Pääasioita

Tiedättekö kun joskus kaikki linjat johtavat samaan ytimeen?

Linja 1: Kerroin syksyllä, miten hajosin palasiksi. Sovittelen paloja yhteen edelleen, enkä tiedä tuleeko tästä valmista ja minkälainen kuvasta lopulta muodostuu, mutta kuten jo hajotessa tajusin: se oli välttämätöntä ja ehdottomasti hyvä asia. Hämmästyksekseni minulla oli mahdollisuus päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa nopeasti ja ihan ilmaiseksi. Kävin Saimaan kriisikeskuksessa muutaman kerran ja siitä oli erittäin paljon apua. Miulle siinä oleellisinta oli se, että sain sanoa kaikki, epäreilutkin asiat ääneen pelkäämättä, että kuulija loukkaantuu tai kokee riittämättömyyttä tai jotain muuta, mitä en edes osaa arvata. Ystävät ovat kultaakin kalliimpia, mutta joskus täytyy voida purkaa ilman seurauksia, miettimättä miltä kuulijasta tuntuu. Olen valtavan kiitollinen tuosta mahdollisuudesta ja siitä, että tiedän, että voin mennä sinne taas, jos minun tarvitsee.

Linja 2: Kotikaupungissani Imatralla tapahtui joulun alla hirvittävä ja käsittämätön ampumatapaus. En oikein pysty edes erittelemään tätä kamaluutta, mutta yllätyksekseni täällä päätettiin vastata pahaan hyvällä. Vaikkei mikään voi korvata sitä menetystä, jonka koko kaupunki (ja maailma), uhrien läheisistä puhumattakaan koki, niin uhrien upeus ja voima näkyy siinä(kin), miten tästä jatketaan.
Moni täällä on miettinyt, miten voisi ennaltaehkäistä näitä hirveyksiä. Virkkukoukkusen yrittäjä kyseli, mikä mielenterveysongelmia ehkäisevä taho olisi hyvä tukemisen kohde. Mie ja ilmeisesti jokunen muukin suositteli Saimaan kriisikeskusta ja niinpä Muusa ja ajatustenlukija -tuotteiden myyntihinnasta menee 5 % Saimaan kriisikeskukselle. Virkkukoukkunen haastoi samalla kaikki muutkin vastaaviin, mielenterveyttä tukeviin toimiin.

Linja 3: Hilu Toivonen-Alastalo haastoi kaikki kansallispukujen ja feresien käyttäjät pukemaan päänsä iän mukaisesti. Kansallispukujen osalta olen kirjoittanut päähineistä juttua blogiin. Myös sarafaaneihin ja fereseihin kuuluu oleellisesti pään pukeminen.

Nämä kolme linjaa johtavat tähän pisteeseen: Koska Saimaan kriisikeskus auttaa pään sisäpuolen ongelmissa ja mie pään ulkopuolisissa, niin ohjaan Saimaan kriisikeskukselle vuoden 2017 aikana myytyjen
- päähineiden ohjeiden myyntihinnasta 1 €/ohje sekä
- kaikkien päähineiden myyntihinnasta 5 % .
Tämä koskee kaikkia vuoden 2017 aikana tehtyjä tilauksia.

Miultahan saa tilata huntuja, tykkimyssyjä, sorokoita, säpsiä, säppäleitä, tanuja, liinalakkeja ja vaikka mitä tilaamalla. Kannattaa kysäistä sähköpostilla: soja@kansallispuku.com. Puodista suoraan pääsee näpyttelemään ostoskoriin
ohjeita:
- Kivennavan hunnun ohje
- Kivennavan säppälin ohje
- Jääsken alueen miehen patalakin ohje
- Silkkimyssyn ohje
- sorokan ohje ja kaava
- säpsän ohje ja kaava
- ruppiperze-sorokan ohje ja kaava
ja valmiita päähineitä:
- sarafaaneihin ja fereseihin
- Kivennavan huntu
- Kivennavan säppäli
- ja ainakin yksi Sakkolan ja Raudun huntu löytyy, sitä voi kysäistä sähköpostilla.

Saimaan kriisikeskuksen toiminnassa on tällä hetkellä mukana kaksi kokoaikaista ja kaksi osa-aikaista palkattua työntekijää sekä lisäksi 52 vapaaehtoista tukihenkilöä. Tälle vuodelle he ovat etsineet erityisesti lisärahoitusta seuraaville hankkeilleen: Ikäihmisten itsemurhien ehkäisy, Verkkokriisityön käynnistäminen sekä uuden Henkisen tuen hälytysryhmän kokoaminen ja kouluttaminen. Kaikki rahat kohdennetaan suoraan avun tarvitsijoiden auttamiseen. Voit tukea toimintaa myös lahjoittamalla suoraan, ohjeet löydät täältä.

Hinnoista ja elämästä

Suuret asiat alkavat usein pikkuriikkisistä jutuista. Aikanaan sähköpostissa kiersi kyselykirje, jossa vastaajan piti kertoa lähettäjästä asioita. Kaksi ystävääni oli laittanut hoikka/normaali/pullea -kohtaan "pullea". Näin itseni sinä iltana peilistä terävämmin silmin, menin Painonvartijoihin ja laihdutin 20 kiloa. Olen hyvin kiitollinen noille ystäville.

Pari päivää sitten juttelimme ystävämme S:n kanssa niitä näitä työstä ja palkasta. Hänen työnsä on vaativaa ja sisältää paljon matkustelua ulkomailla ja vaatii hyviä myyntitaitoja. Hän oli saanut palkankorotuksen, joka on suunnilleen saman suuruinen, kuin mie saan kuussa rahaa yhteensä. Hän sai korotuksen, koska tietää arvonsa työpaikassa ja pyysi sitä. Sivulauseessa, ohimennen, hän totesi, että "vielä siekin joskus saat".

Vaikka raha ei ole miulle tässä mikään keskiössä oleva asia, se on kuitenkin välttämätöntä. Keskustelu johti ajatukseni siihen, että olen tehnyt tätä työtä 13 vuotta. Olen ainakin osittain siinä myös pirun hyvä. Olen hölmöyksissäni laskenut hinnat tosi pienellä tuntipalkalla, koska tuntuu, että hinnat nousevat ihan pilviin. Saisin enemmän rahaa, jos menisin minimipalkalla toisen palvelukseen tekemään mitä vain. Miksen mene? No, saatan joskus vielä mennäkin. Kansallispukujen tekijöitä on niin vähän, että tunnen vastuuta alasta. Ennenkuin voisin lopettaa, täytyisi miun saada siirrettyä tiedot ja taidot eteenpäin. Mie myös pidän tästä työstä, eikä toisen palveluksessa oleminen yrittäjävuosien jälkeen houkuttele - tosin oikeassa työpaikassa olisi varmasti ne samat ilot kuin tässäkin. Mie myös vakaasti uskon, että tällä voi elää.

Saarnaan näytön arvioinneissa opiskelijoille hinnoittelusta. He eivät myy pöytäliinoja tai mattoja, he myyvät omaa aikaansa. Hintaa ei voi verrata halpamaassa teetettyyn markettituotteeseen. Jos tekijä ei arvosta tuotettaan hinnoitellen sitä kohdalleen, ei sitä taatusti tee asiakaskaan.

Aloitan ryhdistäytymiseni siitä, että nostan viikonloppuna Puodin sarafaanien ja kiilaferrejen hinnat oikealle tasolle. Siis sille tasolle, jossa tekijälle jää työpalkka. Tämä myös mahdollistaa tulevaisuudessa (jos niin tahdon), tuotteiden antamisen jälleenmyyntiin. Nyt saattaisi siis olla sopiva hetki shoppailla, korotukset tulevat olemaan huomattavia ;)

Pidempään takaraivossa muhitellut Suuri Idea alkaa myös tämän myötä muotoutua. En uskalla hirmuisesti paljastaa muuta, kuin että vaatemallistoa pukkaa ja pidempään seurailleet ovat jotain sinnepäin nähneetkin. Se perustuu suomalaiseen, huolelliseen käsityöhön ja laadukkaisiin materiaaleihin. Kuulostaako minkä tahansa käsityötuotteen mainoslauseelta? Aion viedä tämän ihan uudelle tasolle. Mallisto nojaa mukavaan, trendikkääseen kaavoitukseen ja esiäitien tarjoamiin nerokkaisiin oivalluksiin pirtelökoneen kautta puristettuna.

Keinuttelen tunteiden välillä: uskallanko, onko minusta, ehdinkö, löydänkö oikeat kumppanit, onko aika oikea, onko tuote niin hyvä kuin luulen sen olevan, uskallanko ottaa riskin, mistä saan alkupääoman, nouseeko hinta tavoittamattomiin...? Juuri nyt tuntuu siltä, että on yritettävä. Suuren Idean lanseerausta saatte odotella vielä, aikaisintaan se tapahtuu syksyllä 2014, saattaa mennä seuraavaankin vuoteen.

P.S. Reilu viikko Karjaisiin kesäjuhliin Porissa! Kuten kunnon laukkuryssä, olen siellä Karjalaisella torilla mukanani ainakin kiilaferret ja sarafaanit sekä niiden ohjeet ja kaavat. Katsotaan, mitä muuta mahtuu mukaan. Tule moikkaamaan!

Muokattu klo 11.36: 2. P.S. Juuri tähän rakoseen eräs ystävä linkitti Facebookissa tämän: http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1761782/kotimaisilla-pienyrittajilla-vaikeaa---kasityolaiset-joutuvat-siivousfirmoihin Siitä voisi lannistua tai sitten voi uskoa vakaammin siihen, että muutos lähtee sisältäpäin: jos mie uskon menestykseen, menestyn. Haluan tehdä sen yhdessä muiden samalla tavalla ajattelevien kanssa. Mahdollisesti siis huolellinen alihankkija-ompelija haussa jossain kohtaa!

Kansallispukumaailmanjärjestys

Sitä äkkiä luulisi, että kansallispuku on ja pysyy. Se perustuu johonkin vanhaan ja miksikä se vanha nyt enää muuttuisi. Vaan kyllä muuttuu - tai käsitys siitä muuttuu.

Kerroin pari kirjoitusta aiemmin Pohjoismaisesta pukuseminaarista ja miten siellä pää tuulettui tavalla ja toisella. Mie omistan ison läjän kansallispukukirjoja, mutta voin tunnustaa, etten ole kaikkia lukenut kannesta kanteen. Siinä lukemisessa on myös sellainen hassu juttu, että tekstin tulkitsee aina omien luulojensa pohjalta ja ohittaa melkoisen sujuvasti sellaiset kohdat, jotka eivät juuri sillä hetkellä tunnu oleellisilta. Kirjojakin pitää toki lukea myös kriittisesti, ei se, että joku asia on painettu kirjaan tee siitä ikiaikaista ja ainoata totuutta. Mie olen vuosien varrella aina silloin tällöin törmännyt vihjeeseen siitä, että eräs asia kansallispukujen esikuvien osalta olisikin toisella tavalla, kuin yksinkertaistettuna olen ajatellut. Nähtävästi juuri nyt, tuolla Pohjoismaisessa pukuseminaarissa, miun pää oli valmis vastaanottamaan tämän asian. Ja nyt päässäni on suuri kysymysmerkki, joka kutittelee ja vaatii vastausta. Se on ihanaa! Mysteeri! Ratkaistava asia! Jollekin toiselle tämä on itsestään selvä asia ja miulle saa esittää teorioita, mie sitten päätän, hyväksynkö vaiko enkö. Juuri nyt olen kiitollinen, että opettaessani painotan aina, että se mitä sanon, perustuu nykyiseen tietooni ja vuoden päästä saatan opettaa jotain ihan päinvastaista :)

Nimittäin:
Meillä Suomessahan kansallispuvut jaetaan kahteen pääryhmään: Karjalaisiin ja läntisiin pukuihin. Raja menee tuossa nykyisen valtakunnan rajan tuntumassa, koukaten Ruokolahden, Rautjärven ja Joutsenon karjalaiseen pukualueeseen. Lisäksi Pohjois-Karjalan ja Laatokan Karjalan ortodoksit käyttivät sarafaaneja ja feresejä (ja sitten on Saamen pukua ja muuta, mutta en puhu niistä, kun en tiedä niistä tarpeeksi). Karjalassa asui kahta kansaa: alkuperäisiä äyrämöisiä sekä Savosta päin 1600-luvulta alkaen muuttaneita savakoita. Savakot toivat Karjalaan oman pukeutumisensa. Äyrämöispuvut ovat niitä, joissa on rekko ja rekkopuvussa ei koskaan ole liiviä. Tämän valossa tehdään ryhmä karjalaisia pukuja: äyrämöispuvut Kannakselta ja sarafaanit ja feresit pohjoisempaa. Näissä molemmissa esiintyviä piirteitä ovat runsas väreillä leikittely, kaluunanauhat (kullanväriset brokadinauhat), sorokkapäähine (ortodokseilla), liivittömyys sekä hameen malli: sarafaanialueen suorasarafaani on hyvin pitkälti sama asia kuin Kannaksen hartiushame. Tähän saakka tuttua juttua, eikö?

Sarafaani

Äyrämöispukuja Kannakselta, Sakkolan ja Raudun kansallispuku

Koska Suomi kaikella tapaa on läntisen ja itäisen kulttuurin kohtauspaikka, on loogista ajatella, että äyrämöis- ja sarafaanipukeutuminen tulee idästäpäin ja läntisen Suomen pukeutuminen lännestä. Näin olen pitänyt selvänä ja myös opettanut. Siitä huolimatta, että useammasta lähteestä olen lukenut sivulauseen, että sarafaanipukeutumisen vaikutteita on tullut myös euroopan kautta.

Pohjoismaisessa pukuseminaarissa katselin äimistyneenä Islannin ja Norjan luentoja. Niiden pukeutumisesta löytyy niin paljon yhtäläisyyksiä meidän karjalaisiimme, että kyse ei voi olla sattumasta. Norjassa on paljon päähineitä, jotka muistuttavat karjalaisia ja venäläisiä sarafaanipäähineitä huomattavasti. Pukujen koristeina on kaluunanauhoja ja filigraania (filigraanikoruja ja -nappeja on myös sarafaaneissa). Käytössä on runsaasti hartiushameita. Myös poimutettuja hameita. Kirjontakuviot ovat hyvinkin "karjalaisia". Myös Ruotsissa on jonkin verran saman oloista, mutta saamani käsityksen mukaan huomattavasti vähemmän kuin Norjassa ja ilmeisesti ne mitä on, ovat läheltä Norjan rajaa. Mitä ihmettä?

Norjalaisia kansallispukuja

Norjalaisen kansallispuvun päähine

Filigraanikoru norjalaisessa kansallispuvussa

Norjalaisen tytön hiuslaite

Tanskalaisen (muistaakseni) kansallispuvun päähine

Tässähän ei olisi mitään kummallista muuten, mutta miten ihmeessä sitten tässä on Suomen ja Ruotsin kokoinen reikä välissä, reikä, jossa pukeutuminen on ollut ihan toisenlaista? Paras arvaukseni tässä kohtaa on se, että Norjassa ja meillä Karjalassa pukeutuminen on säilynyt muuttumattomampana kansanpukujen käytön loppuun saakka ja Ruotsissa ja Suomen läntisellä pukualueella on omaksuttu nopeasti uudenlainen, eurooppalainen pukeutuminen. Tässä on vielä monta kysymysmerkkiä ja voin hyvin olla ihan hakoteillä. Jos näin on, niin eikö meillä todella ole missään tallessa tai maalauksessa vinkkiä näistä malleista tai materiaaleista? Vai onko niitä ja ne on tulkittu (tai jätetty tulkitsematta) luulon varassa? Olenko ihan jälkijunassa tämän myllerrykseni kanssa, onko tämä kaikille muille ihan selvä asia?