Työn alla on Ruokolahden kansallispuku. Hame on erään vanhan asiakkaan keskeneräinen ylijäämä, joka kätevästi myytiin tälle uudelle asiakkaalle! Se oli siis puolivalmis, ompelin siihen vain vyötärösysteemit. Nyt hame venyttelee putken päällä saadakseen laajuutta, ettei ihan mene pintaa pitkin.
Vetopoimuhame venyttelemässä.
Pääntiekaitaleessa on vadelmanpunaisella pellavalangalla ommeltua polveilevaa etupistokirjontaa ja tikkipistoja. Kuvaa ottaessa oli menossa nuo etupistot, nyt pääntiekaitale on kyllä jo kirjottu. Kuvasta valitettavasti puuttuu myös kaikki, mikä voisi auttaa mittakaavan hahmottamisessa, mutta tuon kirjontakuvion korkeus on 5,5 mm.
Pääntiekaitaleen polveilevaa etupistokirjontaa, kuvion korkeus 5,5 mm.
Paidan yliset on harsittu sovitusta varten. Yliset ovat hienompaa puolipellavaa, aliset teen karkeammasta pellavasta. Aliset ompelen jo valmiiksi saakka, niihin tuskin muutoksia sovituksessa tulee. Katesaumojen ompelu on toisaalta vähän tylsää, mutta toisaalta yllättävän palkitsevaa, koska jokainen pisto on merkityksellinen ja tuo luonnetta saumalle. Sama juttu myös päärmeissä. Vähän toista, kuin koneommel...
Alisten saumaa, katesauman ensimmäinen ommel.
Sauman toinen pää on neulalla kiinni housuissa ompelun helpottamiseksi.
Pääntiehalkiossa on kapea päärme ja halkion alareunan tietämillä salpa.
Ulkona on uskomattoman hieno auringonpaiste. Japanissa tapahtuu kauheita. Maailma näyttää rinnakkain kauneimpansa ja kauheimpansa. Meidän 4-vuotias koki elämänsä hienoimman päivän (omien sanojensa mukaan) kun oppi yhtäkkiä luistelemaan ja sai siitä vielä hurjasti kehuja! 9-vuotiaan kanssa työväenopiston kässäpajassa teimme hurjan kauniita mosaiikkitöitä. Päätin keskittyä oleelliseen. Tässä ja nyt.
