Loooomaaaaaa!

Olen laiminlyönyt blogia. Aina välillä pään läpi hurahtaa ajatus, että tästä pitäisi kirjoittaa blogiin. Sitten kun olisi aikaa kirjoittaa (hah!), ei tule mitään järkevää mieleen. Fiksumpi kirjoittaisi ne aiheet ylös, kun niitä pulpahtelee...

Olen ahkeroinut kansallispukujen tuuletuspiknikien mainonnan kanssa. Toivottavasti se toimii. Jos se on mielestäsi hyvä juttu, niin kerro siitä kaverille. Yhdelle tai tuhannelle. Mie olen joutunut ajattelemaan tuuletusta viime aikoina monelta kantilta ja juuri nyt miusta on erittäin tärkeää, että tuuletuksilla ei heristellä sormea. Sinne saa tulla yhtä ylpeänä ja ylväänä niin itse viimeisen päälle päreen valossa, sormet verillä ahkeroidussa puvussaan kuin vähän jo huoltoa kaipaavassa perintöpuvussa - tai jos se ei mahdu, niin ehkä vain jossain osassa. Ja jos pukua ei ole, voi "pukeutua" vaikka kansallispukuasenteeseen. Saa tuulettaa kansallispukua, romanipukua, feresiä, saria, kimonoa, dirndliä...

Miusta tuntuu, että juuri nyt ollaan kynnyksellä. Viimeinkin murtamassa sitä kummallista ajatusta, että kansallispukupoliisi vahtii piston pituutta ja sitä, mille puolelle tasku sidotaan. Avartamassa kansallispukuajatusta ja löytämässä jotain suurempaa ja lempeämpää. 

Se on vaikea paikka, kun haluaisi valistaa ja opettaa, muttei lytätä kenenkään intoa. Sitäkin olen miettinyt paljon: miten muotoilla se, että jokin muukin päähine voisi olla asiallinen? Tai se, että valtaisan kauniit Kalevala Korut eivät varsinaisesti kuulu kansallispukuun? Minua ei haittaa, jos joku haluaa viritellä pukuaan tai ei halua aikuisen päähinettä käyttää, mutta haluan kertoa suosituksista, lisätä tietoa. Että jos joku luulee niiden korujen käyvän tai että Antrean puvussa on vain nauhapäähineitä, niin voisin kauniisti lisätä tietoa.

Jos teille tulee mieleen sellaisia Tärkeitä Aiheita, joista haluaisitte miun kirjoittavan, niin vinkatkaa! (Nyt miusta just rupes tuntumaan, että olen kysynyt tätä aiemminkin... Täytyy kaivella vähän arkistoakin.)

Tässä muutama tärkeä ja hieno linkki:

Kansallispukujen tuuletuspiknikin kotisivu

Kansallispukujen tuuletuspiknikin Facebook-tapahtumasivu

Kansallispukutapahtumat-kartta, johon voi kuka vain lisätä kansallispukujen tuuletuspiknikin, kansallispukunäyttelyn, kansallispukukurssin, jonkin muun tapahtuman, jossa kansallispukuja näkyy tai vaikka oman kylän kotiseutumuseon, jonka nurkassa yksinäinen kansallispuku odottelee ihailijoita! Tämänkin saivat aikaan Facebookin Kansallispuku-ryhmän aktiivit!

Kaiken kansan kansallispukujuhlat Imatralla 5.8.2015

Nyt mie kuitenkin heittäydyn pariksi viikoksi lomalle, joten aurinkoa ja iloa siulle ja miulle!

Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä

Karjalaisten kesäjuhlien Karjalainen tori on miulle se paikka, missä kannattaa olla. Niinpä valmistauduin viikkotolkulla suunnittelin ja miehen avustuksella toteutin sovitukopillisen osaston, tein uusia tuotteita (ja äiti varsinkin), askartelin verhoja, tulostelin it-raivossa ohjeita, pakkasin ja lopulta perjantaina matkasin Hyvinkäälle.

Sovituskopin verho syntyy.

Se, mikä usein jää vähälle huomiolle, mutta on kesäjuhlien ehdoton edellytys ja joka voi joko lässäyttää homman tai nostaa sen ihan uudelle, paremmalle tasolle, ovat talkoolaiset. Mie näen kesäjuhlista lähinnä aina sen Karjalaisen torin ja sen, miten hommat on siellä järjestetty. Kun saavuin paikalle kuormineni, riensi heti raavaita miehiä apuun ohjaamaan auton hyvälle paikalle ja roudaamaan tavaroita. Se oli torin rakentumisen kannalta tärkeää, sillä tilat olivat ahtaat, mutta olen ollut kesäjuhlilla, joissa tilat ovat olleet vieläkin ahtaammat, eikä homma todellakaan ole toiminut noin hienosti. Sama toistui sunnuntaina toria purkaessa. Siis erittäin lämpimät ja kiitolliset terveiset sinne talkoomiehille ja -naisille, hyvä työ!

Tein päähineiden ohjeet uusiksi.

Lauantai oli hyvin vilkas, välillä suorastaan ruuhkainen. Se oli ihanaa, sillä onpa käynyt niinkin joskus, että koko viikonlopun kaikki myynti on tehty sunnuntaina kahdessa tunnissa ja siinä jää kyllä moni kauppa tekemättä, kun ei kertakaikkiaan ehdi myydä. Nyt koko lauantain oli asiakkaita ja vaikka sunnuntai oli sitten vähän hiljaisempi, tuli viikonlopun myynnistä sen verran hyvä, että vaikka satsasin osaston rakentamiseen vähän enemmän tällä kertaa ja riskeerasin isommalla (kalliimmalla) osastolla ja hotelli ja polttoaineetkin piti maksaa, jäin plussalle. Vähätellä ei sovi myöskään mainosarvoa, joka tuonee töitä myöhemminkin.

Tulosteluhommelit eivät ole miun suosikkilaji...

Lauantaina kävin katsomassa Karjalaisen Nuorisoliiton konsertin ja se oli mahtava, kuten aina. Odotelen, milloin Vilma Jääskeläisen levy tulee, mie ostan :)

Onni on iso auto.

Oli ihanaa tavata vanhoja, nykyisiä ja tulevia asiakkaita, melkein-sukulaisia, myyjätovereita, kavereita ja tuttuja! Vuoden päästä Karjalaisia kesäjuhlia vietetään Seinäjoella. Matka täältä on järjettömän pitkä, mutta kyllä siltä tuntuu, että lähdettävä sinne on.

On aina mukavaa, kun omien käsien tuotokset käyvät "moikkaamassa". Niitä tapasin taas muutaman, tässä Karjalaisen Nuorisoliiton puheenjohtaja Outi Mulari uunituoreessa Koiviston hunnussaan.

Maailman parasta kaupunkienergiaa!

Tiesinhän mie sen,

että se on mahtava.

Rento ja iloinen,

jokaiselle mahdollinen,

helppo ja kaunis.

Sen vahvistitte te peukkuinenne.

Sen vahvisti myös Helen ja Bassoradio!

WOOOOOHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!

Hyvä kello kauas kuuluu.

Asiakaspalvelu on vaikea laji. Yksi haluaa paljon huomiota, toinen katsella itsekseen. Asiakaspalvelijan täytyy olla läsnä ja tavoitettavissa, muttei ahdistava. Asiakasta täytyy osata lukea. Joskus tulee lukihäiriö, mutta enimmäkseen kuvittelen onnistuvani.

Kuva: Terhi Karppinen

Mie palvelen asiakkaita suurimmaksi osaksi puhelimitse ja sähköpostitse. Pidän sähköpostista siksi, että siitä jää mustaa valkoiselle, että mitä on puhuttu ja sovittu. Yritän yleensä mielummin palvella vähän "yli", kuin vähän huonosti. Joskus on sellaisia yhteydenottoja, joihin ei jaksaisi alkaa vastata, kun jo kysymys on jotenkin nurinkurinen, sisältää jotain oletuksia, jotka täytyy ensin oikaista.
Silloin kupponen kahvia ja syvä henkäys auttavat, eikä asiakas näe niitä. Olen valinnut tällaisen alan, jossa saa selittää selittämästä päästyäänkin. Yleensä se on vielä antoisaakin, kunhan pääsee vauhtiin.

Koska miulla on töitä paljon ja meitä tekijöitä on vähän, en pysty tekemään kaikkea, mitä kysytään. Olen onnellisessa asemassa, sillä voin vähän valita sellaisia töitä, joita teen mielelläni. En enää lyhennä omiakaan housunlahkeita, saati asiakkaiden. Joskus sen selvittäminen, mitä asiakas lopulta haluaa, kunhan saa tarpeeksi tietoa, kestää kauan ja johtaa siihen, ettei hän halua miun palveluita, vaan jonkun toisen tekijän. Silloin ei ole millään lailla miulta pois, että ohjaan asiakkaan jollekin muulle tekijälle. Nyt, kun työkalenteri pullistelee, tällaisia uudelleenohjauksia saa tehdä päivittäin, sillä tälle kesälle en mitenkään pysty ottamaan enää mitään töitä, nihkeästi edes tälle vuodelle. En yhtään tykkää tiedon panttaamisesta ja on itsestään selvää, että kerron muista tekijöistä.

Silti miut yllätti tällä viikolla eräs firma, joka ei liity kansallispukuhin mitenkään:
Esikoinen haluaa longboardin ja "natsimutsina" en suostunut sitä hänelle tuosta vain ostamaan, vaan edellytin, että hän säästää sitä varten rahaa. Toki myös järjestin rahanhankintamahdollisuuksia. Laudan hinta oli n. 70 €, joten säästämiseen meni jokunen viikko aikaa. Nyt kun rahat viimein alkoivat olla kasassa, olikin tämä valmiiksi katsottu lauta kadonnut SkatePron verkkokaupasta. Halutun kokoiset muut laudat maksoivat tuplasti sen, mitä se valmiiksi katsottu. Laitoin SkatePro:lle sähköpostiviestin, jossa kysyin, että mahtaisiko sitä lautaa vielä joskus tulla varastoon, kun näin natsimutsina olin pilannut kaiken (esikoinen ei kyllä syyttänyt minua, eikä heittäytynyt dramaattiseksi, mie sen sijaan syytin itseäni kyllä). Sain vastauksen:

Hei Soja,

Valitettavasti emme saa lautaa enään valikoimiimme. Kilpailijoidemme nettisivuilta löytyy vielä kyseistä lautaa.

http://www.amazon.de/Voltage-Longboard-Komplettboard-Hibiscus-Flower/dp/B00L9N5E1C

http://skateworld.dk/product/voltage-hibiscus-longboard-975-24881/

Voimme yrittää löytää lautaa vielä muilta sivuilta, mikäli haluatte. Toivottavasti tästä on apua.

Terveisin,
Juha
SkatePron asiakaspalvelu

Päädyimme lopulta ihan toiseen lautaan ja yritykseen, jota ei ole tässä mainittu. Jos SkateProlta suinkin olisi löytynyt vielä sopiva lauta, olisin ehdottomasti sen tämän perusteella ostanut. Ja seuraavan kerran, kun tarvitsen jotain rullailulaitteita, on SkatePro ehdottomasti ensimmäinen kauppa, josta etsin.

Mistä sie olet saanut hyvää palvelua?

Neitsyys menetetty, tuplasti!

Tänään piti kuvata mainoskuvia Jääsken miehen ja Kivennavan naisen puvuista. Huutelin Facebookissa malleja ja ystäväni Minna ja hänen vävynsä Joni suostuivatkin. Olin ja olen riemuissani, he ovat ihan täydellisiä tähän juttuun! Kumpikin oli kansallispukuneitsyt, eli ekaa kertaa pukeutumassa kansallispukuun. Kolmanneksi malliksi lupautui armas esikoiseni, joka sai esittää naimaikäistä neitoa.

Tänään piti olla poutaa. Vettä satoi koko päivän ja säätiedote piirteli lisää pisaroita päivän kuluessa. Siirsimme kuvausta viidestä seitsemään, pidin peukkuja pystyssä ja silittelin pukuja.

Ja viimein sade loppui!

Nämä kuvat ovat pikaräpsyjä puhelimellani. Ne varsinaiset ovat vielä Susannan kamerassa, mutta olen niin tohkeissani, etten vain malta olla näyttämättä näitä :D

Pukeuduimme miun pajalla. Rekkopaidan halkion sulkee paljinsolki.

Minna valitsi punaiset sukat. Ne pysyvät ylhäällä säärisiteillä.

Huntukin lopsahti paikalleen ensiyrittämällä ja Minnan tukasta
tuli täsmälleen oikean kokoinen nuttura.

Tiia-Maijalle puettiin sykerö.
Ei hän vielä oikeasti ihan naimaikäinen ole, mutta ei kerrota kellekään.

Joni fiilistelee.
Housut ovat kuulemma kummalliset ja pistelevät, mutta muuten ihan jees!

Kaunis Minna <3

Tiia-Maijahan on ihan konkari jo
sekä miun mallina, että kansallispukuun pukeutumisessa.

Autoilimme Immolanjärven rantaan. Siellä on hyvä kuvata ja upea valo. Sää oli lopulta ihan täydellinen: oli valoisaa, ei satanut, mutta ei myöskään paistanut aurinko, eli ei siristelyä eikä ylivalottuneita kuvia.

Susanna oli jo odottamassa meitä.

Noniin, tästähän se lähtee!

Eipä tiputa järveen, teillä on siellä vaatetta päällä tuhansien edestä!

"Ai tällee?"

"No kerran ku oltiin yhellä kaverilla, ni sattu hauska juttu..."

"Häh, mitäs naiset nyt pulisee?"

"Joopajoo!"

Pikkuapulainen pohtii, saisiko nuo tipautettua kivittämällä.

"Täs on tää naimaikäinen neito, mitäs siul olis tarjota?"

"No ei vaineskaan."

Heeeei, down boy, se on miun laps!

"Katos, löystyks siun sukkanauha?"

"Eeeen kestä noita!"

"Noniin, kokoos ittes. Itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurannasta."

"Heeeei, en pierassu!"

Rauha maassa taas.

2

"Hei, mikäs siul on tuossa?"

"Se on kuule huopalääppä!"

Ja sitten päästiin asiaan.

Onneksi on tilaa pullistella.

Vähän rauhallisempaakin otosta.

Ja tietysti per... eeh... perämoottori ehkä kuului tuolla...

Nyt on maalauksellista!

Komeeta on. Ja piukeeta.

Neitokainenkin vakavoitui, alkoi olla kai puhelinta ikävä.

Vanhanajan hääkuvaposeeraus. Huippu!

Ihana Minna <3

Ja ihana Susanna <3

En malta odottaa, että saan ne varsinaiset otokset! Mie olen niiiiiiiin onnellinen, että nämä kuvaukset sujuivat kuin tanssi ja sain parhaat mahdolliset mallit! Tuhannet kiitokset Minna, Joni, Tiia-Maija ja Susanna!

Peukutetaan kansallispukujen tuuletuspiknikeille rahaa

Helen on järjestänyt kilpailun, jossa tapahtumille jaetaan rahaa. Näpyttelin sinne kansallispukujen tuuletuspiknikin. Jos rahaa saadaan, käytän sen markkinointiin, jota olen nyt rapiat 5 vuotta tehnyt omalla kustannuksellani, ilman rahaa ja korvausta.

Voit auttaa peukuttamalla tapahtumaa. Se onnistuu niin, että klikkaat linkin auki ja käyt painamassa sivun alareunassa keskellä mustalla pohjalla olevaa peukkua. Jos haluat jakaa tämän Facebookissa tai Twitterissä, se onnistuu helposti siitä vasemman alanurkan painikkeesta. Kannattaa ehkä kirjoittaa siihen saatteeksi jotain selitystä kamuille.

Voit peukuttaa joka päivä uudelleen ja jos koneessasi on useita selaimia (Explorer, Firefox, Chrome...), voit käydä peukuttamassa jokaisella (kopioi silloin tämä linkki osoiteriville: https://www.helen.fi/kampanjat/kaupunkienergiaa/peukuta-tukirahan-puolesta/kansallispukujen-tuuletuspiknik/). Voit myös peukuttaa mobiililaitteilla.

Vaikka rahaa ei tulisi, tämän on yksi tapa markkinoida tuuletuksia, joten jo se, että pidetään tapahtuma "etusivulla", auttaa paljon. Tuhannet kiitokset avustasi!

Tuulettelemisiin!

Äidit ja tyttäret

Äiti totesi miulle taannoin, etten soita enää kuin työasioissa. Jäin ihan miettimään. Mie inhoan puhelimessa puhumista ja koska äiti on miun alihankkija, soitan työasioissa. Välimatkaa on 200 km, eivätkä vanhempani asu miun lapsuudenkodissa, vaan siellä, missä kävin lapsena papalla. Lisäksi vanhempieni talo on täynnä kissoja, joille olen allerginen. En siis käy siellä kovin usein.

Mie olen tuo bikineissä pönöttävä brunetti. Kaiteella keikkuu siskoni Ruut ja nainen on äitini.

Kun lapset olivat pieniä, taisin soitella äidille aika usein. Sattuneista syistä kasvatustapamme on osittain samanlainen ja omaan äitiin oli helppo turvautua, kun omia ajatuksia piti järjestellä. Kasvatustavoissamme on erojakin ja niin kai pitää ollakin, että yrittää laittaa paremmaksi. Sekin vaikuttaa tietenkin, että lapsillamme on kaksi vanhempaa ja myös isän ajatukset kasvatuksesta vaikuttavat meillä.

Mie vasemmalla.

Miun lapsuus oli sellainen voikukankeltainen, sammarinruskea, kuusenvihreä ja merensininen. Olin vähän sellainen luonnonlapsi. Miulla oli rajat, joita ei tullut mieleenkään ylittää. Vanhempia ihmisiä piti kunnoittaa ja tein sen monessa kohtaa silloinkin, kun ei olisi pitänyt. Mokailin ja sain anteeksi. Kadotin kaikki tavarat, olin väärässä paikassa väärään aikaan, pissin housuun puhelinkioskissa, kun soitin isää hakemaan miut jostain, minne olin jäänyt bussista väärässä kohdassa. Kaadoin maitolasin, valehtelin, varastin, sotkin kaikki paikat, enkä todellakaan siivonnut. Aina sain anteeksi.

Joskus toivon, että miut olisi pakotettu osallistumaan kotitöihin enemmän. En tiedä, onko yritetty tai olisiko se onnistunut. Ehkä mie vain en ole siivoajaluonne. Omat lapseni "pakotan" kotitöihin. (Tai ei heitä tarvitse sen suuremmin pakottaa, joskus muutaman kerran sanoa.) Siksi, että niiden teko olisi automaatio heille sittenkin, kun muuttavat pois kotoa, mutta myös siksi, etten edelleenkään ole siivoajaluonne ja pääsen paljon vähemmällä itse.

Mie olen tuo pienin.

Toinen asia, jonka yritän tehdä toisella tavalla on vitsailu. Vitsailen kyllä ja käytän sarkasmia, mutta yritän muistaa AINA selittää sen auki lapsille. Sillä mie ihan oikeasti luulin, että mie ja äitini olemme lihavia. Enkä tajunnut tätä ennenkuin lopulta olin lihava ihan oikeastikin. En tiedä, olisiko se muuttanut mitään, jos olisin alunperinkin nähnyt itseni peilistä sellaisena, kuin oikeasti olin. Olin (olen) varmaan vähän tyhmä lapsi, mutta uskoin kaiken, mitä miulle sanottiin. Tiedän, että se ei missään nimessä ollut tarkoitus, enkä tosiaankaan muista, että onko miulle yritetty sanoa, että kyseessä on vitsi.

Äitiys on ihan kamalaa ja niin ihanaa. Tänään kuopus lähti vihaisena kouluun typerän housuriidan päätteeksi ja vaikka hän varmasti unohti koko jutun jo koulumatkalla, minua kaihertaa. Äitiydessä on sellainen kurja puoli, että vaikka miten yrität tehdä parhaasi, ei oikeaa vastausta ole. Meillä on kaksi lasta, eikä heitä voi kasvattaa samalla tavalla. Samalla kun toinen kamppailee itsetuntonsa kanssa ja on pulassa kiltteytensä vuoksi, toinen puree mörköä hännästä, talloo maanrakoon ohimennen niin ystävät kuin vihamiehet ja opettelee edelleen hallitsemaan vuoren kokoisia tunteitaan. Mie olen siitä onnekas, että miulla ei ole suuria traumapeikkoja omasta lapsuudestani, jotka vääristäisivät äitiyttäni. Ehkä joku muu vääristää, mistä sitä pystyy tietämään? Jos noista ei tule narsisteja tai murhaajia, niin olenko onnistunut? Kun kasvatan lapsiani ottamaan muut huomioon ja kantamaan vastuun itsensä lisäksi myös muista, kasvatanko heistä kynnysmattoja? Mikä on se miun "myö ollaan niin lihavia" -juttu, jota en itse tajua?

Äiti, en soita tänäänkään. Mutta rakastan sinua.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

P.S. Jos lahja on vielä hakusessa, niin ehkä jotain täältä, täältä tai tämä?