keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Uusia juttuja!

Kiilaferremallisto uudistuu!
On ihan järjetöntä tehdä yksittäiskappaleita, jotka ovat aina väärää kokoa ja kuvaaminen ihan mahdoton homma. Haaveilin pitkään, että ostan muutaman pakan kangasta, joista sitten tehdään kaikkia kokoja kiilaferrejä sitä mukaa kuin niitä menee. Ja kun joku pakka loppuu, hankin tilalle toisenlaisen. Silloin sarjat pysyvät pieninä, mutta hommassa on joku tolkku. No, se on vihdoin totta!

Tässä salakurkkaus uuteen kiilaferremallistoon, joka odottaa sopivaa kuvausilmaa päästäkseen Puotiin.

Nyt pitäisi keksiä näille napakat nimet. Miulla on joidenkin kohdalla ajatuksia nimestä, yksi ei suostu paljastamaan nimeään miulle lainkaan. Haluaisitko auttaa? Laitoin jo Facebookin puolella pystyyn kilpailun ja pyydän siut nyt osallistumaan myös. Voit osallistua täällä blogissa. Tässä ovat numeroituna kuvat ja osallistua voit kommentoimalla ja nimeämällä osan tai kaikki näistä kiilaferrekuoseista. Pyydän huomioimaan, että kuvat ovat nopsasti räpsäistyjä, eivätkä anna edustavaa kuvaa itse kiilaferrestä, mutta kuosi niistä toki selviää.


1. Teksti on Eino Leinoa.

2. Pohja on tummanharmaa.

3. Taalainhevosia

4.

5.
 Ja vielä yksi ehti mukaan viimemetreillä:
6.

Kilpailussa pitää olla palkinto! Nimiehdotuksen 28.2.2015 mennessä täällä tai Facebokissa jättäneiden kesken arvon 30 € lahjakortin, jonka voi käyttää kiilaferren tai sarafaani-tuoteryhmän tuotteiden maksuun. Kannattaa siis joko jättää kommenttiin joku toimiva yhteydenottokeino tai käydä kurkkimassa maaliskuun alkupuolella, miten kävi :)


Jos nyt jo tällä istumalla rakastuit johonkin näistä, niin niitä voi kyllä jo tilata sähköpostilla: soja@kansallispuku.com. Kokoja on S, M, L ja XL, hinta 129 €/kpl.

Mallistossa pysyvät edelleen Susannan Työhuoneen maatuskakankaasta tehdyt kiilaferret, joita tehdään vain tilauksesta.
Yksittäiskappaleita on edelleen Puodissa jäljellä. 

Ja hei, toinenkin uutuus! Aiempi USB-muistitikkuerä on myyty lähes loppuun ja sen seuraajaa koristaa Kuolemajärven rekon kirjailun yksityiskohta!


tiistai 10. helmikuuta 2015

Rekkoja siellä, rekkoja täällä, rekkoja tiellä, rekkoja päällä

Kansallispukuala on kärsinyt tekijäpulasta ja tilanne taitaa olla huonoimmillaan nyt. Mie koen jotenkin velvollisuudekseni tehdä kaiken mitä pystyn ja oikeastaan on pakkokin, sillä jollei ole kutojaa, ei miulla ole mistä ommella jne. Optimitilannehan olisi sellainen, että tekijät voisivat keskittyä omaan vahvuusalueeseensa: joku kutoisi pellavia, toinen sarkoja, joku kirjoisi rekkoja, joku hioisi tykkimyssytaitonsa huippuun, neuloja voisi keskittyä puikkohommiin ja suutari pysyä lestissään.


Yksityiskohta Uudenkirkon rekosta

Syksyllä alkoi Suomen kansallispukukeskuksen koulutus kansallispukualan valmistajille ja opettajille. Olin ja olen haltioissani siitä, että koulutukseen pyrkijöitä oli niin paljon, että heistä muodostettiin kaksi ryhmää! Koulutus ymmärtääkseni muodostuu tässä matkan varrella. Nyt takana on kaksi kurssiviikonloppua, joista ensimmäisessä käsiteltiin läntisiä paitoja ja jälkimmäisessä karjalaisia. Mie sain kunnian pitää rekkotyöpajaa tässä jälkimmäisessä.


Yksityiskohta Heinjoen rekosta


Ahdistuin vähän etukäteen, sillä tiesin, ettei siinä kahdessa päivässä oikein mitään ehditä saada aikaiseksi. Päätin, että jos kurssilainen edes huomaa, että pystyykö oppimaan vai ei, niin se riittää. Ja siihen taidettiin päästä. Roolini oli ehkä enemmän rentouttava, vapauttava ja anteeksiantava, kuin varsinaisesti ohjaava. On ihan järjettömän upeaa opettaa opiskelijoita, jotka ovat innostuneita ja imevät tietoa, soveltavat, keksivät, jakavat tietojaan ja kokemuksiaan ja kyseenalaistavat positiivisessa hengessä. 


Yksityiskohta Muolaan rekosta

Tapasin myös Lajulan kangastuvan Tiinan kansallispukukankaita ja voin suositella niitä varauksetta ja lämmöllä! Kun olin hypistellyt niitä kankaita, huomasin, että miun on heti helpompi hengittää. Samalla vauhdilla painotan myös sitä, että Ommelpuun Sari on jo osoittautunut erinomaiseksi kansallispukujen ompelijaksi ja kirjojaksi ja tekee laadukkaita tykkimyssyn pohjia. Sekä Sari että Tiina ovat myös keventäneet Facebookin Kansallispuku-ryhmässä miun hommiani, samoin kuin muutama muu aktiivi siellä. Vaikka kuorma on mieluinen, se on painava ja nyt kun se alkaa keventyä, tajuan oikeasti, miten raskas se on ollut. Siis lämmin kiitos aktiiveille <3


Eksyimme vähän aiheestakin.
Piirsin ronkkauksen ensimmäisen ompeleen kulkua...

No mutta asiaan. Kävin pitämässä kaksi rekkopajaa (ja siinä välissä piipahdin Turkissa, mutta siitä myöhemmin). Inhoan ajaa Imatran ja Jyväskylän väliä, varsinkin huonolla kelillä tai pimeässä. Jyväskylä-Mikkeli -välin olen nimennyt ankeuttajien tieksi, se jotenkin imee valon ja ilon maailmasta. Lähdin perjantaiaamuna kuudelta ajamaan ja tuskailin lunta pöllyttäviä rekkoja. Takaisin tullessa lauantai-iltana olin tosi väsynyt ja kaikkeni antanut ja tuskailin liukkautta ja väsymystä. Hengissä ollaan kuitenkin, molempien reissujen jäljiltä.


"Kirjotaan ensimmäinen virvittäinompelu tänne ensimmäiseen kankaanlankojen väliin. Jätetään yksi kankaanlanka väliin ja kirjotaan seuraava virvittäinompelu seuraavaan väliin. Taas yksi väliin ja kolmas lanka. Neljäs tuleekin samaan kankaanlankojen väliin kolmannen kanssa. Näin siksi, että kangas on harvempaa kuin kirjonta.
Tulipa Kylli-tätimäinen olo. Tässä enkeli."

Niitä ihania rekkoja tutkailtiin sitten kurssilla ja hitusen ehdittiin kokeillakin. Rekko on siis karjalaisen äyrämöispaidan kirjailtu etumus. Miulle jäi polte päästä rekkoa kirjomaan, mutta sitä ei ole luvassa pitkään aikaan. Työjonossa on Virolahden essu- ja hamekankaiden kudontaa, Virolahden pukujen ompelua (ronkkausta, jes!), Jääsken B-pukua vielä, Tuusulan liivikangasta (jos langat ilmiintyvät), sielunlämmittäjää ja vaikka mitä muuta mukavaa.


Ryhmän rekkokokeiluja vähän ennen kotiinlähtöä.
Miun oma on siellä joukossa, mutta sen kirjonta ei näy.
Kauluskokeiluihin meni perjantai ja tämän verran saatiin aikaiseksi lauantaina.
Hyvä alku :)

Lauantaina on ystävänpäivä. Yleisön pyynnöstä ja ystävyyden kunniaksi laitoin vielä "kaksi yhden hinnalla" -kiilaferretarjouksen voimaan koko täksi viikoksi!


Tarjoan edullisimman. Voit myös ostaa vaikkapa kolme kiilaferreä, silloin maksat jokaisen hinnasta vain puolet. Tarjous on voimassa 15.2.2014 klo 24 saakka (tai niin kauan kuin mekkosia riittää) ja se koskee Puodin valmiina varastossa olevia kiilaferrejä.
Homma toimii niin, että tilatessa ja tilausvahvistuksessa lukee normaalihinta. Siun ei tarvitse kikkailla koodien kanssa. Kun saat sähköpostiin ennakkolaskun, on siihen laskettu tarjoushinta. Postituspäivä on keskiviikko sen jälkeen, kun suoritus näkyy tilillä.
Puodin kiilaferreosastolle tästä.


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kaikkien aikojen huikein tarjous!






KAKSI KIILAFERREÄ YHDEN HINNALLA!
Tarjoan edullisimman. Voit myös ostaa vaikkapa kolme kiilaferreä, silloin maksat jokaisen hinnasta vain puolet. Tarjous on voimassa 4.2.2015 klo 18-24 ja se koskee Puodin valmiina varastossa olevia kiilaferrejä. Tilausvahvistuksessa näkyy normaalihinta, mutta sähköpostiin tulevassa laskussa on sitten huomioitu tarjous.




Muut upeat Käsityökorttelin ystävänpäivän edut, kilpailut, ilmaiset ilot, uutuudet ja erikoisuudet löydät Käsityökorttelin ryhmästä täältä.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Ystävät!

Terkkuja Turkista. Lupaan (ehkä) matkaraportin tässä jonain päivänä.

Nyt on tärkeämpää asiaa: huomenna 4.2. on Käsityökorttelin ystävänpäivä Facebookin Käsityökortteli-ryhmässä!

Koska Puotiin on jo jonottamassa uutta ja ihanaa, on luvassa kaikkien aikojen huikein tarjous - mutten paljasta sitä vielä ;)

Lämpimästi suosittelen tutkailemaan ryhmää ahkerasti huomenna klo 18 - 24, sillä siellä on luvassa hienoja tarjouksia, uutuuksia, kilpailuita, ilmaisia iloja ja erikoisuuksia kymmeniltä suomalaisilta käsityöyrittäjiltä!


torstai 8. tammikuuta 2015

130-vuotias kansallispuku - suomalaisuuden viivakoodi

Oikein hyvää suomalaisen kansallispuvun juhlavuotta!
Pyysin Facebookin Kansallispuku-ryhmää ideoimaan kanssani juhlavuoden sloganin. Ja he ideoivat hienosti! Slogan on syntynyt:



130-vuotias kansallispuku - suomalaisuuden viivakoodi

Kuva: Riikka Lempiäinen

Hyvää slogania ei tarvitse selittää. Jokainen saa tulkita tuon haluamallaan tavalla. Miulle siinä on monta kerrosta. Viivat ovat tietysti raitoja, jotka esiintyvät jossain muodossa ihan kaikissa puvuissamme. Jotkut raidat näkyvät kauempaa, joitain täytyy tarkastella lähempää. Kuten viivakoodin viivojen paksuus, myös kansallipukujen raidoitusten rytmi on elävä ja vaihteleva. Viivakoodi kätkee sisälleen paljon enemmän, kuin ensivilkaisulla huomaa ja mitä lähempää tarkastellaan, sitä pienempiä tiedon ja taidon osasia kokonaisuudesta erottuu. Kansallispuku-viivakoodi sisältää sekä kansan juhlavaatteen, että kansallispuvun, joka on näyttäytynyt monessa muodossa 130-vuotisen historiansa aikana. 

Haaste on voimassa. Haastan sinut mukaan sekä toimimaan, että viemään viestiä eteenpäin. Poimi linkin takaa itsellesi sopiva tapa toimia tai keksi oma. Haasta ystäväsi, työkaverisi, lempikirjailijasi, artisti, jonka musiikista pidät, sarjakuvataiteilija, tilaamasi lehden toimitus, kotikaupunkisi teatteri, lastesi koulun opettajat, ketä vielä keksit? Tehdään yhdessä tästä vuodesta kansallispuvun riemuvuosi!

Monta rautaa on jo tulessa: 

Olen hakenut apurahaa työryhmän kanssa yhteen projektiin, pidetään peukkuja, että tärppää! 





Sosiaalisessa mediassa (Facebook, Instagram, Twitter jne.) voit käyttää aihetunnistetta #kansallispuku130 halutessasi liittää sen juhlavuoteen.
Suunnitteilla on myös jonkinlainen yhteinen kokoomasivu, johon voi omia bongauksiaan, ideoitaan ja osallistumisiaan laittaa, mutta siitä lisää, kun ehditään saada aikaiseksi :)

Nyt mie alan valmistautua Folklandia-risteilylle!
Kansallispukuapteekki palvelee 6. kannella laivan Info-tiskiä vastapäätä pe 18.30 - 22 ja lauantaina 9 - 13 teemalla Reissussa rähjääntyy! Kansallispuvun paidan silitysnäytökset pe klo 20 ja la klo 11. Tule poimimaan vinkit pukujen huoltoon ja kuljetukseen! Miulla on mukana ostettavaksi tärkkiä, kansallispuku-seinäkalentereita sekä kansallispuvun päähineen sadesuojia, Folklandia-tarjouksin, tottakai!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Terveisiä lomalta


Loma loppui tänään ja pehmeään arkeenpaluuseen kuului herääminen klo 8.54, 10 tunnin yöunien jälkeen, sähköpostisuman selvittäminen, vähän perjantaina alkavan Folklandia-risteilyn valmistelua, tulostinvärien osto ja sitten hierojalle klo 15. Huomenna sitten vähän napakammin, ehkä.

Olen lomaillut reilut 3 viikkoa. Viikon olimme Gran Canarialla, sitten vietimme joulua ja loppuloman kärvistelin flunssassa. En valita, mitä se auttaisi, mutta täytyy myöntää, että sohvalla nenäliinojen keskellä maatessani olin hetken aika katkera. Sitten ajattelin, että jos flunssa olisi tullut loman jälkeen, olisivat kaikki aikataulut menneet taas pieleen ja stressi olisi ollut hirmuinen. Eli hyvä näin.

Palailen vielä lomatunnelmiin. Kanaria ei kuulu matkakohteissa niihin, mihin suoranaisesti unelmoisin pääseväni. Nyt kuitenkin oli tarkoitus mennä johonkin, missä on lämmin, muttei kuuma, missä on helppoa olla lasten kanssa, missä pääsee uimaan ja missä meidän aikuisten työt eivät seuraa meitä. Tytöt eivät olleet koskaan käyneet Tallinnaa etelämpänä ja esikoinen alkaa olla sen ikäinen, ettei välttämättä enää pitkään halua matkustaa kanssamme. Koska rahaakin on rajallisesti, Kanaria oli meille täydellinen matkakohde. Sinne siis.

Laskeuduimme Las Palmasin kentälle yhdeksän maissa illalla. Kuopuksen leuka tipahti maahan, kun hän näki ensimmäisen palmun. Seuraavaksi hän ihmetteli, miksi palmut piirretään niin, että niissä on väärinpäin olevia ämpäreitä ja ylhäällä neljä lehteä. Pimeässä emme juuri muuta nähneetkään. Kävelymaratoni alkoi heti Maspalomasiin hotellille päästyämme, kun nälkäisinä lähdimme etsimään ruokaa. Totesimme, että Kanarian-metrit ovat vähintään kotimaan kolmemetrisiä, kun mainos väitti ravintolan löytyvän 800 m päästä. Saimme kuvut ravittua ja hipsimme hotellille nukkumaan. 

Aamu toi valon ja sen mukana värit.

Tämä oli kotimme viikon ajan. Hotelli on Club Vistaflor.

Muutaman askelen päässä kotiovestamme voi pulahtaa lämmitettyyn uima-altaaseen. 
Ja nämähän pulahtelivat!
Altaan laidalla kelpasi köllötellä - hupparissa ja villasukissa. Sopii miulle.

Tuolla lämpimissä maissa näkee paljon kaunista, minkä talvi estää meiltä. Tämä Maspalomasin tunnuslintu löytyi niin jalkakäytävästä kuin lipuista, tauluista ja roskiksistakin.
Penkitkin ovat ihastuttavia!

Ja ne miljoona liikenneympyrää ovat kauniisti koristeltuja.
Mosaiikkeja löytyi myös jakajista ja mihin nyt ikinä keksi katsoakaan.

Kävelimme ensimmäisinä neljänä päivänä paljon. Nauroin ihastuksesta ääneen, kun tajusin, että autoilijat ihan oikeasti väistävät jalankulkijoita! Se liikennehän näyttää ihan sekopäiseltä ja varsinkin taksi- ja bussikuskit olivat joulufiiliksellä ja tööttäilivät toisilleen ja pysäyttivät keskelle katua huikatakseen toisilleen hyvät joulut. Silti, jos vain norkoilinkin jossain suojatien liepeillä, autoliikenne pysähtyi antamaan tilaa. Tuli ihan sellainen sarjakuvafiilis, että jos laitan varpaat tielle, kaikki pysähtyvät, jos nostan varpaat pois, liikenne jatkaa kulkuaan satasta. Se laittoi kyllä myös miettimään omaa liikennekäyttäytymistäni. 

Yhtenä aamuna kävin juoksulenkillä ja nautin täysin siemauksin. Paitsi sitten en enää nauttinut kun kaiken kävelemisen lisäksi asfaltilla juokseminen sai penikat niin kipeiksi, että alamäkeä hotellille kävellessä meinasi tulla itku. Sitten onneksi hoksasimme, että taksi maksaa kolmisen euroa. Emmepä juuri kävelleet enää.

Käveltiin, käveltiin, käveltiin. Hetken mietin, miksi miulla on tuo kokistölkki kädessä (en tykkää limppareista), mutta pitelen varmaan kuopuksen tölkkiä, hän nimittäin otti tämän kuvan.

Tässähän se tölkki onkin oikealla omistajalla.
Hemmottelimme tytöt piloille tuolla reissussa limpparilla, herkuilla ja roskaruualla.
Hotellia hotellin perään. Meidän lomakotimme on tuolla nuolen kärjen tienoilla.

Parasta lomassa on se, että ehtii katsoa, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa. Lomalla ehdin nähdä kaiken kauniin ympärilläni. Ja kuulla lapset.

Bongailimme erikoisia ja kauniita kasveja.


Joulutähti kukkii tietysti jouluna, hotellin puutarhassa.
Lapsista oli hassua, että kadulla on puhelinkoppi.
On tämä kannanotto tai ei, niin upeat värit! Ei saattaisi suomalainen julkisivulautakunta hyväksyä.
Tämä ainakin ON kannanotto.
Rannalle, jee!


Meri on vavahduttava ja rakas merikaupungin lapselle.
Mutta siinä missä Kotkassa oli kiviä ja kallioita, täällä oli loputtomasti pronssinväristä hiekkaa. Olisin voinut tuijottaa sitä hiekkaa tuntitolkulla. Ehkä tuijotinkin.
Rantakahvilan tyyppi teki huikean kerros-cafèllatten.
Erään ostoskeskuksen katolle oli rakennettu ihastuttava "pienoiskaupunki".
Tällaista leikkiä kaipaisin meillekin. Vai estääkö lumi tuonkin?

Kanariallakin oli joulu. Huvipuiston aulaan rakennettu "talvi" oli kaunis, muttei vedä vertoja sille aidolle.
Onneksi tiesimme talven odottavan meitä kotona.
Perjantai 19.12. oli miun syntymäpäivä. Vuokrasimme avoauton ja lähdimme kiipeämään vuorten yli. Osoittautui, että se päivä oli koko loman lämpimin ja tuulettomin, mutta vuorilla oli 12 astetta, joten se ei meitä ilahduttanut eikä haitannut.

Avorellu oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta antoi ihan kelpo kyydit. Serpentiinitiet olivat huikeita, mutkat niin jyrkkiä, että "voi nähdä omat perävalonsa", kuten mieheni asian ilmaisi.
Lentokoneesta tuskin toipuneet korvamme poksuivat vuorillakin, mutta näiden maisemien takia se kannatti kärsiä.

Käytiin "Pertsalla" syömässä. 
Vuoristokylissä oli niin kauniita taloja, että herkistyin.

Mikä kaide <3

Neitsyt Maria ilmestyi Terorissa pinjaan 1481 ja siitä riemusta Teroriin rakennettiin kirkko 1700-luvulla. Aivan huikeaa överiä koko kirkko, puhumattakaan rikkauksista, joita kirkolle on lahjoitettu. Tuo hopeisena hohteleva keskus on...
...tämä. Sitä pääsi katsomaan läheltäkin.
Kirkossa on myös museo, jonka vitriineissä oli kaikkea lahjoitettua Alonson lippalakista, Espanjan jalkapallojoukkueen pokaaleihin ja tietysti kirkkotekstiilejä, jotka kultakirjontoineen lämmittivät sieluani.
Kirkkotekstiileitä vitriineissä.
Ah.
Luulin ensin Tjäreborgin opasvihkon perusteella, että sieltä Terorista löytyy oikeasti puu, johon on ilmestynyt Neityt Marian kuva, siis kuten Jeesus ilmestyy paahtoleipään. Paikanpäällä tulimme siihen tulokseen, että ilmestys on ollut hetkellinen ja sen kunniaksi on sitten veistelty tuo hopealla ja kullalla ympäröity Neitsyt Marian puukuva. Jos joku tietää tästä tarkemmin, niin saa valaista :)
Autoilimme siis vuorten yli saaren pohjoisosaan ja palasimme sitten Maspalomasiin itärantaa pitkin, mutta moottoritietä vältellen. Poikkesimme Ingeniossa, jossa kuulemma vielä vaalitaan saaren käsityöperinteitä. Löysimmekin käsityömuseon, jossa oli - hmm - monenlaista. Hienointa siellä oli kuitenkin valtava pienoismaailma, jossa oli kuvattu Raamatun tapahtumia. Harmi, etten tullut ottaneeksi sieltä kuvia.

Ennen Maspalomasiin paluuta poikkesimme vielä syömässä valtavassa ostoskeskuksessa. Valitsimme tarjonnasta amerikkalaisen ravintolan, joka osoittautui reissun suurimmaksi ruokapettymykseksi. Palvelu oli perin epäystävällistä ja raaka jauheliha sämpylän välissä ilman mausteita ei tosiaankaan pärjää edes mäkkärihampparille. Ja juu, mediumina pihvimme tilasimme kyllä, mutta ilman mausteita se oli tosiaankin vain raakaa jauhelihaa. Yäk.

Illan kähmyssä kävimme vielä ajelemassa Bahia Felizin ja Playa del Inglesin rantakaduilla katto auki. Olin toivonut syntymäpäivälahjaksi Mojiton ja sen myös sain eräässä rantakuppilassa.

Hyvää syntymäpäivää miulle!
Viimeisenä reissupäivänä kävimme syöttämässä jalat kaloille.
Ensimmäiset pari minuuttia olivat ihan hirveitä, loppuaika lähes siedettävää. Suosittelen.

Miekin uskaltauduin mereen. Uimiseksi sitä ei voinut sanoa, mutta hypimme suurissa aalloissa ja nauroimme. Vesi oli aikalailla samanlämpöistä kuin ilma ja koska pinnalla tuuli, oli vedessä oikeastaan lämpimämpää.

Kuopus sai lapsena ja blondina huomiota ravintoloiden tarjoilijoilta jopa hänen mittapuullaan liikaa. Tällä tarjoilijalla on itselläänkin 8-vuotias lapsi, joka alkaa vaistomaisesti tanssia, kun kuulee musiikkia, siis ihan samanlainen kuin meidän kuopus. Tuossa Dolce Vitassa söin muuten elämäni parhaan pizzan! Muun perheen pizzat eivät olleet mitenkään huikeita, kuulemma, mutta mieskin totesi miun omaa maistettuaan, että on kyllä erinomaisen hyvää. En muista mikä se oli, mutta oisko ollut, tomaattikastiketta, mozzarellaa, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua...

En tiedä, kannattiko tuosta reissusta maksaa se, mitä se maksoi. Toisaalta mietin sitä, että jos olisimme vain aloitelleet loman kotona, kummankin meistä olisi ollut tosi vaikea saada päätä irti töistä. Reissu toimi hienona aloituksena, siellä ei voinut töitä tehdä, vaikka olisi mieleen tullutkin, eikä juuri tullut. Kun pään oli saanut nollattua, lomaa oli helppo jatkaa kotona ja joulu oli leppoisa. Parasta oli se, että olimme saaneet siivottua ja laiteltua valmiiksi sen vähän, mitä joulua varten laitoimme ja reissun jälkeen tarvitsi vain hakea kuusi ja paistaa kinkku ja valmiiksi imelletyt laatikot.

Toisaalta jouluun "laskeutuminen" jäi väliin, enkä oikein missään vaiheessa päässyt joulufiilikseen. En tiedä, olisinko päässyt, jos olisimme olleet kotona. Nyt on kuitenkin kokeiltu tätäkin ja luulen, että yritämme jatkossakin keksiä jonkinlaisen "nollauksen" aina loman alkuun. Vähän edullisemman sellaisen.