Tauti

Olen kuin vankilassa, sisällä talossa ja sisällä säryssä. Sälekaihdinkaltereiden takana aurinko paistaa ja on ihanat ensimmäiset kirpeät pakkaspäivät. Olen tuntenut taudin olevan tulossa viikkotolkulla. Ensin siirsin sitä kiireisempien hommien edeltä (sen siitä saa). Sitten kaksi viikkoa sitten oli tyhjä viikonloppu ja päätin, että antaa tulla vaan. Olo oli hyvin väsynyt ja kipeän tuntuinen, mutta tauti ei tullut kunnolla päälle. Se alkoi sitten seuraavan viikon lopussa, kun vietimme perheen yhteistä syyslomaa kuopuksen kummien luona. Eikä loppua näy.

Olen melko kuuliaisesti maannut sohvannurkassa. Maanantaina menin liman vuoraamista aivoista huolimatta italiantunnille, koska se jää tulevana maanantaina väliin. Opiston tunnit keskiviikolta ja torstailta jouduin perumaan, toisen kerran ikinä. Harmittaa vietävästi opiskelijoiden puolesta. Yhtä paljon harmittaa se, että nyt miun pitäisi olla Hämeenlinnassa Kalevalaisessa Kekrissä, jossa huomenna olisin pitänyt FolkJamin esittelytunninkin. No en ole. Poden tautia, joka on kivusta päätellen keskittänyt voimansa oikeanpuoleiseen poskiontelooni.

Maanantaina juonnan Lappeenrannassa pukunäytöksen. Kattaus on hieno ja edellinen vastaava Joutsenossa yllätti meidät yleisöryntäyksellä. Toivottavasti tulijoita on nytkin. Ja toivottavasti ääni ei  petä.

Flunssassa maatessa on tylsää. Sen lisäksi, että olen katsellut digiboxin kovalevyltä talletettuja sarjoja, arkistoin ja tyhjensin sähköpostista 2300 viestiä. Lähetettyjen puolella on vielä toinen mokoma jäljellä. Saavat odottaa seuraavaa kertaa. Ja tänään oli pakko laatia juonto siihen pukunäytökseen, onneksi osa oli valmiina edellisen keikan jäljiltä.

Kaikkea ärsyttävää siis. Mutta ettei nyt ihan synkältä näyttäisi, niin mukaviakin juttuja: tilasin Tsekistä sarafaaneja ja kansallispukuja varten upeita brokadeja, sinipainettuja kankaita, kukkanauhoja ja muitakin nauhoja, nappeja, verkaa... Eilen maksoin laskun ja molempien hämmästykseksi raha näkyi jo tänään myyjän tilillä, toivottavasti postikin tulisi pian! Ja toinen mukava juttu: raahauduin eilen kuopuksen eskariin keskusteluhetkeen ja sain kuulla hyvin ylistäviä sanoja neitokaisen käytöksestä, taidoista ja nopeaälyisyydestä. Kiva, että noista tulee noinkin hyviä vanhemmistaan huolimatta!

P.S. Täällä ei vielä tänään satanut lunta, vaikka reilun 10 km päässä sitä on kuulemma 15 cm. Kuvassa näkyy multasäkkikasa, joka ei sitten tänäkään kesänä siirtynyt itsestään uuden nurmikon alustaksi. Tai osa siirtyi, mutta on näköjään taas mitä keväältä odottaa: pihatöitä.