Kiitosten aika

Tänään on monta syytä olla kiitollinen.

Joulukuun toinen päivä valkeni Imatralla aurinkoisena ja lumipeite valaisee maailman. Mie hoitelen vielä hetken Käsityökorttelin Jouluviikonlopun tilauksia ja arvontahommeleita, mutta sitten aion painua ulos.

Jouluviikonloppu oli tosi mukava, vaikka monet taisivat olla pikkujoulujutuissa ja Facebook oli yllättävän hiljainen. Olen kiitollinen jokaiselle mukana olleelle, tutkailijalle, kilpailuihin osallistuneelle, Värettä kuvailleelle, asiakkaalle, yrittäjäkollegalle ja erityisesti Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmän aktiivisille puuhahenkilöille, jotka omien kiireidensä lisäksi vielä hoitelevat yhteisetkin asiat ja saivat Jouluviikonlopun tapahtumaan!
Käsityökortteliin kannattaa liittyä edelleen, sillä se on koko ajan Suomen Käsityöyrittäjät -ryhmän yhteinen myyntikanava, jossa voit helposti tuotteisiimme. Muista meidät ainakin silloin, kun mietit lahjoja ;)

Kansallispukuvisan voittajat on arvottu.

Kansallispukuvisan kysymykset oikeine vastauksineen ovat:

Milloin on kansallispuvun syntymäpäivä?
K) 5.8.

Kuka on kirjoittanut vuonna 2011 julkaistun Kansallispuku-kirjan, jonka lehdillä myös Soja Murto perheineen esiintyy?
A) Leena Holst

Minkä värinen on Vihdin naisen kansallispuvun tykkimyssy?
T) Violetti

Minkä alueen puvuissa on helysolkia?
E) Etelä-Pohjanmaan

Mikä on uusin tarkistettu kansallispuku?
S) Kuolemajärven naisen puku

Mikä tai mitä on floretti kansallispuvuissa?
A) Yksivärinen kuviolliseksi kudottu villakangas

Mikä tai mitä on ronkkaus?
U) Valkeaa, pientä vinoruutukirjontaa

Mitä kangasta on Virolahden puvun esiliina?
M) Kapeaviiruista puuvillaripsiä

Missä sijaitsee Suomen Kansallispukukeskus?
A) Jyväskylässä.

Näin saaduista kirjamista muodostuu sana KATESAUMA, joka oli siis oikea vastaus :)

Tämän kuvan varastin Kansallispuku-joulukalenterista.

Olen äärimmäisen kiitollinen myös siitä, että Kansallispuku-joulukalenteri toteutuu tänäkin vuonna. Ja tiedättekös, tänä vuonna miekin saan jännätä luukkuja, sillä kaksi ihanaa naista on ottanut homman hoitaakseen! He polkaisivat miniaikataululla pystyyn Kansallispuku - arkea ja juhlaa -blogin, jossa on nyt joulukalenteri ja johon tullaan lisäilemään kuopatun Kansallispuku-foorumin tärkeitä tietoja! Kannattaa siis seurata sitä ja liittyä lukijaksi! Kiitos Sari ja Katri <3

Mie olen kiitollinen myös siulle. Se, että sie olet siellä ja luet, merkitsee miulle enemmän kuin ehkä arvaatkaan. Pienenä kiitoksena siitä, saat 5 € ostosrahaa käytettäväksi miun Puodissa. Ostosraha on voimassa 13.12.2013 saakka ja saat sen, kun kirjoitat tilauslomakkeen lisätietokohtaan "BLOGI-5". Puodin minimitilausmäärä on 20 €. Ilahdun myös kovasti, jos liityt lukijaksi blogiini :)
Ostosrahanhan voi käyttää vaikkapa Väreeseen ;)

Ja nyt mie painun tuonne auringonpaisteeseen :D

Varaslähtö

Käsityökorttelin Jouluviikonloppu lähestyy!

En malta odottaa ja vähän haastavakin tämä on, joten julistan Kansallispukuvisan alkaneeksi N-Y-T-NYT!

Muoks: Koska kysymysten metsästys voi olla aika haasteellista, julkaisen vihjeitä pitkin viikkoa "työminän" Facebooksivulla. Pääset näkemään ne, vaikket olisikaan itse Facebookissa.

Pajalla pitelee kiirusta valmistelujen kanssa ja mie olen iiiihan täpinöissäni!

Vielä olisi pari päivää aikaa autella minua noiden postikorttikuvien valinnan kanssa. Mukavasti olen jo saanut sinne vastauksia ja suosikit alkavat hahmottua. Lämmin kiitos jokaiselle! 

Kansallispuvun paidan silitys DIY

Huomenna lähden vähän ennen heräämistä ajelemaan Jyväskylään. Kansallispukukeskus juhlii kansallispuvun synttäreitä tässä syksymmällä, sillä varsinaisena syntymäpäivänä 5.8. on vielä vähän huono aika tällaiselle tapahtumalle. Olen pakkaillut kolme päivää ja tänään jatkuu. Löydän koko ajan uutta mukaan otettavaa ja saatan ehkä täyttää koko paikan "laukkuryssän" Puodillani. Lisäkseni paikalla on 9 muutakin myyjää ja synttärien kunniaksi on pukunäytös ja luento. Tervetuloa juhlimaan!

Kuopus 7 v. otti kuvia pakkaustouhuistani. Mitä ihmettä tässä on? Tuu katsomaan lauantaina Jyväskylään ;)

Muun pakkailun lisäksi täytyy tietysti laitella oma kansallispuku kuntoon. Äiti tulee myös ja koska hänen pukunsa asustelee täällä meillä, huollan senkin. Oikeastaan huomenna leikimmekin roolileikkiä ja vaihdamme puvut keskenämme! Puvut leimautuvat helposti ihmisiin. Minua on katseltu 20 vuotta Sysmän ja Luhangan puvussa, äitiä 30 vuotta Kymenlaakson puvussa. Saa nähdä miten sekaisin ihmiset menevät tästä. Saa nähdä, miten sekaisin menemme itse! Hihii!

Isoin homma pukujen huollossa on tietysti paidan silittäminen. Koska se ei ole mitenkään yksinkertainen juttu ja koska tiedän monen asian kanssa tuskailevan, kerron miten itse sen teen.

Käytön jälkeen paita tietysti pestään sen mukaisesti, mitä mikäkin paita vaatii. Paidan voi tärkätä pesun yhteydessä lisäämällä viimeiseen huuhteluveteen tärkkiä. Tärkkäyksen voi tehdä myös ennen silitystä. Paitaa ei silitetä säilytykseen, vaan säilytetään pesuruttuisena. Silitys voi kellastuttaa paidan pitkässä säilytyksessä.

Nyt, kun tarvitsen paidat päälle lauantaina, niin keskiviikkoiltana kostutin paidat suihkupullolla. Olin kyllä lisännyt tärkkiä myös pesun päätteeksi, mutta koska halusin vahvemman tärkin, lisäsin tärkkiä suihkupulloon. Suihkuttelin sitten paidat kauttaaltaan kosteiksi ja viikkasin muovipussiin. Muovipussi tiiviisti kiinni ja paidat saivat "muhia" yön yli. Silloin kosteus tasaantuu ja imeytyy hyvin kuituihin.

Taas näitä ärsyttävän harmaita kuvia, pahoittelen =/

Torstaiaamuna availin pussin ja aloitin silittämisen. Siihen täytyy varata reilusti aikaa.

Toinen nyt silitettävistä paidoista on kapeahihainen ja siinä on suuri pääntie. Toinen on leveähihainen, pienellä pääntiellä. Silitin tietysti yhden kerrallaan, mutta kerron tässä vaiheittain, lomittain silitysjärjestyksen.

Koska paidoissa on tärkkiä, silityslämpötila asetetaan sen mukaan. Miun raudassa on kolmen pisteen kohdalla pellava ja puuvilla. Pellava on se kuumin kohta, puuvilla seuraava. Tuo tärkki kestää sen puuvillalämmön. Kuumemmalla se ruskistuu.

Kangas tulee silittää kuivaksi asti, koska pellavan ominaisuus on, että se vetää ruttuun kosteana. Rautaa painetaan reilusti ja toisella kädellä pidetään kangasta napakasti suorana, ei kuitenkaan saa venyttää "yli", ettei paita ala liekottaa.

Aloitan silittämisen hihoista. Kapeiden hihojen silittämisessä käytän apuna hihalautaa. Jos sellaista ei ole, voit käyttää vaikkapa tiukkaan rullattua lakanaa, jonka sujautat hihan sisään.

Aloitan silittämisen hihansuusta. Tässä on iskuhapsua tuossa hihansuussa, joten oioin hapsut ja silitin hihansuun tienoilta. Pyörittelin hihaa tuossa hihalaudalla niin, että sain sen joka puolelta silitettyä.

Sitten siirsin hihaa hihalaudalla niin, että sain hihan yläosan käsittelyyn. Silitin sen, taas pyörittäen hihaa hihalaudalla ja varoen ruttaamasta jo silitettyä osuutta.

Myös olan kohdan voi silittää tässä saman tien. Varsinkin, jos pääntie on pienehkö, niin tässä kohtaa se on tehtävä. Saumojen kohdalla saumaa venytetään suoraksi ja raudan kärjellä painetaan ja vedetään sauman molemmin puolin. Siis niin, että se raudan reuna kulkee saumaan nojaten. Toinen hiha ja olka samoin.

Leveän, rannekkeellisen hihan silittyksen aloitin rannekkeesta. 

Ensin oioin reunat ja revinnäiset oikeaan mittaansa ja sitten silitin reippaasti hinkuttaen. Ranneke on kaksinkertainen ja täytyy varmistua, että se kuivuu läpeensä. Sitä voi silittää myös nurjalta. Tällaisiin kohtiin tulee helposti silitysryttyjä, jos kangasta ei silittäessä pidä vähän venytyksellä. Koska miulla on vain kaksi kättä ja nyt toisessa oli kamera, niin en ihan saanut sitä kuvattua, mutta tuo käsi tuossa venyttää ranneketta raudasta pois päin ja rautaa painetaan alustaa vasten samalla silittäen. Onpa vaikeaa selittää, tajusitko?

Sitten hiha. Taitoin leveän hihan kaksinkerroin niin, että hihan alaosassa oleva sauma on tuossa päällä keskellä ja kainalon kohta siis kohti kattoa. Huolehdin, että kangas on sileä, myös tuolta hihan vastakkaiselta puolelta, etten silittänyt sinne taitteita. Sitten silitin tuosta keskeltä, varoen noita taitteiden kohtia. Saumaa sai taas venyttää suoraksi ja sauman molemmin puolin vetää raudan kärjellä tai reunalla.

Käänsin hihan ympäri, eli nyt hihan päällipuoli ja olan kohta ovat tuossa keskellä päällä. Silitin samalla tavalla keskeltä tuon hihan päällipuolen...

...ja toisella kädellä kangasta pingottaen (ei ole nyt pingotettu, kun kamera oli siinä toisessa kädessä) hihan kiinnityssauman laskosten pohjat raudan kärjellä.

Rannekkeen puolelta hihansuun laskokset myöskin kangasta venyttäen, raudan kärjellä ihan tuonne laskosten juureen saakka sileiksi.

Taitoin hihan "oikeaan asentoonsa" eli nyt hihan sauma on toisessa reunassa ja olan kohta toisessa. Silitin tuosta välistä loput suoraksi ja taas tietysti sinne laskosten pohjiin saakka. Hihan kiinnityssauman vieri tarkasti! Vielä hiha ympäri ja sama toiselle puolelle.

Ja toinen hiha samoin. Tässä kohtaa tekee mieli pitää kahvitauko, mutta älä karkaa, muuten paita kuivuu, eikä sitä saa enää suoraksi ja homma on aloitettava alusta.

Jos pääntie on oikein suuri, olan voi silittää niin, että sujauttaa paidan pääntien kautta silityslaudan päähän.

Tai voi käyttää hihalautaa, kuten tuossa aiemmin selitin ja sen hihalaudan voi myös tyrkätä tietysti tässä vaiheessa pääntien kautta olan kohdan alle. Miulla on tällainen silityskinkku, jota käytän pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohtien silittämiseen. Tiukka lakanarullakin toimii. Tärkeää kuitenkin on silittää se olan kohta.

Tässä siis pienellä pääntiellä varustetun paidan olan kohta. Sujautin silityskinkun tuonne alle ja silitin olan kohdan ja huolehtien myös saumojen vieruksista.

Suurella pääntiellä varustetussa paidassa on kauluksen reunassa hapsut. Sujautin paidan silityslaudan päähän niin, että kaulus on laudalla ja suurin osa paidasta riippuu laudan päästä lattialle. Suoristelin vähän hapsuja....

...ja silitin kauluksen suoraksi pyörittäen sitä tuon silityslaudan pään ympäri. Tässä paidassa on kauluksen kiinnityssaumassa nyörikuja ja se on myös huolehdittava kuivaksi. Kaulus on pystyssä pidettävää mallia, joten tärkkiä saa olla reippaasti.

Pienellä pääntiellä varustetun paidan kauluksen silitin vain osa kerrallaan tuossa silityslaudan päällä. Taas nuo reunat ja reikäompeleet oli venyteltävä oikeaan mittaansa ennen silitystä ja toisella kädellä vedettävä kangasta suoraksi.

No niin, hihat ja kaulus sileät. Pujotin paidan silityslaudan ympärille. Silityslauta on siis tuolla paidan sisällä. Silitin ylisten osuuden ensin, taas venyttäen kangasta kevyesti toisella kädellä ja painaen rautaa reippaasti. Saumojen vieret vedin raudan kärjellä tai reunalla venyttäen saumaa samalla. Pyöritin paitaa laudalla, että sain yliset kokonaan silitettyä.

Sitten on alisten vuoro. Mutta koska mie olen laiskimus, eivätkä aliset kenellekään näy, silittelin vain sen verran yläreunasta, ettei kosteus hiivi rypistämään ylisiä ;D Neuvon tietysti silittämään alisetkin kiltisti.

Silitetyt paidat laitetaan varovasti hengarille tai varvalle (varpa on "keppi" ja siihen laitetaan paita niin, että keppi työnnetään toisesta hihasta sisään ja kurkistamaan toisesta hihasta ulos ja sen pitää olla niin pitkä, että paita hihoineen mahtuu siihen suorana) jäähtymään. Ne saavat mieluusti olla siinä oikosenaan seuraavaan päivään, mutta muutaman tunnin ainakin. Jos paidan vetäisee tuosta suoraan päälle, sen takuulla saman tien rutussa.

Kun paita on jäähtynyt ja rutikuiva, sen voi viikata ilmavasti laukkuun tai sujauttaa pukupussiin - jos sitä täytyy kuljettaa - tai pukea päälle.

Nyt saa mennä kahville.

Syyshulinaa

Syksy on miun lempivuodenaika. Luonto on miun silmään kauneimmillaan, ilma on raikas ja happipitoinen ja tirskuttavat allergeenit on sade huuhdellut ilmasta. Haluaisin lenkkeillä, hengittää syvään kirpeää ilmaa, kietoutua maailman kutistavaan aamusumuun ja pitää perhettä ja ystäviä kädestä.

Kevättä pidetään alkuna, vuoden aamuna. Luonnolle se voi olla sitä, mutta miun elämässä syksy on aina alku. Eräs ystävä kerran lausui huomion, joka on itsestään selvä, mutta tuli miulle näkyväksi vasta kun hän sanoi sen ääneen: kaikki miun elämän tärkeät asiat ovat tapahtuneet syksyllä.
Rakastuin mieheeni syyskuussa. 8 vuotta myöhemmin esikoisemme syntyi syyskuussa. Siitä kolme vuotta myöhemmin menimme naimisiin lokakuussa ja sitten pari vuotta myöhemmin kuopus syntyi elokuun lopulla.

Syksyllä alkaa työ taas kesäloman jälkeen. Syksyllä alkavat työväenopiston kurssit, niin opettajana kuin opiskelijanakin. Koulut ja lasten harrastukset alkavat. Viikko rytmittyy säännöllisten menojen ympärille. Miun työreissutkin painottuvat yleensä syksyyn. Siitä johtuu se, että kaikki alussa mainitsemani jää aika vähiin. Tai ainakin tällä miun epämääräisellä aikatauluttamisella. Kyllähän sitä tietysti löytää aikaa sille, mitä oikeasti haluaa tehdä.

Viime viikolla alkoi kansallispukukurssi. Porukka vaikuttaa mukavalta, muutama uusi, suurin osa vanhoja tuttuja. Pari tooooosi pitkäaikaista opiskelijaa jäi pois ja luokassa tuntui vähän hassulta ilman heitä. Ensimmäiseksi haasteeksi osoittautui metsästää ohjeita ja tarvikkeita tarkistettuihin pukuihin. Voi että minuu ärsyttää, että ihanista, uusista puvuista täytyy vain todeta, että eipä pysty. Juuri kun jostain nurkasta saadaan hommia kuntoon, niin toinen repsahtaa. Kun ei ole lankoja, ei ole kankaita, ei ole ketään, joka tietäisi yhtään mitään, saati ottaisi vastuuta... Plaah.

Myös FolkJam alkoi. Porukkaa oli ihanan paljon ja fiilis tunnilla ihan huikean hieno! Iloa ja energiaa virtasi salissa ja moni tanssijoista hymyili pois lähtiessään! Ihanaa!

Viikonlopun olin EloFolkJam-koulutuksessa Hollolassa. FolkJam-koulutuksissa on aina hauskaa, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Ryhmähenki on huikea! Sen sijaan poikkeuksellista oli koulutuksen helppous. Siihen varmasti vaikuttaa se, että on jo FolkJamin perus- ja jatkokoulutus käytynä ja monet askeleista ja kuvioista ainakin osittain tuttuja. EloFolkJam on toki myös vähän helpompaa, eikä fyysisesti ihan niin rankkaa kuin "perusversio". Opittavaa asiaa oli vähemmän ja niin kroppa kuin mielikin saivat nauttia tanssista paremmin, kun ei ollut sitä oppimisen painetta samalla tavalla. Aika näyttää, saanko ohjata ihan pelkkää EloFolkJamia joskus, mutta takuuvarmasti otan siitä palasia noille tavallisille FolkJam-tunneille.

Mieli ja jalat tursuavat tanssia, joten on haastavaa keskittyä tuohon käsillä olevaan työhön: Jääsken mallipuvun kostuliin. Saumat ovat superkapeat, jopa miun käsialalle.

Ei yhtään kuvaa tänään, paitsi mielikuvia. Luo niitä :)

Paljon onnea vaan!

Suomalainen kansallispuku täytti tänään 128 vuotta! Paljon onnea!

Lellu valmiina juhlaan.

Aamulla juttelin Ylen aamu-tv:seen puhelimessa, kivan kuvakoosteenkin olivat saaneet taustalle. Jännitti kamalasti, mutta katsoin jutun jälkikäteen, enkä ilmeisesti puhunut pahasti pöllöjä. Monta juttua jäi sanomatta, mutta monta ehdin sanoakin ja toivoakseni kuulostin rennolta ja iloiselta.

Tiia-Maija tuuletti uutta sarafaaniaan.

Juhlimme kansallispukua tuulettamalla niitä piknikillä. Ylen aamu-tv:n lisäksi muukin media huomioi päivän ilahduttavan hyvin. Puhuin Yle Helsingin radioon kolmen jälkeen ja ainakin Hesarissa, Ilta-Sanomissa ja lukuisissa paikallislehdissä oli etukäteen juttua ja toivottavasti on vielä jälkikäteenkin. Tein aika monta tuntia töitä etukäteen mediahuomion saamiseksi ja olen valtavan onnellinen, että se kannatti. Ja tiedättekö, vielä onnellisempi olen joka ikisestä naisesta, miehestä ja lapsesta, joka on ottanut tämän omakseen ja juhlinut kansallispuvun syntymäpäivää! Te ansaitsette kansallispuvun ja kansallispuku ansaitsee teidät!

Piknikillä saa tuulettaa myös muita vaatteita. Ja kultainen sarafaani on juuri hyvä.

Juhlaherkut löytyivät korista.

Laskin kuutisenkymmentä tuulettajaa!

Sattumoisin täällä Imatralla nämä Rautjärvet, Jääsket ja Ruokolahdet ovat yleisiä.

Kaiken ikäiset ovat juuri oikean ikäisiä tuulettajia.

Inarin pukukin paikalla!

Sitten vielä odoteltiin, että radio soittaa...

...ja kuten kunnon juhlissa aina, rankkaa oli mutta mukavaa!

Lisää kuvia ja tunnelmia löytyy ainakin Facebookin kansallispukuryhmästä. Ensi vuonna tuuletellaan jälleen 5.8., laitahan kalenteriin!

Synttärivalmisteluja

Suomalainen kansallispuku täyttää maanantaina 5.8. jo 128 vuotta! Sitä juhlitaan vetämällä puvut päälle ja lähtemällä ihmisten ilmoille piknikille, tuulettelemaan pukua.

Katselin juuri, että foorumin sivulle on kertynyt yli 20 ennalta sovittua tuuletustapahtumaa ja ehkäpä niitä on vireillä sen enemmän huutelematta tai vielä spontaanisti. Vaikka toivoisin, että päivä olisi juuri tuo 5.8. ja että kansallispuku ja yhdessäolo riittäisi, eikä kenenkään tarvitsisi järjestää, eikä olla töissä, niin en voi olla iloitsematta joka ikisestä tapahtumasta, jossa kansallispuku näkyy ja kuuluu. Ehkä vielä jonain päivänä haaveeni toteutuu ja kaikille on itsestään selvää aina 5.8. pukeutua kansallispukuun ja lähteä kaupungille, kylälle, kahvilaan, puistopiknikille...

Iloitsen siitä, että kumpikin tytöistä haluaa tänäkin vuonna lähteä tuuletukselle. Vanhempi laittaisi mielellään uuden sarafaaninsa ja jos hänen paitansa ei päädy lainaan erääseen projektiin, niin saa laittaakin. Muuten hänelle sopii kuulemma kansallispukukin hyvin, jos vaan liivi vielä mahtuu... Nuorempi kuulemma haluaa kansallispuvun. Tänään on siis ohjelmassa pukukaapin penkomista ja sovittelua, helmojen lyhentelyä ja pidentelyä. Paidat tärkkään ja silitän viikonloppuna.

Viime vuoden tuuletuksesta Imatralla voi lukea täältä.

Kansallispukupropagandaa eskareille

Kun esikoinen oli eskarissa, tein Kerää kansallispuku-pelin ja kävin pitämässä eskareille kansallispukuhetken. Nyt kuopus on samassa eskarissa ja kävin myös heille kertomassa kansallispuvuista. Hauskaa!

Ajattelen, että on hyvä saada lapsille kuva värikkäistä, kauniista, hyvin istuvista puvuista ennen sitä - hmm - toisenlaista kuvaa, joka helposti muodostuu. Mitään luentoa en tietenkään 6-vuotiaille pidä. Aloitin näyttämällä "Saikan Mantan" ja kerroin, että tämä tyttö on elänyt n. 200 vuotta sitten ja tässä hänellä on hienoimmat juhlavaatteet päällään ja että nyt teen kansallispukuja, jotka ovat tuon ajan ihmisten vaatteiden kopioita. Näytin reilut 20 kansallispukukuvaa, joista osa on tahallisen provosoivia ja sellaisia, joista lapsen on helppo saada mieleen jotain muuta, kuten vaikkapa tämä - ilmiselvä Joulupukki kesälomalla! En niinkään kertonut puvuista, vaan kyselin lapsilta, miltä näyttää, mikä on hienoa, mikä hassua. Kerroin myös joitakin hauskoja nimiä, kuten huopalääppä, tykkimyssy, sorokka eli harakka jne. Silinteristä tuli tietenkin mieleen Muumipappa, taikuri ja Roope Ankka, hunnusta häät (josta sain aasinsillan kertoa, että aikuisilla on eri päähineet kuin lapsilla). Kerroin myös siitä, että tarkoitus on näyttää rehevältä ja leveälanteiselta. Lopuksi kummankin ryhmän yksi tyttö ja yksi poika sai pukeutua kansallispukuun.

Ryhmien välillä oli huikea ero. Se ryhmä, jossa kuopuksemme on, on osallistuva, innostuva ja rento, yhteen hiileen puhaltava. Toinen oli, noh, vähemmän. Saattoi johtua siitäkin, että kuopuksen ryhmän lapsista suurin osa tuntee miut. Tässä kuopuksen ryhmässä lähes kaikki halusivat pukeutua, valitsin sitten sieltä vaan sopivan kokoiset. He laittoivat oikein tanssiksi!

Pahoittelen jälleen kerran kammottavaa kuvanlaatua. Otin muitakin, mutten arvaa ilman vanhempien lupaa laittaa tunnistettavia lasten kuvia tänne.

Toisessa ryhmässä halukkaita tyttöjä oli, mutta poikien keskinäinen "idioottia"-asenne vaimensi heistä innokkaat tehokkaasti. Niinpä vain tyttö pukeutui. En tältä toiselta ryhmältä saanut kauheasti kommenttejakaan, tilanne tuntui tosi levottomalta. Pukeutuneet lapset kuvailivat muille, miltä puku tuntuu päällä: "hyvältä, juhlavalta".

Ennen kuvien näyttöä kysyin, tietääkö joku, mikä on kansallispuku. Sain hyviä vastauksia: juhlapuku, pitkä mekko, vanhanaikainen juhlapuku. Kuvien aikana ja jälkeen kyselin, miltä näyttää ja lapset kuvailivat pukuja kauniiksi, värikkäiksi ja juhlaviksi. Kysyin, että missä pukuja voi käyttää ja hienosti lapset tiesivät, että juhlissa, häissä, syntymäpäivillä ja kevätjuhlassa.

Kyllä miun mieltä lämmitti, kun tuo tanssiva tyttö ei olisi halunnut riisua pukua päältään ollenkaan :)

Sain palkaksi ruokaa (jee!) ja kävin siis eskareiden kanssa vielä syömässä. Joskus lapsuudessani yksi haaveammateistani oli lastenhoitaja. Kyllä ei olisi miusta siihen hommaan. Nostan hattua korkealle ja kumarran syvään noille ammattilaisille, jotka päivästä toiseen jaksavat kuunnella meidän Jessica-Pettereidemme ja Veikko-Wenlojemme kiukuttelua ja huomionhakua, ottaa kaikki erilaisella temperamentillä varustetut hellanteltut huomioon ja vielä tasapainoilla vaativien vanhempien kanssa. Kun 38 eskaria on äänessä, yhdeltä lentää ruuat lattialle, 7 ilkkuu sitä yhtä, yksi ryömii tuolin alle, yhdeltä kaatuu maito, yksi haluaa esittää laulun ja oma ruoka jäähtyy lautasella, niin miulta tulisi itku. Olin erittäin onnellinen siitä, että mie sain luvan kanssa lähteä sieltä kesken päivän pois. Tämä oli kärjistettyä. Ne ihmiset osaavat hommansa siellä niin hyvin, että enimmän aikaa lapset ovat järjestyksessä ja puuhailemassa kuka mitäkin iloisina. Silti olin taas hyvin iloinen omasta hiljaisesta pajastani ja tässä kohtaa, kun kuopuksen viimeiset päivät päivähoidon piirissä ovat käsillä, kiitän lämpimästi niitä ihania hoitajia ja eskarin opeja, joita lastemme kohdalle on osunut.

Myssy ja muuta hulinaa

Karjalaiset kesäjuhlat lähestyvät. Matka on piiiiitkä, mutta aion olla paikalla Karjalaisella torilla kiilaferreineni, sarafaaneineni, ohjeineni, kaavoineni, nauhoineni, nappeineni... Olen valmistautunut kopioittamalla kaavoja ja ohjeita, mutta noin muuten en ehdi oikein mitään uutta tehdä. Vaan onpa noita varastossa sen verran, että ihan riittää kannettavaa.

Kävin Kansallispukukeskuksessa Taina Kankaan pitämällä tykkimyssykurssilla. Toki olen tehnyt myssynpohjia ja päällystänyt niitä, mutta koska jokaisella tekijällä on vähän omat ratkaisunsa, halusin vertailun vuoksi oppia myös Tainan tavan. Sain sen, mitä lähdin hakemaan, eli varmuutta tekemiseen ja ajatuksia vaihtoehtoisista työtavoista. Omassa tekemisessäni tulen muuttamaan jotakin ja joissain kohdissa pitäydyn omassa (siis äitiltä opitussa) tavassa. Kurssi oli kiva myös siksi, että siellä heräsi taas "uusia" kysymyksiä ja huomioita, jotka on tarkistettava. Palaset löytävät paikkansa kansallispukupalapelissä.

Myssy ei tullut valmiiksi, mutta pohjaan olen tyytyväinen. Myssy on siinä vaiheessa, että ehdin alkaa viritellä silkkiä pohjan päälle, mutten vielä aloittaa kiinnittämään sitä. Saas nähdä, kuinka monta vuotta se odottelee tuollaisenaan. No, pidemmällä se on kuin viikko sitten ;)

Cumuluksen wc:n seinältä löytyi huipputeknologiaa :D

Yksi inhottava, sisuksiani riipivä työjuttu liittyi vähän tuohon reissuun myös. Olen erittäin pahoillani ja loukkaantunut, koen tulleeni sekä väärin ymmärretyksi että väärin kohdelluksi. Aika näyttää, miten tämä vaikuttaa mihinkin. Toivon voivani luottaa siihen, että ne ihmiset, joiden ajatuksilla on miulle jotain väliä, ymmärtävät asian todellisen laidan. Opin tästä jotain, eikä se läksy ollut mukava. Se pistää miettimään, haluanko olla mukana hankkeissa, joista tulee tällainen olo. Yritän ottaa opiksi ja olla sanomisissani ja tarkoituksissani selkeämpi. Yritän aktiivisesti päästä tästä kuonakasasta pinnalle ja jättää asian taakseni. Hautominen ja murjottaminen eivät kuulu tapoihini, eivätkä tee muuta kuin kuluttavat minua ja lisäävät jäykkyyttä kanssakäymisissä. Oksensin tämän tähän, koska se on miulle tehokas tapa parantua. Pahoittelen.

Lauantaina kävin ystäväni S:n kanssa katsomassa Tanssistudio Jamin kevätnäytöksen. Taitavia lapsia ja nuoria! S:n tytär tanssi siellä. Olimme sattumalta sävy sävyyn, S:n uudet housut olivat yhtä kirkkaanpunaiset (puhelimen kameralla otettu kuva haalisti housut tylsiksi) kuin miun paita. Otimme kaverikuvan jalat lavanreunaa vasten. Huomatkaa miun sievät Sievit :)

Illalla PMMP heitti Terassitanssien merkeissä ilmaiskeikan Imatran kävelykadulla. Sinne piti tietysti mennä eturiviin pomppimaan. Kuopus 6 v. rokkasi täpöllä miun hartioilla, eikä myö esikoisen kanssa jääty paljoa huonommiksi!

Jääsken mies tuli taloon

Tarkistetuilla ja tutkituilla puvuilla on kodit. Tai pitäisi olla, valitettavasti kaikilla ei ole. Jotkut kodit huolehtivat puvuistaan hyvin, pitävät materiaalitiedot ajan tasalla ja markkinoivat pukujaan. Jotkut piilottavat ne, kuin häpeillen, unohduksiin peräkamariin.

Kodin tehtävä on pitää puku olemassa, myydä ohjeita ja kaavoja, tarvikkeita, valmista pukua ja tietoa. Jääsken alueen miehen kansallispuku muutti tänne miun luokse ja mie aion tarjota sille sen ansaitseman, huolehtivan kodin. Kaavoja ja ohjeita saa kätevästi ostettua suoraan Puodista. Tarvikkeita ja valmiita osia tai pukua saa tilauksesta ja lasken tarjouksen aina tapauskohtaisesti. Tehtävälistalla on myös valokuvaaminen markkinointitarkoituksiin, mutta se tulee käytännössä kyllä todennäköisesti tapahtumaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Siihen saakka mennään piirroksilla ja satunnaisilla muilla kuvilla. Ennenkuin julkaisen ensimmäistäkään valokuvaa, täytyy varmistella kuvista oikeuksia.

Yksi mies siis tuli ja yksi nainen lähti. Nimittäin harkkari. Saan vallata pajan taas kokonaan itselleni. Ihan harjoittelijasta riippumatta huomaan häiriintyväni hyvinkin paljon toisen ihmisen läsnäolosta. Yksin työskentely sopii miulle oikein hyvin. Tämäkin harkkari oli oikein mukava ja ehkä juuri siksi juttua olisi piisannut turhankin paljon. Mukavuuden lisäksi hän on taitava! Hän on aikomassa kansallispukualalle ja koska tekijöitä kipeästi tarvitaan, hän on saanut tehdä tekniikkakokeiluja ja tutustua mahdollisimman monipuolisesti kansallispukuun. Toivottavasti se auttaa alkuun. Ja täällähän sitä ollaan, jos tarvitsee lisää apuja.

Pajalla on ahkeroitu

Harkkarin kanssa on ahkeroitu. Hän on oikeasti potentiaalinen alalle ja onkin saanut keskittyä tekniikkakokeiluihin, mutta pienesti myös ihan "oikeitakin" töitä. Kameraan valikoitui tänään enimmäkseen valkoista valkoisella.

Pitkästä aikaa laitoin loimen puihin, uusintaottelu tämän homman kanssa, toivottavasti nyt paremman langan myötä onnistuu.

Ja aamulla jatkuu. Aika menee kuin iltamissa, kun on mukavaa töissä!