torstai 7. joulukuuta 2017

Hengästyttävää menoa

Vau, mikä itsenäisyyspäivä!

Kuva: Pia Rantanen

Tiistaina sain kunnian olla mukana takomassa sadatta lenkkiä itsenäisyyden ketjuun. Lue täältä, mistä on kyse.


Miulla on Sysmän ja Luhangan kansallispuku. Leea-Marilla on kiilasarafaani ja miehelläni on tumman puvun kanssa Kansallispukuraidat-puuvillasatiinista ommeltu solmio, jonka on ommellut Taitoisan Raija ja se kuuluu hänen RaiTai-mallistoonsa.
Kuva: Tiia-Maija Hartikainen


Ja itsenäisyyspäivänä olimme mukana Imatran itsenäisyyspäiväjuhlassa Kulttuuritalo Virrassa. Mie lausuin siellä tervehdyssanat. Kun ei ole hirmuisesti tarvinnut puheita pidellä, on tässä ollut vähän opettelemista. Muistan vielä äikäntunneilta koulusta, mitä juhlapuheessa tulee olla, mutta tervehdyssanoista en kyllä muista mitään. Onneksi voi kilauttaa kaverille ja niin tein - kiitos jeesistä, Outi! Sain ohjeeksi, että maailmoja syleilevää, ei liiaksi puuttumista epäkohtiin. Tällainen siitä tuli:

Hyvä juhlaväki,

Itsenäinen Suomi on 100-vuotias. Kulttuurimme, suomalaisuus, on paljon sitä vanhempaa. Vaatimaton kansanluonteemme on saanut meidät tuomaan esille suomalaisuuden varjoisampia puolia, vaikka meillä ei ole mitään syytä nolostella maatamme tai kulttuuriamme. Kuljemme eturintamassa tieteessä, taiteessa, tasa-arvossa ja koulutuksessa. Menestymme musiikissa ja urheilussa. Olemme jalat maassa -kansaa, joka tekee, mitä tehtävä on, että koettelemuksista selvitään. Onnistumme paitsi tasapainoilemaan, myös pysymään vakaina maailmanpolitiikan tärinöissä. Kansanperinteemme on rikasta ja huolella vaalittua ja loistaa sekin niin musiikin, tanssin, pukuperinteen kuin ruokaperinteenkin osalta. Osaamme kieliä, tunnemme maailmanhistorian ja eri maiden kulttuureja, ehkä jopa paremmin kuin omaamme.
Juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Tänä juhlavuonna olemme lukemattomissa tapahtumissa ja hankkeissa nostaneet yhdessä esille kaikkea sitä hyvää, mitä meillä on. Teemaa on noudatettu myös täällä Imatralla. Yhdessä olemme tehneet Imatran ajot, tuuletelleet kansallispukuja, tehneet töitä yhteiseksi hyväksi ja menestyneet.  Pidetään siitä kiinni. Muistetaan se ensi vuonnakin. Ja aina. Tutustutaan omaan kulttuuriimme ja historiaamme, opitaan ja ammennetaan siitä, nautitaan siitä, iloitaan suomalaisten menestyksestä kaikilla aloilla ja unohdetaan turha nöyristely. Nostetaan suomalaisuuden yhteinen itsetunto sille tasolle, jolla se ansaitsee olla.
Tänään juhlitaan yhdessä 100-vuotiasta itsenäistä Suomea ja meitä!
Hyvää itsenäisyyspäivää!


Jostain syystä, yhtäkkiä kesken puheen, alkoi jännittää kamalasti.
Kuva: Leea-Mari Hartikainen


Juhla oli hieno ja huipentui ilotulitukseen ja vielä koskinäytökseen, jonne valitettavasti emme ehtineet. Ilta meni mukavasti sohvalla, sormet näppäimillä, Linnan juhlia seuratessa. Jaakko Selin oli tehnyt erinomaista taustatyötä kansallispukujen(kin) osalta. Hän oli ottanut yhteyttä Karjalaiseen nuorisoliittoon, jonka tyypit ilolla auttoivat kansallispukutietouden äärelle. Lisäksi he värväsivät miut agentiksi, joten tunnistin pukuja kättelyjonosta ja näpytin tietoja selostamoon. Hektistä puuhaa, mutta ilokseni moni kansallispuku tuli mainittua. Vaikka kansallispukuja oli viime vuosia enemmän, ei niitä silti ihan hirmuisen paljoa näkynyt. Pisteet vihreiden eduskuntaryhmälle, jotka olivat ahkerien apureiden (hyvä Hilu ja Mari!) avustuksella viimeistelleet kansallispukunsa.
Miusta huikein pari olivat Hilu Toivonen-Alastalo ja puolisonsa Hannu Alastalo. Hilu on omin pikku kätösin tehnyt molemmat puvut käsin. Ja se on melkoinen suoritus, sillä kansanperinneaktiivi Hilu tekee ihan käsittämättömän paljon muutakin. Hän on mm. Karjalaisen nuorisoliiton toiminnanjohtaja ja järkkäsi Europeade-tapahtuman viime kesäksi Turkuun. Arvostan myös suuresti presidentti Tarja Halosen pukeutumista Euran muinaispukuunsa.

Kuuma linja avoinna selostamoon. Hektistä puuhaa.


Viime kuukausien hulinan jälkeen alkaa olla melko tyhjä olo. Muutama ihan tavallinen, kohtuullisen mittainen työpäivä sopisi nyt tähän ja onneksi se on mahdollista. Jospa sitä jo pikkuhiljaa alkaisi ajatella jouluisia ajatuksia.

Ja joulusta puheenollen: Kansallispukuinen joulukalenteri on täällä taas! Tällä kertaa Tyyni Tellervo Raitanen (os. Suomi) vastaa kansallispukukysymyksiin. Tyyni on lokakuussa perustetun Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n joulukalenterityöryhmän yhteinen hahmo. Hyppää kyytiin!

Muistakaa olla kilttejä! Tai ainakin hyväkäytöksisiä.
Ja tonttulakkeihinkin taipuvat Kansallispukuraidat löytyvät edelleen täältä :)



4 kommenttia:

  1. Mahtavaa tuntea salainen agentti! Upea puhe myös!

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea, että olit näin agenttina mukana linnan juhlissa - vaikka itse tiirasin ruutua silmä kovana, jospa olisit peräti kättelyjonossa. Toisena vuonna sitten ruudun sillä puolen :D

    Voi hiisi, kiva on ollut seurata sun viimeaikaisia edesottamuksia, hienoa!

    Ja ne linnan kansallispuvut: niitä oli ilahduttavaa nähdä niin monta. Se nuori veteraanin saattaja nousi kansallispukuineen moneen kaunein puku-äänestykseenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ollut jänniä juttuja :) Ja miekin ilahduin kansallispukujen määrästä. Toivottavasti suunta on nouseva.

      Poista

Kommentti! Ihanaa!