perjantai 10. kesäkuuta 2011

Uimakoulua ja flammuja

Sidottuja flammuvyyhtejä



Olen sitonut muutaman päivän flammuja Mouhijärven hamekangasta varten. Mieheni teki pyynnöstäni tuollaisen telineen, joka vähän helpottaa sitomista. Flammuissa siis vyyhdistä sidotaan osa niin, että ne eivät värjäyksessä värjäydy ja näin saadaan täplikästä lankaa. Tekniikka on kansainvälisesti tunnettu ikat-nimellä. Täplikkäästä langasta kudotaan täplikästä lankaa asettelemalla täplät kuvion mukaisesti kohdakkain. Sidon flammut muovista leikatuilla suikaleilla, jotka puristan päistään nippusiteillä. Olen toki kokeillut monia muitakin tapoja, tätä käytän nyt. Joskus aiemmin sidoin sormet verillä flammuja ja kiristelin ja leikkelin nippusiteet käsin. Sitten mieheni kysyi, että mitä ihmettä varten et käytä sitä vehjettä... Mitä vehjettä? Nippusiteiden kiristämiseen ja katkaisemiseen on olemassa laite! Oppia ikä kaikki :D Tänään pakkaan langat lähtemään Wetterhoffille värjättäväksi.

Sidontaa helpottavat teline ja nippusiteiden kiristäjä/katkaisija



Kuopuksemme, Leea-Mari, on uimakoulussa iltapäivisin. Se tietää kuskausta ja uimahallin kahviossa istuskelua. Tällä viikolla päärmäsin siellä istuskellessa Jääsken hunnun. Eräänä päivänä tein yhden miehen haikean onnelliseksi: hän katseli ompelemistani ja sanoi liikuttuneena, että hänelle tuli ihan lapsuus mieleen :)

Tiia-Maija sai hyvän todistuksen ja on tehnyt ahkerasti töitä sen eteen talven mittaan (lievästi pakotettuna). Palkitsemme hänet kesätukalla. Vien hänet tänään kampaajalle ja hän saa itse tilata mitä tahtoo (ja mitä kampaaja suostuu tekemään). Vähän jännittää, minkä näköisen neidin haen kampaajalta pois!

3 kommenttia:

  1. Aika hauskoja noi flammusidonnat. Miehillä on aina vehje joka asiaan. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, et jos miehet kirous enemmän kangaspuilla, niin kankaanrakentamiseen olisi jo monenlaisia vehkeitä olemassa. Ne ei ollenkaan ymmärrä, miten intoa nostattavaa ja terapeuttista on niisintä ja pirtaanpistely. Sidontaa tehdessä perhoset jo melkein lentelee vatsassa, kun tietää, että kohta näkee tuloksen - onko kaikki mennyt oikein ja pian pääsee sukkula suihkimaan. No eihän se aina niin helppoa ja yksinkertaista tiettykään ole, varsinkaan jos on sattunut paha virhe ja joutuu aloittamaan alusta. Mutta kasvattaahan se luonnetta.

    Täällä tehdään viime hetken listoja ja viimeistelyjä viikonloppua varten, että kelpaa vieraiden tulla! Kyllä yhteiseen hiileen puhaltamalla saa paljon aikaan.

    VastaaPoista
  2. Ennakkosyöttö pahis taas...ei siis edellisessä miehet kirous vaan miehet kutois! Sorry!

    VastaaPoista
  3. [...] Tiia-Maijan palkinto-kesätukasta tuli tosi kaunis, siinä on vaaleita ja kuparinvärisiä [...]

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!