tiistai 17. syyskuuta 2013

Syyshulinaa

Syksy on miun lempivuodenaika. Luonto on miun silmään kauneimmillaan, ilma on raikas ja happipitoinen ja tirskuttavat allergeenit on sade huuhdellut ilmasta. Haluaisin lenkkeillä, hengittää syvään kirpeää ilmaa, kietoutua maailman kutistavaan aamusumuun ja pitää perhettä ja ystäviä kädestä.

Kevättä pidetään alkuna, vuoden aamuna. Luonnolle se voi olla sitä, mutta miun elämässä syksy on aina alku. Eräs ystävä kerran lausui huomion, joka on itsestään selvä, mutta tuli miulle näkyväksi vasta kun hän sanoi sen ääneen: kaikki miun elämän tärkeät asiat ovat tapahtuneet syksyllä.
Rakastuin mieheeni syyskuussa. 8 vuotta myöhemmin esikoisemme syntyi syyskuussa. Siitä kolme vuotta myöhemmin menimme naimisiin lokakuussa ja sitten pari vuotta myöhemmin kuopus syntyi elokuun lopulla.

Syksyllä alkaa työ taas kesäloman jälkeen. Syksyllä alkavat työväenopiston kurssit, niin opettajana kuin opiskelijanakin. Koulut ja lasten harrastukset alkavat. Viikko rytmittyy säännöllisten menojen ympärille. Miun työreissutkin painottuvat yleensä syksyyn. Siitä johtuu se, että kaikki alussa mainitsemani jää aika vähiin. Tai ainakin tällä miun epämääräisellä aikatauluttamisella. Kyllähän sitä tietysti löytää aikaa sille, mitä oikeasti haluaa tehdä.

Viime viikolla alkoi kansallispukukurssi. Porukka vaikuttaa mukavalta, muutama uusi, suurin osa vanhoja tuttuja. Pari tooooosi pitkäaikaista opiskelijaa jäi pois ja luokassa tuntui vähän hassulta ilman heitä. Ensimmäiseksi haasteeksi osoittautui metsästää ohjeita ja tarvikkeita tarkistettuihin pukuihin. Voi että minuu ärsyttää, että ihanista, uusista puvuista täytyy vain todeta, että eipä pysty. Juuri kun jostain nurkasta saadaan hommia kuntoon, niin toinen repsahtaa. Kun ei ole lankoja, ei ole kankaita, ei ole ketään, joka tietäisi yhtään mitään, saati ottaisi vastuuta... Plaah.

Myös FolkJam alkoi. Porukkaa oli ihanan paljon ja fiilis tunnilla ihan huikean hieno! Iloa ja energiaa virtasi salissa ja moni tanssijoista hymyili pois lähtiessään! Ihanaa!

Viikonlopun olin EloFolkJam-koulutuksessa Hollolassa. FolkJam-koulutuksissa on aina hauskaa, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Ryhmähenki on huikea! Sen sijaan poikkeuksellista oli koulutuksen helppous. Siihen varmasti vaikuttaa se, että on jo FolkJamin perus- ja jatkokoulutus käytynä ja monet askeleista ja kuvioista ainakin osittain tuttuja. EloFolkJam on toki myös vähän helpompaa, eikä fyysisesti ihan niin rankkaa kuin "perusversio". Opittavaa asiaa oli vähemmän ja niin kroppa kuin mielikin saivat nauttia tanssista paremmin, kun ei ollut sitä oppimisen painetta samalla tavalla. Aika näyttää, saanko ohjata ihan pelkkää EloFolkJamia joskus, mutta takuuvarmasti otan siitä palasia noille tavallisille FolkJam-tunneille.

Mieli ja jalat tursuavat tanssia, joten on haastavaa keskittyä tuohon käsillä olevaan työhön: Jääsken mallipuvun kostuliin. Saumat ovat superkapeat, jopa miun käsialalle.

Ei yhtään kuvaa tänään, paitsi mielikuvia. Luo niitä :)

4 kommenttia:

  1. Syksyllä ilma on upean kuulasta! Itselläni sisäinen uusi vuoteni on jossain elokuun tienoilla aivan erilailla kuin tammikuun alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sisäinen uusi vuosi" :) Hyvin sanottu!

      Poista
  2. Voi kun pystyisi tanssimaan :( fokjam oli niin kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on. EloFolkJamiin kuuluu myös mm. mielen tanssia. Riippuu tietysti siitä rajoitteesta, että sopiiko se, mutta mm. pyörätuolipotilaille on paljon matskua. Mie koin siellä koulutuksessa yhden todella voimakkaan mielen tanssin. Huikeaa.

      Poista

Kommentti! Ihanaa!