torstai 9. helmikuuta 2012

Kirjonta kuin satu


Päivät kuluvat rekkoa kirjoessa nopsaan. Tauotan työtä koikkelehtimalla FolkJamia (ks. edellinen postaus). Rekko alkaa olla jo loppusuoralla ja huomasin hämmästyksekseni tuntevani vähän haikeutta siitä, että tämän ihanuuden tekeminen loppuu tähän ja siitä, että tämän jälkeen sitä ei kukaan näe kuvio kerrallaan, sitä miten satu muodostuu. Tämän jälkeen se nähdään kokonaisena kirjontapintana, oranssina lämpäreenä paidan etumuksessa. Hassu minä. Kun rahat ovat tilillä, viimeistään haihtuu haikeus :D

Haluan kuitenkin johdattaa teidät läpi tuon sadun. Loppuhuipennusta saatte odottaa siihen, kun paita on valmis, mutta lähdetäänpä matkalle:
Alussa oli vankka pohja. Tila, joka odotti täyttymistään.


Tilaan tuli päähenkilö: Punakultainen, joka alkoi haparoiden ottaa askeleita,löysi rytmin, loi kuvion ja tuli pinnaksi. Punakultainen loi tiet ja mutkat, kulki halki tyhjyyden ja jätti jälkeensä järjestyksen ja kauneuden. Viimein Punakultainen tunsi antaneensa kaikkensa. Se huomasi kaipaavansa jotain lisää. Se pysähtyi uupuneena miettimään.
Kellanvihreä saapui ja näki Punakultaisen väsymyksen. Kellanvihreä päätti ottaa ohjat käsiinsä ja auttaa Punakultaista tyhjyyden täyttämisessä. Se rajasi Punakultaisen loputtomalta tuntuneen urakan ja pyysi Sinistä ja Keltaista apuun. Ne vuorottelivat tyhjyyden täyttämisessä. Välillä ne intoutuivat tanssimaan polveilevaa koreografiaa toistensa lomassa, välillä pitivät lepotaukoa luoden rajoja. Punakultainen sai levätä ja löysi uudelleen ilon.
Valkoinen oli kova johtajatyyppi. Se näki taiteilijasieluisten lankojen näennäisen sekavan tanssin jäljet ja päätti, että häntä tarvitaan tuomaan selkeyttä ja rajoja mokomalle hillumiselle. Valkoinen käski Punakultaisen palata alkuperäiseen tehtäväänsä. Itse se rajasi kuviot ja määräsi myös Keltaisen, Sinisen ja Kellanvihreän samoihin töihin. Punakultaisen vanha ahdistus alkoi nousta ja sen ystävät huomasivat sen pian. Yksissä tuumin langat nousivat uutta johtajaansa Valkoista vastaan ja ajoivat sen pois.


Langat palasivat sopuisaan, iloittelevaan tanssiinsa ja loivat yhä uusia kuvioita. Ne tukivat ja täydensivät toisiaan ja nostivat kauneuden aina vain ylemmälle tasolle.

Tyhjyys ei enää ole tyhjyys. Se kaipaa enää paria tanssia ja sitten langat ovat vapaat etsimään uutta pintaa täytettäväksi ja uusia tansseja tanssittavaksi.


Miun lemppariraita on tuo punakultaisen jälkeen toinen kuvioraita, jossa sinisellä taustalla on punakultaisella kehystettyjä keltaisia ja kellanvihreitä vinoneliöitä. Mikä on sinusta kaunein?



12 kommenttia:

  1. Voi aarretta! Tuleeko tämä itsellesi vai onko se (melkein hän!) tilaustyö? Minus alimmainen rombiraita on kaunein.

    VastaaPoista
  2. Auli, hän :D on tilaustyö. Miulla on kyllä vakaa aikomus vielä joskus tehdä itselleni Kivennavan puku, mutta nyt kyllä menevät nämä rahatyöt kirkkaasti edelle!

    VastaaPoista
  3. Tuula Tanttula-Murto9. helmikuuta 2012 klo 12.39

    Kokonaisuus on kaunis.
    Onnea Soja

    VastaaPoista
  4. Ymmärrätkö itse ollenkaan, miten hirvittävän hieno taito sinulla on? Olen niin vaikuttunut siitä, että kansallispukujen tekeminen elää yhä jonkun sormissa.

    VastaaPoista
  5. Oi, Susanna, mie liidän noiden lauseiden kantamana täällä ikkunasta tulvivan auringonpaisteen valossa! Kiitos! Vastaus kysymykseen: Joskus vähän ymmärrän, enimmäkseen hämmästelen, ajoittain tuskailen paljonkin osaamattomuuteni kanssa. Mutta raa'asti paloihin pilkottuna tämä kai on vain yhdistelmä aikaa, valoa, hyviä silmiä, tarkkuutta ja lisää aikaa.

    VastaaPoista
  6. Onnea Soja. Minulla matka vasta alussa, ensimmäisiä harjoitusaskeleita otettuna Kuolemajärven rekkomatkalla, lisänäköä hankittuna, askelmerkit eivät ihan kirkkaina vielä. Onneksi ulkona valo lisääntyy.

    Hieno tarinamatka. Sen (ja monet muut) voisi jossain kohtaa kerätä satukirjaksi - aikuisille ja miksei lapsillekin. Hienoa kansanperinnettä.

    VastaaPoista
  7. Kyllähän minä olen tiennyt sinut hyväksi kielenkäyttäjäksi, mutta että nyt sinusta puhkeaa runollinen sadun kertoja, niin se suuresti ihailuttaa.
    Pistojasi tihrustin ja tihrustin ja sitten menin kirjaan katsomaan minkälainen siitä lopulta tulee, kun en malttanut odottaa satusi loppua. Villakirjonta on tässä viime päivinä kovasti mietityttänyt, mutta että sillä peitetään pinta täysin, on minulle ihan uusi asia.

    VastaaPoista
  8. Sari, miulla on sama hommeli keväämmällä. Se on upea tunne, kun niistä tuskastuttavan hitaasti laskettavista riveistä alkaa muodostua kuvio ja rytmi!

    Leena, kiitos, mutta luulen unohtaneeni kirjallisen lahjakkuuteni ylioppilaskirjoituksiin, koska sitten kouluaikojen en ole kirjoittanut juuri mitään luovaa, saati hyvää tekstiä. Mitä olet miettinyt villakirjonnan suhteen?

    VastaaPoista
  9. Kokonaisuus on aivan ihana, mutta osana juuri alun punakulta kuviona viehättää minua. Muistan kuinka lapsena kuljetin sormea vastaavanlaisia kuvioita seuraten ja satuilin itsekseni.

    VastaaPoista
  10. Olen ihan tosissani etsinyt karjalaisia villakirjonta malleja. Nuo rekot löysin, mutta kun en pystynyt käyttämään noin tarkkaa kirjontaa, koska tarkoitukseni oli kirjoa neuleelle. Mutta sitten jostain luin sarkanuttujen reunuksista, missä on käytetty punaista keltaista ja vihreää lankaa ja niin osasin etsiä ja törmäsin juuri Kivennavan sarkaviittaan. Kirjailussani on sitten aitapistoa, ketjupistoa etupistoin kiinnitettynä ja reunoilla ketjupistoa ja nuo kolme väriä. Olen tyytyväinen. Mutta tiedätkö sinä mistä noita karjalaisia villakirjontamalleja , jotka eivät ole niin tarkkoja kuin rekot, voisi löytää?

    VastaaPoista
  11. Leena, valitettavasti en tiedä. Muistaakseni Oulussa tekevät villakirjontoja saralle, sieltä Kansalaisopiston (?) opettaja Leena Korpi on ollut yhteyksissä, ehkä saisit häneltä vinkkejä? Toivottavasti en muista ihan väärin. Mie siis tiedän oikeastaan vain näistä sarkaviitoista ihan "oikeasti". Niidenkään malleja ei kai löydy muualta kuin kansallispukujen ohjeista. Olen toivonut kansallispukukeskukselta näyttelyä, jossa olisi läheltä nähtävänä esikuvien ja kansallispukujen yksityiskohtia juurikin "mallien poimimista" varten. Niitä kun joku sitten oikeasti innostuisi irroittamaan ohjeiksi... Kylläkylläkyllä! Eli vihjailkaapa sinne keskuksen suuntaan ;)

    VastaaPoista

Kommentti! Ihanaa!