Rahaa sataa!

Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto on eilisessä, 52. vuosijuhlassaan ja apurahojen jakotilaisuudessaan Imatran Valtionhotellissa, myöntänyt minulle Väreen, kansanperinteestä ammentavan asusteen kehittämiseen Etelä-Karjalan Maakuntaliiton rahastosta 10 000 euroa.

Hoitokunnan puheenjohtaja Ilkka Pöyhönen totesi tervetuliaispuheessaan, että vaikka ulkona sataa vettä kaatamalla, sisällä juhlassa sataa rahaa. Ja niin sitä satoi. Etelä-Karjalan rahastolle oli osoitettu määräaikaan mennessä 304 apurahahakemusta. Rahastosta jaettiin 49 apurahaa ja kaksi kulttuuripalkintoa.

Kulttuurirahaston viisas ajatus on se, että rahaa jaetaan kunnolla. Mieluummin harvemmille, vähän enemmän, jolloin niillä on todellista vaikutusta. Tällä kertaa pienin jaettu apuraha oli 2 000 euroa. Yhteensä rahaa jaettiin 409 000 euroa. Hienoa on myös se, minkä Pöyhönen myöskin totesi, että apurahojen saajista päättävät voivat antaa rahaa sille jolle haluavat. Miulla oli ja on osittain vieläkin kynnys hakea apurahoja, koska mietin aina, ansaitsenko sitä. Nyt rohkaistuin siitä ajatuksesta, että miun ei tarvitse päättää ansaitsenko, kyllä siellä on ihmiset sitä varten.

Kulttuuripalkinnot, 10 000 euroa, saivat filosofian tohtori Pertti Kolari Lappeenrannasta sekä nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Scherman, Lappeenrannasta hänkin.

Ilokseni apurahan saajien joukossa oli monia tuttuja, oli Imatran Työväenopiston opettajia, jotka ovat minun laillani opettajia sivutoimisesti, oli Kansanmusiikkiyhdistys Kipinä ry, Saimaan Nuorisoseurat ja monta muuta upeaa kulttuurin luojaa ja ylläpitäjää.

Pukeuduin tilaisuuteen kansallispukuuni ja rankkasateen vuoksi sain kyllä taiteilla sateenvarjon kanssa auton ja Valtionhotellin välisellä kipaisulla. Vaurioilta vältyttiin :D Ohjelman jälkeen oli illallistarjoilu ja olimme osanneet vahingossa valita pöydän oikein, sillä jälkeemme pöytään tuli paikallisia silmäätekeviä, joiden ansiosta pääsimme ensimmäisinä ruokaa hakemaan ;)

Tahdon lämpimästi kiittää Suomen Kulttuurirahastoa ensiarvoisen tärkeästä ja hyvästä työstä niin apurahojen osalta kuin muutenkin maan kulttuurielämän kohentamisessa. Etelä-Karjalan rahasto on myöntänyt miulle ennenkin apurahan: vuonna 2008 sain niinikään 10 000 euroa kansallispukukankaiden kehittämiseen ja silloin syntyi hieno valikoima paksuja sarkoja kansallispuvuissa käytettäväksi.

Kiitos Etelä-Karjalan rahastolle tästä apurahasta, jonka turvin aion tehdä Väreestä tuotteen, jota voi ostaa kaupoista. Se vaatii vielä paljon kehittämistyötä, vaikka sitä on jo tehtykin. Muistattehan Väreen?
Apurahan saamisessa merkitsee tietysti paljon se itse raha, siksihän niitä haetaan. Mutta en yhtään haluaisi väheksyä sitä tunnustusta, joka apuraha samalla on. Se on merkki siitä, että joku muukin tuolla uskoo siihen, mitä mie teen. Ja se ei ole vähän se.
Ulkona sataa vettä edelleen, mutta se ei tänään mieltäni madalla, nyt on aika helppo hengittää!