maanantai 13. helmikuuta 2012

Myllerryksiä

Mieltä pitää välillä myllertää. Enimmäkseen miun mieleni hoitaa sen ihan itsekseen, pyytämättä ja usein vaikka kuinka panisin vastaan. Erään pitkään käydyn keskustelun tässä vaiheessa tajusin yhtäkkiä, että miun ei tarvitse. Siis että voin luoda oman linjani, sanoa ei, perustella sen ja pysyä siinä. Epämääräistä, tiedän, mutta sellaista se on :D Jos olisi kovin vähän töitä, niin voisihan sitä kaikenlaista puuhastella, mutta koska työkalenteri on pullollaan piiiiitkälle ensi vuoteen, niin mitäpäs tässä tempoilemaan. Kyllä helpotti! Bonuksena tulee se, että pari ristiriitaa saattaa tulla vältetyksi näin. Nyt sitten peilin eteen harjoittelemaan sitä pientä, mutta niin vaikeaa sanaa: ei.

Kirjoittelin aiemmin täällä ja täällä Räisälän hunnun reikäompeleesta ja siitä, miten osoittauduin liian hitaaksi sen teossa. Siis verrattuna siihen, millä perusteella laskin sille hinnan, miten sijoitin sen työkalenteriin ja siihen miten nopeasti äiti sen tekee. Tuo oma tekeleeni on siis vieläkin kesken ja valmistunee joskus, mutta tähän hätään asiakkaalle hunnun reikäompeleen teki äitini. Mie sitten tärkkäsin ja poimutin hunnun, tein sykerölaitteen ja sidoin hunnun sen päälle. Huntu lähti jo asiakkaalle. Näin kaunis on äitini tekemä reikäommel, joka syntyy puolet nopeammin kuin miun tekemänä. Osoittautui, että ompelen pohjalankoja turhan tiuhaan ja toki tekotahti nopeutuu harjoittelun myötä.



Sain perjantaina Kivennavan rekon valmiiksi. Edellisen postauksen satu saa silti vielä odottaa loppuhuipennustaan, teen paidan ensin valmiiksi. Tänään aloitan kauluksen kirjonnan.

Rätti. Eikö ole surkean kuuloinen sana. Puolileikilläni sanon noita työn alla olevia vaatteitakin räteiksi. Siivoamiseen tarkoitettu rätti voi olla nykyisin ilahduttavan näköinen. Tein vähän hankintoja viime viikolla:

Ylhäällä on Kiikar Visionin Kesäheinä-tiskirättejä. Jo Kiikarin myyntitekstit ovat pessimistisyydessään hervottomia! Alhaalla on Susannan Työhuoneen bambu-tiskirättejä. Tuo "Kiukkuinen kuopus" jotenkin osui ja upposi, vertaapa seuraavaan kuvaan:


Tämä on miun mainoskuvia, Jarkko Lempiäisen ottama kuva, jossa on äitini, minä ja miun oma kiukkuinen kuopukseni :D


Tämä on kirppikseltä 0,50 €:lla ostamani mutteripannu, josta on tullut uusi paras kaverini. Se pitää jäähdyttää kylmällä rätillä ja tuo Susannan Työhuoneen mutteripannun kuvalla varustettu rätti on siihen ihan täydellinen!


Kahvitauon latte


Tiedoitusluontoinen asia: Joutsenon Kalevalaiset järjestävät torstaina 23.2. klo 18-20 Joutsenon Annukka-pajassa kansallispuku-luennon. Mie pidän luennon, joka nojaa Kalevalaisten Naisten Liiton vuoden teemaan: Muodon mieli - ajan kieli. Luennolla käydään läpi kansallispuvun synty, sen muodon muutos 1900-luvun aikana ja kiertoajelu tämän hetken kansallispukuisessa Suomessa. Tilaisuudessa on myynnissä miun tuotteita. Tilaisuus on avoin, tervetuloa!

10 kommenttia:

  1. Ai että äiti teki yhdistävän reikäompeleen. Älä nyt suutu, mutta minulle tuli mieleen pieni Leena kunnallisen keskikoulun kolmannella luokalla, kun äiti virkkasi pitsin valmiiksi, pitkälti toista metriä. Tilanne on tietysti toinen, olette molemmat ammattilaisia, mutta onhan se äidin ja tyttären suhde aina sama. Mutta sinä teit tuota reikäommelta vastoin ohjeitasi, mitkä minulle olit lähettänyt. Katsoin jo tätä silloin aikaisempien kuviesi yhteydessä. Teit pohjalangat etukäteen, minä aikoinani tei vain yhden kerrallaan ja kuvion ison reijän jälkeen kaksi. Noin eteni nopsaan,kun alkuun pääsin. Tietysti minun harvalla konetikillä tekemäni tukikankaan ompelu oli tyylirikko, mutta olisihan sen voinut harsiakkin.(http://leena.ukkolanakat.net/wp-content/uploads/2011/06/hunnunreik%C3%A4ommel.jpg ja http://leena.ukkolanakat.net/wp-content/uploads/2011/06/neulapoikki.jpg)

    Sitten sanaan EI, kyllä sen jossain vaiheessa elämäänsä oppii sanomaa. Muistan myös hyvin milloin minä opin sen. Silloin harppasin pitkän askeleen itsenäisenä ihmisenä eteenpäin. Hyvä Soja!

    VastaaPoista
  2. Niinpä niin, Leena :) Konstit on monet ja omat konstit on etsittävä. Kieltämättä kuulostaa hassulta, että "äiti pelastaa". Äiti tekee miulle välillä alihankintahommeleita ja yhtä hyvin voisin muotoilla sen niin, että "teetin alihankkijalla, koska en itse ehtinyt" ;) Asiakas saa samaa taattua laatua.

    VastaaPoista
  3. Meillä yleensä mummo 'pelastaa' = minun äiti. Viimeksi minut, kun varpaita paleli ja kaikki villasukat oli jaettu, puikoilla olevia ei ehtinyt neulomaan. Nyt on harmaat pitkävartiset palmikkosukat eikä enää palele.

    Mutta on tuo hunnun reikäommel vaan tosi hienoa. Minua ihan hirveesti alkaa harmittamaan, että en ole koskaan kouluvaiheessa saanut opetusta tuollaisiin hienouksiin.

    Ja ei on hyvä sana harkitusti viljeltynä. Se jotenkin voimistaa. Rätit on aika ihania, malttaiskohan käyttää?

    VastaaPoista
  4. Sari, en miekään! Ole siis kouluvaiheessa saanut opetusta moisiin, kun olin puukässässä koko peruskoulun. Vasta artesaani-opintojen yhteydessä meillä oli varmaan yksi valinnaiskurssi revinnäisiä. Mie en kyllä missään nimessä olisi ollut tarpeeksi kärsivällinen ala-asteikäisenä. Tai ylipäänsä alaikäisenä :D

    VastaaPoista
  5. No joo, olet varmaan oikeassa tuon kärsivällisyyden kanssa. Mut olis niistä varmaan jotain alkumerkkejä jäänyt tuonne pääkoppaan:)
    Kuuluivatko kirjonnat/revinnäiset ompelupuolen opintoihin?

    Ai niin, jäi sanomatta, että aivan mahtava kuva tuo kuopuksen kiukku.

    VastaaPoista
  6. Sari, jos muistan oikein, niin se oli valinnaiskurssi, mutta saattaa myös olla, että se kuului vaatetusalan artesaanin opintoihin. Joka tapauksessa laajuus oli 1 opintoviikko, johon sisältyivät sekä kansanomaiset kirjonnat että revinnäiset, eli ei siinä ihmeitä tehty...

    VastaaPoista
  7. Hauska postaus. Äitisi teki minun Sakkolan talviesiliinaan kirjonnan ja nyytingin vuonna 2000 kun en harakankirjonnalta ehtinyt opetella kahta uutta tekniikkaa ennen häitä. Ellen väärin muista, isäsi kutoi hamekankaan... :)

    On muuten aika hillitysti kiukutteleva kuopus...

    PS. Linkitin blogistani tänne.

    VastaaPoista
  8. Katarna, kuopus osaa kyllä kiukutella ihan rajustikin, mutta sitä ei yleensä kuvata ;D
    Kiitos linkityksestä! Blogisi on miulle hatarasti tuttu, olen muutaman kerran käynyt lueskelemassa siellä ja ihailemassa ikoneja!

    VastaaPoista
  9. Tässä muuten kolleegasi ruotsista, tekee tosin enemmän etnomuotia kuin kansallispukuja, mutta hienoja juttuja!

    http://www.malinbohm.se/blogg/

    VastaaPoista
  10. Oi, kiitos Katarna linkkivinkistä! Täytyykin käydä tuolla oikein ajan kanssa tutkailemassa ja ihastelemassa!

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!