Kun paita on valmis, siitä täytyy pestä pois teon aikana sormista tarttunut lika. Värillisillä langoilla kirjotuissa vaatteissa tämä vaihe jännittää aina, vaikka miulla onkin konstit värien leviämisen ehkäisemiseen. Hyvin kävi, tälläkin kertaa.
Rekko haluaa vetäytyä kasaan pesussa. Laitoin paidan silityslaudalle kuivumaan ja pingotin rekon oikeaan kokoonsa neuloilla. Silitin vielä vähän kostean paidan kuivaksi asti muuten, mutta paksu rekon ja kauluksen kohta jäivät vielä kosteiksi. Silitysjälki täytyy tarkistaa niiden tienoilta vielä, kun ovat kuivuneet kunnolla, sillä pellava haluaa vetäytyä ryppyyn, kunnes on ihan kuiva.
Ylläolevat kuvat kertovat vähän siitä, mitä mie tekijänä näen tässä paidassa. Tältä etäisyydeltä mie sitä tarkastelen ja löydän sen kauneuden.
Kun astun vähän kauemmas...
...kadotan sen.
Tuo paita on Kuolemajärven B-pukuun, tarkoittaa siis sitä, että se on mallipuvun paita, joka on tilaajayhteisön omaisuutta. A-puku on ensimmäinen mallipuku, joka on jemmassa (ja joskus näytteillä) Jyväskylässä Suomen kansallispukukeskuksessa.
Myös Jääsken pukutarkistus on meneillään ja sain kunnian olla siinäkin mukana, ompelijan ominaisuudessa. Viime viikon maanantaina kävimme taas tapaamassa esikuvia Orimattilassa Kansallismuseon keskusvarastolla. Ompelijan lisäksi projektissa on mukana kutoja, pitsinnyplääjä, neuloja, koruntekijä, kaavojen ja ohjeiden tekijä, asiantuntija ja vielä "yleishenkilö". Testailimme esikuvien mukaan tehtyjä protoja ja vertailimme tehtyjä kangas-, kirjonta-, nypläys- ja neulekokeiluja. Osa menee helpommin kuin odotimme ja sitten taas muutama yllättävä asia tuottaa ongelmia. Ihan normimeininki siis.
Miulla on nyt meneillään yksi inhottava kudontahomma ja kun olen saanut sen tehtyä, palkitsen itseni tuolla Jääsken mallipuvun pääntiekaitaleen kirjonnalla! Se on pikkuruista piiperrystä ohuella pellavalangalla hyvin tiiviille kankaalle - siis just miun lempparipuuhaa! Saatte odottaa jännityksessä, sillä kuvia en voi julkaista, ennenkuin puku aikanaan julkaistaan. Toivotaan, ettei siihen mene kauaa. Protoja sovitellessa kyllä heräsi rakkaus tähän pukuun, jota en aiemmin ole kokenut mitenkään erityisen kauniiksi. Jännää ja ihanaa!
Tänään on kurssipäivä, huomenna yksi kokonainen työpäivä ja perjantaiaamuna ajelen Jyväskylään tänne ja sen jälkeen klo 18-20 on tutkija Leena Jääskeläisen luento sarafaanien paidoista Jyväskylän ortodoksisessa juhlasalissa. Pitkä päivä siis, mutta odotan sen olevan myös antoisa! Jyväskylästä sitten yöksi äidin ja iskän hoteisiin ja lauantaina Kirkkonummelle kummipojan 18-vuotisjuhliin (Tsiisös, että kuulostaa siltä, että mie olen vanha... Semminkin kun vanhin kummipoika on jo 23 v...) ja illalla ystävien kanssa peli-iltaa viettämään. Sunnuntaina käyn moikkaamassa omaa kummi-setääni ja haen Kansallisarkistosta saamani kolme vitriiniä. Siinäpä seikkailua yhdelle viikonlopulle.
Huomaako jostain, että välttelen sitä ikävää kudontahommaa? Sehän onkin ruokatunnin paikka, ehkä syön ensin...
Kiitos jakamisesta, tämä paita on yksi kauneimmista ihmisen tekmistä esineistä, jonka olen nähnyt! Kunnioitusta Sojalle ja esiäideille!!
VastaaPoistaIhania käsityön ja taidon näytteitä...vielä sitä osataan...onneksi!
VastaaPoistaOn se kaunis...lähteekö työn aikaiset likajäljet vain upottamalla runsaaseen veteen vai täytyykö puristella tai käyttää sientä tms?
VastaaPoistaJos jostain tykkään niin noista vetopoimuista. Niiden harjat on niiin kauniita.
On se kaunis...lähteekö työn aikaiset likajäljet vain upottamalla runsaaseen veteen vai täytyykö puristella tai käyttää sientä tms?
VastaaPoistaJos jostain tykkään niin noista vetopoimuista. Niiden harjat on niiin kauniita.
Sari, kevyesti puristelen, rekkoa varoen. Itseasiassa rekon olin jo kertaalleen pessyt siinä vaiheessa, kun se oli valmis.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaIhana postaus, niin kaunis työ, taideteos.
Sinulle on haaste blogissani :)
Kyllä se vaan on kaunis. Olen toden totta mykistynyt siitä miten taitavia ihmisiä minulla on ilo tuntea.
VastaaPoistaKiitos, Myrkytär! Mie hämmästyn aina, miten kauniita juttuja noiden esikuvien tekijät ovat osanneet ja viitsineet tehdä, sen aikaisilla valoilla, kun pelkkä päivittäisen elämän ylläpitäminenkin vaati paljon enemmän työtä kuin nykyään.
VastaaPoista