi miusta ja Työhuoneen Susannasta näinkin edustavan kuvan Hesan Käsityökorttelissa. En tunnusta, että hymyni olisi karissut hetkeksikään, joten tämän täytyy olla kuvamanipulaatio, joohan? 
Keksi meille vuorosanat :)


Myö kerätään kaikki ehdotukset tänne, voitte käydä nauramassa siellä, mie ainakin hirnun niin, että mahaan koskee :D

Kostulipyhä

Tänään on kostulipyhä. Karjalassa oli tapana helatorstaina vaihtaa sarkaviitta kostuliin, siis talvisempi päällysvaate kevyempään pellavaiseen. Juuri nyt ulkona on +8 astetta ja sataa vettä, joten sarkaviitta voisi olla käytännöllisempi ratkaisu. Pari viikkoa sitten oli kuitenkin lämmin, kaunis ilma ja otimme muutaman kuvan Kivennavan kansallispuvusta. Sen kotihan on nyt miulla, eli mie myyn sen ohjeita, kaavoja, tarvikkeita ja valmiita osia ja pukuja. Samoin miulla on Jääsken alueen miehen puku.

Jääsken alueen miehen puvun ohjeet ja kaavat löytyvät jo Puodista ja tarvikkeita saa sähköpostilla tilaamalla.. Kivennavan ohjeet ja kaavat tulevat myöskin tuonne Puotiin heti, kun saan skanneriongelman ratkaistua :)

Tässä kuvassa Kivennavan puku on kesäisenä, varustettuna kesäesiliinalla ja kostulilla.


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vähän vielä Korttelihehkutusta ja sujuvasti muihin aiheisiin

Hesan Käsityökortteli oli kuuma, mukava, yhteistyön kaunein kukka, pelottava, onnistunut, menestyksekäs ja erinomaisen hyvin toteutettu. Ostin ihania tuotteita, joita olin himoinnut jo kuukausia. Ja möinkin mukavasti, vielä jäi vähän taskurahaa hotellin, polttoaineiden ja muiden kulujen jälkeen - tai jos siltä kannalta ajattelee, niin teltta ja rekki on nyt maksettu.

Meillä oli sunnuntaina paikalla ihana Korttelipaparazzi Terhi Muukkonen, joten tässäkin blogissa saa kerrankin nauttia upeista kuvista!

Susannan työhuoneen Susanna järjesti tämän Hesan Käsityökorttelin. Susannasta on nopeasti tullut miulle hyvä ystävä ja jos yhtään pidempään olet seuraillut miun juttuja, tiedät jo, että Susannan rievut ovat maailman parhaita!
Aanmaan Otto on Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmän isä. Otto oli Narinkkatorilla jo ennen heräämistä merkkailemassa telttojen paikkoja. Otto ja vaimonsa Anne valmistavat laukkuja Taalintehtaalla.

Kukkuu :) Hymyä ei tarvinnut pinnistellä missään vaiheessa, kyllä oli mukavaa!
Kiilaferretkin tekivät mukavasti kauppansa.




Mie olen erinomaisen ylpeä "pienestä" kummipojastani, joka toimi meillä molempina päivinä Korttelienkelinä, eli haki myyjille kahvia ja sapuskaa sekä päästi meitä vessaan. Myös hänen äitinsä, ystäväni Vike oli Korttelienkelinä sunnuntaina, hänestä ei valitettavasti ole kuvaa. Enkelijoukkoon liittyivät myös kahden myyjän tyttäret ja jokainen enkeli oli kyllä oikea enkeli :) Laitoin alkuun tämän kummipoikani jakamaan Korttelisuunnistuslappuja, mutta hänen habituksensa ei oikein tainnut olla siihen sopiva, sillä ihmiset pakenivat häntä :D


Kipriikan tuotteet ovat siitä mahtavia, että ne vastaavat tarpeeseen. Siis oikeasti ne tuntuvat siltä, että ensin on ollut tarve jollekin ja sitten se on ratkaistu kauniilla ja fiksulla tavalla! Olen haaveillut noista yrttikeinuista jo pitkään, mutten ole saanut aikaiseksi hankkia. Nyt Kipriikalla olikin tuollaisia imukupilla ikkunaan kiinnitettäviä yrttipusseja ja ne ovat miulle vielä sopivampia. Kaksi lähti siis kotiin :) Miulla on niistä kuva vain tyhjinä, koska kamera onkin tänään miehen matkassa. Ikkunassa pussukat kuitenkin nyt ovat, toisessa basilikaa, toisessa ruohosipulia ja hyvin pysyvät!




Minttumaalta ostin pullonkorkkimagneetteja, vähän hauskoilla teksteillä ja piirroksina meidän perheen :) Minttumaan magneetit ovat paitsi kekseliäitä ja hyvännäköisiä, myös erittäin toimivia, sillä niissä on riittävän napakat magneetit todella pitämään paperit jääkaapin ovessa. Aion heitellä romukuuppaan kaikki ärsyttävät, tipahtelevat koristemagneetit.


Myös Royal B*tchiltä ostin magneetteja, hauskoja 2-osaisia maatuskoja! Niistäkään en nyt saa kuvaa, enkä löytänyt sellaista tuolta verkkopuodistakaan, mutta ehkä ne sinne pian tulevat :)


KongaRoon takista olen haaveillut siitä saakka, kun joskus lähes vuosi sitten näin kuvan yhdestä, ihan "miun värisestä". Se ehti mennä toiseen kotiin, mutta nyt KongaRoon teltassa odotteli vielä hienompi ja täsmälleen miun kokoinen takki <3 Se lähti kotiin ja ripustin sen eteisen kaapin ulkopuolelle, sillä se tuo miulle iloa aina kun katseeni osuu siihen! Eilen pääsin jopa ulkoiluttamaan takkia ja se sai ansaitsemaansa huomiota :) Tällainen se on ja tuo huppu on miusta vielä täydellisyyden huipentuma:


Siinä ne miun ostokset. Olen tyytyväinen, että ostin sellaisia juttuja, joita olen tuumannut jo pidempään. Ei tullut katumusta minkään suhteen. Sillä ajatuksella otin nyt yhden uuden tuotteen vakavaan harkintaan. Tämän näköinen pariskunta, Virta, tekee lasikoruja ja maailmankaikkeuden ensimmäisiä tyylikkäitä saunamittareita! Tuolla Käsityökorttelissa oli nähtävillä sellainen uutuus, jossa on tummanharmaa savulasitausta ja valkoiset pylpyrät. Olisi aivan täydellinen meidän saunaan ;)


Muoks: lainasin kamulta tähän sen saunalämpömittarin kuvan:


Haluan vielä nostaa tässä kohtaa joukostamme esille muutaman mahtavan tyypin:


Ilun Handusta saa laadukkaita ja erityisen herkullisen värisiä neulelankoja! Miehän en itse neulo, mutta suosittelen silti lämpimästi kokeilemaan näitä, varsinkin, jos olet tottunut "markettilaatuun". Mutta tiedättekös, lankojen värjäämishommien lisäksi (vai oliskohan se se lisä), Ilu on muusikko! Ostin Ilona ja Huvina: Aulis -levyn ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi! Ja FolkJam-tyypit hoi, nämä sopivat myös FolkJam-musaksi, saa laskea kahdeksaan ;)




Miun ja Työhuoneen Susannan lisäksi Imatraa edusti Ompelimo Kirjava. Kirjavasta saa pipoja, kasseja, pussukoita ja ihan tilausompelua jumppapuvuista lähtien.



Kirjosillan kastemekot hyödyntävät karjalaista kuviomaailmaa. 
Ihastuin ihan täysillä, tämä on juuri sellaista kansanperinteen hyödyntämistä, jota arvostan ja myö jo suunnitellaan yhteisiä tuotteita!

Tämä kuva on törkeästi pöllitty Kirjosillan sivuilta


Me kaikki kiitämme lämpimästi jokaista Korttelissa käynyttä, jokaista niitä mainostanutta, jokaista Fb-tapahtumaan liittynyttä ja tietysti jokaista asiakasta! Erityiskiitokset lähetän Susannan työhuoneelle, Korttelipaparazzi Terhi Muukkoselle sekä ihanille Korttelienkeleille <3
Eikö ole upeaa sakkia tuossa kuvassa <3 Lisää kuvia löytyy täältä. Montako ennestään tuttua löydät? Ja meidän kaikkien tuotteisiin pääset tutustumaan Käsityökortteli-sivun kautta. Se on toistaiseksi vähän monimutkainen, mutta huomattavaa parannusta on luvassa hyvin pian ;)

Käsityökorttelikiertueessa on vielä yksi etappi: Seinäjoki 7.6.
Mie en sinne osallistu, mutta jos suinkin olet lähimaillakaan, niin kannattaa käydä! 

Miun seuraava reissu suuntautuu Lappeenrantaan Karjalaisille kesäjuhlille 14.-15.6.,
olen siellä Karjalaisella torilla myymässä. Nähdäänkö siellä?


Ai niin! Korttelikiertueelta jäljelle jääneet kiilaferret ja kiss kissit on nyt päivitetty Puotiin :)

perjantai 23. toukokuuta 2014

Reissua pukkaa

Pieninä palasina leipä maailmallalallalaa...
Olen jotakuinkin toipunut Jyväskylän Käsityökorttelista. Olen oikein onnellinen, että ymmärsin olla lähtemättä Tampereelle, se olisi ollut miulle liikaa stressiä.

Nyt on tosi hyvä mieli lähteä Hesaan. Suurin osa kamoista on pakattuna jo Jyväskylän jäljiltä ja sain vielä tässä välissä uuteen ihanaan rekkiin uudet ihanat viistovarret! Se aiheutti vähän jännitystä sen suhteen, että miten saan kaiken edustavasti aseteltua telttaan ja päädyinkin eilen illalla vielä raivaamaan pajalle 3 x 3-metrisen alueen testatakseni. Nyt on levollinen mieli ja tuumaan, että jos järjestys ei tunnu toimivan, niin vaihdan sunnuntaiksi.


Maiju Ahlgrénin ihanat Kiss kissit ovat mukanani Narinkkatorilla! Ne ovat sukkistehtaan kakkoslaatuisia, jotka Maiju käy läpi ja valitsee sellaiset, joissa ei ole reikiä tai heikkouksia, vaan esim. pesussa lähteviä tahroja. Sitten Maiju värjää ja painaa kuviot. Sukkahousujen lisäksi on damaskeja ja polvisukkia. Miulla on näitä karjalaisia aiheita, mutta Maiju tekee kyllä paljon muitakin. 


Pussit - on, napit - on, Kiss kissit - on, pöydänjalat - on, korttiteline - on, nauhat - on, ohjeet - on, tärkkiä - on, korttimaksuhärveli iZettle - on, jakkara - on, mainoksia - on, korttelisuunnistustarvikkeet - on, tilatut - on, hyvä mieli - on, reissuhenki - on :)

Ja kiilaferret ja sarafaanitkin - on!

Ihailen niitä käsityöyrittäjiä, joiden leipä tulee enimmäkseen myyntitapahtumista. Hurjaa hommaa! Kyllä miulle riittää mainiosti pari-kolme reissua vuodessa. Onneksi työ ihanat pidätte miut leivänsyrjässä kiinni tilaustöillä <3 Tulkaa silti ostamaan rekit tyhjäksi Käsityökortteliin, niin saan vähän kurkkua siihen leivän päälle :)



Käsityökortteli on tulvillaan Suomessa käsityönä valmistettuja koruja, vaatteita, laukkuja, asusteita, leluja, riepuja, taidetta, sisustustarvikkeita, tarve-esineitä - vaikka mitä! Helsingin Narinkkatorille saapuu viikonlopuksi lähes sata käsityöyrittäjää ja olemme siellä lauantaina ja sunnuntaina klo 10-18. Tosi monelle käy pankkikortti, mutta käteistäkin kannattaa varata mukaan. Miullekin voi maksaa kortilla, kunhan tekniikka ei heittäydy hankalaksi.




Ostosten lomassa voit osallistua mm. Korttelisuunnistukseen tai ottaa itsestään Riepu-selfien. Kannattaa klikkailla itsensä TÄNNE ja TÄNNE, niin näkee, mitä kaikkea muuta hauskaa on luvassa!


NÄHDÄÄN KÄSITYÖKORTTELISSA!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Missä kansallispukua saa käyttää?

Kansallispuvun myyntislogan on, että se kestää äidiltä tyttärelle, isältä pojalle ja kun on puvun hankkinut, ei koskaan enää tarvitse mitään muuta juhlapukua.

Miksi sitten juhlissa ei näy kansallispukuja?
Kuulen jatkuvasti, miten norjalaiset, eestiläiset ja aika lailla kaikki muut kuin me, osaavat käyttää ja hyödyntää kansallispukujaan ja miten ne ovat niin kauniita. Sen sijaan, että ihaillaan, voitaisiin ottaa oppia!
Aika monella on suomalaisesta kansallispuvusta tällainen mielikuva:




Suomalainen kansallispuku on moninainen, runsas ja kaunis, ihan niinkuin norjalaiset ja eestiläiset sisaruksensa. Itseasiassa voimme olla tutkituista ja tarkistetuista puvuistamme hyvinkin ylpeitä, ne ovat aimo harppauksen lähempänä esikuviaan kuin monien muiden maiden puvut, mm. ne paljon ihaillut eestiläiset.

      



Kansallispuvun saa laittaa ylleen juhliin, se on juhlapuku. Etiketin (ainakin jonkun version) mukaan pariskunnasta molempien täytyisi pukeutua kansallispukuun tai sitten ei kummankaan, mutta mie anarkistina rikon tätä sääntöä ihan ilomielellä. Miusta kansallispuku on juhlapuku siinä missä silkkikolttukin, eihän sillä miun miehellä ole silkkipukuakaan, jos miulla sellainen on. Häät, syntymäpäivät, lakkiaiset, rippijuhlat, ristiäiset, koulun kevät- ja joulujuhlat, juhannusjuhlat, Kalevalanpäiväjuhlat, itsenäisyysjuhlat, kesäjuhlat, yhdistysten juhlat, mitä ikinä keksitkin. Mikä vain juhlatilaisuus, minne mies voisi mennä tummassa puvussa tai sitä komeammassa asussa, on sopiva juhla kansallispuvulle.



Kyllä, myös hautajaisissa. Monet iloisenkirjavat puvut voi asustaa tummemmiksi, kuten tässä Lammin puvun valkea pellavaesiliina on vaihdettu mustaan silkkiseen ja harteille on laitettu musta silkkihuivi. Jos et ole varma miten, kysy neuvoa asiantuntijalta.



Toistaiseksi, kun kansallispukuja ei juhlissa juuri näy, tuntuu joskus turhan silmiinpistävältä kansallispuvussa. Mie harkitsen kansallispuvun käyttöä lähinnä siltä kannalta, että vienkö huomiota juhlakalulta - miun puku nimittäin kyllä herättää huomiota. Jos kansallispukuja on useampia, se ei ole ongelma. Sitten kun me kaikki reippaasti laitamme kansallispukumme päälle juhliin, tämä ongelma poistuu ;)
Sitä odotellessa yhdistän usein kansallispuvun osia muihin juhlavaatteisiin, vaikka näin:


Muoks: Vike kommentoi hyvin ja siksi lisäys:
Kun puvun osia irrottaa kokonaisuudesta, niistä saa myös arkisempia yhdistelmiä. Liivi tai röijy yhdistettynä farkkuihin tai vaikka jakkupuvun osaksi, tuottaa sopivan vaateparren teatteriin, virallisempaan tapaamiseen tai muuten vain mukavaan menoon.




keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Rahaa sataa!

Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto on eilisessä, 52. vuosijuhlassaan ja apurahojen jakotilaisuudessaan Imatran Valtionhotellissa, myöntänyt minulle Väreen, kansanperinteestä ammentavan asusteen kehittämiseen Etelä-Karjalan Maakuntaliiton rahastosta 10 000 euroa.



Hoitokunnan puheenjohtaja Ilkka Pöyhönen totesi tervetuliaispuheessaan, että vaikka ulkona sataa vettä kaatamalla, sisällä juhlassa sataa rahaa. Ja niin sitä satoi. Etelä-Karjalan rahastolle oli osoitettu määräaikaan mennessä 304 apurahahakemusta. Rahastosta jaettiin 49 apurahaa ja kaksi kulttuuripalkintoa.

Kulttuurirahaston viisas ajatus on se, että rahaa jaetaan kunnolla. Mieluummin harvemmille, vähän enemmän, jolloin niillä on todellista vaikutusta. Tällä kertaa pienin jaettu apuraha oli 2 000 euroa. Yhteensä rahaa jaettiin 409 000 euroa. Hienoa on myös se, minkä Pöyhönen myöskin totesi, että apurahojen saajista päättävät voivat antaa rahaa sille jolle haluavat. Miulla oli ja on osittain vieläkin kynnys hakea apurahoja, koska mietin aina, ansaitsenko sitä. Nyt rohkaistuin siitä ajatuksesta, että miun ei tarvitse päättää ansaitsenko, kyllä siellä on ihmiset sitä varten.

Kulttuuripalkinnot, 10 000 euroa, saivat filosofian tohtori Pertti Kolari Lappeenrannasta sekä nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Scherman, Lappeenrannasta hänkin.

Ilokseni apurahan saajien joukossa oli monia tuttuja, oli Imatran Työväenopiston opettajia, jotka ovat minun laillani opettajia sivutoimisesti, oli Kansanmusiikkiyhdistys Kipinä ry, Saimaan Nuorisoseurat ja monta muuta upeaa kulttuurin luojaa ja ylläpitäjää.

Pukeuduin tilaisuuteen kansallispukuuni ja rankkasateen vuoksi sain kyllä taiteilla sateenvarjon kanssa auton ja Valtionhotellin välisellä kipaisulla. Vaurioilta vältyttiin :D Ohjelman jälkeen oli illallistarjoilu ja olimme osanneet vahingossa valita pöydän oikein, sillä jälkeemme pöytään tuli paikallisia silmäätekeviä, joiden ansiosta pääsimme ensimmäisinä ruokaa hakemaan ;)

Tahdon lämpimästi kiittää Suomen Kulttuurirahastoa ensiarvoisen tärkeästä ja hyvästä työstä niin apurahojen osalta kuin muutenkin maan kulttuurielämän kohentamisessa. Etelä-Karjalan rahasto on myöntänyt miulle ennenkin apurahan: vuonna 2008 sain niinikään 10 000 euroa kansallispukukankaiden kehittämiseen ja silloin syntyi hieno valikoima paksuja sarkoja kansallispuvuissa käytettäväksi.

Kiitos Etelä-Karjalan rahastolle tästä apurahasta, jonka turvin aion tehdä Väreestä tuotteen, jota voi ostaa kaupoista. Se vaatii vielä paljon kehittämistyötä, vaikka sitä on jo tehtykin. Muistattehan Väreen?
Apurahan saamisessa merkitsee tietysti paljon se itse raha, siksihän niitä haetaan. Mutta en yhtään haluaisi väheksyä sitä tunnustusta, joka apuraha samalla on. Se on merkki siitä, että joku muukin tuolla uskoo siihen, mitä mie teen. Ja se ei ole vähän se.
Ulkona sataa vettä edelleen, mutta se ei tänään mieltäni madalla, nyt on aika helppo hengittää!


maanantai 12. toukokuuta 2014

Terveisiä Jyväskylästä!

Täällä blogissa tuntuu taas olevan kaikkea muuta kuin kansallispukujen tekemistä, mutta se johtuu siitä, etten ole niitä paljon ehtinyt tehdä, saati niistä kirjoitella... Tuossa oikealla sivupalkissa näkyy noita instagram-kuvia, yritän sentään sinne napsia ompeluksista kuvia silloin kun niitä teen. Nyt ajan ja julkaisutilan tuntuu vievän nämä kiilaferret ja Käsityökorttelit. Koittakaa kestää, kyllä tulee vielä niitä kansallispukujuttujakin :)

Jyväskylä on miulle yleensä yhtä kuin Kansallispukukeskus. Piipahdin kyllä sielläkin, mutta tämän Suomen Käsityöyrittäjien Imatran Idioottien jaoston kevätretken pääkohde oli Käsityökortteli.

Näihin reissuihin valmistautuminen vie aina yllättävän paljon aikaa. Niin nytkin, mutta onneksi menen samoilla kamoilla vielä Helsingin Käsityökorttelin ja Karjalaiset kesäjuhlat, enkä aio suuremmin purkaa niitä välillä.

Perjantaina pakkasin harkkarin kanssa omat kamat kyytiin ja hurautin hakemaan Susannaa. Kun etukäteen katselin tavaramäärää pajalla, arvelutti, mahdunko rekkaankaan, mutta järjestelmällinen pakkaaminen toimi. Vielä olisi mahtunut kolmaskin käsityöyrittäjä mukaan!


Inhoan ajaa Jyväskylään. Matka Mikkelistä Jyväskylään on oikea ankeuttajien tie ja etenkin huonolla kelillä väsyneenä kotiinpäin tullessa se tuntuu loputtoman pitkältä. Nyt Jyväskylään päin matka lensi siivillä. Pidimme useamman tauon, käväisimme leipomossa, jonne emme mene enää ja söimme Kangasniemen Teboililla, jonka tirripaisti jakoi mielipiteemme 1-1: Susanna rakasti, mie ällösin :D


Osasimme ennakkopeloista huolimatta ajaa suoraan hotellin pihalle. Hotelli Milton yllätti meidät positiivisesti! Ulkonäkö ei anna liikaa lupauksia, mutta Milton on viihtyisä ja ihmisen kokoinen, palvelu on joustavaa ja ystävällistä ja hinta edullinen.

Kävin illalla Harjulla juoksemassa vähän autoilun kangistamia koipeliineja vetreämmiksi ja pääsimme vielä keskenämme saunaan miesten vuoron päätteeksi illalla. Uni maistui yllättävänkin hyvin ja heräsin lauantaiaamuun levänneenä. Näkymä hotellin ikkunasta oli harmaa, mutta mieli oli aurinkoinen. Mikä tärkeintä yöllinen sade oli lakannut, eikä se uhkaavista pilvistä huolimatta palannut koko päivänä


Ihanan runsaan hotelliaamiaisen jälkeen kurvasimme satamaan ja aloimme pystyttää kojujamme. Siihen tuhrautui yllättävän kauan aikaa, pari tuntia sekä Susannalta että miulta, mutta niin vain 9.55 oli valmista, siis juuri sopivasti!


Pelkäsimme, miten väki löytää satamaan, se kun ei tuntunut olevan minkään kulkureittien varrella. Mainostushan tapahtuu lähinnä ilman rahaa ja on siksi aina hyvin epävarmaa, onnistuuko se. Tuntui onnistuneen. Ihmisiä oli tasaisena virtana koko päivän ja ihanaa oli se, että asiakkaita riitti ihan loppuminuuteille saakka! Tunnelma oli puuskittaisesta tuulesta ja sateen uhasta huolimatta iloinen ja leppoisa ja haluan antaa erikoiskiitoksen keskisuomalaiselle kortteliväelle: en kuullut kertaakaan kauhisteluja hinnoista tai huomannut kenenkään katselevan vaatteita kopiointimielessä! Tajusin tämän vasta viiveellä, mutta se kyllä oleellisesti vaikutti siihen hyvään mieleen, joka tapahtumasta jäi. Siitäkin huolimatta jäi hyvä mieli, että enhän mie rahallisesti tuosta mitään saanut. Päin vastoin, koska hankin teltan ja uuden rekin näitä Käsityökortteleita varten, jäin kyllä oikeastaan tappiolle. Mutten silti kadu, että lähdin. Oli mukava tavata kaikkia teitä vanhoja ja uusia tuttuja ja saada kasvot monelle nimelle, jotka ovat sähköpostin tai facebookin kautta tulleet tutuiksi!

Tämä kuva on ihan viime minuuteilta! Lisää tunnelmakuvia Jyväskylän Käsityökorttelista löytyy täältä.
Kotimatka tällaisten päivien jälkeen on aina ihan kamala kun väsyttää ja matka on pitkä ja haluaisi vain käpertyä peiton alle. Vaan nyt, loistavassa seurassa, se ankeuttajien tiekin vilahti vain ja ennenkuin tajusimmekaan, olimme jo Virmutjoella (ja se on melkein kotona!). En edes muista ajaneeni Puumalan sillan yli. Pysähdyimme syömään sille Shellille, joka on Jyväskylästä lähdettyä siinä risteyksessä, josta käännytään Mikkeliin. Ei aavistustakaan mitä paikkaa se on, mutta söimme jonkin kasvisaterian kumpikin, se oli erinomaisen herkullista, juuri sopivaa siihen kohtaan ja juuri sillä hetkellä myyjänainen teki miut älyttömän onnelliseksi, kun kysyin, saako jälkkärikahvin ottaa mukaan ja hän vastasi: "Saa toki, enkä pahastu, jos otat ison kupin." <3 Pysähtykää sinne syömään, suosittelen :) Jos joku tietää, mikä sen Shellin nimi oikeasti on, niin lisätään se tähän.

Käsityökortteli nousee ensi viikonloppuna Tampereen Keskustorille, mutta siellä mie en ole mukana. Kahden viikon päästä on Helsingin vuoro ja sinne Narinkkatorille tulen, kuten tulee yli 90 muutakin käsityöyritystä! Noidenkin Käsityökortteleiden onnistuminen on kiinni mainonnasta ja olenkin tosi kiitollinen, jos pystyt auttamaan siinä. Kerro kortteleista kaverille, vie juliste (Helsinki, Tampere) työpaikan, kirjaston, kaupan tai muun seinälle, jaa Käsityökorttelin juliste Facebookissa, kerää kaveriporukka ja tulkaa Käsityökortteliin - sinne kannattaa tulla kauempaakin! Alueille on vapaa pääsy ja myynnissä on taatusti oikeaa suomalaista käsityötä, ei krääsää, ei helppoheikkejä.



Miun kojussa Hesassa on luvassa Korttelitarjouksia ja Puodin äitienpäivätarjous jatkuu vielä huomisaamuun :)








sunnuntai 11. toukokuuta 2014

ÄITI

Miun äiti toimii miulle alihankkijana ja ompelee suurimman osan kiilaferreistä ja sarafaaneista. Miun äiti on miulle myös ehtymätön tietopankki kansallispukujen suhteen, tehtyään niitä 40 vuotta. Äitillä on miulle vielä paljon opetettavaa, mm. verkkopitsi. Äiti pelastaa miut, kun töitä on liikaa, äiti tulee myyntihommeleihin auttelemaan ja äitille mie soitan kurssilta, kun oma pää ei tavoita tietoa.

Äiti vuonna 2009.


Miun anoppi on toinen äiti, joka vaikuttaa isosti tähän miun käsityöyrittämiseen. Anoppi nimittäin hoitelee meidän lapset silloin, kun reissuja sattuu sekä miulle että miehelle, anoppi kuskaa lapset harrastuksiin, kun myö ei ehditä ja yrittäjänä itsekin tajuaa, mistä on kyse.

Äitien kunniaksi saat 20 % alennusta seuraavista tuotteista:
- Puodin kiilaferret (ei koske tilauksesta tehtäviä)

Tarjous on voimassa tiistaiaamuun 13.5. klo 7.00 saakka ja
alennuksen saat kirjoittamalla "ÄITI" tilauslomakkeen lisätietokenttään.

Anoppi ja äiti 7 vuotta sitten meidän kuopuksen ristiäisissä.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Kaunis, kauniimpi, malli



Eilen posti toi laatikollisen äiti-ompelijan surruuttamia kiilaferrejä, toinen toistaan ihanampia! Kolme upeaa naista suostuivat malleiksi ja suloinen Susanna kuvaajaksi ja niin suoritettiin myyntiteltan kasausharjoitus ja kuvaussessio samassa paketissa.

Monesti kuulen kysymyksen, että miten kiilaferre sopii isompikokoiselle. Nämä kuvatut kiilaferret ovat L- ja XL-kokoisia. Katso itse :)






Eikö ole upeita naisia!

Kipaisin vähän ruusuja rekvisiitaksi ja sitten....
...riemu ryöpsähti valloilleen!
Ja suorastaan...

...lähti käsistä :D


:D heheee, kiilaferre ei ole vakava vaate! Lämpimät kiitokset ihanille naisille <3



Erikoiskiitokset kameran takana hääränneelle Susannalle <3
Osa näistä löytyy Puodista, osa lähtee mukaan Käsityökortteliin Jyväskylään ja Helsinkiin sekä Karjalaisille Kesäjuhlille Lappeenrantaan. Jos ovat vielä myymättä, niin jossain välissä laittelen nekin Puotiin :) Jos näistä joku nyt ehdottomasti on siun, eikä sitä löydy Puodista, niin laita miulle sähköpostia: soja@kansallispuku.com.