keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Sanoja

Sain Titityyltä 5 sanaa.

Ilo. Ilo on keveyttä, kuplintaa, oivalluksen hetki. Ilo ilmenee nauruna, valona, tyytyväisyytenä, hymynä, ilonpisaroina. Koen onnistumisen iloa saatuani haastavan työn tehtyä. Tunnen iloa lasten onnistumisista ja hauskoista sattumuksista. Iloiset yllätykset ovat parhautta!

Perinteet. Perinne tuoksuu hirsitalolta, se on punavalkoinen ja puinen, ajan tummaksi patinoima, käsin tehty. Perinne voi tuoda turvallisuutta, arvokkuutta ja herättää kunnioitusta. Yhtälailla perinteellä voidaan perustella ahdistavia tapoja ja kaavamaisuuksia. Suhtaudun ärsytyksen sekaisella huvittuneisuudella "jo perinteeksi muodostuneisiin" kolme vuotta jatkuneisiin tapahtuneisiin. Ja käytän korostetusti ihan samaa tapaa. Perinne on jokaiselle oma. Siitä voi ammentaa ja oppia. Sitä voi kunnioittaa tai pyrkiä pois.

Vuodenajat. Lapsena kesää jatkui ja jatkui, talvesta puhumattakaan. Miksi aika juoksee nopeammin kun vanhenee? Päivät täyttyvät kaikesta muusta niin, että välillä aamulla herätessä joutuu ihan miettimään, onko nyt syksy vai kevät. Neljä selkeää vuodenaikaa on todellinen rikkaus! Saamme neljä kertaa vuodessa kokea uuden, raikkaan tunteen: ensilumi, kevään lämpeneminen ja luonnon herääminen, kesä ja shortsikelit ja kuuman kesän jälkeen syksyn kirpakka viileys ja ruska.

Syksy. Syksy on miun omin vuodenaika. Inhoan helteitä ja syksy armahtaa miut tunkkaisilta, hikisiltä kesäpäiviltä. Pidän alkusyksyn pimenevistä illoista, hiljalleen värittyvästä luonnosta (syysvaahterat ovat ehkä kauneinta, mitä tiedän!) ja raikastuvasta ilmasta. Lähes yhtä paljon pidän loppusyksyn hämärästä paljaudesta, kylmistä sateista, kun luonto piehtaroi synkkyydessään puhdistuakseen ensilumen myötä.

Sininen. Sininen on miulle vierain väri. Pidän lämpimistä punaisista, oransseista, keltaisista sävyistä niin vaatteissa kuin ympärilläni. Paitsi farkkujen kuuluu olla siniset. Ja sarafaanien myötä olen ihastunut sinipainettuihin kankaisiin! Vaikkapa tällaisiin:

Pahoittelen surkeaa kuvan laatua. Kuva on otettu Kulttuurien museon Rajantakaista Karjalaa näyttelyssä maaliskuussa 2008. Ylhäällä roikkuvat ovat jonkun sinipainotehtaan malleja. Miulle saa huutaa hep, jos löytää jotain tällaisia ihania kankaita jostain!



Jos haluat sanoja, jätä viestiä kommenttilaatikkoon :)

4 kommenttia:

  1. Liian nopeat sormet tänään. Nuo sinipainetut kankaat olivat tosi hienoja, eipä ole eteen tullut. Mutta edellisen piti siis kuulua näin: Uusi kansallispukukirja (Leena Holst) tuli tänään ja on tosi hieno. Olipa siellä sinunkin sormesi mukana. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Voi miksi miksi miksi miun kirja ei ole vielä täällä??? Mie lähden pariksi päiväksi Tallinnaan, saapa nähdä odottaako se täällä minua.

    VastaaPoista
  3. Samoja kankaita on Unkarissa ja muuallakin sielläpäin. Samantapaisia on myös niiden jodlaavien saksalaisten esiliinoissa ja itse tein jossain palakaupassa hauskoja löytöjä. Marimekon Muija-kuosi sopii hyvin sarnjaan sinivalkoisena. Näissä uusissa tekniikaaa on varmankin yksinkertaistettu, mutta lopputulos on ihan makea. Lähetän meilinä yhden kuvan, joss niitä unkaristaostettuja.

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!