maanantai 5. syyskuuta 2016

Yrittäjän päivä 2016

Hyvää Yrittäjän päivää!

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Olen useana vuonna ottanut homman konkreettisesti ja kirjoittanut omasta päivästäni. Niin teen nytkin. Aiempia löytyy näistä linkeistä: 2012, 2013, 2014 ja 2015. Alkupäästä puuttuu kuvia, pahoittelen sitä. Ne katosivat edellisen blogialustan kadotessa, enkä ole ehtinyt lisäillä niitä.

6.59 herään ja kurkistan kelloa. Herätys soi minuutin kuluttua, joten avaan pimennysverhon ja nappaan puhelimen käteen sammuttaakseni herätyksen. Esikoinen on menossa kouluun kahdeksaksi ja muistan, että joku lappu piti olla täytettynä mukana tänään. Ei siis torkutusta tänä aamuna. Käyn ylikierroksilla ties kuinka monetta viikkoa. Monenlaista stressiä on kasaantunut ja olen tosi huono relaamaan. Töiden lisäksi hommia on riittänyt kuopuksen koulun puolesta taistelun tiimoilta. Ensi viikolla alkavat kurssit, mikä on aina pieni jännitystekijä ja aiheuttaa vähän ylimääräisiä hommia. Työ kuskaa miestä reissuissa taas pari kuukautta, joten myös perheen arjen pyörittäminen jää kokonaisuudessaan miulle. Työt ovat tosi mukavia, koulutaistelu hyvin tärkeä, uusi opetuskausi innostaa aina miettimään uusia opetustapoja, mutta kaiken tämän kasautuminen ja se, että tunteja ei yksinkertaisesti ole päivissä tarpeeksi, aiheuttaa stressin. Nyt alkaa onneksi jo helpottaa - ainakin tällä erää. Ja heräsin kylmään hikeen viime yönä vain kerran.

7.20 soi ovikello. Kuka ihme tulee tähän aikaan? Yksi alkavista kursseista teettää nyt vähän enemmän töitä kuin muut, sillä se on ihan uusi juttu: opetan etäopettajana Wahren-opiston Kansallispuvun kaapista kuntoon -kurssilla. Olen paikalla Skypen välityksellä ja teen etukäteen opetusvideoita puvun huollosta. En vielä tiedä, millaisia pukutapauksia opiskelijoilla on, joten varaudun ihan perusjutuilla. Olen kuvannut liivihameen purkamista ja pesemistä sekä paidan pesemistä ja muokkaamista. En osaa muokata videoita ja se on tässä suurin kompastuskivi. Kuvasin niitä miehen GoPro-kameralla ja siinä kohtaa, kun niitä pitäisi tunkea koneeseen, tulee ongelmia. Koneeni ei ole tarkoitettu pyörittämään isoja videotiedostoja, puhumattakaan videoiden editoinnista. Tuskailin aikani ja apuun tuli ystäväni tyttärineen. He lupasivat editoida videot. Kyllä helpotti! Kävimme eilen videot pikaisesti läpi, siirsin ne heille tikulle ja katsoimme, mitä niille pitäisi tehdä. Tänään 7.20 oven takana oli tämä ystäväni työmatkallaan ja toi tikulla ensimmäisen videon tsekattavaksi, että jatketaanko samaan malliin. Katson videon, kun keskeytän tämän raporttini.

Kävin aamupesulla, keittelin kahvit ja tulin aamupalalle koneen ääreen. Aloitin tällä bloggauksella. Tässä ohessa kurkkaan sähköpostit - ei muuta kuin roskaposteja, koska olen notkunut kurssivalmistelujen takia koneella koko viikonlopun ja hoidellut sähköpostit sitä mukaa, kun niitä on tullut.

7.56 käyn Facebookissa ja huomaan, että ystävä on ystävällisesti varoittanut tulostaan etukäteen, mutta koska puhelimetkin ovat vielä äänettömällä, en ole huomannut. Muuta oleellista siellä ei nyt ole. Vilkaisen pikaisesti myös Suomen käsityöyrittäjien foorumille. Päiväkohtaisessa ketjussa toivotellaan hyvää Yrittäjän päivää. Laitan sinne linkin tästä postauksesta.
Tänään on työlistalla Jääsken naisen kansallispuvun B-mallipuvun essun ompelua sekä FolkJam-tunnin harjoittelua. Niitä on mukava tehdä vähän lomittain, niin tulee taukojumpat hoidettua samalla. Ommellessa kuuntelen yleensä äänikirjoja, nyt on menossa Jo Nesbøn Veritimantit.

8.02 huomaan, että Imatran Seudun Yrittäjät tarjoaa jäsenkorttia vastaan kahvit muutamassa paikallisessa kahvilassa. Päätän yrittää ehtiä käväisemään jossain välissä tuossa lähellä olevassa. Kuopuksella soi herätyskello, vaikka hän menee vasta kymmeneen. Toivottelen hyvät huomenet. Tallennan tämän bloggauksen ja laitan linkin myös Facebookin firmasivulle. Sitten tajuan, että kuva olisi kiva. Selaan, mitä puhelimesta löytyisi ja lähettelen niitä sähköpostiin tallennettavaksi ja tänne poimittavaksi. Olen napsinut kaikenlaisia "kuvituskuvia" huvikseni pitkin kesää. Yllättäen tähän menee taas aika paljon aikaa... Kuvissa on yksi, joka sopii olotilaani hurjan hyvin ja päätän laittaa sen tähän ja selittää vähän.



Tuolta miusta tuntuu tällaisina aikoina, kun on liikaa hommia. Yritän pitää kaikki pallot ilmassa ja pelkään unohtavani jotain tärkeää. Jos joku pallo tippuu, tuntuu että kaikki romahtaa. Kun hommaa on liikaa, vauhti on liian kova ja näkökenttä supistuu pieneksi. Silloin ei huomaa lapsen kasvoilla vilahtavaa pettymystä, ystävän silmissä näkyvää varjoa, sitä, että sataa ja lasta pitäisi muistuttaa varusteista, kukkaa tienvarressa, ystävällistä hymyä, auttavaa kättä, puhumattakaan että pystyisi luomaan jotain uutta ja ajattelemaan vaihtoehtoja. Olen tietoisesti yrittänyt ennakoida niin, ettei tällaisia kausia tule. Ilman tuota kuopuksen koulun tilannetta ja miehen reissua tässä ei olisi ollut mitään hätää. Aina kaikkeen ei vaan voi varautua, eikä yrittäjänä toisaalta myöskään järjestää elämäänsä niin väljäksi, että aina olisi tilaa ylimääräisille kriiseille.

8.37 oikeasti sain tämän linkin Facebookiin vasta nyt. Esikoiselta tulee viesti, että siitä lapusta puuttuu kuitenkin nimmarit. Laitan Wilmaan viestiä, että olen tietoinen lapun sisällöstä. Alan vihdoin katsoa sitä opetusvideota.

8.54 saan videon katsottua. Ei sillä Oscareita voiteta, mutta tarkoitukseensa se sopii oikein hyvin. Siinä on jopa hienot alkulogot ja lopputekstit! Päätän vielä testata kuvan vakauttamista YouTuben editorilla ja kysyn editoijan isältä, voiko taustan väpätykselle tehdä jotain. Jos ei, niin näillä mennään. Olen ylenpalttisen kiitollinen, ettei miun tarvinnut tuskailla tämän homman kanssa enempää. Laitan videon latautumaan YouTubeen ja siirryn sohvalle ompelemaan Jääsken essua.




10.05 otan vähän välipalaa ja kurkkaan samalla sähköpostit. Vastaan muutamaan kuopuksen koulun tilanteeseen liittyvään viestiin. Kirjoitan yhden laskun ja lähetän sen asiakkaalle. Olo alkaa olla vähän nuhjainen, väsyttää ja palelee. Oikein hyvä hetki siis siirtyä harjoittelemaan FolkJam-tuntia. Katson pari juttua FolkJam-ohjaajien tietolaarista, laitan musiikkilistan soimaan ja alan tanssia huutaen ohjeita kuvitteelliselle ryhmälle. Näyttää varmaan todella viisaalta!

11.40 olen harjoitellut FolkJam-tunnin suunnilleen puoleen väliin. Mukavasti sujuu, tanssiminen on ihanaa! Täältä voit kurkata, miten viisaalta tämä harjoittelu näyttää ja kuulostaa :D Vilkaisen sähköpostit. Eräs luentohomma Kotkassa on varmistunut. Merkkaan sen kalenteriin ja laitan serkulle viestiä, jos vaikka samalla keikalla menisimme heille kyläilemään. Laitan Työhuoneen Susannalle viestin, että lähtisikö hän Yrittäjän päivän kahville kanssani. Ennen kahvia tarvitsen ruokaa. Menen heittelemään eilisen kanan jämät ja kipollisen valmiiksi pilkottuna ostettuja kasviksia pannulle.

12.45 olen saanut syötyä. Ruokaa tehdessä harjoittelin vähän lisää FolkJamia ja sain Susannalta viestin, että hän pääsee kahville. Jes! Ehdin kurkistaa sähköpostin, keskustella serkun avovaimon kanssa kyläilystä ja videon teossa avustavan ystävän kanssa jostain teknisistä jutuista, joista en tajua hölkäsen pöläystä, sekä vakauttaa videon YouTubessa. Nyt se on ihan hyvä. Sovin Susannan kanssa treffit klo 13, joten nyt on mentävä.



13.55 olen taas kotona. Susannan kanssa aika menee aina kuin iltamissa ja niin nytkin, lyhyeen kahvihetkeen vierähti 45 minuuttia. Ehdimme käsitellä kummankin ja yhteisiä työasioita ja kummankin muita asioita leivosten äärellä. Tämän on turhan harvinaista herkkua, pitäisi ottaa taas tavaksi. Susanna tekee jonkin verran miun mainoksia, ottaa kuvia ja tekee kaikkea sellaista kuvankäsittelyhommaa, joka miulta veisi paljon aikaa. Susannalla on paremmat vehkeet moiseen ja hän tekee sen nopeammin. Olen laskenut, että kun itse teen noita omia tuottavia töitäni sen aikaa, kun Susanna tekee miun mainoksen, tulee se edullisemmaksi kuin että tekisin kaiken itse, puhumattakaan, että niistä tulee sata kertaa parempia. Lisäksi inhoan kuvankäsittelyä vajavaisilla taidoilla ja välineillä. Olin pitkään siinä uskossa, että kaikki graafiset hommat maksavat ihan hirveästi, mutta onneksi niin ei olekaan.


Susanna kuvaamassa kansallispukuja miulle.


Kuopus on tullut koulusta kaverinsa kanssa ja he ovat lähdössä ensin kaverille ja siitä tallille. Ehdin siis vielä harjoitella vähän aikaa FolkJamia, ennenkuin esikoinen tulee koulusta. En pysty harjoittelemaan, jos täällä on joku.

14.08 --- enpäs harjoittelekaan, esikoinen pääsikin jo kahdelta koulusta ja tuli juuri kotiin. Ulkona on mukavantuntuinen keli, joten otan essuompeluksen mukaan ja siirryn terassille.




15.44 sain ommeltua essusta reunat, nyt puuttuu enää vyötärörakenne. Ulkona on kaunis auringonpaiste. Nälkä ajoi sisälle välillä. Syön hiukan välipalaa ensihätään ja alamme esikoisen kanssa valmistella tortilloita. Tässä välipalaa syödessä tsekkaan taas sähköpostit ja Facebookin. Mietin, jaksaisinko päivittää verkkokauppaa.

16.27 NAM! Esikoinen hoiteli tortillojen valmistelun aika lailla yksinään, mie täyttelin tiskikoneen. Käyn syödessä kommentoimassa pariin kysymykseen Facebookin Kansallispuku-ryhmässä ja tsekkaan parin ryhmään pyrkivän profiilit. Toinen pääsee sisään, toinen ei. On hyvää, otan lisää.




16.45 soi ovikello. Toisen kerran tänään. Meillä ei soi ovikello edes joka kuukausi, elleivät lähetit tuo paketteja ja nekin useimmiten soittavat ensin ja tulevat pajan ovelle. Ovella on eräs tutuhko nainen, joka haluaisi miun tekevän hänelle torstaiksi sorokan. Eipä onnistu mitenkään. Esittelen hänelle valmiina olevat, mutta niistä mikään ei ole sopiva. Hän päättää pärjätä hetken ilman ja haluaa sorokan lokakuun alkuun. Lupaan tehdä sen jossain välissä ja saattelen hänet pihalle. Susanna tulee kutomaan hamekangastaan, esikoinen lähtee kaverille. Sanon Susannalle, että pysyy pajalla, suljetun oven takana ja jatkan FolkJamin harjoittelua.

FolkJam on ihanaa ja hauskaa ja siinä tulee hiki!

18.34 on hiki. Kävi, kuten aina käy, harjoitellessa osoittautuu, että korvakuulolta hyväksi luullut musiikit eivät aina osu jalkoihin mukavasti ja tunnin rakenteeseen ja biiseihin pitää tehdä muutoksia. Nyt musiikit on kuitenkin testattu ja kaikki vähintään kertaalleen harjoiteltu. Kunto on rapistunut kesän aikana, mutta tässähän se taas nousee. Sussukin ennätti jo lähteä, joten olen talossa yksin. Päätän venytellä pitkään ja nautinnollisesti ja mennä sitten suihkuun. 

Huomasin vuoden 2013 yrittäjän päivän bloggauksestani, että olen ollut innoissani, kun Facebookin Kansallispuku-ryhmässä on ollut 418 jäsentä. Nyt meitä on 2892 ja olen edelleen innoissani. Olen saanut tehokkaita ihmisiä kaveriksi ylläpitohommiin ja ryhmän jäsenet keskustelevat vilkkaasti ilman, että aiheita täytyisi aktiivisesti heitellä enää. Käyn kertomassa ryhmässä tästä kolmen vuoden takaisesta huomiosta. Kurkistan vielä sähköpostit ja Facebookin ja laitan sitten koneen kiinni ja työpuhelimen äänettömälle.

Päiväni oli tänään kuten useimmat päiväni ovat: rikkonainen. Tein paljon, mutta sain näkyvää aikaan aika vähän. Näin nämä hommat kuitenkin pikkuhiljaa etenevät ja valmistuvat. Joskus poukkoilu tuskastuttaa ja silloin laitan kaikki laitteet kiinni ja keskityn yhteen työhön koko päivän. 

Toivottavasti siullakin on ollut hyvä päivä!



5 kommenttia:

  1. Huh heijaa... niinhän se on kääntynyt iltaan tämä meidän yrittäjien päivä. Kiitos kun jaot tunnelmiasi päivän varrelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Samanlaista poukkoilua tunrui olevan myös mun päivä. Olisi mahtavaa jos muutkin tekisivät joskus tällaisen postauksen. Yrittäjiä kun on niin erilaisia ja olisi kiva kurkata muidenkin arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todellakin olis! Ja eri alojen yrittäjien jutut. Ja niiden, jotka tekevät töitä muualla kuin kotona.

      Poista

Kommentti! Ihanaa!