Myöhässä

Kesä tuli. Tai ehkä se on tullut jo aikaa sitten, mutta mie en ole ehtinyt mukaan. Mie olen vasta siinä vaiheessa, että luovun suunnitelmasta käydä vielä viimeisen kerran hiihtämässä (sukset ovat valmiina kurasyöpön päällä) ja olen pessyt paksuimman toppatakin. Ajattelen taas yhden kerran, että jos sulkisi tietokoneen aina työpäivän päätteeksi, niin saattaisi ehtiä huomaamaan mitä ulkona tapahtuu, mitä lapset touhuavat, mitä maailmassa tapahtuu... Olen kyllä käynyt tuolla pihallakin. Leikannut nurmikkoa, asetellut kiviä seinän vierelle, lenkkeillyt. Katseeni on vaan jumittunut jotenkin sisäänpäin. Tuntuu, että jos tajuan ajan kulun, panikoidun kaikesta siitä, mitä en ole ehtinyt.

Onneksi lapset osaavat nauttia jokaisesta hetkestä, silloin kun se on! Kuvassa on pihamme varmaankin rumin kohta, rytökasa, joka tulee katoamaan remontin joskus edetessä ja parhaat päivänsä nähnyt keinu, jonka senkin toivon katoavan tuosta jo tänä kesänä. Ja sitten siinä on kaunein, mitä miulla on. Lapset.

Viikonloppuna on Karjalaiset kesäjuhlat Lahdessa. Olen siellä Karjalaisella torilla myymässä ja kuten aina, alan tässä vaiheessa miettiä esillepanoa ja muuta oleellista, jonka olisi pitänyt olla mietittynä jo aikaa sitten. Sain aamulla ajatuksen pöytäliinasta ja laitoin heti Logo-painoon viestiä. En suuremmin odota, että he ehtisivät tässä muutamassa päivässä tehdä sitä, mutta kysyinpä kuitenkin. Eilen kävin parista huonekaluliikkeestä etsimässä sujuvasti mukana kuljetettavaa, omalla jalallaan seisovaa peiliä, että asiakkaat voisivat katsoa miltä vaikkapa kiilaferre päällä näyttää. No eipä ollut. Tilaamalla saa, parissa viikossa. Hohhoi. Ei kellään olis lainata?

Teen listoja mukaan otettavista tavaroista. Tilasin paperi- ja kuitukangaskasseja, niihin pitäisi jossain vaiheessa painaa tai kirjoittaa nettisivujeni osoite. Sitten ne pitäisi muistaa ottaa mukaan. Mainokset. Supikkaat ja kurpposet. Palapelit ja muistivihot, postikortit ja niiden teline - jota miehen pitäisi vähän tuunata. Vielä pitäisi ommella muutamat päähineet. Ohjeille pitäisi keksiä joku toimiva systeemi, mistä myyn niitä. Nauhalaukku täytyy järjestellä. Kiilaferret ja sarafaanit ovat onneksi kauniisti rekeillä valmiiksi ja toivon, että pääsen matkaan niin isolla autolla, että ne voi niissä myös kuljettaa. Vaihtorahat, käyntikortit, säilytyslaatikot, tärkit. Kamera. Ja jotain mukavaa ja siistiä vaatetta itselle päälle. Se peili - mistä mie sen nyt taion?

Kaiken poukkoilun keskellä ehdin ja maltan välillä vähän istahtaa kirjomaankin. Olen kirjonut kokeiluja Jääsken mallipukua varten, menen ensi viikolla vertailemaan niitä. Ja sitten tätä Kuolemajärven rekkoa. Nämä rekot ovat ronkkauksen rinnalla NIIN miun lempparipuuhaa :) Kuuntelen Matti Röngän äänikirjoja ja Viktor Kärpän seikkaillessa maalaan rekkokankaalle toista tarinaa, rytmikästä ja polveilevaa.