Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansallispuku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansallispuku. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmä täyttää 10 vuotta!

Miun perustama Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmä täyttää 10 vuotta 2.5.2020!

Mie olen ollut vähän alamaissa - tai no, miulla todettiin vakava masennus - koko talven ja kevään. Nyt alkaa olla taas parempi ja virtaa riittää. Havahduin näihin 10-vuotissynttäreihin vähän viimetipassa, mutta silti olemme porukalla saaneet aikaiseksi aivan valtavan upean tapahtuman!

Juhlimme tietenkin siellä ryhmässä. Juhlimme huolella, 4 päivää, keskiviikosta lauantaihin. Ohjelmassa on kansallispukumessut, jossa on 30 näytteilleasettajaa, työnäytöksiä, luentoja, haastatteluja, koko ryhmän yhteisiä videotreffejä, asiantuntijakeskusteluja, arvontaa ja kansallispukuisten Pass the brush -haastevideoiden ensi-ilta.

Mie tehnyt tässä ihan aamusta iltaan hommia sen tapahtuman eteen ja se tuntuu hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu se, ettei miun suinkaan tarvitse pakertaa sitä yksin. Upea joukko huippuosaajia on ilmoittautunut antamaan tapahtumalle työpanoksensa ja myös tehnyt sen. Mie olen jatkuvasti tippa silmässä liikutuksesta, kun ihmiset tekevät aatteen palosta töitä yhteiseksi hyväksi. Tapahtumasta tulee järjettömän upea, eikä mitään sellaista ole koskaan aiemmin nähty!

Onkohan kaikilla muillakin tapahtumaa puuhaavilla tällainen nykyaikainen ja
professionaali tehtävienhallintasovellus käytössä?


Haluankin kiittää jo tässä kohtaa ihan jokaista, joka on tämän eteen ahkeroinut. Jokaista, joka on ilmoittautunut näytteilleasettajaksi. Jokaista, joka on suostunut asiantuntijakeskusteluun tai haastateltavaksi. Jokaista, joka on vienyt eteenpäin tietoa tapahtumasta. Jokaista, joka on tykännyt ja kommentoinut tapahtuman mainoksia. Ja tietysti joka ikistä Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän jäsentä, sillä juuri teidän - meidän - ansiostanne ryhmä on kirkkaasti Facebookin paras ryhmä ja pysynyt ilontäyteisenä yhteisönä jo 10 vuotta! Kiitos myös ylläpitotovereille. Olemme olleet välillä tiukoissa paikoissa, mutta olemme säilyttäneet reilun otteen ja useimmiten sammuttaneet potentiaaliset palot jo kytemisvaiheessa.

Haluan erikseen mainita vielä muutaman upean tyypin, joiden panos tapahtumassa on merkittävä:

Kirsi Jaakkola, joka on meidän Zoom-gurumme. Hän hoitelee alustat haastatteluille, asiantuntijakeskusteluille ja treffeille. Hän tekee jo ennen tapahtumaa suuren työn opastaen meidät läpi tämän digiloikan, turvallisesti videokokousten maailmaan. Myös Helene Lindfors värvättiin näihin hommiin.
Erittäin lämpimät kiitokset myös HAMKille, joka tarjoaa "messuauditorion" Zoomissa käyttöömme!

Jessica Pohjola teki tapahtumalle ulkoasun. Eikä mitä tahansa ulkoasua, vaan niin järjettömän hienon, että olen ihan vetelänä sen edessä! Kun Jessica kysyi toiveita, sanoin, että luotan hänen ammattitaitoonsa, enkä halua rajoittaa sitä omalla fakkiutuneella näkemykselläni. Ja hyvä niin, sillä en olisi ikinä ymmärtänyt pyytää tuollaista ja se on ihan täydellinen! Lisäksi Jessica on uskomattoman kärsivällisesti tehnyt meille hirmuisen määrän variaatioita ja joutunee vielä tekemään lisääkin.

Sari Taponen on ottanut hoitaakseen aikataulun. Se onkin mielenkiintoinen palapeli ja tätä jännitin eniten, että pystynkö pitämään näppini erossa tämän hoitamisesta. Sari onneksi on osoittanut niin ammattimaisia otteita, ettei minua huoleta yhtään.

Katja Ehrola on luvannut toimia haastattelujen ja asiantuntijakeskusteluiden "järjen äänenä", haastattelijana ja puheen ohjailijana. Valmisteluvaiheessa se vaatii keskustelijoiden ja haastateltavien kanssa keskustelua, opastusta, teemojen ja kysymysten pohtimista ja jakamista ja luultavasti paljon muuta, mitä mie en edes hoksaa.

Jenni Koskinen on ahkeroinut monessa kohdassa laatimassa kysymyksiä ja teemoja, kyseenalaistamassa ja keskustelemassa.

Hannele Rusila on meidän listamaakari. Hän otti vastuulleen mediatiedotteen viimeistelyn ja lähettämisen ja kokosi listan näytteilleasettajista.

Mari Solja nappasi arvontahommat haltuun ja hoitelee sitä varmalla otteella.

Jenni Kemppainen tekee hiki päässä Pass the brush -videoiden koosteita ja niistä tulee upeita!

Työnäytöksiä ovat ahkeroineet näytteilleasettajista ainakin Lajulan kangastuvan Tiina Lajunen, Bragen Maria Lindén ja Suomen perinnetekstiileiden Jenni Österman, Suomalaisen kansantanssin ystävien Sanna-Maaria Tornivaara, Ommelpuun Sari Taponen, Marisolin Mari Solja ja Muinaispaja Kiertelevän ketun Nana Åsten sekä Katja Ehrola, Meri Kortteenpohja ja Milla Sinivuori-Hakanen.

Älköön kukaan pahastuko, jos jäi mainitsematta tässä ja kokee tehneensä paljon duunia. Miun päässä ei nyt ihan kaikki hommat pysy, mutta ihan satavarmasti arvostan jokaisen panosta, oli se sitten pienempi ja suurempi, sillä ryhmätyöt ovat sellaisia, että parhaimpaan päästään, kun jokainen saa tehdä sitä, missä on hyvä ja juuri sen verran, kuin huvittaa ja elämäntilanne antaa myöten.

Miulla on sellainen kutina, että tämä ei jää viimeisiksi kansallispukumessuiksi. Mitä sie luulet?



maanantai 11. maaliskuuta 2019

Kansallispuku-verkkokurssi

Uusi kierros Kansallispuku-verkkokurssia on alkamassa! Vielä ehtii hypätä mukaan.



Verkkokurssilla opitaan vanhan kansallispuvun huollosta, osien pesusta, muuttamisesta sopiviksi ja kansanomaisemmiksi ja puvun täydentämisestä ihan konkreettisesti sekä runsaasti kansallispuvun historiaa, nykypäivää, merkityksiä. Kurssilla opetellaan yleisimmät kansallispukujen ompelussa käytetyt tekniikat.


KENELLE?
Edellisen kurssin osallistujilta kysyttiin, kenelle he suosittelisivat kurssia. Tässä vastaukset:
- Suosittelisin kaikille, joilla ei ole mahdollista päästä pätevän opettajan kurssille.
- Kaikille jotka ovat kiinnostuneet kansallispuvuista. Sekä niitä itse ompeleville, että muuten vaan ihaileville.
- Kyllä voin suositella kurssia sellaisille, jotka haluavat tietoa helposti kotisohvalta.
- Käsityöharrastajille ja erityisesti sellaisille jotka eivät pääse esim. työ/perhetilanteen takia osallistumaan kansalaisopiston viikottaisille kursseille.
- Sellaisille, joita kansallispuvut kiinnostavat - ja itse tekeminen.
- Kaikille puvuista, historiasta, käsitöistä, perinteisistä tekniikoista kiinnostuneille.
- Jollekin, joka aloittaa uutena harrastuksen. Mutta varoittaisin karjalaisten pukujen osuudesta!!
- En yleensä suosittele mitään kenellekään periaatteesta. Mutta jos aihe kiinnostaa ja verkkokurssimuoto sopii, niin voisin kuvitella olevan juuri paikallaan! Eikä hinta ole mielestäni kallis saatavaan sisältöön verrattuna.

OPETUS
Opettajana toimii kansallispukuvalmistaja Soja Murto. Opetus tapahtuu suljetussa blogger-blogissa, johon tulee n. kahden viikon välein teksti uudesta aiheesta, linkkejä sekä opetusvideoita. Materiaaliin voi käydä tutustumassa silloin, kun itselle sopii. Aiheeseen liittyen tulee myös pieniä tehtäviä, joissa etsitään tietoa, pohdiskellaan ja keskustellaan blogin kommenteissa. Tehtävien tekeminen ei tietenkään ole pakollista. Kommentteihin ei valitettavasti pysty lisäämään kuvia, mutta tarvittaessa voidaan ottaa sähköposti tai muut tavat avuksi. Materiaalit ovat opiskelijoiden käytössä kurssin ajan sekä 3 kk sen jälkeen. Oppimateriaaleja ei saa kopioida eikä tallentaa, mutta niistä voi toki tehdä omia muistiinpanoja.

HUOM! Suljetun blogin käyttöä varten opiskelijalla tulee olla google-tili (siis esim. gmail-sähköpostiosoite). Jos sellaista ei ole, sen voi helposti ja ilmaiseksi hankkia täältä: https://accounts.google.com/signup?hl=fi
Uusi materiaali julkaistaan aina n. 2 viikon välein, yhteensä 7 kertaa.

KURSSIN AIKATAULU JA AIHEET

13.3.2019 Mikä on kansallispuku ja miksi? Millä perusteella kansallispuku tulisi valita? Opetusvideot paidan, hameen ja liivin pesusta. Tyypillisiä korjauksia vanhalle paidalle. Lumipesu. 
27.3.2019 Paidat: yleistä malleista, materiaalista, rakenteista, tekniikoista ja kirjonnoista. Katesauma, kapea päärme. Paidan tärkkäys ja silitys.

10.4.2019 Hameet: yleistä malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Hameen kunnostus.

24.4.2019 Liivit: yleistä malleista, materiaaleista, rakenteista ja tekniikoista. Liivin koon muokkaus.

8.5.2019 Päähineet:  yleistä päähinemalleista, rakenteista, tekniikoista, päähineen merkityksiä

22.5.2019 Esiliinat: yleistä tyypeistä, materiaaleista ja rakenteista

5.6.2019 Pukujen huolto, säilytys ja käyttö. Missä kansallispukua voi käyttää.  Vastauksia opiskelijoiden kysymyksiin. 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Hiitolan liinalakki - sen ihanuus ja pukeminen

Ihania duuniloita saan tehdä! Hiitolan liinalakki on ollut työjonossa vajaat pari vuotta ja laitoin sen alulle vuosi sitten, sillä se oli sopivaa tekemistä työnäytöksessä. Sitten se onkin saanut levätä, kunnes nyt työjonossa tuli sen vuoro. 

Liinalakin takareunaa yhdistää ommeltu pitsi, jota myös yhdistäväksi reikäompeleeksi kutsutaan. Sen tekeminen on mukavaa, kunhan valmistelut on huolella tehty. Mie tein tuollaisen sabluunan, jossa on piirrettynä mallikerta, jottei miun tarvitse seurata ohjetta työnäytöksessä. Laminoin sen, jolloin se toimii samalla tukena pitämässä kankaan reunat oikean matkan päässä toisistaan.

Punospistoreikiä, joita yhteensä sai tehdä 46 kpl.


Punospistoreikiä nyöriä varten tähän sai tehdä 46 kpl. Nyörin tein sormeilemalla, koska huvitti, mutta myös ihan kierretty nyöri olisi käynyt.

Melkein valmista.
Näiden lisäksi tuossa on vielä päärmeitä ja pikkuisen aivimista. Valmiin liinalakin pesin, tärkkäsin ja silitin. Sitten pujotin nyörin paikalleen.

Solmeiltu nyöri pujoteltuna punospistoreikiin.

Yleisön (eli Hilun) pyynnöstä ja tietysti myös asiakasta varten kuvasin liinalakin vielä puettuna. Täällä ei ollut muita päitä kuin miun, joten jouduin käyttämään rumaa ja vähän pientä styrox-päätä, mutta eiköhän näistä asia selviä. Tuolla päällä ei ole tukkaa, mutta jos siulla on, niin sen on tarkoitus jäädä päähineen sisään aikalailla kokonaan. Jos tukka on pitkä, se laitetaan taakse nutturalle niin, ettei se vaikuta liinalakin muotoon puettuna. Liinalakin reunat asettuvat hiusrajaan.

Liinalakin alareuna vedetään nyörin avulla poimuille ja nyöri solmitaan rusetille.

Liinalakin etureuna käännetään lakin päälle n. 7 cm leveydeltä
(takana se poimujen ja rusetin vuoksi saattaa olla pikkuisen vähemmän). 
Nyt siis pöydälle aseteltuna näyttää tältä. Etureunassa käänne, alhaalla pitsi.


Liinalakki pujotetaan päähän niin, että etureuna on hiusrajassa.
Taakse tehdään "kuoppa" niin, että pitsin yläpää tulee kuopan pohjalle.
Pitsi kurkistaa siis takaa alaviistosta vähän. Suurimmaksi osaksi sen ihanuus jää piiloon.
Liinalakin väljyyksiä asetellaan symmetrisesti ja kauniin "pulleasti".
Sivusuunnasta näyttää suunnilleen tältä. Tuo etureunan käänteen päälle roikkuva väljyys saa mahdollisesti olla myös jotenkin toisin aseteltuna. 
Etuviistosta näyttää suunnilleen tältä (tai kuten ed. kuvatekstissä sanotaan tuosta väjyydestä), mutta tämä lakki on turhan väljä tälle päälle, joten etureuna saisi olla vähän napakammin pään ympärillä.
Ylhäältä kuvattuna näyttää suunnilleen tältä.
Pitsin nähdäkseen täytyy kurkistella takaa alaviistosta. Eli hengailla siellä liinalakin käyttäjän ahterin tuntumassa.
Melkein harmittaa, että tämä tuli nyt valmiiksi, mutta onneksi työjonossa on lisää ihanuuksia!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

DIY hammasrivireikäommel ja nirkot

Taidon ja käsityön viikko jatkuu. Hammasrivireikäommel on monikäyttöinen ja tarpeellinen juttu. Sitä käytetään ihan sellaisenaan koristeena. Sitä voidaan tehdä polveilevana, jolloin tasaisten pylväiden sijasta muodostuu siksak-kuvio. Paidan kaulukseen voidaan tehdä hapsureuna niin, että tehdään n. 1 cm päähän kankaan reunasta puolikas hammasrivireikäommel (sinne enemmän kankaan puolelle) ja puretaan sen jälkeen siitä sentin leveydeltä kankaanlangat pois. Rannekkeisiin tehdään usein nirkkoreuna, jossa ensin tehdään hammasrivireikäommel, joka sitten taitetaan kahtia ja ommellaan niin, että muodostuu "tappeja" eli nirkot. Päärmeen voi kiinnittää hammasrivireikäommelta käyttäen.

Hammasrivireikäompeleen ja sen johdannaisten tekoon on monia tapoja. Jotkut tekevät hammasrivireikäompeleen nurjalta, jotkut ottavat kiinnittävän piston eri kohdasta jne. On hyvä kokeilla eri tapoja ja etsiä itselle luonteva. Mie kerron tässä sen tavan, jota itse useimmiten käytän. Tässä harjoitellaan huomattavasti krouvimmalle kankaalle kuin mihin näitä kansallispuvuissa tehdään. Tätä ohjetta saa käyttää käsityön opetuksessa lähde mainiten.

Pura kankaanlankoja reikäompeleen suuntaisesti n. 2 mm leveydeltä.

Jos reikäommel jatkuu reunasta reunaan, pura langat kankaan reunasta reunaan. Jos reikäommel päättyy keskelle kangasta, leikkaa poistettavat langat parin sentin päästä reikäompeleen päädystä ja taita ne nurjalle.

Nyt tehdään nirkkoreunaa ja kankaan päistä taitetaan saumanvarat nurjalle. Näin tehdään myös, jos tehdään rannekkeeseen nirkkoreunaa, mutta silloin hammasrivireikäommel on useimmiten lähellä rannekkeen keskikohtaa.

Pallokärkinen tai tylppä neula on hyvä. Mitä tiiviimpi kangas, sen ohuempi neula. Lankana käytetään pellavalankaa, kankaanvärinen nypläyslanka on hyvä. Langan vahvuus riippuu kankaan paksuudesta. Esim. Linnea- ja Kaisa-kankaille sopii ½-valkaistu Bockens 50/2 tai 40/2 nypläyslanka. Pujota aloituspää kuvan mukaisesti saumanvaraan.
Aletaan muodostaa pylväitä. Saumanvaran kohdalla on lankoja kahdessa kerroksessa. Näitä päällimmäisessä kerroksessa olevia lasketaan, mutta myös ne alapuolella olevat tulevat mukaan pylväisiin eli saumanvaran kohdalla pylväistä tulee paksumpia. Kankaan tiheydestä riippuen yhdessä pylväässä on yleensä n. 3 - 5 lankaa. Jos teet kansallispukua, tarkista pukukohtaisista ohjeista, montako nirkkoa sentillä tulee olla ja jaa kankaan langat sen mukaan. Ota neulalle ensimmäisen pylvään langat ja vedä lanka läpi (älä vedä langan alkupäätä mukana).



Ota uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula vielä reunaan. Tuo lanka läpi ja kiristä niin, että ompelulanka asettuu pylvään juureen (tässä nyt tuonne vasempaan reunaan). Kiristä melko napakasti niin, että todella muodostuu pylväs.

Ota seuraavan pylvään langat neulalle ja vedä lanka läpi. 
Ota taas uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula reunaan. Kiristä vasemmalle.



Kun saumanvaran osuus loppuu, alkaa helpottaa. Jatka samaan malliin. Yhteen pylvääseen tehdään siis aina kaksi pistoa: ensimmäinen nappaa pylvään langat nippuun... 
...ja toinen kiinnittää ompeleen reunaan ja kiristää pylvään.



Kun pääset toiseen reunaan, muista taas ottaa alapuolen langat mukaan saumanvaran osuudella. Pujota langan loppupää saumanvaraan.

Toinen reuna tehdään samalla tavalla ja samat langat otetaan pylvääseen.
(Jos haluttaisiin tehdä polveilevaa hammasrivireikäommelta, tässä vaiheessa otettaisiin aina puolet edellisestä ja puolet seuraavasta pylväästä nippuun, jolloin pylväät asettuisivat siksak-muotoon. Mutta nyt tehdään nirkkoja ja halutaan suoria pylväitä.)
Muodostuu siis napakoita, suoria pylväitä.



Kun toinenkin reuna on valmis, taitetaan hammasrivireikäommel kahtia pylväiden puolivälistä. Pylväät lähtevät tosi helposti taittumaan vinoon, varmista, että ne taittuvat suoraan.

Pujota taas langan alkupää saumanvaroihin ja tuo neula esiin kahden reunimmaisen pylvään välistä. Ota pisto niin, että lanka kulkee suoraan pylvään välistä ja vinossa kankaiden läpi, pylvään juuressa. Pistot tarttuvat vain ihan kankaan reunaan.

Jatka samaan malliin koko reuna.

Tadaa, nirkkoreuna on valmis!

Ja se näyttää suunnilleen samalta molemmin puolin.


Nirkkoreunat Kymenlaakson eli Anjalan puvun rannekkeissa. Useimmiten nirkkojen juureen tehdään vielä tikkipistot. Ne voi tehdä myös samalla, kun ompelee kahtia taitettuja nirkkoja yhteen. Silloin joka toinen pisto otetaan tikkipistoksi ja joka toinen pylväiden välistä.

Puolikkaan hammasrivireikäompeleen avulla tehty hapsutus Sysmän ja Luhangan kansallispuvun kauluksessa.
(Suomalainen kansallispuku -näyttely Suomen käsityön museossa 2017).
Hammasrivireikäommelta voidaan käyttää myös päärmeen kiinnittämisen yhteydessä. Silloin kankaan puoleinen reuna tehdään "normaalisti" ja päärmeenpuoleista reunaa tehdessä reunaan kiinnittävä pisto kiinnittää samalla myös päärmeen. Jääsken naisen kansallispuvun hihansuu.
Hammasrivireikäommelta nirkkoja varten Virolahden naisen rannekkeeseen.

Virolahden naisen kansallispuvun ranneke.
Vehkalahden kansallispuvun paita tekeillä. Päällimmäisenä on rannekkeet, joiden reunassa on nirkkoreuna. Kauluksen etureunoissa ja yläreunassa tulee olemaan hapsut ja tässä niitä varten on tehty puolikas reikäommel, mutta kankaanlankoja ei ole vielä purettu.
Polveilevaa hammasrivireikäommelta Virolahden naisen kauluksen päärmettä kiinnittämässä.

torstai 7. joulukuuta 2017

Hengästyttävää menoa

Vau, mikä itsenäisyyspäivä!

Kuva: Pia Rantanen

Tiistaina sain kunnian olla mukana takomassa sadatta lenkkiä itsenäisyyden ketjuun. Lue täältä, mistä on kyse.


Miulla on Sysmän ja Luhangan kansallispuku. Leea-Marilla on kiilasarafaani ja miehelläni on tumman puvun kanssa Kansallispukuraidat-puuvillasatiinista ommeltu solmio, jonka on ommellut Taitoisan Raija ja se kuuluu hänen RaiTai-mallistoonsa.
Kuva: Tiia-Maija Hartikainen


Ja itsenäisyyspäivänä olimme mukana Imatran itsenäisyyspäiväjuhlassa Kulttuuritalo Virrassa. Mie lausuin siellä tervehdyssanat. Kun ei ole hirmuisesti tarvinnut puheita pidellä, on tässä ollut vähän opettelemista. Muistan vielä äikäntunneilta koulusta, mitä juhlapuheessa tulee olla, mutta tervehdyssanoista en kyllä muista mitään. Onneksi voi kilauttaa kaverille ja niin tein - kiitos jeesistä, Outi! Sain ohjeeksi, että maailmoja syleilevää, ei liiaksi puuttumista epäkohtiin. Tällainen siitä tuli:

Hyvä juhlaväki,

Itsenäinen Suomi on 100-vuotias. Kulttuurimme, suomalaisuus, on paljon sitä vanhempaa. Vaatimaton kansanluonteemme on saanut meidät tuomaan esille suomalaisuuden varjoisampia puolia, vaikka meillä ei ole mitään syytä nolostella maatamme tai kulttuuriamme. Kuljemme eturintamassa tieteessä, taiteessa, tasa-arvossa ja koulutuksessa. Menestymme musiikissa ja urheilussa. Olemme jalat maassa -kansaa, joka tekee, mitä tehtävä on, että koettelemuksista selvitään. Onnistumme paitsi tasapainoilemaan, myös pysymään vakaina maailmanpolitiikan tärinöissä. Kansanperinteemme on rikasta ja huolella vaalittua ja loistaa sekin niin musiikin, tanssin, pukuperinteen kuin ruokaperinteenkin osalta. Osaamme kieliä, tunnemme maailmanhistorian ja eri maiden kulttuureja, ehkä jopa paremmin kuin omaamme.
Juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Tänä juhlavuonna olemme lukemattomissa tapahtumissa ja hankkeissa nostaneet yhdessä esille kaikkea sitä hyvää, mitä meillä on. Teemaa on noudatettu myös täällä Imatralla. Yhdessä olemme tehneet Imatran ajot, tuuletelleet kansallispukuja, tehneet töitä yhteiseksi hyväksi ja menestyneet.  Pidetään siitä kiinni. Muistetaan se ensi vuonnakin. Ja aina. Tutustutaan omaan kulttuuriimme ja historiaamme, opitaan ja ammennetaan siitä, nautitaan siitä, iloitaan suomalaisten menestyksestä kaikilla aloilla ja unohdetaan turha nöyristely. Nostetaan suomalaisuuden yhteinen itsetunto sille tasolle, jolla se ansaitsee olla.
Tänään juhlitaan yhdessä 100-vuotiasta itsenäistä Suomea ja meitä!
Hyvää itsenäisyyspäivää!


Jostain syystä, yhtäkkiä kesken puheen, alkoi jännittää kamalasti.
Kuva: Leea-Mari Hartikainen


Juhla oli hieno ja huipentui ilotulitukseen ja vielä koskinäytökseen, jonne valitettavasti emme ehtineet. Ilta meni mukavasti sohvalla, sormet näppäimillä, Linnan juhlia seuratessa. Jaakko Selin oli tehnyt erinomaista taustatyötä kansallispukujen(kin) osalta. Hän oli ottanut yhteyttä Karjalaiseen nuorisoliittoon, jonka tyypit ilolla auttoivat kansallispukutietouden äärelle. Lisäksi he värväsivät miut agentiksi, joten tunnistin pukuja kättelyjonosta ja näpytin tietoja selostamoon. Hektistä puuhaa, mutta ilokseni moni kansallispuku tuli mainittua. Vaikka kansallispukuja oli viime vuosia enemmän, ei niitä silti ihan hirmuisen paljoa näkynyt. Pisteet vihreiden eduskuntaryhmälle, jotka olivat ahkerien apureiden (hyvä Hilu ja Mari!) avustuksella viimeistelleet kansallispukunsa.
Miusta huikein pari olivat Hilu Toivonen-Alastalo ja puolisonsa Hannu Alastalo. Hilu on omin pikku kätösin tehnyt molemmat puvut käsin. Ja se on melkoinen suoritus, sillä kansanperinneaktiivi Hilu tekee ihan käsittämättömän paljon muutakin. Hän on mm. Karjalaisen nuorisoliiton toiminnanjohtaja ja järkkäsi Europeade-tapahtuman viime kesäksi Turkuun. Arvostan myös suuresti presidentti Tarja Halosen pukeutumista Euran muinaispukuunsa.

Kuuma linja avoinna selostamoon. Hektistä puuhaa.


Viime kuukausien hulinan jälkeen alkaa olla melko tyhjä olo. Muutama ihan tavallinen, kohtuullisen mittainen työpäivä sopisi nyt tähän ja onneksi se on mahdollista. Jospa sitä jo pikkuhiljaa alkaisi ajatella jouluisia ajatuksia.

Ja joulusta puheenollen: Kansallispukuinen joulukalenteri on täällä taas! Tällä kertaa Tyyni Tellervo Raitanen (os. Suomi) vastaa kansallispukukysymyksiin. Tyyni on lokakuussa perustetun Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n joulukalenterityöryhmän yhteinen hahmo. Hyppää kyytiin!

Muistakaa olla kilttejä! Tai ainakin hyväkäytöksisiä.
Ja tonttulakkeihinkin taipuvat Kansallispukuraidat löytyvät edelleen täältä :)



perjantai 10. marraskuuta 2017

Suomen kädentaidot

Suomen kädentaidot -messut Tampereella 17. - 19.11. nostavat kansallispuvut esille. Sitä on tehty jo ennakkomarkkinoinnissa ja he kannustavat myös yleisöä pukeutumaan kansallispukuun tai sen osaan.

Messuille mie rakennan kansallispukunäyttelyn, pidän kansallispukuun pukeutumisnäytöksen (pe 15.30 C-hallin idealava) ja olen muutaman kerran haastateltavana E-hallin lavalla. Miulla on myös Kansallispukuraidat-kankaita ja Kerää kansallispuku -pelejä myytävänä siellä. Otan myös Kirjonnan salaisuus III -joulukalenterit mukaan, jos niitä vielä on jäljellä. Puodista voi myös tilata muuta noudettavaksi messuilta. Silloin suorituksen tulee näkyä tilillä maanantaina 13.11.

Suomen Perinnetekstiileillä on oma osasto, samoin Anita Grönlundilla. Osastolta A409 löytyy 4 käsityöläistä, joista jokainen on hyödyntänyt kansallispukuja jossain muodossa tuotteisiinsa.

Kansallispuvussa Roadshow pyyhältää lavalle lauantaina kahteen kertaan. Se on näytös, josta ei vauhtia ja iloa puutu!

Messuilla julkaistaan myös Taito-Finlandia -voittaja. Miulla on kunnia olla finalistien joukossa.



Nähdään messuilla!

tiistai 10. lokakuuta 2017

Valoa ja nostetta, suomalaisuuden viivakoodi on voimissaan!

Facebook muistutteli, että tasan 3 vuotta sitten uutisoitiin Helmi Vuorelma Oy:n konkurssista. Voit käydä lukemassa uutisen täältä. Lue myös kommentit. Uutinen kirjoitettiin sävyyn, joka ennusti kansallispukualan kuolemaa. Merkittävä toimija siinä kyllä kuoli, eikä sitä sovi yhtään vähätellä, mutta jo silloin tiesin, että kansallispuvulla ei ole hätää. Uskallan jopa sanoa, että tuosta konkurssista koitui paljon hyvääkin.

Kirjoitin tuolloin blogiini otsikolla Mustan sävyjä. Viimeisen lauseen ennustus piti ihanasti paikkansa ja vankkaa juhlintaa on jatkettu sujuvasti tähän Suomi 100-juhlavuoteen asti.


Kuva: Riikka Lempiäinen


Helmi Vuorelma Oy:n kansallispukuhommia jatkaa Suomen Perinnetekstiilit ja olen huomannut heidän toimivan monissa asioissa eri tavalla kuin Vuorelma toimi ja minun näkökulmastani muutokset ovat hyviä ja järkeviä. Mehän emme tällä alalla varsinaisesti kilpaile keskenämme, se kaataisi meidät kaikki. Hyvä yhteistyö tekijöiden kesken antaa mahdollisuuden keskittyä kunkin yrityksen ja tekijän vahvuuksiin.



Suomen kansallispukukeskus kouluttaa kahta ryhmällistä kansallispukualan valmistajia ja ohjaajia. Se on ensimmäinen koulutus alalle sitten 1980-luvun. Ja kiinnostusta on enemmän kuin koulutusta pystytään järjestämään. Aivan mahtavaa!



Kansallispukujen tuuletuspiknikit ovat vakiinnuttaneet paikkansa monien kalenterissa.

Kuva: Susanna Mattheiszen


Hullu (kaikella rakkaudella) hamsteri Mari Varonen kerää kansallispukuja ja järjestää työryhmänsä kanssa Kansallispuvussa Roadshow-tapahtumia, jotka ovat vauhdikkaita ja iloisia ja herättävät valtavasti kiinnostusta.



Facebookin Kansallispuku-ryhmässä on lähes 5000 jäsentä.

Suomen kädentaidot -messut Tampereella on nostanut kansallispuvun näyttävästi esille. Siellä on Kansallispuvussa Roadshow ja miun rakentama kansallispukunäyttely.

Kuva: Susanna Mattheiszen


Kansallispuku kiinnostaa yhtäkkiä nuoria ja vanhemmatkin löytävät pukunsa uudelleen. Yhä tiheämmin somessa vilahtelee kansallispukuisia juhlijoita erilaisissa juhlissa. Pukuja arvostetaan sellaisenaan, omaa katsantokantaa pukuun haetaan, puvuista riemuitaan, niillä erotutaan ja kuulutaan yhteen.

Kuva: Susanna Mattheiszen

Lauantaina perustimme Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n.
"Uuden yhdistyksen tarkoituksena on edistää suomalaista kansallispukukulttuuria ja positiivista kansallispukumielikuvaa sekä luoda mahdollisuuksia kansallispukuharrastuksen jatkumiselle.
Raita ry toimii yhteistyössä harrastajien, alan ammattilaisten sekä Suomen Kansallispukukeskuksen ja Föreningen Bragen kanssa. Yhdistys kokoaa ja välittää kansallispukutietoa, rakentaa yhteyksiä harrastajien ja ammattilaisten välille, tukee kansallispukuihin liittyvää tiedotus- ja julkaisutoimintaa sekä järjestää tapahtumia, koulutustilaisuuksia, esittelyjä ja juhlia."

Liittymään pääset tästä linkistä.


Ei näytä kuolemalta miusta. Kiidämme jalat vahvoina ja pää kirkkaana ylöspäin, eikä huippua vielä näy. Vaikka ilmiöt näyttävät satunnaisilta ja syntyvän itsestään, kyse on oikeasti (lähes) aina kovasta työstä. Alan tekijät, opettajat, harrastajat ja viralliset tahot ovat tehneet valtavasti työtä, monet ilman minkäänlaista palkkaa, sen eteen, että suunta on nyt tämä. Pidetäänhän yhdessä huolta siitä, ettei se työ mene hukkaan!