perjantai 17. syyskuuta 2021

Oppimisen ilo - vapaan sivistystyön puolesta

 Eilen tanhuharkoissa opettelimme uutta masurkka-koreografiaa, jonka ohjaajamme Milla Soikkanen on tehnyt. Ensin tuntuu vaikealta, sitten sekoavat askeleet, unohtuu, mitä seuraavaksi piti tehdä. Kädet ja jalat eivät suostu yhteistyöhön. Oikea ja vasen sekoittuvat. Sitä läpsyttelee väärään aikaan, lähtee väärään suuntaan ja päänsisäinen kovalevy tuntuu hylkivän uutta.


Sitten palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Vaihe vaiheelta oppiminen siirtyy päästä kehoon. Irrallisista paloista muodostuu kokonaisuus. Ja kun ei enää tarvitse muistella, mitä seuraavaksi tulikaan, voi keskittyä liikeen laatuun, nilkan ojennukseen, katseen suuntaan ja vartalon kannatukseen. Ja lopulta, kun keho omaksuu opitun, nousee kasvoille virne: oppimisen ja tanssin riemu valtaavat koko ihmisen.

Tänään soitin äitille: Miten tämä Virolahden reikäommel pitikään tehdä? Olen tehnyt sitä joskus yhden kauluksen verran, mutten muistanut enää työjärjestystä, eikä siihen ole ohjeita. Äiti muistutteli työtavan mieleeni ja kankaan kuviot asettuivat paikoilleen, epämääräisestä tuli ilahduttavan selkeää. Opin uudelleen jotain, mitä olin unohtanut. Oppimisen ilo sai hymyn kasvoilleni.

Kävin viisi vuotta opiston Italian-tunneilla. Ääntämisharjoituksista päästiin pikkuhiljaa lauseiden muodostukseen. Joka viikko opin uutta ja tunsin siitä tyydytystä. Sitten lähdin Italiaan lomalle ja puhuin siellä kaksi viikkoa Italiaa. Englannillakin olisi pärjännyt, mutta se ei olisi ollut niin hauskaa. Se tyydytys, jonka sain, kun tajusin, että pärjään siellä kielitaidollani, oli valtavaa. 



Sillä, että mie opin jotain, ei välttämättä ole suuria seurauksia. Vai onko?
Tanhuryhmässä koreografia on jokaisen tanssijan yhteisen liikkeen tulos. Jokainen askel ja käden heilautus muodostaa osasen, joka parhaimmillaan tuottaa ryhmän lisäksi elämyksen myös katsojalle. 
Reikäompeleen oppiminen siirtyy kauttani opiskelijoille, joille pidän kurssia. Siellä se toivottavasti tuottaa heille oppimisen ja oivaltamisen iloa. Maailman kannalta tämä on aika pieni asia, mutta yksilön kannalta se antaa merkitystä, tyydytystä. Ja kun ihminen tuntee olevansa tyytyväinen ja että hänen elämässään on jotain tärkeää, hän voi hyvin. 

Oppiminen on usein myös sosiaalinen tilanne. Opiston kurssilla tai seuran harjoituksissa ollaan tekemisissä niin opettajan kuin muiden osallistujien kanssa. Parhaimmillaan ryhmä nostaa jokaisen jäsenensä parhaita puolia ja tukee heikompia. Oppimisen lisäksi seurataan toisten edistymistä, koetaan oppimisen matkaa yhdessä, yhteisenä kokemuksena, vaihdetaan kuulumisia, ystävystytään. Ihmisellä on paikka ja tila, johon hän kuuluu, jossa hän on arvostettu ja tärkeä. Se ei ole nykypäivänä ihan itsestään selvää.



Työväen- ja kansalaisopistojen tilanne on monessa kunnassa turhauttavan huono. Paine olisi tuottaa opetusta yrityksen tavoin, mutta toimintatavat ovat sidoksissa kunnan tai kaupungin kankeaan rakenteeseen. Jos paikkakunta on iso eli potentiaalista asiakasmassaa on paljon, voi ihan relevantti ratkaisu olla yksityistää opisto. Silloin kurssimaksut nousevat ja opetuksen saavutettavuus kärsii. Jonkinlainen opintosetelisysteemi voi auttaa siinä. Pienillä paikkakunnilla yksityistäminen tarkoittaa väistämättä toiminnan rajua supistamista, sillä ilman valtion ja kunnan rahoitusta ei kannata tarjota kursseja, joihin ei välttämättä tule paljoa opiskelijoita. Ja koska monella opetusalalla ryhmäkoot ovat opetuksen mahdollistamiseksi pieniä, on yhtälö melko mahdoton. 



Opiston opettajien, kuten kaikkien muidenkin työmäärä on kasvanut valtavasti. On omaksuttava sähköiset välineet ja uudet laitteet. Usein toimitaan yhteiskäyttötiloissa muiden toimijoiden kanssa, eikä säilytystiloja ole, joten opettaja raahaa mukanaan matkalaukullista tavaraa. On osattava tehdä markkinointikuvia kursseistaan, somettaa, jaella mainoksia. On istuttava kokouksissa, rakennettava näyttelyitä ja näytöksiä ja markkinoitava niitä. On tultava toimeen ilman koneita ja välineitä, kun niitä ei ole varaa hankkia tai tiloissa ei ole mahdollista niitä käyttää. Opetuksen tarjonta pienenee ja kaikesta tulee suttuista ja epämääräistä.



Moni opettaja toimii tuntiopettajana ja opettaa vaikka vain yhtä kurssia. Käytännössä se tarkoittaa sitä (ja mahdollistaa sen), että jokaisella kurssilla voi olla sen alan paras mahdollinen osaaja. Silloin kaiken oheissälän määrä on entistä tuskastuttavampaa. Jos kolmen viikottaisen opetustunnin ja niihin valmistautumisen lisäksi tulee sama määrä kaikkea muuta, saattaa kannattaa jättää opettamatta. 
Ja todella: edullisesta hinnastaan huolimatta opistojen opettajat ovat ihan niitä samoja rautaisia ammattilaisia kuin kalliimpien, yksityisten tahojen järjestämissä opetuksissa. Opistojen maine tuntuu olevan vähän nuhjuinen ja sillä on enemmän tekemistä markkinoinnin kuin sisällön kanssa. Toisaalta mietityttää se, että onko reilua, että opisto kilpailee samoissa opetusaiheissa, joita yksityiset toimijat paikkakunnalla järjestävät? Varsinkin liikunnan ja tanssin puolella tämä on ihan merkittävä asia. Olisi kaikkien etu, jos opetuksen suunnittelua voitaisiin tehdä yhdessä kuntokeskusten ja tanssikoulujen kanssa niin, että saataisiin tarjolle mahdollisimman laaja kattaus, eikä taisteltaisi epäreiluilla resursseilla samoista asiakkaista. Toistaiseksi ainakaan omalla paikkakunnallani tämä ei ole ollut ongelma, sillä yksityisen puolen markkinointi pesee opiston olemattoman mainonnan mennen tullen.

Me kaikki tiedämme, että paras tulos tulee silloin, kun ihminen saa tehdä sitä, mitä osaa parhaiten ja muut asiat teetetään niillä, jotka niitä tekevät parhaiten. Unelmoin opistosta, joka on arvostettu ja tunnustettu osa kaupunkiorganisaatiota. Siellä on ihminen, joka tekee selkeää, yhtenäistä ja kekseliästä markkinointia ja huolehtii siitä perehtyen opettajien avustuksella riittävästi jokaiseen kurssiin. Tiloissa on vahtimestari opetuksen tapahtuessa eli myös ilta-aikaan, joka huolehtii, että ovet aukeavat ja laitteet toimivat. Tilat mahdollistavat erityisesti sellaisen tekemisen, joka harvalla on mahdollista kotioloissa, ja ne on suunniteltu toimimaan juuri siinä tarkoituksessa. Rahoitus mahdollistaa järkevän laitteiden ja tarvikkeiden hankinnan ja opettajien kouluttautumisen. Työyhteisö esimiehineen pitää huolta toisistaan.  Hierarkia on selkeä, samoin toimintatavat. Annetaan vertaistukea, pidetään tykypäiviä, kysytään mitä kuuluu ja tarvitaanko jotain. Rakenne antaa mahdollisuuden ketterälle reagoinnille, kun jokin opetusaihe nousee pintaan. Ja mikä tärkeintä, vapaan sivistystyön arvo tunnustetaan.



Miulla on opiskelijoita, jotka tulevat kurssille, vaikkei heillä oikeastaan ole tarvetta sille, mitä siellä tehdään. Olemme onnistuneet luomaan mukavan tunnelman ja siitä halutaan päästä nauttimaan. Se tuo yksilölle korvaamatonta hyvinvointia.
Yksilön hyvinvointi heijastuu yhteiskunnan vointiin. Mielekäs toiminta ja oppiminen kaikissa elämänvaiheissa edistää omatoimisuutta ja pärjäämistä. Yksinäiset löytävät seuraa, aivot pysyvät virkeinä, hienomotoriikka kunnossa ja fyysinen kunto hyvänä opiston kursseilla. Väitän, että se raha, joka vapaaseen sivistystyöhön valtion ja kuntien osalta käytetään, säästyy vähintään kertaalleen, luultavasti moninkertaisesti sosiaali- ja terveyspuolen menoissa ja siinä samalla yksilön kannalta ero on merkittävä. Mutta tämä ei toteudu, jos resursseja supistetaan loputtomasti ja opettajat ajetaan uupumukseen venyttämällä heiltä vaadittavia erikoistaitoja jatkuvasti. Me emme pysty kantamaan tätä asiaa yksin. Me tarvitsemme luottamuksen ja tuen. Organisaation umpilisäkkeenä toimiminen tulehduttaa meidät.



Tällä viikolla aloitin opetukset, lähitunnit ensimmäistä kertaa koko vuonna. Alku on aina uusine kuvioineen, ihmisineen, tiloineen ja suunnitteluineen työläs, mutta se muuttuu iloksi siellä tunnilla, kun näkee ihmiset, alkaa tutustua heihin, päästään tekemisen meininkiin ja tuleva kausi alkaa hahmottua. Oma oppimisen ilo on hieno kokemus. On myös erittäin tyydyttävää saada olla mahdollistamassa sitä toisille. Nähdä, miten yhden käsiala kehittyy, miten toinen saa viimein haastavan askelsarjan kohdalleen ja kolmas loistaa valmiin tuotteensa kanssa. Siinä sivussa saa nähdä ja kokea erilaisten ihmisten oppimistapoja, luonteita, vahvuuksia. Saa todistaa ryhmäytymistä ja ystävystymistä. Saa jutella itselleen tärkeistä asioista sellaisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita niistä myös. Saa jälleen oppia, sillä opettaminen on enimmäkseen oppimista, eikä tässäkään valmiiksi tule koskaan.

Mie toivon jokaiselle opistolaiselle ja opiskelijalle oikein antoisaa kautta. Jokaiselle kuntapäättäjälle mie suosittelen tutustumista avoimin mielin oman kunnan opistoon, ja toivon, että päätöksiä tehdään kauaskantoisesti opiston ja kunnan etu mielessä pitäen. Ja ennenkaikkea lakataan pitämästä opistoja pakollisena riesana ja annetaan niille se arvostus, jonka ne ansaitsevat. Nyt kun elinvoimaisuus on päivän sana, niin toimiva ja yhteisöllinen opisto on nimenomaan upea, jo valmiina oleva elinvoimatekijä, kun sille vain annetaan tila ja resurssit toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

tiistai 23. helmikuuta 2021

Synttärikahvit

Tuuthan miun kanssa synttärikahville perjantaina klo 18 miun Facebook-seinälle livelähetykseen ❤
En pysty nyt valitettavasti tarjoamaan kahvia ja kakkua, mutta katsotaan, mitä kivaa keksitään 😉




torstai 18. helmikuuta 2021

Hienoja uutisia ja ajankohtaisuuksia

 Miun yksityiselämässä on tapahtunut vuosi sitten perustavanlaatuinen myllerrys, joka johti traumaan ja vakavaan masennukseen. Ensin kaikki oli selviämistä, nyt uuden opettelua, joka tulee kestämään vielä kauan. Olen saanut erittäin hyvin apua mielenterveyspuolelta ja nyt miulla on toimiva lääkitys ja psykoterapeutti ja nyt alan olla taas ihan kunnossa, vaikka takapakkeja saattaa tietysti vielä tulla. Terapiassa opettelen itseäni uudelleen ja tavoitteena on välttää masennus ja uupuminen.

Nyt pystyn kuitenkin jo tuntemaan iloa ja onnea taas. Ja se on mahtavaa! Tähän sopii tosi hyvin se, että miun työminä täyttää 20 vuotta 26.2.2021! Juhlin koko vuoden lähinnä somessa ja tuona synttäripäivänä pukeudun kansallispukuun ja lähden kansallispukuystävieni kanssa kylälle näyttäytymään ja valokuvaaja kuvaa meitä.


Synttäreihin liittyen kerään muistoja asiakkailta, kurssilaisilta, harkkareilta ja yhteistyökumpaneilta. Jos olet jotain näistä, niin olisi mahtavaa, jos kävisit täyttämässä lomakkeen. Mie jaan näitä tarinoita pitkin vuotta somessa.
Opet, yhteistyökumppanit, kollegat
Asiakkaat
Kurssilaiset
Harkkarit
Kaikkea muutakin hauskaa on luvassa, lähinnä tuolla Facebookissa ja Instagramissa.

Huomaan, että tämä koronasulku ja ehkä myös masennus ovat aiheuttaneet sen, että en jaksaisi yhtään lähteä ihmisten ilmoille ja jaksan sosiaalisia tilanteita vielä huonommin kuin normaalisti. Yritän toisaalta pitää huolta jaksamisestani ja kerrankin toimia niinkuin miulle on parasta ja toisaalta olla vaipumatta kokonaan yksinäisyyteen. Tuo kansallispukujen kuvauspäivä on mahtava juttu ja silti olen valmiiksi lopen uupunut siitä. Yritän hoitaa sen mahdollisimman kevyesti, olla stressaamatta ja mennä ja nauttia vain ja poistua, kun siltä tuntuu.

Vaikka koronarajoitukset ovat vähentäneet reissuja, kursseja ja sen sellaista, niin tuntuu, että aika ketterästi ihmiset ovat sopeutuneet ja keksineet uutta. Miekin olen tässä nyt lupautunut kirjaprojektiin ja verkkoluentoon ja -työpajoihin. Opiston opetukset pidän etänä ja tarvittaessa kansallispukukurssin opiskelijat käyvät kahden kesken saamassa neuvoja miun pajalla. On verkkomessuja ja -tapahtumia. Maaliskuun alussa olen mukana jälleen Kässämessut netissä -tapahtumassa. Huhtikuun 16. - 17. päivä pidämme kansallispukumessut Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmässä. Ja tietysti mallipukujen ompelu ja muut tilaustyöt pyörivät tässä ihan normaalisti.

Ja sitten sain Suomen kulttuurirahastolta apurahan kansallispukuisen podcastin tekoon! Se on mahtavaa! Olen siitä tosi tohkeissani ja uskon myös, että kun saadaan eka jakso purkkiin ja voin lakata jännittämästä sitä, miten homma käytännössä tapahtuu ja sitten se on pelkkää iloa. Nyt se tietysti työllistää kaiken tämän muun lisäksi.

Siis valoisaa alkaa olla niin pihalla kuin miun sisälläkin. Pikkuhiljaa, päivä kerrallaan. Ja itseäni kuunnellen.

tiistai 6. lokakuuta 2020

Ikaalisten naisen tarkistettu kansallispuku

 Ikaalisten naisen tarkistettu kansallispuku julkistettiin 3.10.2020 Suomen käsityön museolla Kansallispuvun juhlapäivän yhteydessä.

Pukuhanke on kestänyt ihan kaikkiaan 5 vuotta ja mie olen ollut siinä mukana reilut 2 vuotta. Vuonna 2018 miulta ja muilta tekijöiltä pyydettiin tarjousta mallipukujen valmistuksesta ja silloin pääsimme tapaamaan esikuvia, jotka on tallennettu Kansallismuseoon.

Pukuhankkeen tilaajayhteisö on Ikaalinen-Seura yhteistyössä Ikaalisten Kalevalaisten Naisten kanssa. Tätä, kuten kaikkia pukuhankkeita, johtaa Suomen kansallispukukeskus ja sen kansallispukukonsultti Taina Kangas. Kansallispukuamanuenssi Marja Liisa Väisänen on aina mukana hankkeissa myös järjestämässä, kuvaamassa ja hoitamassa yleisiä käytännön asioita. Tainan napakassa otteessa ja Marja Liisan hellässä huomassa hankkeet edistyvät ja puvuista tulee priimaa.

Ikaalinen-Seura Helena Pesosen johdolla on tehnyt upeaa työtä pukuhankkeen parissa. He tekivät hankkeeseen liittyen videon, järjestivät koulutuksia, joissa tutustuttiin puvun osiin ja kokeiltiin valmistuksen yksityiskohtia. Yksi koulutus on vielä tulossa marraskuussa. Pukua on myös pidetty esillä koko hankkeen ajan sosiaalisessa mediassa aihetunnisteilla #Ikaalistenkomearaitainen ja #Ikaalistenpukutarkistus. Tässä hankkeessa on ollut vahva ja selkeä sävel ja sitä kautta mukavaa olla mukana.

Jos haluat lisää tietoa siitä, mikä ihmeen tarkistus, niin lue tämä.

Esikuvien tapaaminen on aina ihanaa. 

Röijyn kangas on ripsimäiseksi kudottua palttinaa. Samaa flammulankaa on käytetty kahdella tapaa. Loimi on puuvillaa ja kude kertaamatonta karstavillaa. Edessä on erikoinen, vino kappale. 

Punainen liivi on ripsimäiseksi kudottua palttinaa. Kapeat flammuraidat tuovat kankaaseen eloa. Se on lyhyt ja vähän tuollainen "pienemmän ihmisen vaate". 

Hame on ihanan rouheaa parkkumia. Esiliinan alle jäävä osuus on kudottu erilaiseksi kuin muu hame.

Koristeellisen paidan 8 mm leveässä rannekkeessa on nirkot, 2 tikkipistoriviä ja ronkkausraita.

Koristeellisen paidan kauluksen päät on edessä yhdistetty ommellulla pitsillä.


Taskuun on käytetty käsinkudottuja kankaita ja se sidotaan vyölle pirtanauhalla.

Yksinkertaisempi paita on juuri sitä: yksinkertaisempi. Se sopii erityisesti röijyn alle, mutta sitä saa toki pitää myös liivien kanssa.

Vihreän liivin kangas on rouheaa parkkumia, jossa on flammuraitoja. Körtit ovat terhakkaat. Liivissä on edessä erikoinen, vino kappale, samantapainen kuin röijyssäkin.

Esiliinakangas on pellavaloimeen puuvillalla kudottu ja siinäkin on flammuraitoja.

Tykkimyssy on mustalla, palttinasidoksisella silkillä päällystetty. Kirjonnan värit ovat jo kadonneet, mutta sama myssy on aiemmin toteutettu Kankaanpään kansallispukuun ja värit otettiin sen ohjeesta. Kuvat siltä ajalta ja nyt todistavat erinomaisesti, miten jopa optimaalisissa oloissa säilytetyt esineet hiljalleen katoavat itsekseen. Erityisesti silkki.


Pukuhankkeessa valmistetaan kaksi mallipukua. Toinen menee Suomen kansallispukukeskukselleja toinen tilaajayhteisölle. Meitä tekijöitä on tässä hankkeessa ollut mukana neljä.

Julkistustilaisuus Suomen kansallispukukeskuksessa 3.10.2020. Eturivissä vasemmalla mallipuku kahdella mallilla, keskellä kansallispukukonsultti Taina Kangas ja oikealla kaksi puvun aiempaa versiota. Laitimmaisena oikealla on Helena Pesonen, joka toimi hankevastaavana. Takarivissä vasemmalta mie, Tiina Lajunen, Minna Koskinen ja Ville Maahinen.
Kuva: Inga Pihlhjerta

Ville Maahinen Kurkipellon pajalta teki pukuun kaksi levyriipusta. Me emme tavanneet hankkeen aikana, valitettavasti, vaikka muiden tekijöiden kanssa olimme yhteyksissä. Levyriipukset ovat upeat ja onneksi saatiin Ville kuitenkin julkistukseen.

Ikaalisten levyriipukset. Tekijä: Ville Maahinen. Kuva: Hannele Maahinen.
Kuva on otettu Keski-Suomen tarkistamattoman puvun hameen päällä.


Tiina Lajunen Lajulan kangastuvalta kutoi parkkumit eli vihreät liivikankaat ja hamekankaat sekä essukankaan. Tiina on myös erikoistunut värjäyksiin ja sitä urakkaa hänellä tässä hankkeessa riittikin. Tiina sitoi kaikki flammut ja värjäsi ne, sekä kaikki puvun kankaisiin tarvittavat, lankakartoista puuttuvat sävyt. Tiinan sitomia flammuja oli ilo kutoa, ne ovat täsmällisiä, mikä helpottaa kutojaa suunnattomasti. Tiina myös teki valtavasti työtä esiliinakankaan flammujen kanssa ja haastavan esiliinakankaan kudonnan kanssa ja onnistui vaikeuksien jälkeen loistavasti. Sanoin Tiinalle julkistamistilaisuudessa, että tämä lienee se tämän alan korkeakoulu, nämä "oppirahat" siis ja opintotuki on lähinnä henkistä tukea kollegoilta. 

Taustalla esikuvahame, etualalla Tiinan kutomaa kokeilua.


Minna Koskinen ompeli hameet, esiliinat, liivit, röijyt ja taskut sekä kutoi taskujen nauhat. Siinä on ollut iso urakka, sillä liivien ja röijyjen kankaat ovat ompelijalle haastavia, vaatteisiin tulee paksuja saumoja, joissa sormet ovat kovilla, oikean istuvuuden hakeminen vaatteisiin ei ole ihan yksinkertainen asia, nappien teko on ongelmallista kankaan purkautuvuuden takia ja aikatauluasioiden vuoksi Minna joutui tekemään viimeisellä viikolla loputtoman pitkiä päiviä. Haasteista huolimatta Minna onnistui upeasti ja kaikki oli valmista silloin kun piti.

Minna pukee mallia julkistukseen.

Mie sain kutoa röijykankaat ja punaiset liivikankaat, ommella kaikki paidat ja valmistaa tykkimyssyt. Lisäksi mie teen vielä ohjeet ja kaavasarjat pukuun. Sitä urakkaa olen aloitellut kyllä, mutta sen voi kunnolla aloittaa sitten, kun puku on hyväksytty Kansallispukuraadissa. Se tehdään yleensä ennen julkistamista, mutta korona on sotkenut näitäkin aikatauluja ja tuonut oman haasteensa koko pukuhankkeelle, joten siksi tällä kertaa näin.




Mie pääsin tekemään lemppariasiaani eli ronkkausta.




Tykkimyssyissä on ihan oma pohja ja erikoisuutena palttinasidoksisen silkin lisäksi se, että takaosan laskokset kääntyvät keskelle päin.


Punaisten liivien kangas.




Röijyjen kangas

Koristeellisen paidan kauluksen päitä yhdistää ommeltu pitsi.

Yksinkertaisempi paita on hillitty, mutta lumoava. Pääntie on hyvin kauniin muotoinen.

Tykkivaihtoehdot ovat frimodiglai ja ostotylli. Tässä tärkkäystä.

Tykit kuivumassa muotoon.

Nyssäköiden kanssa Vantaalla kokoelmakeskuksella, Tiina ja mie.




Röijyprotojen sovitusta. Tätä hommaa on luvassa vielä paljon, kun sarjon kaavat. 
Kuva: Minna Koskinen.


Vaikka näitä pyöritellään, tehdään, työstetään, vertaillaan ja ahkeroidaan, niin me kaikki näemme valmiin kokonaisuuden oikeastaan vasta julkistamistilaisuudessa. Ja upealtahan se jälleen näyttää! Paitsi nämä pimeät kuvat...











Ikaalisten naisen tarkistetussa kansallispuvussa on siis 2 paitaa, hame, esiliina, tasku (jonka voi tehdä valitsemistaan puvun liivi- ja röijykangastilkuista), 2 liiviä, röijy, tykkimyssy ja kaksi tykkiä. Puvun kanssa voi käyttää silkkihuivia. Eli se voi näyttää monenlaiselta, ihanaa!

Tässä on Ikaalisten puvun eriaikaisia versioita ja myös Ikaalisten miehen puku. Saataisiinkohan sekin tarkistettua?


Kansallispuvun juhlapäivä ja Ikaalisten puvun julkistamistilaisuus striimattiin, minkä toivon olevan pysyväksi jäävä tapa. Striimauksen voi katsoa tuolla, ohjelma alkaa vasta kohdasta 32:30.

Miun osalta homma jatkuu siis puvun ohjeiden ja kaavojen teolla. Olen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut olla mukana tässä hankkeessa. Kiitos Ikaalinen-Seuralle luottamuksesta ja hyvin hoidetusta hankkeen läpiviennistä. Kiitos Taina Kankaalle ohjauksesta ja yhteistyöstä ja tätähän me vielä jatkamme ohjeiden ja kaavojen osalta, sillä Taina on niiden tekemisen mestari. Lämmin kiitos rakkaille kollegoille ja ystäville Tiinalle, Minnalle ja Villelle. Kanssanne on ilo tehdä töitä ja jakaa onnistumiset ja takkuamiset, toisiamme tsempaten ja autellen.

maanantai 7. syyskuuta 2020

Sori!

 Lupasin, että kirjoitan tänään yrittäjän päivästä, kuten aiempinakin vuosina. Nyt kävi kuitenkin niin, että olen sairaslomalla,, joten katsotaan tuonnempana.


tiistai 28. huhtikuuta 2020

Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmä täyttää 10 vuotta!

Miun perustama Facebookin Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmä täyttää 10 vuotta 2.5.2020!

Mie olen ollut vähän alamaissa - tai no, miulla todettiin vakava masennus - koko talven ja kevään. Nyt alkaa olla taas parempi ja virtaa riittää. Havahduin näihin 10-vuotissynttäreihin vähän viimetipassa, mutta silti olemme porukalla saaneet aikaiseksi aivan valtavan upean tapahtuman!

Juhlimme tietenkin siellä ryhmässä. Juhlimme huolella, 4 päivää, keskiviikosta lauantaihin. Ohjelmassa on kansallispukumessut, jossa on 30 näytteilleasettajaa, työnäytöksiä, luentoja, haastatteluja, koko ryhmän yhteisiä videotreffejä, asiantuntijakeskusteluja, arvontaa ja kansallispukuisten Pass the brush -haastevideoiden ensi-ilta.

Mie tehnyt tässä ihan aamusta iltaan hommia sen tapahtuman eteen ja se tuntuu hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu se, ettei miun suinkaan tarvitse pakertaa sitä yksin. Upea joukko huippuosaajia on ilmoittautunut antamaan tapahtumalle työpanoksensa ja myös tehnyt sen. Mie olen jatkuvasti tippa silmässä liikutuksesta, kun ihmiset tekevät aatteen palosta töitä yhteiseksi hyväksi. Tapahtumasta tulee järjettömän upea, eikä mitään sellaista ole koskaan aiemmin nähty!

Onkohan kaikilla muillakin tapahtumaa puuhaavilla tällainen nykyaikainen ja
professionaali tehtävienhallintasovellus käytössä?


Haluankin kiittää jo tässä kohtaa ihan jokaista, joka on tämän eteen ahkeroinut. Jokaista, joka on ilmoittautunut näytteilleasettajaksi. Jokaista, joka on suostunut asiantuntijakeskusteluun tai haastateltavaksi. Jokaista, joka on vienyt eteenpäin tietoa tapahtumasta. Jokaista, joka on tykännyt ja kommentoinut tapahtuman mainoksia. Ja tietysti joka ikistä Kansallispuku - Folkdräkt -ryhmän jäsentä, sillä juuri teidän - meidän - ansiostanne ryhmä on kirkkaasti Facebookin paras ryhmä ja pysynyt ilontäyteisenä yhteisönä jo 10 vuotta! Kiitos myös ylläpitotovereille. Olemme olleet välillä tiukoissa paikoissa, mutta olemme säilyttäneet reilun otteen ja useimmiten sammuttaneet potentiaaliset palot jo kytemisvaiheessa.

Haluan erikseen mainita vielä muutaman upean tyypin, joiden panos tapahtumassa on merkittävä:

Kirsi Jaakkola, joka on meidän Zoom-gurumme. Hän hoitelee alustat haastatteluille, asiantuntijakeskusteluille ja treffeille. Hän tekee jo ennen tapahtumaa suuren työn opastaen meidät läpi tämän digiloikan, turvallisesti videokokousten maailmaan. Myös Helene Lindfors värvättiin näihin hommiin.
Erittäin lämpimät kiitokset myös HAMKille, joka tarjoaa "messuauditorion" Zoomissa käyttöömme!

Jessica Pohjola teki tapahtumalle ulkoasun. Eikä mitä tahansa ulkoasua, vaan niin järjettömän hienon, että olen ihan vetelänä sen edessä! Kun Jessica kysyi toiveita, sanoin, että luotan hänen ammattitaitoonsa, enkä halua rajoittaa sitä omalla fakkiutuneella näkemykselläni. Ja hyvä niin, sillä en olisi ikinä ymmärtänyt pyytää tuollaista ja se on ihan täydellinen! Lisäksi Jessica on uskomattoman kärsivällisesti tehnyt meille hirmuisen määrän variaatioita ja joutunee vielä tekemään lisääkin.

Sari Taponen on ottanut hoitaakseen aikataulun. Se onkin mielenkiintoinen palapeli ja tätä jännitin eniten, että pystynkö pitämään näppini erossa tämän hoitamisesta. Sari onneksi on osoittanut niin ammattimaisia otteita, ettei minua huoleta yhtään.

Katja Ehrola on luvannut toimia haastattelujen ja asiantuntijakeskusteluiden "järjen äänenä", haastattelijana ja puheen ohjailijana. Valmisteluvaiheessa se vaatii keskustelijoiden ja haastateltavien kanssa keskustelua, opastusta, teemojen ja kysymysten pohtimista ja jakamista ja luultavasti paljon muuta, mitä mie en edes hoksaa.

Jenni Koskinen on ahkeroinut monessa kohdassa laatimassa kysymyksiä ja teemoja, kyseenalaistamassa ja keskustelemassa.

Hannele Rusila on meidän listamaakari. Hän otti vastuulleen mediatiedotteen viimeistelyn ja lähettämisen ja kokosi listan näytteilleasettajista.

Mari Solja nappasi arvontahommat haltuun ja hoitelee sitä varmalla otteella.

Jenni Kemppainen tekee hiki päässä Pass the brush -videoiden koosteita ja niistä tulee upeita!

Työnäytöksiä ovat ahkeroineet näytteilleasettajista ainakin Lajulan kangastuvan Tiina Lajunen, Bragen Maria Lindén ja Suomen perinnetekstiileiden Jenni Österman, Suomalaisen kansantanssin ystävien Sanna-Maaria Tornivaara, Ommelpuun Sari Taponen, Marisolin Mari Solja ja Muinaispaja Kiertelevän ketun Nana Åsten sekä Katja Ehrola, Meri Kortteenpohja ja Milla Sinivuori-Hakanen.

Älköön kukaan pahastuko, jos jäi mainitsematta tässä ja kokee tehneensä paljon duunia. Miun päässä ei nyt ihan kaikki hommat pysy, mutta ihan satavarmasti arvostan jokaisen panosta, oli se sitten pienempi ja suurempi, sillä ryhmätyöt ovat sellaisia, että parhaimpaan päästään, kun jokainen saa tehdä sitä, missä on hyvä ja juuri sen verran, kuin huvittaa ja elämäntilanne antaa myöten.

Miulla on sellainen kutina, että tämä ei jää viimeisiksi kansallispukumessuiksi. Mitä sie luulet?



torstai 5. syyskuuta 2019

Yrittäjän päivä 2019

Hyvää yrittäjän päivää!

Vuodesta 2012 alkaen mie olen kirjoittanut Yrittäjän päivästä blogiin. En tiedä ehdinkö kirjoittaa tänään, mutta katsotaan, miten käy.

01.03 saan alihankintana tekemäni paidan valmiiksi. Olen tehnyt 17 tunnin työpäivän, sillä tämä nyt vaan on saatava eteenpäin. Yleensä vältän tällaisia kiireitä aikatauluttamalla hommat paremmin, mutta otin tämän vähän optimistisesti tähän väliin. Olen tehnyt paitaa kaikissa mahdollisissa väleissä muutaman viikon ja sen piti olla valmis jo viime viikolla. No, nyt se on. Kuuntelin äänikirjana Auschwitzin tatuoijaa. On kyllä hyvä kirja ja hyvän kirjan avulla jaksaa paljon. Viimeiseksi pesin sen ja ripustin pesuhuoneeseen kuivumaan. Viritin tuulettimen viereen, että se varmasti kuivuu aamuksi. Syön iltapalaa ja menen suihkuun. Kirjoitan vielä kuopukselle lapun, ettei herätä minua ja toivottelen mukavaa koulupäivää.

01.30 viimein sängyssä. Olen todella väsynyt, mutta uni karkailee.

8.37 herään. Kurkkaan kelloa ja painan silmät kiinni. Toivon, että saan unta vielä hetkeksi. En saa. Kelaan päivän tehtäviä tunnin verran ja luovutan.

9.44 nousen ylös, käyn laittamassa kahvin tippumaan ja tsekkaamassa paidan pesuhuoneessa. Se on kuiva, jee! Sumutan sen suihkupullolla kosteaksi ja sullon muovipussiin, että kosteus imeytyy kuituihin ja tasaantuu. Paita on pellavaa ja sen silittäminen helpottuu huomattavasti pienillä kikoilla. Jos yrittää silittää pesun jäljiltä osittain kuivunutta paitaa, tulee ongelma paksujen kohtien kuten saumojen ja päärmeiden kanssa, kun ne jemmailevat kosteutta ja levittävät sitä viereensä kankaaseen. Siksi tämä operaatio.
Menen aamupesulle.

10.06 Istahdan aamupalan kanssa tietokoneelle. Laitan kuopukselle viestin, että muistaa järjestää itselleen kyydin tanhusta kotiin. Meillä on Virta-opiston opekokous ja Mies on työreissussa. Ehdin viedä, mutten hakea. Omat harkatkin jäävät kokouksen vuoksi väliin ja se harmittaa.
Kroppa on tukossa ja jumissa ja pää enteilee migreeniä. Otan lääkettä ja toivon parasta. Onneksi tänään on aika liikkuvia hommia, täytyy muistaa heilutella kroppaa.

Tänään on vähän "ripalepäivä". Huomenna ja lauantaina opetan Jyväskylässä Kansallispukukeskuksella huntujuttuja Kansallispukujen valmistaja- ja ohjaajakoulutuksessa. Tänään pitää
- pakata koulutustusta varten ja katsoa matskut kuntoon
- silittää se paita ja viedä postiin, sitä ennen selvittää, laitetaanko pakettiin yksi toinenkin juttu
- olla yhteyksissä koululle, johon miun opiston Kansallispuku-kurssi siirtyy ja yrittää saada tietoteknisiä juttuja ja avaimen saantia selville. Koulu on ihan uusi ja kaikki vähän levällään, joten homma ei oikein etene.
- jos suinkin ehdin, etsiä ja laittaa pötköön FolkJam-tunnin musiikit, että pystyn mielikuvatreenaamaan sitä autossa ajomatkoilla. Onneksi suurin osa on jo mietitty.
- en muista, mitä muuta, mutta kai se täst

10.44 luin sähköpostit, vastasin niihin, joihin piti ja tulostin kuitin yhteen tilaukseen, jonka vien mennessäni Jyväskylään.
Tajusin, että listasta puuttuu, että täytyy
- laittaa alulle Kivennavan huntu esittelyä varten

Mitähän muuta siitä vielä puuttuu... Aamupala on nautiskeltu, lähden pajalle valmistautumaan kurssiin.

12.28 Haalin pajalla vähän kamoja kasalle ja panostelin Kivennavan hunnun aihion. Yksi kaveri muinaisuudesta alkoi jutella messengerissä ja naputtelin toisella kädellä hänelle viestejä. Hauskaa! Jätin hunnun kuivumaan ja tulin syömään. Eineksiä, eikä ees kovin hyvää. Mie laihdutan Painonvartijoiden pisteillä. Laihdutin vuonna 2004 niillä 20 kg ja systeemi on selkärangassa. Kilot pysyivät pitkään poissa ja sitten pitkään maltillisina, mutta nyt on mennyt ihan överiksi. Ei ole hyvä olla, enkä mahdu vaatteisiin. Kun koulut alkoivat, sain pään viimein siihen asentoon, että pisteiden lasku alkoi. Ja hyvin sujuu. En ole varma painotilanteesta, mutta ei sitä ole ainakaan lisää tullut. Syödessä tsekkailen sähköpostit ja selaan, mitä Facebookista löytyy.

Kivennavan hunnun aihio tekeillä.


12.59 kupu täynnä ja tärkeimmät tietokonehommat ja vähän vähemmän tärkeitäkin hoidettu. Päänsärky meinaa yltyä lääkkeestä huolimatta. Täytynee koittaa burana+panadol -coctailia. Siinä vaan keikutaan mahasäryn ja päänsäryn välisellä ohuella säikeellä.
Menen pajalle silittämään paitaa ja huomiseksi yhtä kangasta huntukokeilua varten. Taidan samalla jatkaa Auschwitzin tatuoijan kuuntelua.

15.09 Huh. Silitin paidan ja huntukankaan. Kuvasin paitaa ja yhtä essukangasta, joka lähti samaan pakettiin. Aloitin maanantaina Saimaan kameraseuran kurssilla ja opin pikkuisen valotuksesta. Todella siisti fiilis alkaa tajuta sitä. Koitin noudattaa oppeja, kun kuvasin näitä ja ehkä niistä jo tuli aavistuksen parempia. Kaaaaaukana hyvistä kuvista ollaan vielä, mutta enempi nämä ovatkin sellaista dokumentaatiota kuin erityisen hyviä kuvia. Mutta eihän se haittaisi, jos olisivat kumpaakin. Pakkasin essukankaan ja paidan ja olikin jo kiire. Olin Postilla samaan aikaan kuin lähetyksiä hakeva kuski. Paketti ehti kyytiin. Samaan aikaan kilahti ilmoitus saapuneista tulostinväreistä ja nappasin ne mukaan. Tytär ehti tulla kotiin, ennenkuin lähdin postiin ja pyysin häntä keittämään kahvit. Söin banaanin ja nyt istun kahvilla. Väsymys tykyttää silmien takana, mutta päänsärky on valunut vatsaan. Äh. Juon varovasti vähän kahvia ja toivon, että joku balanssi löytyy.

16.29 Kahvia juodessa keräsin huomista huntukurssia varten kuvat ja ohjeet tikulle. Kävin pakkaamassa toivottavasti kaiken tarvittavan. Esikoinen kipaisi kaupassa, koska jääkaapissa ei ole mitään syötävää. Teimme jokainen itsellemme munakkaan. Nyt istahdin sitä syömään. Aikaa 7 minuuttia, sitten täytyy lähteä viemään kuopus tanhuun ja jatkaa siitä itse opekokoukseen. Kaikki muu taisi tulla tehdyksi, paitsi ne FolkJamin musiikit tikulle. Saa nähdä, jaksanko illalla vai jääkö se sunnuntaihin.
... ai niin, pitää muistaa illalla maksaa laskuja.

20.40 tulin opekokouksesta. Nappasin opistolta mukaan silitysraudan ja laudan, jotka vien uudelle koululle ensi viikolla. Kannoin ne pajalle ja sieltä huomenna alkavan huntukurssin tavarat autoon. Muistin vielä lisätä tavaroihin maksupäätteen ja vaihtorahat. Saas nähdä, mitä puuttuu, nyt ei tunnu pää toimivan kunnolla. Laittelin iltapalan ja maksoin vinon pinon laskuja. Kävin avaamassa saunasta kannen - meillä on aina valmis kiuas - ja istahdin kirjoittamaan tämän raportin loppuun.
Nyt en kyllä jaksa enää alkaa kerätä niitä FolkJam-musiikkeja. Se jää sunnuntaille. Ensi viikolla täytyy sitten treenata ahkerasti tuntia varten. Onneksi olen ajatustyötä sen eteen tehnyt jo pitkään, joten se on hyvällä mallilla. Ehkä sitten suunnittelen jotain muita työjuttuja ajaessa tai sitten vaan huilailen päätä. Nappaan Lajulan kangastuvan Tiinan mukaan Mikkelistä, joten puolet matkasta menee varmaan pälättäessä. Otin kamerankin mukaan, jos vaikka vahingossa iltasella huvittaa tehdä sitä valokuvaustehtävää. Jos ei, niin sunnuntaina sitten sekin.

Tänään yrittäjän päivä oli tällainen. Mie lähen nyt saunaan ja petiin. Aamulla soi kello 6.20 ja  yrittäjä lähtee kohti Jyväskylää 6.45 bensa-aseman kautta. Kiitos seurasta ja hyvää loppuviikkoa siulle!

Yrittäjä on vähän väsynyt.