Ja myöhä tuuletettii!

Ihana iltapäivä! Ihania ihmisiä! Oli lämmin (ihan henkisestikin) ja hyvä olla siinä iloisten ja rentojen ihmisten seurassa. Viitisenkymmentä urheaa uhmasi kolmenkymmenen asteen lämpötilaa ja saapui piknikille Imatran keskustaan Inkerinaukion liepeille. Ihana Susanna tuli tuulettamaan kameraansa ja suurin osa näistä kuvista on hänen ottamiaan, kiitos! Susanna myös kirjotti blogiinsa tästä ja siellä on lisää kuvia.

Mie olin vähän valepuvussa, juuri nyt äidin Kymenlaakson liivi oli ainoa, joka oli sopiva. Laitoin siis Kymenlaakson. Hyvä valepuku. Tyttäristä vanhempi laittoi sarafaanin ja nuorempi yhdisti kansallispukunsa liivin vaaleansiniseen kesämekkoon. Aijoo, en ole raskaana, vain lihava, mutta parempaan menossa taas, -3 kg sitten lomareissun.

Yksi kohtaaminen oli vähän ikävämpi: eräs vanha tuttu, joka saa karvani nousemaan pystyyn, onnistui siinä jälleen, mutta ohitin tilanteen vähän tylysti ja onnistuin olemaan pilaamatta päivääni.

Paikallislehti Uutisvuoksen toimittaja Anne Vihavainen teki ihanan jutun tapahtumasta keskiviikon lehteen, joka jaetaan täällä ilmaiseksi kaikkiin koteihin:

Tuuletettavaa oli ihan laidasta laitaan: sarafaaneja, kansallispukuja, osia yhdisteltynä muihin vaatteisiin ja yksi Inarinsaamenpukukin (kiitos Odalle pukutiedosta :) ).

Sainkohan mie tässä jotain ripitystä? Tämä ei kyllä ollut se mainitsemani ikävämpi kohtaaminen, ehkä vain keskustelemme miun päähineestä.

No sitten tapahtui kummia: tämä herra tässä edessäni on venäläinen taiteilija, joka on käynyt jo kolmena vuonna ihastelemassa tuuletustamme, ottanut kuvia ja maalannut sitten meistä tauluja. Nyt hän halusi ottaa miusta kuvia ja oikein asetella miut oikeaan asentoon sitä varten. Jopa jokaisen sormen erikseen. Tuli muuten melkoisen venäläisneitoposeeraus käsien asentoineen :D

 Päänkin piti olla juuri oikeaan suuntaan.

Ja sitten mie selitin tätä taiteilijakohtaamista Päiville :D

 Oli hauskaa, että useassa tuolla nähdyssä puvussa miulla on näppini pelissä tavalla tai toisella. Useimmiten niin, että pukuja on tehty tai muokattu miun kurssilla.

On aika kiva huomata myös se, etten tuolla piknikillä ollenkaan ahdistu ihmisten puvuista. Kysyttäessä kerron, mutta muuten iloitsen kaikesta kauniista, enkä lainkaan näe mummukoiden neidonpäähineitä, vääränkokoisia liivejä tai muuten vain epämääräisiä asuja. Valistamisen paikka on sitten ihan muualla. Kansallispukua pitäisi voida käyttää ilolla, eikä niin, että hirvittää että on mokannut.

Kävimme katsomassa vielä koskinäytöksen ja sillalla vähän pönötettiin, eikös kansallispuvussa aina pönötetä :D

Tyttären aurinkolaseista heijastui miun kuvajainen, siitä tuli kansallispukulfie!

Montako pukua tunnistit?

Ensi vuonna kansallispuku täyttääkin pyöreitä: 130 vuotta. Jokohan silloin saataisiin koko Suomi tuulettamaan? Tänä vuonna mattimyöhäiset tuulettelevat vielä 9., 10., 16., 17. ja 24. päivä. Tarkista täältä, minne ehtisit vielä mukaan.

#kansallispukutuuletus2014

P.S. Muistattehan kisan!