torstai 29. marraskuuta 2012

Vartiolammen puku

Vuonna 2007 muuan Seija Nikkanen otti minuun yhteyttä ja kyseli Raja-Karjalan kansallispuvusta. Hän halusi tehdä sellaisen tyttärelleen. Raja-Karjalan "kansallispuku" ei nimestään huolimatta ole rajakarjalaisten esikuvien mukaan tehty ja oikeastaan se ei ole edes kansallispuku siinä mielessä, että se on sarafaani. Siis feresi.

Olin "tavannut" Raja-Karjalan puvun esikuvia Orimattilassa Kansallismuseon keskusvarastolla. Ne on talletettu Vienan Karjalasta, mm. Oulangasta, Vartiolammelta. Vartiolampi sijaitsee n. Kuusamon korkeudella, rajan tuolla puolen. Sitä, miksi nämä vienalaiset vaatteet ovat päätyneet Raja-Karjalan puvun esikuviksi, voin vain arvailla. Ja arvaan, että on ollut tarve tehdä kansallispuku Raja-Karjalan alueelle ja tuo on ollut lähin mallin tekijää miellyttävä vaate.

Joskus vaisto kertoo jotain ja joskus se jopa osuu oikeaan. Lupasin Seijalle, että jos hän tulee työväenopistoon kurssilleni tekemään esikuvien mukaista pukua, lupaan antaa tähän asiantuntemukseni, osaamiseni ja lähdeaineistoni. Kerroin, että se vaatii meiltä molemmilta aikaa, kärsivällisyyttä ja kokeiluja. Se on vaatinut rutkasti näitä kaikkia, varsinkin Seijalta, joka on väsymättä kokeillut kymmeniä lankoja, kirjonnan täsmäyksiä, veran kiinnityksiä, tehnyt sauma- ja päärmekokeiluja, jäljittänyt työtapoja ja kaiken kukkuraksi tehnyt huolelliset muistiinpanot ruutupiirroksineen ja lankanäytteineen tekemästään! En ole katunut lupautumistani hetkeäkään. Olen myös painavasti sanonut, että Seija on poikkeustapaus ja tämä ei tule toistumaan :D

Puvun olkainhame on kiilasarafaani, sviitka. Se on paksuhkoa, täysvillaista, kevyesti sarkautettua, oranssihkoa mataranpunaista kangasta. Esikuva on hyvin pieni. Kuvia esikuvasta löytyy Suomen Museot Online -sivustolta.



Mie kudoin sviitkaan kankaan. Kaavan laati Taina Kangas. (Sittemmin olen tehnyt tämän sviitkan pohjalta, hieman muunnellen, ohjeet ja kaavat, jotka ovat Puodissa myynnissä nimellä "kiilasarafaani Vartiolampi". Malli on laajemmin käytössä ollut, ei mitenkään vartiolampelaisten oma.) Ja Seija kokeili saumoja, kokeili päärmeitä, teki sovituskappaleen ja lopulta ompeli sviitkan.
Seijan ompeleman sviitkan nurjaa puolta. Saumoissa on tukena ja koristeena keltainen villalanka.


Rätsinä, eli paita, on valkeaa pellavaa ja useista palasista koottu. Sen hihanperät on kirjottu villa- ja silkkilangoin (olikohan puuvillaakin), pääntiellä on ostonauha. Valitettavasti en löytänyt rätsinää tuolta Suomen Museot Onlinesta, eikä minulla ole julkaisulupaa museolla ottamiini kuviin. Mutta minulla on hienoja kuvia Seijan rätsinästä!
Hihanperien kirjonnassa on silkkiä, villaa, puuvillaa ja lurexia.


Hihanperä paikallaan rätsinässä.



Päähine on sorokka. Siitä voi lukea lisää täältä.



Tuo keskellä oleva reikäkuvioinen suorakulmio oli ihan oma haasteensa, jonka Seija selätti hyvinkin itsenäisesti. Tekniikka on ilmeisesti vähän muunneltua pohjaompelua.
Tässä kuva "reikäompeluksen" välivaiheesta...

... ja tässä valmiina.


Tuo keskellä ylhäällä oleva "ruttuinen verka" -kohta osoittautui yllättävän haasteelliseksi.



Ja tässä sorokka päässäni (tulee tuosta pärstästä mieleen blogeissa kiertävä juttu siitä, että uskaltaako kuvata itsensä ilman meikkiä ja ilman photoshoppia ja julkaista kuvan blogissa. No, ei se miulle ole ennenkään ongelmallista ollut, että tässä taas, olkaa hyvät - pahoittelen).

Tässä on osa Seijan tekemistä kokeiluista :)


Sorokan pukeminen mietitytti, sillä tuo takaraivolle laskeutuva kangas ei oikein halunnut laskeutua. Sitten vasta nyt, kun laitoin tuon sorokan Facebookin Kansallispuku-ryhmän tunnistuskilpailuun ja kävin vielä tutkailemassa tuota Suomen Museot Online -sivustoa, niin löytyi tuo sorokan esikuva ja myös sen alle puettava alusmyssy ja koko systeemin pukemisohje! (Sittemmin linkki on vaihdettu Finnaan, kun museoiden tietokantasysteemi on vaihtunut.)



Tässä kuvassa puku on omistajansa päällä, sorokka vielä keskeneräisenä. Jossain kohtaa tätä projektia päätimme nimittää tätä nimenomaista vaatepartta Vartiolammen puvuksi.

Myös vyö on bulberoisia, eli päihin tulevia käpyjä vailla valmis. Itse olen vähän sitä mieltä, että tuon kiilasarafaanin malli kärsii vyöstä, mutta en pysty varmaksi sanomaan, onko noiden kanssa vyötä käytetty tuossa päällä.

Seija on toki näiden vuosien aikana kurssilla ehtinyt tehdä paljon muutakin. Mie en oikein osaa sanoin kuvailla, miten onnellinen, iloinen ja liikuttunut olen siitä, että hän on tähän näin paneutunut ja saa näin kaunista jälkeä aikaiseksi. Harmittelen vain sitä, että kansallispuku ei kaapannut häntä vuosikymmeniä sitten. Seija ei ole ihan nuori tyttönen enää, mutta istuu toivottavasti kurssini "apuope-enkelinä" vielä monta vuotta.

16 kommenttia:

  1. Ihana projekti, ihanat naiset!!
    Online kuvat eivät näkyneet ainakaan minun koneellani?!

    VastaaPoista
  2. Auli, kuvat näkyvät miulla ja miehenkin koneella, mikähän siinä on vikana..? Joka tapauksessa ne pääsee näkemään tuolta linkkien kautta. Onko muilla samaa ongelmaa?

    VastaaPoista
  3. Vau! hiljaiseksi vetää tällainen periksiantamattomuus ja kärsivällisyys. Hieno kokonaisuus.

    VastaaPoista
  4. Harvoin, tuskin koskaan olen kenenkään blogitekstiä lukenut tällaisella hartaudella. Kyllä olen vaikuttunut. Miten voivat ihmiskädet saada aikaan jotain noin taidokasta!

    (Ja online-linkit toimivat täälläkin.)

    VastaaPoista
  5. Kiitos Sojalle kauniista kirjoituksesta. Olipa ylistystä. Kuhan ei kihahtais päähän. Olen kyllä käynyt työväen-ja kansalaisopiston kansallispukupiireissä jo 80-luvulta lähtien. Edelliset puvut olen valmistanut ns yleisten omp.ohjeiden mukaan. Kansanomaisiin työtapoihin tutustuin vasta Sojan kursseilla. Tämä vaati tietyn sisäistämisen. Saumoja ym piti harjoitella, jotta tavoite selvisi. Yksi tärkeä syy kursseilla käymiseen on, että ympärillä on samanhenkisiä ystäviä. Eläkeläisenä en laske työhön käytettyä aikaa. Tärkeintä on, että työ on mielekästä. Kiitos Soja!

    VastaaPoista
  6. Ihana tarina - hyvä Soja että viitsit kirjoittaa näitä. Sviitka - naisen talvileninki-kiva uusi sana. Suomenmuseotonline aukeni tällä kertaa, tosin hitaasti. Olen norkoillut siellä viimeaikoina aika paljon ja hitaasti avautuu, joskus ei olenkaan. Selaimen vaihdolla olen saanut sen usein toimimaan paremmin.

    VastaaPoista
  7. Onnea sisarelle upeasta urakasta! Hieno kuvaus pikkutarkasta työstä.

    VastaaPoista
  8. Upea puku ja aivan mielettömän upeita yksityiskohtia. Upea sorokka ja upea kokonaisuus!

    VastaaPoista
  9. Pitkäjännitteinen työ on tuottanut kauniin sorokan kantajalleen ! Yritin tutkailla monista eri kuvista sorokan mallia. Jäin miettimään tuota metallirenkaalle tarkoitettua kaksipäistä sarvikohtaa. Mikähän mahtaa olla alunperin sen tarkoitus? Löysin juuri vanhaa (samanvärstä kuin tuo alusmyssy,) pellavakangasta kappaleen, josta ajattelin tehdä oman sorokan. Viehättää yksinkertainen käyttötarkoitus(helppo sitaista hiuksille ja pysyy varmaan hyvin) ja kuitenkin pikkutarkka kuvio. Arjen kauneutta ollut aikoinaan.Kiitos, kun olette laittaneet niin kauniit kuvat katsottavaksi ja ihailtavaksi.!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ne aluspäähineen metallirenkaan "sarvet" tai "nokat" työnnetään tuohon keskelle eteen muodostuvien "nokkien" sisään, ne antavat siis muodon. Aluspäähinekin on nyt jo tehty, siitä löytyy kuva täältä: http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2015/04/kevat.html

      Poista
    2. Jatkan vielä... Toteutimme aluspäähineen hitusen eri tavalla kuin museossa oleva, ihan käytännön syistä.

      Poista
    3. Hoksasinkin sen pujotuksen kuvista ja teksteistä, kiitos kuitenkin ! Mutta oletko siitä päässyt selville, mikä niiden nokkien /sarvien tarkoitus on ollut ?

      Poista
    4. Aa, sori. No, sorokka on suomeksi harakka, jotkut päättelevät sen oikeasti kuvaavan nokkaa. Mie aattelen, että se on vaan ulkonäkökikka siinä missä kaikki muukin, sillä ei suinkaan kaikissa sorokoissa ole nokkia.

      Poista
    5. Kiitos ! Tämä on aina yhtä jännittävää, kun löytää uuden tekemisen kohteen! Alkuinnostus, aiheeseen perehtyminen , tiedon etsiminen, materiaalinkokoaminen, tekniikan miettiminen miten toteuttaa työn, vaikeisiin kohtiin törmääminen, turhautuminen, ahdistus , lamaannus ja pikkuhiljaa uudelleen tarttuminen haasteeseen, pakerrus ja lopputulos ! Koen kaikki luovat prosessit mielenkiintoisina mutta myös rankkoina, koska siihen uopputuu ja sille antaa kaikkensa. ja kun aikaa voi joskus mennä vuosiakin työstämiseen.Nyt olen haalinut kangastilkut valmiiksi, yksi on kuivumassa narulla , ompelukone on pöydällä ja pieni hyrinä on jännittävästä tekemisestä koko ajan pinnan alla. ;)

      Poista
    6. Kuvailitpa hyvin! Iloa projektiin, kuulisin ja näkisin mielelläni vaiheita ja tuloksen :)

      Poista
  10. Tuohan ei ole Raja-Karjalan kansallispuku.

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!