Reissua pukkaa

Pieninä palasina leipä maailmallalallalaa...
Olen jotakuinkin toipunut Jyväskylän Käsityökorttelista. Olen oikein onnellinen, että ymmärsin olla lähtemättä Tampereelle, se olisi ollut miulle liikaa stressiä.

Nyt on tosi hyvä mieli lähteä Hesaan. Suurin osa kamoista on pakattuna jo Jyväskylän jäljiltä ja sain vielä tässä välissä uuteen ihanaan rekkiin uudet ihanat viistovarret! Se aiheutti vähän jännitystä sen suhteen, että miten saan kaiken edustavasti aseteltua telttaan ja päädyinkin eilen illalla vielä raivaamaan pajalle 3 x 3-metrisen alueen testatakseni. Nyt on levollinen mieli ja tuumaan, että jos järjestys ei tunnu toimivan, niin vaihdan sunnuntaiksi.

Maiju Ahlgrénin ihanat Kiss kissit ovat mukanani Narinkkatorilla! Ne ovat sukkistehtaan kakkoslaatuisia, jotka Maiju käy läpi ja valitsee sellaiset, joissa ei ole reikiä tai heikkouksia, vaan esim. pesussa lähteviä tahroja. Sitten Maiju värjää ja painaa kuviot. Sukkahousujen lisäksi on damaskeja ja polvisukkia. Miulla on näitä karjalaisia aiheita, mutta Maiju tekee kyllä paljon muitakin. 

Pussit - on, napit - on, Kiss kissit - on, pöydänjalat - on, korttiteline - on, nauhat - on, ohjeet - on, tärkkiä - on, korttimaksuhärveli iZettle - on, jakkara - on, mainoksia - on, korttelisuunnistustarvikkeet - on, tilatut - on, hyvä mieli - on, reissuhenki - on :)

Ja kiilaferret ja sarafaanitkin - on!

Ihailen niitä käsityöyrittäjiä, joiden leipä tulee enimmäkseen myyntitapahtumista. Hurjaa hommaa! Kyllä miulle riittää mainiosti pari-kolme reissua vuodessa. Onneksi työ ihanat pidätte miut leivänsyrjässä kiinni tilaustöillä <3 Tulkaa silti ostamaan rekit tyhjäksi Käsityökortteliin, niin saan vähän kurkkua siihen leivän päälle :)

Käsityökortteli on tulvillaan Suomessa käsityönä valmistettuja koruja, vaatteita, laukkuja, asusteita, leluja, riepuja, taidetta, sisustustarvikkeita, tarve-esineitä - vaikka mitä! Helsingin Narinkkatorille saapuu viikonlopuksi lähes sata käsityöyrittäjää ja olemme siellä lauantaina ja sunnuntaina klo 10-18. Tosi monelle käy pankkikortti, mutta käteistäkin kannattaa varata mukaan. Miullekin voi maksaa kortilla, kunhan tekniikka ei heittäydy hankalaksi.

Ostosten lomassa voit osallistua mm. Korttelisuunnistukseen tai ottaa itsestään Riepu-selfien. Kannattaa klikkailla itsensä TÄNNE ja TÄNNE, niin näkee, mitä kaikkea muuta hauskaa on luvassa!

NÄHDÄÄN KÄSITYÖKORTTELISSA!

Missä kansallispukua saa käyttää?

Kansallispuvun myyntislogan on, että se kestää äidiltä tyttärelle, isältä pojalle ja kun on puvun hankkinut, ei koskaan enää tarvitse mitään muuta juhlapukua.

Miksi sitten juhlissa ei näy kansallispukuja?
Kuulen jatkuvasti, miten norjalaiset, eestiläiset ja aika lailla kaikki muut kuin me, osaavat käyttää ja hyödyntää kansallispukujaan ja miten ne ovat niin kauniita. Sen sijaan, että ihaillaan, voitaisiin ottaa oppia!
Aika monella on suomalaisesta kansallispuvusta tällainen mielikuva:

Suomalainen kansallispuku on moninainen, runsas ja kaunis, ihan niinkuin norjalaiset ja eestiläiset sisaruksensa. Itseasiassa voimme olla tutkituista ja tarkistetuista puvuistamme hyvinkin ylpeitä, ne ovat aimo harppauksen lähempänä esikuviaan kuin monien muiden maiden puvut, mm. ne paljon ihaillut eestiläiset.

      

Kansallispuvun saa laittaa ylleen juhliin, se on juhlapuku. Etiketin (ainakin jonkun version) mukaan pariskunnasta molempien täytyisi pukeutua kansallispukuun tai sitten ei kummankaan, mutta mie anarkistina rikon tätä sääntöä ihan ilomielellä. Miusta kansallispuku on juhlapuku siinä missä silkkikolttukin, eihän sillä miun miehellä ole silkkipukuakaan, jos miulla sellainen on. Häät, syntymäpäivät, lakkiaiset, rippijuhlat, ristiäiset, koulun kevät- ja joulujuhlat, juhannusjuhlat, Kalevalanpäiväjuhlat, itsenäisyysjuhlat, kesäjuhlat, yhdistysten juhlat, mitä ikinä keksitkin. Mikä vain juhlatilaisuus, minne mies voisi mennä tummassa puvussa tai sitä komeammassa asussa, on sopiva juhla kansallispuvulle.

Kyllä, myös hautajaisissa. Muokkasin tätä kappaletta 3.9.2017, sillä olin muotoillut sen aiemmin turhan huolimattomasti: Kansallispuku käy niihin ihan sellaisenaan, eikä siitä tarvitse muuttaa mitään. Jotkut puvut ovat hyvin riemunkirjavia ja silloin täytyy miettiä, tuntuuko se toisista surijoista kiusalliselta, mutta mitä lähempi olet vainajan kanssa, sen vähemmän siun tarvitsee tätä miettiä. Joskus, joidenkin pukujen kohdalla voi halutessaan vaihtaa ostokankaisen essun mustaan silkkiseen. Valkoinen pellavaesiliina voi tulla myös kyseeseen, jos sellainen pukuun pukuhistorian valossa käy. Karjalaisiin pukuihin ei voi vaihtaa essua, vain valita pukuun määritellyistä esiliinoista. Läntisten pukujen (tai suurimman osan niistä) kanssa voi käyttää mustaa tai muuta tummasävyistä silkkihuivia, jos haluaa.

Toistaiseksi, kun kansallispukuja ei juhlissa juuri näy, tuntuu joskus turhan silmiinpistävältä kansallispuvussa. Mie harkitsen kansallispuvun käyttöä lähinnä siltä kannalta, että vienkö huomiota juhlakalulta - miun puku nimittäin kyllä herättää huomiota. Jos kansallispukuja on useampia, se ei ole ongelma. Sitten kun me kaikki reippaasti laitamme kansallispukumme päälle juhliin, tämä ongelma poistuu ;)
Sitä odotellessa yhdistän usein kansallispuvun osia muihin juhlavaatteisiin, vaikka näin:

Muoks: Vike kommentoi hyvin ja siksi lisäys:
Kun puvun osia irrottaa kokonaisuudesta, niistä saa myös arkisempia yhdistelmiä. Liivi tai röijy yhdistettynä farkkuihin tai vaikka jakkupuvun osaksi, tuottaa sopivan vaateparren teatteriin, virallisempaan tapaamiseen tai muuten vain mukavaan menoon.

Rahaa sataa!

Suomen kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto on eilisessä, 52. vuosijuhlassaan ja apurahojen jakotilaisuudessaan Imatran Valtionhotellissa, myöntänyt minulle Väreen, kansanperinteestä ammentavan asusteen kehittämiseen Etelä-Karjalan Maakuntaliiton rahastosta 10 000 euroa.

Hoitokunnan puheenjohtaja Ilkka Pöyhönen totesi tervetuliaispuheessaan, että vaikka ulkona sataa vettä kaatamalla, sisällä juhlassa sataa rahaa. Ja niin sitä satoi. Etelä-Karjalan rahastolle oli osoitettu määräaikaan mennessä 304 apurahahakemusta. Rahastosta jaettiin 49 apurahaa ja kaksi kulttuuripalkintoa.

Kulttuurirahaston viisas ajatus on se, että rahaa jaetaan kunnolla. Mieluummin harvemmille, vähän enemmän, jolloin niillä on todellista vaikutusta. Tällä kertaa pienin jaettu apuraha oli 2 000 euroa. Yhteensä rahaa jaettiin 409 000 euroa. Hienoa on myös se, minkä Pöyhönen myöskin totesi, että apurahojen saajista päättävät voivat antaa rahaa sille jolle haluavat. Miulla oli ja on osittain vieläkin kynnys hakea apurahoja, koska mietin aina, ansaitsenko sitä. Nyt rohkaistuin siitä ajatuksesta, että miun ei tarvitse päättää ansaitsenko, kyllä siellä on ihmiset sitä varten.

Kulttuuripalkinnot, 10 000 euroa, saivat filosofian tohtori Pertti Kolari Lappeenrannasta sekä nukketeatteritaiteilija Emma Jussila-Scherman, Lappeenrannasta hänkin.

Ilokseni apurahan saajien joukossa oli monia tuttuja, oli Imatran Työväenopiston opettajia, jotka ovat minun laillani opettajia sivutoimisesti, oli Kansanmusiikkiyhdistys Kipinä ry, Saimaan Nuorisoseurat ja monta muuta upeaa kulttuurin luojaa ja ylläpitäjää.

Pukeuduin tilaisuuteen kansallispukuuni ja rankkasateen vuoksi sain kyllä taiteilla sateenvarjon kanssa auton ja Valtionhotellin välisellä kipaisulla. Vaurioilta vältyttiin :D Ohjelman jälkeen oli illallistarjoilu ja olimme osanneet vahingossa valita pöydän oikein, sillä jälkeemme pöytään tuli paikallisia silmäätekeviä, joiden ansiosta pääsimme ensimmäisinä ruokaa hakemaan ;)

Tahdon lämpimästi kiittää Suomen Kulttuurirahastoa ensiarvoisen tärkeästä ja hyvästä työstä niin apurahojen osalta kuin muutenkin maan kulttuurielämän kohentamisessa. Etelä-Karjalan rahasto on myöntänyt miulle ennenkin apurahan: vuonna 2008 sain niinikään 10 000 euroa kansallispukukankaiden kehittämiseen ja silloin syntyi hieno valikoima paksuja sarkoja kansallispuvuissa käytettäväksi.

Kiitos Etelä-Karjalan rahastolle tästä apurahasta, jonka turvin aion tehdä Väreestä tuotteen, jota voi ostaa kaupoista. Se vaatii vielä paljon kehittämistyötä, vaikka sitä on jo tehtykin. Muistattehan Väreen?
Apurahan saamisessa merkitsee tietysti paljon se itse raha, siksihän niitä haetaan. Mutta en yhtään haluaisi väheksyä sitä tunnustusta, joka apuraha samalla on. Se on merkki siitä, että joku muukin tuolla uskoo siihen, mitä mie teen. Ja se ei ole vähän se.
Ulkona sataa vettä edelleen, mutta se ei tänään mieltäni madalla, nyt on aika helppo hengittää!

Terveisiä Jyväskylästä!

Täällä blogissa tuntuu taas olevan kaikkea muuta kuin kansallispukujen tekemistä, mutta se johtuu siitä, etten ole niitä paljon ehtinyt tehdä, saati niistä kirjoitella... Tuossa oikealla sivupalkissa näkyy noita instagram-kuvia, yritän sentään sinne napsia ompeluksista kuvia silloin kun niitä teen. Nyt ajan ja julkaisutilan tuntuu vievän nämä kiilaferret ja Käsityökorttelit. Koittakaa kestää, kyllä tulee vielä niitä kansallispukujuttujakin :)

Jyväskylä on miulle yleensä yhtä kuin Kansallispukukeskus. Piipahdin kyllä sielläkin, mutta tämän Suomen Käsityöyrittäjien Imatran Idioottien jaoston kevätretken pääkohde oli Käsityökortteli.

Näihin reissuihin valmistautuminen vie aina yllättävän paljon aikaa. Niin nytkin, mutta onneksi menen samoilla kamoilla vielä Helsingin Käsityökorttelin ja Karjalaiset kesäjuhlat, enkä aio suuremmin purkaa niitä välillä.

Perjantaina pakkasin harkkarin kanssa omat kamat kyytiin ja hurautin hakemaan Susannaa. Kun etukäteen katselin tavaramäärää pajalla, arvelutti, mahdunko rekkaankaan, mutta järjestelmällinen pakkaaminen toimi. Vielä olisi mahtunut kolmaskin käsityöyrittäjä mukaan!

Inhoan ajaa Jyväskylään. Matka Mikkelistä Jyväskylään on oikea ankeuttajien tie ja etenkin huonolla kelillä väsyneenä kotiinpäin tullessa se tuntuu loputtoman pitkältä. Nyt Jyväskylään päin matka lensi siivillä. Pidimme useamman tauon, käväisimme leipomossa, jonne emme mene enää ja söimme Kangasniemen Teboililla, jonka tirripaisti jakoi mielipiteemme 1-1: Susanna rakasti, mie ällösin :D

Osasimme ennakkopeloista huolimatta ajaa suoraan hotellin pihalle. Hotelli Milton yllätti meidät positiivisesti! Ulkonäkö ei anna liikaa lupauksia, mutta Milton on viihtyisä ja ihmisen kokoinen, palvelu on joustavaa ja ystävällistä ja hinta edullinen.

Kävin illalla Harjulla juoksemassa vähän autoilun kangistamia koipeliineja vetreämmiksi ja pääsimme vielä keskenämme saunaan miesten vuoron päätteeksi illalla. Uni maistui yllättävänkin hyvin ja heräsin lauantaiaamuun levänneenä. Näkymä hotellin ikkunasta oli harmaa, mutta mieli oli aurinkoinen. Mikä tärkeintä yöllinen sade oli lakannut, eikä se uhkaavista pilvistä huolimatta palannut koko päivänä

Ihanan runsaan hotelliaamiaisen jälkeen kurvasimme satamaan ja aloimme pystyttää kojujamme. Siihen tuhrautui yllättävän kauan aikaa, pari tuntia sekä Susannalta että miulta, mutta niin vain 9.55 oli valmista, siis juuri sopivasti!

Pelkäsimme, miten väki löytää satamaan, se kun ei tuntunut olevan minkään kulkureittien varrella. Mainostushan tapahtuu lähinnä ilman rahaa ja on siksi aina hyvin epävarmaa, onnistuuko se. Tuntui onnistuneen. Ihmisiä oli tasaisena virtana koko päivän ja ihanaa oli se, että asiakkaita riitti ihan loppuminuuteille saakka! Tunnelma oli puuskittaisesta tuulesta ja sateen uhasta huolimatta iloinen ja leppoisa ja haluan antaa erikoiskiitoksen keskisuomalaiselle kortteliväelle: en kuullut kertaakaan kauhisteluja hinnoista tai huomannut kenenkään katselevan vaatteita kopiointimielessä! Tajusin tämän vasta viiveellä, mutta se kyllä oleellisesti vaikutti siihen hyvään mieleen, joka tapahtumasta jäi. Siitäkin huolimatta jäi hyvä mieli, että enhän mie rahallisesti tuosta mitään saanut. Päin vastoin, koska hankin teltan ja uuden rekin näitä Käsityökortteleita varten, jäin kyllä oikeastaan tappiolle. Mutten silti kadu, että lähdin. Oli mukava tavata kaikkia teitä vanhoja ja uusia tuttuja ja saada kasvot monelle nimelle, jotka ovat sähköpostin tai facebookin kautta tulleet tutuiksi!

Tämä kuva on ihan viime minuuteilta! Lisää tunnelmakuvia Jyväskylän Käsityökorttelista löytyy täältä.

Kotimatka tällaisten päivien jälkeen on aina ihan kamala kun väsyttää ja matka on pitkä ja haluaisi vain käpertyä peiton alle. Vaan nyt, loistavassa seurassa, se ankeuttajien tiekin vilahti vain ja ennenkuin tajusimmekaan, olimme jo Virmutjoella (ja se on melkein kotona!). En edes muista ajaneeni Puumalan sillan yli. Pysähdyimme syömään sille Shellille, joka on Jyväskylästä lähdettyä siinä risteyksessä, josta käännytään Mikkeliin. Ei aavistustakaan mitä paikkaa se on, mutta söimme jonkin kasvisaterian kumpikin, se oli erinomaisen herkullista, juuri sopivaa siihen kohtaan ja juuri sillä hetkellä myyjänainen teki miut älyttömän onnelliseksi, kun kysyin, saako jälkkärikahvin ottaa mukaan ja hän vastasi: "Saa toki, enkä pahastu, jos otat ison kupin." <3 Pysähtykää sinne syömään, suosittelen :) Jos joku tietää, mikä sen Shellin nimi oikeasti on, niin lisätään se tähän.

Käsityökortteli nousee ensi viikonloppuna Tampereen Keskustorille, mutta siellä mie en ole mukana. Kahden viikon päästä on Helsingin vuoro ja sinne Narinkkatorille tulen, kuten tulee yli 90 muutakin käsityöyritystä! Noidenkin Käsityökortteleiden onnistuminen on kiinni mainonnasta ja olenkin tosi kiitollinen, jos pystyt auttamaan siinä. Kerro kortteleista kaverille, vie juliste (Helsinki, Tampere) työpaikan, kirjaston, kaupan tai muun seinälle, jaa Käsityökorttelin juliste Facebookissa, kerää kaveriporukka ja tulkaa Käsityökortteliin - sinne kannattaa tulla kauempaakin! Alueille on vapaa pääsy ja myynnissä on taatusti oikeaa suomalaista käsityötä, ei krääsää, ei helppoheikkejä.

Miun kojussa Hesassa on luvassa Korttelitarjouksia ja Puodin äitienpäivätarjous jatkuu vielä huomisaamuun :)

ÄITI

Miun äiti toimii miulle alihankkijana ja ompelee suurimman osan kiilaferreistä ja sarafaaneista. Miun äiti on miulle myös ehtymätön tietopankki kansallispukujen suhteen, tehtyään niitä 40 vuotta. Äitillä on miulle vielä paljon opetettavaa, mm. verkkopitsi. Äiti pelastaa miut, kun töitä on liikaa, äiti tulee myyntihommeleihin auttelemaan ja äitille mie soitan kurssilta, kun oma pää ei tavoita tietoa.

Äiti vuonna 2009.

Miun anoppi on toinen äiti, joka vaikuttaa isosti tähän miun käsityöyrittämiseen. Anoppi nimittäin hoitelee meidän lapset silloin, kun reissuja sattuu sekä miulle että miehelle, anoppi kuskaa lapset harrastuksiin, kun myö ei ehditä ja yrittäjänä itsekin tajuaa, mistä on kyse.

Äitien kunniaksi saat 20 % alennusta seuraavista tuotteista:

- Puodin kiilaferret (ei koske tilauksesta tehtäviä)

- Puodin sarafaani-ryhmän vaatteet ja päähineet

- viimeinen tämän erän Väre-huivi

Tarjous on voimassa tiistaiaamuun 13.5. klo 7.00 saakka ja
alennuksen saat kirjoittamalla "ÄITI" tilauslomakkeen lisätietokenttään.

Anoppi ja äiti 7 vuotta sitten meidän kuopuksen ristiäisissä.

Kaunis, kauniimpi, malli

Eilen posti toi laatikollisen äiti-ompelijan surruuttamia kiilaferrejä, toinen toistaan ihanampia! Kolme upeaa naista suostuivat malleiksi ja suloinen Susanna kuvaajaksi ja niin suoritettiin myyntiteltan kasausharjoitus ja kuvaussessio samassa paketissa.

Monesti kuulen kysymyksen, että miten kiilaferre sopii isompikokoiselle. Nämä kuvatut kiilaferret ovat L- ja XL-kokoisia. Katso itse :)

Eikö ole upeita naisia!

Kipaisin vähän ruusuja rekvisiitaksi ja sitten....

...riemu ryöpsähti valloilleen!

Ja suorastaan...

...lähti käsistä :D

:D heheee, kiilaferre ei ole vakava vaate! Lämpimät kiitokset ihanille naisille <3

Erikoiskiitokset kameran takana hääränneelle Susannalle <3

Osa näistä löytyy Puodista, osa lähtee mukaan Käsityökortteliin Jyväskylään ja Helsinkiin sekä Karjalaisille Kesäjuhlille Lappeenrantaan. Jos ovat vielä myymättä, niin jossain välissä laittelen nekin Puotiin :) Jos näistä joku nyt ehdottomasti on siun, eikä sitä löydy Puodista, niin laita miulle sähköpostia: soja@kansallispuku.com.