maanantai 15. kesäkuuta 2015

Karjalaiset kesäjuhlat Hyvinkäällä

Karjalaisten kesäjuhlien Karjalainen tori on miulle se paikka, missä kannattaa olla. Niinpä valmistauduin viikkotolkulla suunnittelin ja miehen avustuksella toteutin sovitukopillisen osaston, tein uusia tuotteita (ja äiti varsinkin), askartelin verhoja, tulostelin it-raivossa ohjeita, pakkasin ja lopulta perjantaina matkasin Hyvinkäälle.

Sovituskopin verho syntyy.


Se, mikä usein jää vähälle huomiolle, mutta on kesäjuhlien ehdoton edellytys ja joka voi joko lässäyttää homman tai nostaa sen ihan uudelle, paremmalle tasolle, ovat talkoolaiset. Mie näen kesäjuhlista lähinnä aina sen Karjalaisen torin ja sen, miten hommat on siellä järjestetty. Kun saavuin paikalle kuormineni, riensi heti raavaita miehiä apuun ohjaamaan auton hyvälle paikalle ja roudaamaan tavaroita. Se oli torin rakentumisen kannalta tärkeää, sillä tilat olivat ahtaat, mutta olen ollut kesäjuhlilla, joissa tilat ovat olleet vieläkin ahtaammat, eikä homma todellakaan ole toiminut noin hienosti. Sama toistui sunnuntaina toria purkaessa. Siis erittäin lämpimät ja kiitolliset terveiset sinne talkoomiehille ja -naisille, hyvä työ!

Tein päähineiden ohjeet uusiksi.

Lauantai oli hyvin vilkas, välillä suorastaan ruuhkainen. Se oli ihanaa, sillä onpa käynyt niinkin joskus, että koko viikonlopun kaikki myynti on tehty sunnuntaina kahdessa tunnissa ja siinä jää kyllä moni kauppa tekemättä, kun ei kertakaikkiaan ehdi myydä. Nyt koko lauantain oli asiakkaita ja vaikka sunnuntai oli sitten vähän hiljaisempi, tuli viikonlopun myynnistä sen verran hyvä, että vaikka satsasin osaston rakentamiseen vähän enemmän tällä kertaa ja riskeerasin isommalla (kalliimmalla) osastolla ja hotelli ja polttoaineetkin piti maksaa, jäin plussalle. Vähätellä ei sovi myöskään mainosarvoa, joka tuonee töitä myöhemminkin.

Tulosteluhommelit eivät ole miun suosikkilaji...

Lauantaina kävin katsomassa Karjalaisen Nuorisoliiton konsertin ja se oli mahtava, kuten aina. Odotelen, milloin Vilma Jääskeläisen levy tulee, mie ostan :)

Onni on iso auto.

Oli ihanaa tavata vanhoja, nykyisiä ja tulevia asiakkaita, melkein-sukulaisia, myyjätovereita, kavereita ja tuttuja! Vuoden päästä Karjalaisia kesäjuhlia vietetään Seinäjoella. Matka täältä on järjettömän pitkä, mutta kyllä siltä tuntuu, että lähdettävä sinne on.

On aina mukavaa, kun omien käsien tuotokset käyvät "moikkaamassa". Niitä tapasin taas muutaman, tässä Karjalaisen Nuorisoliiton puheenjohtaja Outi Mulari uunituoreessa Koiviston hunnussaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti! Ihanaa!