Terveisiä lomalta

Loma loppui tänään ja pehmeään arkeenpaluuseen kuului herääminen klo 8.54, 10 tunnin yöunien jälkeen, sähköpostisuman selvittäminen, vähän perjantaina alkavan Folklandia-risteilyn valmistelua, tulostinvärien osto ja sitten hierojalle klo 15. Huomenna sitten vähän napakammin, ehkä.

Olen lomaillut reilut 3 viikkoa. Viikon olimme Gran Canarialla, sitten vietimme joulua ja loppuloman kärvistelin flunssassa. En valita, mitä se auttaisi, mutta täytyy myöntää, että sohvalla nenäliinojen keskellä maatessani olin hetken aika katkera. Sitten ajattelin, että jos flunssa olisi tullut loman jälkeen, olisivat kaikki aikataulut menneet taas pieleen ja stressi olisi ollut hirmuinen. Eli hyvä näin.

Palailen vielä lomatunnelmiin. Kanaria ei kuulu matkakohteissa niihin, mihin suoranaisesti unelmoisin pääseväni. Nyt kuitenkin oli tarkoitus mennä johonkin, missä on lämmin, muttei kuuma, missä on helppoa olla lasten kanssa, missä pääsee uimaan ja missä meidän aikuisten työt eivät seuraa meitä. Tytöt eivät olleet koskaan käyneet Tallinnaa etelämpänä ja esikoinen alkaa olla sen ikäinen, ettei välttämättä enää pitkään halua matkustaa kanssamme. Koska rahaakin on rajallisesti, Kanaria oli meille täydellinen matkakohde. Sinne siis.

Laskeuduimme Las Palmasin kentälle yhdeksän maissa illalla. Kuopuksen leuka tipahti maahan, kun hän näki ensimmäisen palmun. Seuraavaksi hän ihmetteli, miksi palmut piirretään niin, että niissä on väärinpäin olevia ämpäreitä ja ylhäällä neljä lehteä. Pimeässä emme juuri muuta nähneetkään. Kävelymaratoni alkoi heti Maspalomasiin hotellille päästyämme, kun nälkäisinä lähdimme etsimään ruokaa. Totesimme, että Kanarian-metrit ovat vähintään kotimaan kolmemetrisiä, kun mainos väitti ravintolan löytyvän 800 m päästä. Saimme kuvut ravittua ja hipsimme hotellille nukkumaan. 

Aamu toi valon ja sen mukana värit.

Tämä oli kotimme viikon ajan. Hotelli on Club Vistaflor.

Muutaman askelen päässä kotiovestamme voi pulahtaa lämmitettyyn uima-altaaseen. 

Ja nämähän pulahtelivat!

Altaan laidalla kelpasi köllötellä - hupparissa ja villasukissa. Sopii miulle.

Tuolla lämpimissä maissa näkee paljon kaunista, minkä talvi estää meiltä. Tämä Maspalomasin tunnuslintu löytyi niin jalkakäytävästä kuin lipuista, tauluista ja roskiksistakin.

Penkitkin ovat ihastuttavia!

Ja ne miljoona liikenneympyrää ovat kauniisti koristeltuja.
Mosaiikkeja löytyi myös jakajista ja mihin nyt ikinä keksi katsoakaan.

Kävelimme ensimmäisinä neljänä päivänä paljon. Nauroin ihastuksesta ääneen, kun tajusin, että autoilijat ihan oikeasti väistävät jalankulkijoita! Se liikennehän näyttää ihan sekopäiseltä ja varsinkin taksi- ja bussikuskit olivat joulufiiliksellä ja tööttäilivät toisilleen ja pysäyttivät keskelle katua huikatakseen toisilleen hyvät joulut. Silti, jos vain norkoilinkin jossain suojatien liepeillä, autoliikenne pysähtyi antamaan tilaa. Tuli ihan sellainen sarjakuvafiilis, että jos laitan varpaat tielle, kaikki pysähtyvät, jos nostan varpaat pois, liikenne jatkaa kulkuaan satasta. Se laittoi kyllä myös miettimään omaa liikennekäyttäytymistäni. 

Yhtenä aamuna kävin juoksulenkillä ja nautin täysin siemauksin. Paitsi sitten en enää nauttinut kun kaiken kävelemisen lisäksi asfaltilla juokseminen sai penikat niin kipeiksi, että alamäkeä hotellille kävellessä meinasi tulla itku. Sitten onneksi hoksasimme, että taksi maksaa kolmisen euroa. Emmepä juuri kävelleet enää.

Käveltiin, käveltiin, käveltiin. Hetken mietin, miksi miulla on tuo kokistölkki kädessä (en tykkää limppareista), mutta pitelen varmaan kuopuksen tölkkiä, hän nimittäin otti tämän kuvan.

Tässähän se tölkki onkin oikealla omistajalla.
Hemmottelimme tytöt piloille tuolla reissussa limpparilla, herkuilla ja roskaruualla.

Hotellia hotellin perään. Meidän lomakotimme on tuolla nuolen kärjen tienoilla.

Parasta lomassa on se, että ehtii katsoa, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa. Lomalla ehdin nähdä kaiken kauniin ympärilläni. Ja kuulla lapset.

Bongailimme erikoisia ja kauniita kasveja.

Joulutähti kukkii tietysti jouluna, hotellin puutarhassa.

Lapsista oli hassua, että kadulla on puhelinkoppi.

On tämä kannanotto tai ei, niin upeat värit! Ei saattaisi suomalainen julkisivulautakunta hyväksyä.

Tämä ainakin ON kannanotto.

Rannalle, jee!

Meri on vavahduttava ja rakas merikaupungin lapselle.

Mutta siinä missä Kotkassa oli kiviä ja kallioita, täällä oli loputtomasti pronssinväristä hiekkaa. Olisin voinut tuijottaa sitä hiekkaa tuntitolkulla. Ehkä tuijotinkin.

Rantakahvilan tyyppi teki huikean kerros-cafèllatten.

Erään ostoskeskuksen katolle oli rakennettu ihastuttava "pienoiskaupunki".
Tällaista leikkiä kaipaisin meillekin. Vai estääkö lumi tuonkin?

Kanariallakin oli joulu. Huvipuiston aulaan rakennettu "talvi" oli kaunis, muttei vedä vertoja sille aidolle.
Onneksi tiesimme talven odottavan meitä kotona.

Perjantai 19.12. oli miun syntymäpäivä. Vuokrasimme avoauton ja lähdimme kiipeämään vuorten yli. Osoittautui, että se päivä oli koko loman lämpimin ja tuulettomin, mutta vuorilla oli 12 astetta, joten se ei meitä ilahduttanut eikä haitannut.

Avorellu oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta antoi ihan kelpo kyydit. Serpentiinitiet olivat huikeita, mutkat niin jyrkkiä, että "voi nähdä omat perävalonsa", kuten mieheni asian ilmaisi.

Lentokoneesta tuskin toipuneet korvamme poksuivat vuorillakin, mutta näiden maisemien takia se kannatti kärsiä.

Käytiin "Pertsalla" syömässä. 

Vuoristokylissä oli niin kauniita taloja, että herkistyin.

Mikä kaide <3

Neitsyt Maria ilmestyi Terorissa pinjaan 1481 ja siitä riemusta Teroriin rakennettiin kirkko 1700-luvulla. Aivan huikeaa överiä koko kirkko, puhumattakaan rikkauksista, joita kirkolle on lahjoitettu. Tuo hopeisena hohteleva keskus on...

...tämä. Sitä pääsi katsomaan läheltäkin.

Kirkossa on myös museo, jonka vitriineissä oli kaikkea lahjoitettua Alonson lippalakista, Espanjan jalkapallojoukkueen pokaaleihin ja tietysti kirkkotekstiilejä, jotka kultakirjontoineen lämmittivät sieluani.

Kirkkotekstiileitä vitriineissä.

Ah.

Luulin ensin Tjäreborgin opasvihkon perusteella, että sieltä Terorista löytyy oikeasti puu, johon on ilmestynyt Neityt Marian kuva, siis kuten Jeesus ilmestyy paahtoleipään. Paikanpäällä tulimme siihen tulokseen, että ilmestys on ollut hetkellinen ja sen kunniaksi on sitten veistelty tuo hopealla ja kullalla ympäröity Neitsyt Marian puukuva. Jos joku tietää tästä tarkemmin, niin saa valaista :)

Autoilimme siis vuorten yli saaren pohjoisosaan ja palasimme sitten Maspalomasiin itärantaa pitkin, mutta moottoritietä vältellen. Poikkesimme Ingeniossa, jossa kuulemma vielä vaalitaan saaren käsityöperinteitä. Löysimmekin käsityömuseon, jossa oli - hmm - monenlaista. Hienointa siellä oli kuitenkin valtava pienoismaailma, jossa oli kuvattu Raamatun tapahtumia. Harmi, etten tullut ottaneeksi sieltä kuvia.

Ennen Maspalomasiin paluuta poikkesimme vielä syömässä valtavassa ostoskeskuksessa. Valitsimme tarjonnasta amerikkalaisen ravintolan, joka osoittautui reissun suurimmaksi ruokapettymykseksi. Palvelu oli perin epäystävällistä ja raaka jauheliha sämpylän välissä ilman mausteita ei tosiaankaan pärjää edes mäkkärihampparille. Ja juu, mediumina pihvimme tilasimme kyllä, mutta ilman mausteita se oli tosiaankin vain raakaa jauhelihaa. Yäk.

Illan kähmyssä kävimme vielä ajelemassa Bahia Felizin ja Playa del Inglesin rantakaduilla katto auki. Olin toivonut syntymäpäivälahjaksi Mojiton ja sen myös sain eräässä rantakuppilassa.

Hyvää syntymäpäivää miulle!

Viimeisenä reissupäivänä kävimme syöttämässä jalat kaloille.
Ensimmäiset pari minuuttia olivat ihan hirveitä, loppuaika lähes siedettävää. Suosittelen.

Miekin uskaltauduin mereen. Uimiseksi sitä ei voinut sanoa, mutta hypimme suurissa aalloissa ja nauroimme. Vesi oli aikalailla samanlämpöistä kuin ilma ja koska pinnalla tuuli, oli vedessä oikeastaan lämpimämpää.

Kuopus sai lapsena ja blondina huomiota ravintoloiden tarjoilijoilta jopa hänen mittapuullaan liikaa. Tällä tarjoilijalla on itselläänkin 8-vuotias lapsi, joka alkaa vaistomaisesti tanssia, kun kuulee musiikkia, siis ihan samanlainen kuin meidän kuopus. Tuossa Dolce Vitassa söin muuten elämäni parhaan pizzan! Muun perheen pizzat eivät olleet mitenkään huikeita, kuulemma, mutta mieskin totesi miun omaa maistettuaan, että on kyllä erinomaisen hyvää. En muista mikä se oli, mutta oisko ollut, tomaattikastiketta, mozzarellaa, rucolaa ja ilmakuivattua kinkkua...

En tiedä, kannattiko tuosta reissusta maksaa se, mitä se maksoi. Toisaalta mietin sitä, että jos olisimme vain aloitelleet loman kotona, kummankin meistä olisi ollut tosi vaikea saada päätä irti töistä. Reissu toimi hienona aloituksena, siellä ei voinut töitä tehdä, vaikka olisi mieleen tullutkin, eikä juuri tullut. Kun pään oli saanut nollattua, lomaa oli helppo jatkaa kotona ja joulu oli leppoisa. Parasta oli se, että olimme saaneet siivottua ja laiteltua valmiiksi sen vähän, mitä joulua varten laitoimme ja reissun jälkeen tarvitsi vain hakea kuusi ja paistaa kinkku ja valmiiksi imelletyt laatikot.

Toisaalta jouluun "laskeutuminen" jäi väliin, enkä oikein missään vaiheessa päässyt joulufiilikseen. En tiedä, olisinko päässyt, jos olisimme olleet kotona. Nyt on kuitenkin kokeiltu tätäkin ja luulen, että yritämme jatkossakin keksiä jonkinlaisen "nollauksen" aina loman alkuun. Vähän edullisemman sellaisen.

Kesäloma!

Mie aloitan nyt kesäloman! Kelikin on siihen sopiva, lumet sulivat pois. Se alkaa luennon valmistelulla, Kymin tanun ompelulla, kudontalankojen sortteeraamisella, postittamisella, luennon pitämisellä... Mutta kuuluu siihen myös opiston joulukahvit, hieroja, kampaaja, jouluvalmistelua ja sitten pelkkää lomailua. Seinäkalenterit tulevatkin vasta loppuviikosta, se vähän sotki miun suunnitelmat, mutta näillä mennään.

Puoti on auki, mutta laskut ja tuotteet lähteävät liikenteeseen vasta tammikuussa.

Kansallispuku-joulukalenteria kannattaa seurailla Kansallispuku - arkea ja juhlaa -blogissa.

Käsityökorttelin Joulu

Käsityökorttelin Joulu -viikonloppu on alkanut!

Omalta osaltani aloitan sen "puuropuheella":

Ja jatketaan. Laittelen tähän postaukseen tässä viikonlopun aikana lisääkin juttuja, joten pysy kuulolla. Voit tietysti seurata myös Facebookissa :)

Tästä hetkestä sunnuntaihin 7.12. klo 21 saakka tehdyt tilaukset toimitan 2 €:n postikuluilla. Voit tilata pitkin viikonloppua ja saada tilauksen yhdessä paketissa, kun ilmoitat tilauslomakkeen lisätietokentässä, että olet tilannut muutakin. Laskun saat sähköpostiisi viimeistään maanantaina, Maksussa pitää olla nopsa, koska mie lähden lomalle perjantaina. Muuten toimitus jää tammikuulle. Jos siulla on gmail- tai hotmail -sähköposti, niin kannattaa kurkata myös roskapostikansio...

Alennuksen saat, kun kirjoitat tilauslomakkeen lisätietokenttään "JOULU". Alennus koskee Puodin valmiita kiilaferrejä.

Alennuksen saat, kun kirjoitat tilauslomakkeen lisätietokenttään "JOULU". Alennus koskee Puodin valmiita suorasarafaaneja, kiilasarafaaneja, nuttuja ja suhaita, sarafaanien päähineitä, sarafaanin esiliinoja, vöitä ja rätsinöitä.

Etsi viisi tonttutyttöä nettisivuilta ja Puodista. Osallistu arvontaan lähettämällä sähköpostiviesti osoitteeseen soja@kansallispuku.com. Kerro viestissäsi yhteystietojesi lisäksi, mitkä kansallispukuíhin liittyvät sanat löysit tonttutyttöjen vierestä. Laita viestin otsikoksi TONTTUTYTÖT. Palkintona kansallispuku-seinäkalenteri, USB-muistitikku ja 30 €:n lahjakortti Puotiin. Arvon palkinnot sunnuntaina 7.12. klo 21. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kansallispuku-seinäkalenteri vuodelle 2015 nyt vain 10 €/kpl, kun kirjoitat "JOULU" tilauslomakkeen lisätietokenttään. Kalenterissa on yksityiskohtakuvia kansallispuvuista höystettynä Kalevalan ja Kantelettaren säkeillä. Tarjous on voimassa 7.12. klo 21 saakka. 

Muutama irtotasku hyllynperukalta myynnissä vain tänään 7.12. klo 21 saakka!

Käsityökorttelin Joulu päättyy pian. Sarafaani- ja kiilaferretarjoukset ovat voimassa vielä aamuun asti. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille <3

Tonttutyttö-kilpailun voittajat on arvottu. Seinäkalenterin voitti V.H., USB-muistitikun E.S. ja 30 € lahjakortin miun Puotiin O.H. Voittajille lähtee sähköpostia tuota pikaa :) Tuhannet kiitokset osallistuneille! 

Onnellinen

On hyvin helppoa olla onnellinen, kun saa tehdä työkseen jotain näin kaunista. Kun ihanat asiakkaat muistavat myös positiivisella palautteella. Kun 14 vuoden markkinointityö alkaa pikkuhiljaa kantaa hedelmää. Kun on se hetki, kun kummankin lapsen elämä on suunnilleen mallillaan. Kun miulla on mies, joka on miun kallio. Kiitos.

Kuvassa on Kymin kansallispuvun tanun pitsipoimintapitsiä ja kudon sitä vielä tämän päivän. Huomenna on syyslukukauden viimeinen kurssipäivä. Yhtä paitaa ompelen vielä ja ensi viikolla postittelen seinäkalenterit ja pidän yhden luennon, mutten himmailen jo ja alan valmistella kotia jouluun. Aloitan kesäloman 12.12. ja palaan töihin sitten ensi vuonna, joten jos nyt on jotain Tärkeitä Tarpeita, niin kiireesti yhteyttä, viimeinen postituspäivä ennen joulua on 10.12.!

Onnelliseksi tekee myös se, että kansallispuvusta puhutaan ja uudet tyypit ovat hurahtaneet siihen. Tämän vuoden kansallispukujoulukalenterista vastaa Ommelpuun Sari Taponen.

Muoks: Pakko oli tulla lisäämään vielä tämä kolumni, kun se päivän paikallislehdestä löytyi! "Ihan kuin meilläkin olisi taas kerran tulossa kansanomaisten asujen ja kansallispukujen uusi elämä ja näkyvyys, näiden uusien tapojen myötä." Kiitos kauniista sanoistasi, Marjut Vuotila!

Yksi rutistus ennen lomaa, on Käsityökorttelin Joulu -viikonloppu Facebookissa 5. - 7.12. Siihen otettiin jo varaslähtö, sillä voit äänestää suosikkijoululahjaasi ja osallistua lahjakorttien arvontaan! Äänestyksessä on miulta hopeabrokadinen sarafaanin nuttu. Tänne on koottu mukana olevien yritysten suunnitelmat, myös niitä varten, jotka eivät ole Facebookissa ;)

Hyväntekemisestä ja tasa-arvoisuudesta.

Kuukauden kolme viimeistä päivää ovat Käsityökorttelin ETUpäivät. Mie olen mukana marraskuun ETUpäivillä ja se tarkoittaa sitä, että 28. - 30.11.2014 tehdyt tilaukset Puodista toimitan ilman postikuluja. 
Etu ei koske seinäkalentereita eikä tilauksesta tehtäviä tuotteita. 
Kansallispuku-seinäkalentereita voi tilata sunnuntaihin saakka ja samoin sunnuntaihin asti USB-muistitikut ovat tarjouksessa 15 €/kpl. 

Kannattaa kurkata tuolta ETUpäivien linkistä muutkin mukanaolijat, suosittelen lämpimästi esim. Kirjosillan KäsKimalluksia, Susannan Työhuoneen riepuja, Vernadan voimasanoilla varustettuja rannekoruja ja Ullakko -tuotteen Puikottimia! Muistattehan, että mie lomailen 12.12. alkaen vuoden loppuun. Tähän päättyy tämä työhön liittyvä osuus.

Kävin eilen neljättä kertaa verenluovutuksessa. Miulla on iänkaiken ollut niin alhainen hemoglobiini, että ei ole tarvinnut edes miettiä verenluovutusta. Sitten se jotenkin on alkanut hiipiä ylöspäin ja keikkuu nyt siinä alarajan tuntumassa. Miulla on joku kammo. Se on ehkä osittain neulakammo, mutta enimmäkseen se on ehkä vain toimenpidekammo. Miusta on aivan hirveää joutua siihen pedille tai tuoliin "toisen armoille". Ainoa tilanne, jossa tätä kammotusoloa ei tule, on hierojalla. Sielläkin on turvallisempaa maata mahallaan.

Ensimmäisellä luovutuskerralla jono oli pitkä. Istuin pari tuntia täristen ja hikoillen, varmana siitä, että luikin karkuun ennenkuin vuoroni tulee. Kuuntelin toisten juttuja He olivat rentoja, jollain oli sadas kerta, joku luovutti koska veri on liian paksua, joku toinen vain auttamisen ilosta. Mie pidättelin itkua ja oksennusta. Hemoglobiini riitti silloin juuri ja juuri. Itkin siinä pedillä ja vakuuttelin pistäjälle, että en karkaa. Henkilökunnan hyväntuulisuus, lämmin tunnelma ja kannustavat sanat saivat miut palaamaan sinne uudelleenkin. Ja vielä. Luovuttamisen jälkeen päätäni särkee, olen kamalan väsynyt ja voin pahoin.



Viime kerralla kesällä hemoglobiini ei riittänyt. Itkin sitä, etten kelvannut. Ja oloni oli ihan yhtä huono. Se ei siis nähtävästi johdu siitä toimenpiteestä vaan jännityksestä. 

Eilen odotin vuoroani, taas täristen, hikoillen ja oksennusta ja itkua pidellen. En tiennyt toivoinko, että hemoglobiini riittää vai että ei. Se riitti. Makasin pedillä, itkin kuin lapsi. 

Komeesti riitti, ihan huippulukemat! C-vitamiini lie auttanut.

Olen yrittänyt miettiä jännityksen syytä. Siinä ei ole mitään järkeä. Muistan kyllä tilanteen varhaisnuoruudestani, jolloin tämä alkoi. Se tilanne ei liittynyt oikeastaan mitenkään miulle tehtäviin toimenpiteisiin, mutta sen jälkeen aloin pelätä. 

Ystäväni kommentoi, että olen kyllä ihan tarpeeksi hyvä ihminen ilman, että kiusaan itseäni tällä. Miksi sitten kiusaan? Elin monet vuodet ihan onnellisena ilman verenluovutusta. Mikä miut sinne saa? En tiedä vastausta siihenkään. Ehkä en siedä itsessäni tuota heikkoutta ja olen päättänyt selättää sen käymällä verenluovutuksessa niin kauan, että se lakkaa kammottamasta. Ehkä siinä on jotain vastaavaa kuin extreme-lajeja harrastavilla. Itsensä voittamista. Mutta se mitä mie siinä pedillä ajattelen ja mikä estää minua karkaamasta sieltä on se, että kuka ikinä sitä vertani tarvitseekaan, ei voi päättää makaako siinä vai ei. Hänellä on joka tapauksessa pahempi olo kuin miulla. Ja onko miulla silloin oikeutta kieltäytyä auttamasta sillä perusteella, että se on miulle epämukavaa?

Kyllä on nätti nainen. Punaisiksi ja turvoksiin itketyt silmät
sopivat täydellisesti yhteen huuliherpesrupien kanssa.

Tämä pohdinta koskee ihan vain minua. En halua syyllistää sillä ketään muuta. En ainakaan vielä pysty menemään askelta pidemmälle luovuttamaan, kantasoluja, munasoluja, luuydintä, mitä näitä onkaan. Tai ehkä pystyisin, jos olisi kyse jostain läheisestä. Olen taistelussani tässä vaiheessa ja hyvä niin. Olen onnekas, että taisteluni on vapaaehtoinen ja tämä on minun tapani maksaa onnekkuudesta. Jos haluat ojentaa auttavan kätesi, niin täältä pääset alkuun.

Toinen, jolla kai yritän maksaa onnekkuudestani, on World Visionin kautta. Minulla on kummilapsi Keniassa. Hän on Vivian Jeruto, nyt 14 vuotta. Aloin hänen kummikseen kohta 10 vuotta sitten. Hänen ja hänen perheensä ja koko kylän elämä on helpottunut jo tämän 10 vuoden aikana huomattavasti. Joinain kuukausina 25 euroa tuntuu hankalalta. Sitten mietin, mitä 25 euroa tarkoittaa miulle ja mitä se tarkoittaa kenialaiselle kylälle. Olen ajatellut, että kun Vivian Jeruto tulee täysi-ikäiseksi ja kummisuhde päättyy, en ota enää toista kummilasta. Ehkä sitten etsin jonkin toisen kohteen.

Miun tarkoitukseni ei nyt ole kiillotella sädekehääni vaan kunhan puran ajatuksia, joita päässäni on. Tänään eduskunta äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista. Miun mielestä se liittyy tavallaan myös yllä kertomaani. Maailmassa onnenlahjat eivät jakaudu tasaisesti. Yksi syntyy Suomeen, toinen Keniaan. Yksi joutuu auto-onnettomuuteen, toinen ei. Yksi rakastuu samaa sukupuolta olevaan, toinen eri. Miulta ei ole paljoa pois 25 €/kk tai huono olo kolmen kuukauden välein. Miulta ei ole YHTÄÄN pois se, että toisiaan rakastavat, täysi-ikäiset ja -järkiset ihmiset saavat mennä naimisiin.

Mie olen varmaankin hetero. Olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa ja sitä ennen minulla oli muutama poikaystävä. Koska olen rakastanut miestäni 21 vuotta, en ole katsellut ihmisiä "sillä silmällä" aikuisikäni aikana. Paitsi tietysti miestäni. Silloin tällöin tapaan jonkun ihmisen, joka on mielestäni hyvin vetovoimainen, kutkuttelee jotain sisuksissani. Koska rakastan miestäni, se ei aiheuta miussa mitään muuta, eikä siitä seuraa mitään. Mutta on siis olemassa ihmisiä, jotka aiheuttavat miussa tunteen, joka saattaisi johtaa ihastumiseen, mikäli en olisi onnellisesti naimisissa. Ja tiedätkö mitä. Silloin tällöin se vetovoimainen henkilö on nainen. Onko siis sattumaa, että elämäni ensimmäiset vetovoimaiset henkilöt ovat olleet miehiä? Vai onko se ympäriltä opittu malli, että samaa sukupuolta olevilta saadut "viestit" täytyy vaientaa. Onko oikeastaan ihan sattumaa, rakastuuko naiseen vai mieheen?

En ole kuullut vielä yhtään vakuuttavaa perustetta sille, miksi tasa-arvoista avioliittolakia ei pitäisi hyväksyä. Olen varma, että 20 vuoden kuluttua tätä keskustelua äimistellään yhtä paljon kuin nyt ihmetellään sukunimilaista käytyä keskustelua. 
Olen miettinyt hyvin paljon sitä, että pitäisikö kirkon hyväksyä saman sukupuolen avioliitto. Olen vihdoinkin tullut päätelmään, että pitäisi. Kaikkien meidän, jotka satumme olemaan tavalla tai toisella hyvässä asemassa, pitäisi tehdä parhaamme, jotta tasapaino ja tasa-arvo koko maailmassa vahvistuisi. 

Jatkan vielä vähän, kun silmilleni pomppasi lapsi-kortteja. 
"Lasta kiusataan, jos hänellä on kaksi äitiä tai kaksi isää". Miksiköhän? Siksi, että lapselle on opetettu, että siinä on jotain väärää. Pidä huoli, ettet opeta lapsellesi sellaista ajattelumallia, niin kahden äidin tai kahden isän lasta ei kiusata.
"Lapsella on oikeus äitiin ja isään, naisen- ja miehen malliin". Hmm. Maassa, jossa on huostaanotettuja lapsia, pilvin pimein yksinhuoltajia, pahoinpideltyjä lapsia, alkoholistien lapsia, en olisi kovin huolissani siitä, että kaksi toisiaan ja lastaan rakastavaa ihmistä kasvattaa lapsen. Tässä on nimittäin sellainen vissi ero, että heterot (tai ne, jotka ovat niin onnekkaita, että pystyvät) saavat lisääntyä ihan kenenkään vahtimatta, vahingossa, mutta homoparien, kuten kaikkien adoptoivien on käytävä läpi pitkä ja raskas prosessi, jossa tutkitaan parin sopivuus vanhemmiksi.

Sielu lämpeni hyväksi jälleen

Viimeaikaisten myllerrysten jäljiltä en ollut alkuunkaan onnellinen siitä, että olin lupautunut pitämään sielunlämmittäjäkurssin Hesassa. Onneksi se ei ollut ensimmäinen laatuaan, joten konsepti oli jo olemassa, samoin sovituskappaleet, luennon runko, työjärjestys kurssilaisille ja aikataulu. Nyt vain piti palauttaa kaikki mieleen, etsiä tavarat, monistaa, harjoitella luento ja pakata silkit, nauhat ohjeet, laatikot ja muut mukaan.

Kurssin järjesti Karjalainen Nuorisoliitto ja olin levollisella mielellä järjestelyjen suhteen, sillä yhteistyö toiminnanjohtaja Hilun kanssa on osoittautunut hedelmälliseksi ja toimivaksi aiemminkin.
Yövyin Park Hotel Käpylässä, mutten nähnyt kauppaneuvos Paukkua - en tosin käynyt saunaosastolla. Hotelli oli mukava, siisti ja sopivan kokoinen.

Perjantaina aloitimme luennolla. Koska sielunlämmittäjistä ei ole (tietääkseni) olemassa suomenkielistä aineistoa, olen ollut googlen, google kääntäjän ja kollegojen varassa tietoa kerätessäni. On melkoisen hassua pitää luentoa sellaisesta aiheesta, josta en tiedä muuta kuin mitä olen ollut selvittävinäni hyvin hajanaisista lähteistä. Miulla on sellainen olo, että huijaan, että kuka tahansa olisi voinut kerätä sen aineiston. Sitten yritän muistaa erään kollegan huomion, että tarvitaanhan siihen taustatietoa, että siitä aineistosta osaa poimia oleelliset asiat ja muodostaa siitä aineistosta alueellisia ja ajallisia "joukkoja". No. Luennon pidin ja porukka oli ihanasti mukana, huumorilla ja rennolla meiningillä. Mahtava sakki!

Se mahtava sakki osaltaan aiheutti sen, että hieno suunnitelmani hajosi palasiksi. Hommat saatiin kuitenkin alulle ja lähdimme hyvillä mielin nukkumaan.

Hilun sielunlämmittäjä, kiitos kuvasta!

Lauantain ja sunnuntain ahkeroimme ja luulen, että osa porukasta unohti syödä ja juoda kokonaan. Hetkittäiset turhautumisentunteetkin muuttuivat iloksi, kun poimuja alkoi syntyä. Harmittaa aivan älyttömästi, etten ehtinyt ottaa tekeleistä kuvia. Yhtään ei tullut ihan valmiiksi asti, mutta oikein hyviin vaiheisiin kuitenkin. Annoin kotitehtäväksi tehdä sielunlämmittäjät valmiiksi jouluun mennessä ja lähettää miulle kuvat todisteeksi :D

Joskus kurssit imevät, joskus täyttävät. Niissä on niin paljon palasia, joiden summana fiilis syntyy, ettei sitä voi oikein koskaan ennustaa. Tämä kurssi todellakin täytti. Verille raavittu sieluni parantui ja lämpeni mukavassa porukassa. Kiitos kaikille osallisille <3

Hilun sielunlämmittäjä. Kiitos kuvasta!

Lauantai-iltana sattui absurdi hetki. Mie olen hiukan fanaattinen formuloiden seuraaja. Aika-ajot tulivat kuudelta, joten ehdin hyvin katsomaan ne. Koska suorat lähetykset tulevat maksukanavalta, hakeudun yleensä johonkin baariin katsomaan ne, jollen ole kotona. Nyt hotellin respaherra ystävällisesti selvitti miulle, että paikallisessa Käpy-Grillissä voi katsoa aika-ajot. Sinne siis. Palkitsin itseni lasillisella punaviiniä ja asetuin sopivaan pöytään telkkarin ääreen.

Hilun sielunlämmittäjä vain hiukan kesken.

Suunnilleen ikäiseni herrasmies melkoisen nauttineessa tilassa liittyi seuraani ja tervehti minua kuin vanhaa ystävää. Ystävällisesti tervehdin takaisin hiukan vähemmän tuttavallisesti. Hän tarkasteli minua, mie yritin katsoa niitä aika-ajoja. Hän odotti Jaanaa ja oli aivan varma, että minä olen heidän yhteinen ystävänsä suhinasaapas-Satu. Niin varma, että hänen vakuuttelujensa seurauksena mietin jo, että olenkohan sittenkin suhinasaapas-Satu ja jollain oudolla tripillä, sillä jos istuu lipittämässä punaviiniä käpyläläisessä juottolassa, niin eikö ole todennäköisempää, että ON suhinasaapas-Satu, kuin että on imatralainen käsityöyrittäjä katsomassa aika-ajoja? Onneksi se Jaana tuli paikalle ja poimi herrasmiehen matkaansa. Vielä siinä lähtiäisiksi tämä herrasmies selitti Jaanalle, että eikö tämä ole se suhinasaapas, jolloin Jaana katseli minua pää kallellaan ja tuumasi, että kyllä, jollei ole nähnyt Satua pariin vuoteen, niin voi hyvin erehtyä. Heh. Aika-ajot eivät varsinaisesti olleet suomalaisjuhlaa, mutta ihan kauden yleisen linjan mukaiset.

Hilun sielunlämmittäjä jo hahmossaan. Kiitos kuvasta!

Sitten huomoita ja muistutteluja:

Tekstiilikulttuuriseuran kuukauden tekstiili on melkoinen aarre: räisäläläinen huntu. Käy lukemassa ja tutustu samalla seuran toimintaan, haluaisitko ehkä liittyä?

Kansallispukukalentereita voi tilata 30.11. saakka.

USB-muistitikut ovat tarjouksessa 15 €/kpl 30.11. saakka.

Sielunlämmittäjiä pääsisi tekemään Imatran työväenopistossa 28.-30.11. Kurssilla on vasta 2 ilmoittautunutta ja ilmoittautumisaika päättyy pian, joten hopihopi!

Sielunlämmittäjän ohjeita ja kaavoja saa Puodista. Joitakin tarvikkeitakin vielä, vaikka vähissä ovat.

Käsityökortteli on monella tavalla mukana Tampereella Suomen Kädentaidot -messuilla 14.-16.11. ja miun ja Susannan työhuoneen maatuskakiilaferre on Kotimainen onkin kotimaista -näyttelyssä. 

Samaisilla messuilla on muotinäytösten osana Folkista poppia -osio, jossa on miunkin asukokonaisuus. Parasta asua voi käydä äänestämässä Folkista poppia -näyttelyssä.

Käsityökorttelin jouluviikonloppu järjestetään 5.-7.11. Käsityökorttelin Facebook-ryhmässä. Luvassa on arvontoja, lahjaäänestystä, tarjouksia ja mukavaa joulukivaa! Käy siis liittymässä ryhmään ja seuraa ilmoittelua!

Mie lomailen joulukuussa niin, että 8. - 12.12. postitan kalenterit ja jouluviikonlopun tilaukset ja sen jälkeen olen työasioissa tavattavissa seuraavan kerran 5.1.2015. Puodista voi lomani aikana tehdä tilauksia, mutta laskut ja tuotteet lähtevät vasta tammikuussa.

Kotimatka sujui kaameasta sumusta huolimatta hyvässä seurassa nopeasti
ja turvallisesti ja ehdin hyvissä ajoin formuloiden startille :D