Stig ombord!

Syksy on miun lemppari ja tämä syksy on hemmotellut auringolla, nautinnollisen hitaasti värjäytyvällä luonnolla ja seesteisillä hetkillä kiireen keskellä.

Lauantaina juhlimme miehen serkun häitä ja eilen tuuletimme hulinaa päästämme läheisellä Immolanjärvellä. Meloimme parin kilometrin matkan erääseen saareen, etsimme sieltä geokätkön ja meloskelimme takaisin pysähtyen usein kuuntelemaan hiljaisuutta, katsomaan tyyneyttä ja lataamaan rauhaa.

Olen opetellut askel askeleelta tykkäämään kotikaupungistani Imatrasta. Immolanjärvi ja Saimaa ovat helppoja. Imatrassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa. En vain tunne olevani imatralainen. Tai mistään kotoisin. Mutta tietoisesti opettelen pitämään. Askel askeleelta.

Merenrantakaupungin lapsena siirtyminen pienempiin vesiin on hiukan ahdistavaa, vaikkei siinä mitään järkeä ole. En mie sitä merta pitkin olisi sinne maailman ääriin koskaan matkustanut. Enemmän iloa noista järvistä on. Mutta milloin tunteet olisivat järkeä kuunnelleet?

Huteraa aasinsiltaa pitkin päästään merelle! Nimittäin lokakuun 22. - 24. päivä lähdetään Taito-lehden lukijaristeilylle ja käymään Tukholmassa käsityömessuilla! Työhuoneen Susanna, Taito-lehti ja mie ollaan suunniteltu pientä mukavaa matkalle ja käsityömessuilla tietysti tutkaillaan, ostellaan ja ihastutaan. Susanna kirjoitteli jo blogiinsa siitä, mitä hän tuo tullessaan (mahtavaa matkaseuraa nuo kumipäät!) ja mie lupaan vastailla kansallispukukysymyksiin parhaan taitoni mukaan, tehdä kirjontaa ja näyttää vähän pieniä poimutushommeleita, mm. miten tämä Sakkolan ja Raudun huntu tehdään:

STIG OMBORD!