tiistai 19. huhtikuuta 2011

Museoiloa ja nykyahdistusta

Odottelin eilen kylpylän aulassa netissä notkuen tyttöjä zumbatonicista (huippua, kuulemma!) ja päädyin pitkästä aikaa kaivelemaan museoviraston sivuja. Siellä on kuukauden esine -sarja, josta löytyy mielenkiintoisia esineitä tarinoineen, joskus myös kansallispukujen esikuvia tai niiden valmistukseen, säilyttämiseen tai käyttöön liittyviä esineitä, kuten tämä. Tämän linkin kautta pääsee katselemaan kaikkia kuukauden esineitä.

Tänään siivosin Kansallispuku-foorumia, kun opin linkittelemään kuvat toisella tavalla. Osan kuvista jouduin poistamaan, mutta nyt jäljellä olevat kunnioittavat kuvien tekijänoikeuksia (tärkeä asia). Olen tosi tuskastunut tähän kuva-asiaan. Pukujen myyjien mielestä pukuja ei kysytä. Kukapa niitä osaisi kysyä, kun niitä ei missään näy? Nyt on jotenkin muutenkin tosi ankeaa, vasemmalta ja oikealta kuuluu, miten kansallispuku vetelee ihan viimeisiään ja perinteiset, tylsät, ahdistavat, kuumat, kalliit ja rumat kansallispuvut täytyy haudata kokonaan ja tehdä tilalle moderneja, kaupallisia, keveitä ihanuuksia. Mitään uuttahan tässä ei ole. Olen varmaan tosi idiootti, mutten pysty ymmärtämään, miksi jotain pitää hävittää, että voi tehdä uutta ja modernia! Eikös myö mahduttais tänne kaikkine pukuinemme kaikki?

Katselen ikkunasta kevätaurinkoa ja yritän täyttää itseni optimistisuudella, uskolla itseeni ja asiaamme. Otan käsiini työn, jota teen käsin kudottuun kankaaseen, pisto pistolta käsin ommellen ja kirjoen. Nautin jokaisesta pistosta, työn tekemisen rytmistä ja muodostuvasta kuviosta, sillasta menneisyyden ja tämän hetken välillä. Kirjon työhön tämän kaiken. On olemassa asiakas, joka haluaa maksaa tästä ja ehkä se kaikki näkyy hänelle. Sehän riittää. Riittäähän?


En muuten ole vasenkätinen. Kamerassa on laukaisunappi oikeassa reunassa, joten sitä on helpompi käytellä oikealla kädellä. Siksi tässä lavastetussa kuvassa vasen käteni saa maistaa oikean hommia. Neula pysyy kädessä, mutta kirjonta ei ehkä onnistuisi. Vasemman käden tärkeä tehtävä kirjoessa ja ommellessa on pitää kangasta oikeassa asennossa.

6 kommenttia:

  1. Älä murhetu, ei anneta periksi. Ilolla voin kertoa, että Turussa järjestetään kansallispukujen tuuletus piknik 6.8. klo 12 Vartiovuorenmäellä. Kalevalaisten Naisten haaste on siis vastaanotettu. Kaikki tervetulleita!

    Yleinen kevätsiivous efekti on nyt varmasti vallalla, siinä menee sitten mukana myös vanhat hyväksi havaitut asiat sekoittuen kaikkeen tarpeettomaan.

    VastaaPoista
  2. Kenkäverossa järjestetään tuuletuspäivä päivää myöhemmin, eli 7.8.Olisin itse halunnut sen 5.8, mutta Kenkävero oli osaltaan vaikuttamassa tuohon päivään, saattoivat sitä haluta myös työssä käyvät kalevalaiset naisetkin.
    Maailmaan mahtuvat kaikki puvut, monimuotoisuus on rikkautta, käsintehty arvokasta ja jos joku haluaa pukeutua kevyeen teolliseen pukuun niin mikäs siinä. Minusta liika puhdasoppisuus siitä mikä on oikeata kahlitsee, suurennuslasilla vahtaaminen, että oletko oikein pukeutunut, vie ilon kauniista pukeutumisesta.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Mikkeli!
    Ja olen ihan samaa mieltä tuosta pukeutumisen ilosta ja "puhdasoppisuudesta". Kaikenlaisille puvuille on paikkansa ja toistan itseäni: miksi jotain pitää raivata tieltä, että voisi tehdä jotain muita sovellutuksia. Siinä kun toiselle on tärkeää helppous, keveys tai tuloksellisuus, toista miellyttävät esikuvan mukaisuus, runsasmuotoisuus ja käsin tekeminen.

    VastaaPoista
  4. Mie kuulun niihin, joiden mielestä kansallispuvut on kauniita ja harmittelen, ettei niitä pidetä enempää. Ihaieln kovasti meidän käsityöperinnettä ja toivoisin, että sitä pidettäisiin yllä ja kehitettäisiin. Tsemppiä työhösi!

    VastaaPoista
  5. Minä haluan ainakin uskoa, että maailmassa riittää ihmisiä, jotka arvostavat käsin tehtyä. Käsityöbuumi on nousussa meillä Suomessakin, joten on ihan kamalan vaikea ymmärtää miksei muka ihan perinteisesti tehdyille kansallispuvuillekin löydy paikkaa.

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!