Ryönää

Sitku. Sitku saan tämän työn valmiiksi - se venyy kuin purkka, tarraa, eikä päästä irti. Ja sitten on seuraava. Sitkuryönä - tekemättömät hommat, siivoamattomat sotkut, liikkumattomat liikunnat, tarkkailemattomat syömiset, huomioimattomat ystävyyssuhteet, laiminlyödyt perheajat, omat vaatimukset, toisten vaatimukset - muuttuvat lietteeksi, joka valuu pitkin lattiaa, hivuttautuu, kiipeää pitkin jalkojani, pyrkii liimaamaan minut paikoilleni ja lopulta tukahduttamaan alleen.

Sitten tulee hetki, kun löydän voimaa voittaa ryönän, kiivetä lietteen päälle ja ottaa oman elämäni omiin käsiini. Minulla se vaatii yleensä jotain konkreettista järjestämistä, joka tuo mukanaan muutkin elämän osa-alueet. Ja kun pääsen taas itseni pomoksi, ne työtkin yleensä hoituvat. Yhtenä vuonna laihdutin. Joskus siivoan perusteellisesti tai teen normaalia huolellisempia aikatauluja. Nyt huomiotani kiljui paja, jonka järjestyksen olen suunnitellut silloin, kun tavaraa oli ehkä puolet nykyisestä ja tietokonekin pöytämallia. Vihdoin nyt joululomalla, kun lapset ovat mummilassa, mieskin apukäsinä ja inventaarikin tehtävänä, käärin hihat ja ryhdyin puuhaan.

Ostimme edullisesti erään muuttaneen tarvikeyrityksen peltihyllyjä ja niiden ansiosta myllerrys onnistui ilman suurempia hankintoja. Suunnittelin järjestyksen uudelleen ja kuinkas ollakaan, se vaati lähes kaikkien hyllyjen ja kaappien siirtämisen. Paja on n. 100 m2 ja kaappien raahaaminen kauimmaiselta seinältä kauimmaiselle ei olisi tosiaankaan onnistunut ilman mieheni apua. Ja koska kaikki myllerrettiin, myös pistorasiat olivat aivan väärässä paikassa, niinpä mieheni pääsi vielä sähkötöihinkin...

Neljä 12-16 -tuntista työpäivää myöhemmin pajalla näyttää tältä:

Ja vaikka näyttää edelleen sotkuiselta, niin voiton puolella ollaan, vahvasti, ja inventaarikin on tehty. Jonain iltana, puolen yön maissa, olin purskahtaa itkuun, kun tuntui, että siivoan ja siivoan, mutta loppua ei vain tule. Aamulla menin katsomaan pajaa ja näin sen ihan erilaisena kuin edellisenä iltana ja ihmettelin epätoivoani.

Kuvissa työpöytäni killuu tuolla kangaspuiden päällä. Normaalisti se on tuossa snookerpöydän päällä ja nostetaan kangaspuiden päälle pelien ajaksi - nyt joulun aikaan pelailtiin, siksi pöytä ei ole paikoillaan.

Kangaskaapit on vielä siivoamatta, uuteen konttorinurkkaan on vain kannettu kaikki sinne kuuluva, konttoripöydän laatikot on vielä siivottava ja tavarat järjestettävä. Sen aika tulee kyllä, pian.

Siivouksen aikana myös kaaos sisälläni järjestäytyi. Kuten pajallakin, prosessi on vielä vähän kesken, mutta alan taas näkemään tekemättömät työt jonona sen sijaan, että ne kasautuisivat vuoreksi.

Eilen kirosin verottajaa ja nettisivujen ohjelmaa. Jouduin nimittäin vaihtamaan kaikkiin verkkokaupan 277 tuotteeseen alv:n yksitellen. Jokainen vaihto vaatii 5 klikkausta ja sivun vieritystä. Mutta tehtyä tuli sekin. Lisäilin Puotiin brokadeja, nauhoja, verkoja ja silkkejä! Harkitsin, nostaisinko hintoja alv:n korotuksen vuoksi. En nostanut, olkaa hyvät :)

Tänään lapset kotiutuvat mummilasta ja maanantaina heidän lomansa loppuu ja arki pyörähtää toden teolla käyntiin muutamaksi päiväksi. Myös työväenopiston kurssit alkavat ensi viikolla. Kaipaan jo FolkJamia! Sitten perjantaina lähden Folklandialle ja pyörähtelen vielä kavereiden kanssa risteilyllä seuraavankin kierroksen. Kaipaan jo valmiiksi häiriöttömiä työpäiviä - siistillä pajallani.