Kylddyyriä

Mie yritän kovasti panostaa siihen, että teen enemmän töitä ja vähemmän kaikkea tätä oheishommaa. Huonosti menee :P

Mutta blogi on entistäkin hiljaisempi. Pahoittelen sitä. Kunhan taas on jotain oikeaa asiaa (jonka saa julkaista), niin kyllä kirjoitan!

Vietin ihanan kylddyrellin viikonlopun ystävien seurassa. Perjantai-iltana olimme Espoon Tapiolasalissa hyväntekeväisyyskonsertissa, jonka tuotto (vähintään 8000 €) meni uuden lastensairaalan rakentamiseen. En ole sitten Dingon ensimmäisen tulemisen fanittanut mitään siinä määrin, kuin nyt Ricky-Tick Big Bandia ja Julkista Sanaa. Pidän erittäin paljon kaikesta, mitä Paleface on tehnyt suomeksi ja nyt vielä yhdistettynä jazziin - NAM! Ihan huikea konsertti, jonka päätteeksi pääsin vielä kaverikuvaan. Naamani punoittaa kilpaa poikain pukujen kanssa...

Lauantaina kävimm Gallen-Kallelan Museossa katsomassa Värivalokuvia ennen värifilmiä -näyttelyn. Toivoin näkeväni paljon sarafaanikuvia, mutta niitä oli vain ihan muutama. Silti näyttely oli tosi mielenkiintoinen ja miljööhän on ihan huikea. Suosittelen. Näyttelyn parasta antia oli näyttelyjulisteen sarafaanikuva, sekä I.K. Inhan kuvaama Miitrein Tatjana, jonka näin ensimmäistä kertaa näin tarkkana kuvana. Selvisi mm. että peretniekka (essu) ja rätsinä (paita) ovat samaa kangasta. Valitettavasti Miitrein Tatjana ei ollut väreissä. Mieli tekisi penkoa lisää näitä kuvia, mutta tosiaan piti tehdä enemmän niitä töitä ja vähemmän tätä muuta... Että jos jollain on suoraan vinkata kirjoja tai muuta matskua, joista löytyy värillisiä sarafaanikuvia 1800-1900 -lukujen vaihteesta, niin ilolla otan vastaan tietoa! Ja toki myös mustavalkoisista kuvista, maalauksista jne. Inhat olen aikalailla kolunnut.

Museolta siirryimme Messukeskukseen. Siellä oli Kirjamessut, Musiikkimessut ja Ruoka- ja viinimessut. Tarkimmin kolusimme ruokapuolen. Kävimme maistelemassa parit viinit. Maistoin sitä Mummia, jota formulakuskit suihkuttelevat palkintopallilla. Ymmärrän, miksi se on valittu: siinä on valtavasti poreita, se suorastaan katoaa suuhun, mutta maku ei ole kovin kummoinen. Joutaa siis ruiskia.

Kirjat ja musiikki olisivat kiinnostaneet myös, mutta ne oli jätettävä vähemmälle, sillä aika oli rajallinen, samoin kuin juniorijäsenten kärsivällisyys. Ostin kuitenkin Kuuntele ja opi italiaa -äänioppikirjan. Vaikka siinä on enimmäkseen sellaista, jota osaan jo, niin sitä on kiva kuunnella ja toistella töitä tehdessä. Kertaus on opintojen äiti ja siinä pystyy kivasti hiomaan lausumista. Uskon myös, että monipuolisemman kielitaidon saa, kun oppii samaan aikaan useista lähteistä.

Majoituimme viikonlopun ystäviemme luona. Joidenkin kanssa vaan on niin helppoa olla, kuin olisi kotona. Illalla pelailimme lautapelejä ja herkuttelimme. Juniorijäsenet viihtyivät keskenään erinomaisesti, esiteinimme viihtyi ystäväperheen koiran kanssa ja ystäväperheen isommat lapset viihtyivät lähinnä omissa menoissaan. Ihana oli nähdä heitä kaikkia. Olen noihin lapsiin jokaiseen tuhannen ihastunut! He ovat täysin erilaisia keskenään, silti jokainen ihan täydellisiä. Harvoin tunnen jonkun toisen lapsia kohtaan näin. <3

Sunnuntaina katselimme formulat ollen erittäin huonoa seuraa ja piipahdimme toiveikkaasti katsomaan miehen kummipojan salibandypeliä, mutta hän ei pelannutkaan siinä pelissä. Kotimatka oli sateinen ja harmaa, muttei onnistunut lässäyttämään iloista ja rentoa tunnelmaa. Nyt sitä taas jaksaa!

P.S. Muistathan, että Karjala- ja sarafaaniaiheista seinäkalenteria voi ennakkotilata 24.11. saakka!