DIY villakirjontaa - Taidon ja käsityön viikko 2018

Tällä viikolla vietetään taas Taidon ja käsityön viikkoa. Vuoden teema on kirjonta, jes!
Siitä riemusta julkaisen vuoden 2015 Kirjonnan salaisuus -joulukalenterin työohjeet. Koska homma on alunperin joulukalenteri, ohjeet ovat 24 osassa. Joulukalenterissa tarvikkeet olivat mukana, nyt voit hankkia ne itse. Tee koko systeemi tai poimi mieleiset tekniikat!

Siltä varalta, että haluat edetä kuten joulukalenterissa, en paljasta mitä tästä tulee. Jos haluat tietää sen, niin kurkkaa viimeinen ohje. Tekniikat ja materiaalit ovat lainaa kansallispuvusta, kirjonta on villakirjontaa ja lopputulos on käyttöesine.

Tarvikkeet ja työvälineet:

- Tiivistä, paksua, käsinkudottua tai teollista sarkaa tai "villakangastakkikangasta" 62 x 21 cm ja 17 x 17 cm
- harsinlankaa
- kolmea eriväristä, ohuehkoa villalankaa esim. oranssi, harmaanvihreä ja vihreä, esim. Wetterhoffin Veera tex 55 x 2 tai Vuorelman kampalanka tex 28 x 2. Mallityössä oranssi ja harmaanvihreä ovat Veeraa ja vihreä Vuorelman kampalankaa. Ohuempia lankoja käytetään tarvittaessa moninkertaisena.
- valkaisematonta pellavaista nypläyslankaa esim. Bockens 50/2
- saran väristä pellavaista nypläyslankaa esim. Katrilli (Jatan aitta) tai Bockens 35/2.
- liitukynä
- silmäneula
- nuppineuloja
- Merkkauslista, jonka saat tulostettua tästä. Varmista, että lista (punainen) on 12,2 cm pitkä. Tee pisteiden kohdalle reiät minirei'ittimellä tai esim. paksulla neulalla.

Ohjesivut:

Kirjonnan salaisuus 1
Kirjonnan salaisuus 2
Kirjonnan salaisuus 3
Kirjonnan salaisuus 4
Kirjonnan salaisuus 5
Kirjonnan salaisuus 6
Kirjonnan salaisuus 7
Kirjonnan salaisuus 8
Kirjonnan salaisuus 9
Kirjonnan salaisuus 10
Kirjonnan salaisuus 11
Kirjonnan salaisuus 12
Kirjonnan salaisuus 13
Kirjonnan salaisuus 14
Kirjonnan salaisuus 15
Kirjonnan salaisuus 16
Kirjonnan salaisuus 17
Kirjonnan salaisuus 18
Kirjonnan salaisuus 19
Kirjonnan salaisuus 20
Kirjonnan salaisuus 21
Kirjonnan salaisuus 22
Kirjonnan salaisuus 23
Kirjonnan salaisuus 24

Joulu tulee!

Ja niin tulee myös Kirjonnan salaisuus -joulukalenteri! Se siis ehti valmiiksi, ihan komeasti. Niitä on rajoitettu erä, joten pidä huolta, että saat omasi.

Puodistahan sitä saa :)

Yrittäjän päivä se on tänäänkin

Lauantaina 5.9. vietettiin jälleen yrittäjän päivää. Mie vietin sen ystäväni seurassa, kävimme viemässä kuorman tavaraa Kiteelle, kannoimme takakontillisen ullakolle pohkeet vinkuen, etsimme muutaman geokätkön ja paransimme maailman.

Olen kirjoittanut kolmena edellisenä yrittäjän päivänä päiväkirjamaista raporttia ihan konkreettisesti tämän yrittäjän päivästä. En tiedä, onko teistä hauskaa sitä lukea, mutta miusta on hauska kirjoittaa sitä, vaikka se viekin siitä päivästä älyttömästi aikaa. Kirjoitan raportin tänään:

7.00 puhelin alkaa soittaa herätystä - Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston Häävalssia. Täppään torkkua ja torkun, sillä väsyttää älyttömästi. Lauantai-ilta meni sunnuntaiaamuun ja univelkaa on parin tunnin verran. Kun kello soi uudelleen, päätän nousta. Järjestelen päässäni päivän työt: Tykkimyssyn kirjontaa, FolkJam-tunnin harjoittelua, kansallispukukurssin aloituksen suunnittelua...

7.24 nousen viimein ylös, käyn pesulla, teen aamupalan, käyn varmistamassa, että esikoinen on herännyt ja istahdan koneen ääreen aamupaloineni. Sähköpostissa on puolet roskaa ja mainoksia. Vastaan niihin, joihin on aiheellista vastata. Verkkokaupasta on tullut tilaus, kirjoitan ja lähetän laskun tilaajalle. Yksi tarjouspyyntö on tullut, laitan yhdelle tavarantoimittajalle kysymyksen hinnoista sitä varten. Eräs asiakas haluaa tehdä erään päällysvaatteen, johon ei ole olemassa ohjeita, ja edistän hänen asiaansa vastaamalla yhteen ja kirjoittamalla toisen sähköpostin. Homma tulee melko varmasti onnistumaan. 

8.13 olen hoidellut aamun sähköpostit ja kirjoittanut tätä tähän saakka. Avaan Facebookin. Kommentoin pariin Kansallispuku-ryhmän viestiketjuun ja kurkkaan nopsasti, mitä kavereille kuuluu. Juttelen Fb:n messengerissä Susannan kanssa vastaanottokeskuksen tilanteesta, sillä aioimme viedä yhdessä sinne vaatteita. Hukkuvat kuulemma lahjoitustavaraan, joten jään odottamaan noiden lajittelemieni kanssa vielä, heitän Susannan kuormaan vain pari miesten takkia.

Kun firmasivun tykkääjien määrä ylitti 1000, ilmoitukset ovat tulleet erillään, eivätkä henkilökohtaisen sivuni ilmoitusten seassa. Se on kiva juttu. Kuvakisa on saanut mukavasti huomiota. Laitan vielä loppukirimainoksen, sillä huomenna on viimeinen äänestyspäivä.

Kuopuksen koululla on kymmenen päivän digipelipaasto, joka alkaa tänään. Osallistumme siihen koko perheenä, mikä ei ilahduttanut varsinkaan esikoista, jonka elämä on enemmän tai vähemmän hänen puhelimessaan. Digipelipaasto nimittäin kattaa kaikenlaisen ruutujen tuijottelun. Se tekee meille kaikille tosi hyvää. Mie tykkään tosi paljon ylläpitää Facebookin Kansallispuku-ryhmää. Siellä on aivan huikeita tyyppejä, hieno yhteishenki ja keskustelu on avointa, toisia kunnioittavaa ja kannustavaa. Silti huomaan aina välillä väsyväni ja silloin, kun ensimmäinen mieleeni tuleva vastaus on ikävän sävyinen, tiedän, että on aika pitää taukoa. Onneksi siellä on nyt niin mahtavaa porukkaa, että miun puuttuminen ei aiheuta mitään ongelmaa, sitä ei ehkä edes huomaa :D Digipelipaasto tulee siis sopivaan saumaan, mie pystyn sen avulla antamaan myös itselleni luvan olla vähän huililla.

8.35 Susanna kertoo olevansa menossa tänään viemään tavaraa vastaanottokeskukseen. Poukkoilen lähettämään miehelle kuvia, että mitkä hänen takeistaan joutavatkaan.

Käyn katsomassa verkkopankissa tilanteen ja palautan eräälle asiakkaalle tuplasti maksetun laskun summan.

8.55 haluan irti koneesta hetkeksi. On aika herättää kuopus, jolla on kymppiaamu. Sitten menen sohvalle kirjomaan Rantalakeuden tykkimyssyn silkkiä. Se on ihanaa!

Rantalakeuden tykkimyssyn kirjontaa.

10.10 on nälkä. Käyn laittamassa kahvin tippumaan ja leivät paahtimeen. Haen alakerrasta pakkasesta mansikoita sulamaan ja heittelen samalla pyykit pesukoneesta kuivuriin ja pesukoneeseen uuden satsin. Tajusin, että kaksi dokkaa lankaa ei tule riittämään tuon myssyn kirjontaan, sitä täytyy tilata lisää. Samasta paikasta täytyy tilata myös paitakangasta kurssilaiselle. Pohdin, tilaanko kaiken vasta torstaina - muita töitä riittää kyllä, jos lanka loppuu kesken. Päädyn tekemään niin, mutta lasken myös, kuinka paljon kurssilainen tarvitsee sitä paitakangasta: 1,2 m.

Vilkaisen sähköpostia, pyydän yhtä osoitetta, kurkkaan Facebookiin, jaan Kansallispuku-ryhmään yhden kurssijutun kamun seinältä, mutta se ei olekaan julkinen, joten kysyn kamulta, haluaako hän sen julkiseksi ja ryhmään.

10.33 kahvi on juotu, leivät syöty. Harjoittelen seuraavaksi FolkJam-tunnista sottiisit ja aion palata heti sen jälkeen sohvalle kirjomaan. Kirjoessani kuuntelen äänikirjaa ja aika menee näiden parissa kuin iltamissa :D

13.03 havahdun ihan hirmuiseen nälkään. Normaalisti syön lounaan viimeistään puoli kahdeltatoista, nyt olin unohtunut kirjomaan. Laitan kesäkeiton pakkasesta mikroon ja harjoittelen sillä aikaa FolkJamin valsseja.

13.24 Syödessä tsekkaan sähköpostit. Tarjousta varten kysymääni asiaan tavarantoimittajalta on tullut vastaus. Päätän jättää tarjouksen kirjoittamisen loppuviikkoon, sillä nyt on kurssien alkamisen takia ihan riittävästi konehommia. Käyn kurkkaamassa kurssien ilmoittautuneiden tilanteen. Olen huolissani FolkJam-ryhmästä, listalla on vain 9 ilmoittautunutta. Sinne ei ole tullut lisää, sen sijaan Kansallispuku-ryhmään on ja se on nyt täynnä. Olen tyytyväinen, sillä tein siitä tänä vuonna jatkoryhmän ihan oman vaihteluni vuoksi ja vähän siksikin, että ne, joilla on puvut kesken, mahtuvat jatkamaan niitä. En ollut ollenkaan varma, tuleeko sinne tarpeeksi väkeä. Tuli ja siitä tuli hyvä mieli.

Olen laiminlyönyt Suomen käsityöyrittäjiä tässä kiireissäni. Käyn lukemassa foorumiltamme kuulumiset ja ilahdun siitä, että porukka on perustamassa keräyshommelia Punaisen ristin katastrofirahaston hyväksi. Olen ilolla mukana ja tästä tulee tietoa sitten myöhemmin. Se tarkoittaa sitä, että te pääsette lahjoittamaan ja me hoitelemme rahan perille katastrofirahastoon ottamatta mitään siitä välistä. 
Selaan muut keskustelut läpi ja kommentoin pariin.

Puhelin soi. Eräs kansalaisopiston opettaja kaipailee kansallispukukankaiden tilkkuja taiteen perusopetukseen materiaaliksi. Mahtavaa, että kaipailee. Niitä vain kaipailee muutama muukin ja ne ovat nyt kuumaa kamaa. Neuvon, että paras sauma saattaisi olla se, että löytäisi edullisen, käytetyn puvun kirppikseltä tms. ja pilkkoisi sen. Kertokaa toki, jos tiedätte, mistä moisen aarteen voisi löytää.

Tutkailen vielä vähän yhtä Suomen käsityöyrittäjien foorumilla esiin tullutta asiaa.

13.46 Ulkona alkaa sataa kaatamalla. Kuopus pääsee koulusta ihan kohta... No, onneksi ei ole kilometriä pidempi matka. Palaan sohvalle kirjomaan.

15.00 Kuopus tuli vähän aikaa sitten koulusta, melko kuivana. Hän teki itselleen ja miulle mikrossa uunibanaania välipalaksi, nam! Hän keitti miulle myös kahvia ja nyt istahdin sitä juomaan tähän koneelle. Käyn lukemassa Susannan blogin ja nyt on aika kysellä kuopukselta enkun sanoja. Crisps, pizza, salad, chocolade, lemonade, ice tea... tässä tulee nälkä :D
Kipsutan sateessa postilaatikolle, sillä uusi Taito-lehti on ilmestynyt tänään, mutta laatikko on tyhjä! Kääk! Tiedän, että lehdessä on Susannan kirjoittama juttu paikallisesta koiratarvikeyrittäjästä, tietysti Susannan kolumni ja pari kansallispukuihin liittyvää juttua: miun kirjoittama tuuletuspiknikeistä ja Ilun tutkassa kansallispukujen sovellutuksia. Ilu on myös käsityöyrittäjä sen lisäksi, että on upea muusikko. Suosittelen niin Ilun lankoja kuin hänen levyjäänkin :) Kun ei kerran ole lehteä, niin jatkan kirjontaa. Esikoinenkin tulee koulusta ja kuuntelen molempien "raportit" päivän kulusta ja suunnitelmista. Tytöt alkavat pelata "Arvaa kuka olen?" peliä vieressäni, joten äänikirja saa väistyä. Sen jälkeen leikin vielä kirjonnan sivussa kuopuksen kanssa sanapeliä, jossa pitää aina aloittaa uusi sana sillä kirjaimella, johon toisen sanoma sana päättyy.

16.05 mies tulee kotiin kaupan kautta ja alkaa tehdä ruokaa. Laitan tiskit koneeseen. Ei postia vieläkään! Päätän lopettaa työt tältä päivältä ja hoidella vähän pyykkirumbaa ja sen sellaista ennen kuopuksen kitaratuntia. Sen ajan käytän kuntoiluun. 

Päivä on ollut aika tavallinen, joskin "häiriötekijöitä" on ollut vähemmän kuin yleensä. Sähköposteja, puheluita, yhteydenottoja Facebookin kautta ja muuta oheisrumbaa on yleensä enemmän kuin varsinaista työtä. Oikein hyvä päivä siis! Toivottavasti siullakin.

Rekkoja siellä, rekkoja täällä, rekkoja tiellä, rekkoja päällä

Kansallispukuala on kärsinyt tekijäpulasta ja tilanne taitaa olla huonoimmillaan nyt. Mie koen jotenkin velvollisuudekseni tehdä kaiken mitä pystyn ja oikeastaan on pakkokin, sillä jollei ole kutojaa, ei miulla ole mistä ommella jne. Optimitilannehan olisi sellainen, että tekijät voisivat keskittyä omaan vahvuusalueeseensa: joku kutoisi pellavia, toinen sarkoja, joku kirjoisi rekkoja, joku hioisi tykkimyssytaitonsa huippuun, neuloja voisi keskittyä puikkohommiin ja suutari pysyä lestissään.

Yksityiskohta Uudenkirkon rekosta

Syksyllä alkoi Suomen kansallispukukeskuksen koulutus kansallispukualan valmistajille ja opettajille. Olin ja olen haltioissani siitä, että koulutukseen pyrkijöitä oli niin paljon, että heistä muodostettiin kaksi ryhmää! Koulutus ymmärtääkseni muodostuu tässä matkan varrella. Nyt takana on kaksi kurssiviikonloppua, joista ensimmäisessä käsiteltiin läntisiä paitoja ja jälkimmäisessä karjalaisia. Mie sain kunnian pitää rekkotyöpajaa tässä jälkimmäisessä.

Yksityiskohta Heinjoen rekosta

Ahdistuin vähän etukäteen, sillä tiesin, ettei siinä kahdessa päivässä oikein mitään ehditä saada aikaiseksi. Päätin, että jos kurssilainen edes huomaa, että pystyykö oppimaan vai ei, niin se riittää. Ja siihen taidettiin päästä. Roolini oli ehkä enemmän rentouttava, vapauttava ja anteeksiantava, kuin varsinaisesti ohjaava. On ihan järjettömän upeaa opettaa opiskelijoita, jotka ovat innostuneita ja imevät tietoa, soveltavat, keksivät, jakavat tietojaan ja kokemuksiaan ja kyseenalaistavat positiivisessa hengessä. 

Yksityiskohta Muolaan rekosta

Tapasin myös Lajulan kangastuvan Tiinan kansallispukukankaita ja voin suositella niitä varauksetta ja lämmöllä! Kun olin hypistellyt niitä kankaita, huomasin, että miun on heti helpompi hengittää. Samalla vauhdilla painotan myös sitä, että Ommelpuun Sari on jo osoittautunut erinomaiseksi kansallispukujen ompelijaksi ja kirjojaksi ja tekee laadukkaita tykkimyssyn pohjia. Sekä Sari että Tiina ovat myös keventäneet Facebookin Kansallispuku-ryhmässä miun hommiani, samoin kuin muutama muu aktiivi siellä. Vaikka kuorma on mieluinen, se on painava ja nyt kun se alkaa keventyä, tajuan oikeasti, miten raskas se on ollut. Siis lämmin kiitos aktiiveille <3

Eksyimme vähän aiheestakin.
Piirsin ronkkauksen ensimmäisen ompeleen kulkua...

No mutta asiaan. Kävin pitämässä kaksi rekkopajaa (ja siinä välissä piipahdin Turkissa, mutta siitä myöhemmin). Inhoan ajaa Imatran ja Jyväskylän väliä, varsinkin huonolla kelillä tai pimeässä. Jyväskylä-Mikkeli -välin olen nimennyt ankeuttajien tieksi, se jotenkin imee valon ja ilon maailmasta. Lähdin perjantaiaamuna kuudelta ajamaan ja tuskailin lunta pöllyttäviä rekkoja. Takaisin tullessa lauantai-iltana olin tosi väsynyt ja kaikkeni antanut ja tuskailin liukkautta ja väsymystä. Hengissä ollaan kuitenkin, molempien reissujen jäljiltä.

"Kirjotaan ensimmäinen virvittäinompelu tänne ensimmäiseen kankaanlankojen väliin. Jätetään yksi kankaanlanka väliin ja kirjotaan seuraava virvittäinompelu seuraavaan väliin. Taas yksi väliin ja kolmas lanka. Neljäs tuleekin samaan kankaanlankojen väliin kolmannen kanssa. Näin siksi, että kangas on harvempaa kuin kirjonta.
Tulipa Kylli-tätimäinen olo. Tässä enkeli."

Niitä ihania rekkoja tutkailtiin sitten kurssilla ja hitusen ehdittiin kokeillakin. Rekko on siis karjalaisen äyrämöispaidan kirjailtu etumus. Miulle jäi polte päästä rekkoa kirjomaan, mutta sitä ei ole luvassa pitkään aikaan. Työjonossa on Virolahden essu- ja hamekankaiden kudontaa, Virolahden pukujen ompelua (ronkkausta, jes!), Jääsken B-pukua vielä, Tuusulan liivikangasta (jos langat ilmiintyvät), sielunlämmittäjää ja vaikka mitä muuta mukavaa.

Ryhmän rekkokokeiluja vähän ennen kotiinlähtöä.
Miun oma on siellä joukossa, mutta sen kirjonta ei näy.
Kauluskokeiluihin meni perjantai ja tämän verran saatiin aikaiseksi lauantaina.
Hyvä alku :)

Lauantaina on ystävänpäivä. Yleisön pyynnöstä ja ystävyyden kunniaksi laitoin vielä "kaksi yhden hinnalla" -kiilaferretarjouksen voimaan koko täksi viikoksi!

Tarjoan edullisimman. Voit myös ostaa vaikkapa kolme kiilaferreä, silloin maksat jokaisen hinnasta vain puolet. Tarjous on voimassa 15.2.2014 klo 24 saakka (tai niin kauan kuin mekkosia riittää) ja se koskee Puodin valmiina varastossa olevia kiilaferrejä.
Homma toimii niin, että tilatessa ja tilausvahvistuksessa lukee normaalihinta. Siun ei tarvitse kikkailla koodien kanssa. Kun saat sähköpostiin ennakkolaskun, on siihen laskettu tarjoushinta. Postituspäivä on keskiviikko sen jälkeen, kun suoritus näkyy tilillä.
Puodin kiilaferreosastolle tästä.

Essun tarina jatkuu...

Se Kuolemajärven B-puvun lempeän värinen esiliina.

Tein sen pilalle menneen essun jälkeen töitä aamusta iltaan pari viikkoa ja sain tehtyä uuden essun. Sydän kylmänä pesin sen, hyvin nopeasti, hyvin tarkasti. Pesin essun ennen iskuhapsun kiinnittämistä ja uskaltauduin villalankakirjonnasta huolimatta käyttämään kuumaa vettä. Kuivasin heti essun tarkasti pyyheliinoihin puristelemalla ja aloin myös heti silittää sitä kuivaksi. Ja niin vain sininen lähti taas leviämään niistä kohdin, joissa kangasta on paksulti ja kuivuminen sen vuoksi hitainta. En tajua. En kertakaikkiaan käsitä, miksi se väri leviää ja miksei se levinnyt, kun testailin. Nyt kuitenkin väri levisi vain yhdestä kohdasta ihan vähäsen ja päätin, että se lähtee asiakkaalle ja jos se sitten tulee sieltä takaisin, niin se on sen ajan murhe.

Kudoin vielä säärisiteet, tein hunnun, ompelin säppälin ja yritin saada nästyykin tehtyä. Sitten, kun olin purkanut nästyykin kirjonnat kolmeen kertaan ja olin sekopäänä siitä, että miehen loma valuu osaltani hukkaan, päätin, että on aika puhaltaa peli poikki. Säppälin kanssa kävi vielä niin, että kuvittelin eräällä ihmisellä olevan siihen hakanen, mutta ei ollutkaan, enkä saanut sitä tähän hätään mistään. Niinpä nästyyki ja säppäli jäivät tänne odottamaan, tuo essu, säärisiteet ja huntu lähtivät tilaajalle, myö pakattiin etanakoti (eli asuntoauto) ja lähdettiin matkaan. Matkailimme viikon, mutta siitä kerron toisella kertaa. Nyt menen jatkamaan nästyykin kirjontaa. Se on kummasti mukavampaa, kun en ole luonut itselleni kamalaa kiirettä ;)

Tapahtui perjantaina, 13. päivänä

Miehän tässä parhaillaan teen viimeisiä osia Kuolemajärven B-mallipukuun. Se tarkoittaa sitä, että A-mallipuku on se ensimmäinen, joka tarkistettavasta puvusta tehdään ja se menee säilöön Suomen Kansallispukukeskukseen. Tilaajayhteisön kannattaa teettää oma mallipuku, jota käytetään markkinoinnissa ja vaikkapa mallina tekijöille. Usein tilaajayhteisö tilaa molemmat puvut samalla kertaa ja ne tehdään rinnan, sillä se on taloudellista ja käytännöllistä. Tässä Kuolemajärven tapauksessa tehtiin ensin A-puku ja nyt sitten tehdään sitä B-pukua. Tähän väliin ehti Jääsken naisen puvun tarkistus ja sen mallipukujen teko, joten se on mennyt edelle niiltä osin kuin olen sitä voinut tehdä. Siksi Kuolemajärven B-puvun teko on venynyt ja paukkunut. Mutta nyt on siis loppusuora menossa.

Ompelin tässä alkukesästä Kuolemajärven esiliinoja, niitä on kaksi. Ensin ompelin kirkkaamman värisen esiliinan. Siinä on vähän kirjontaa, lähinnä siinä vain kootaan kappaleita yhteen. Esiliinan hienous ovat väli- ja helmanyytinki, joista jälkimmäinen tehdään helmaan kudotun kapean sinisen kaitaleen loimilankahapsuihin. Nyytingit nypläsi Annikka Eilola, mie vain kasailin esiliinan.

Tässä kuvassa on A-puvun kirkkaan värinen esiliina, jonka äitini Tuula Tanttula-Murto on ommellut.

Suurempitöinen ompelijan kannalta on lempeän värinen esiliina. Siinä on kapeita kirjontaraitoja, jotka eivät ole kovin huomiotaherättäviä, mutta niiden tekeminen vie kyllä aikaa. Tässäkin esiliinassa on välinyytinki. Reunoja kiertää iskuhapsu. Suurin osa kirjonnasta tehdään sinisellä Katrilli-nyytinkilangalla, jota käytetään hyvin paljon kansallispuvuissa. Osa on oranssinpunaista, ohutta kampalankaa. Myös iskuhapsuissa on pellavaa ja villaa.

Tässä kuvassa on A-puvun lempeän värinen esiliina, jonka äitini Tuula Tanttula-Murto on ommellut.

Kirjonnat, vaikka aikaa vievätkin, ovat miun lempihommia. Olin sopinut, että toimitan molemmat esiliinat Karjalaisille kesäjuhlille 14.6., josta Kuolemajärvi-säätiön edustaja vie ne perille Turkuun. Sain esiliinan valmiiksi juuri määräaikaan mennessä, torstaina 12.6. illalla. Kaikki nämä käsinnyperrettävät pellavaiset, valkeat, täytyy pestä ennen luovutuskuntoon silittämistä. Niin tietysti tämäkin. Illalla kymmenen jälkeen pesin esiliinan. Jos siinä ei olisi villaa, olisin tietysti pessyt sen mahdollisimman kuumalla vedellä värien leviämisen ehkäisemiseksi, mutta koska siinä on, piti käyttää viileää vettä. Villan takia käytin myös villalle soveltuvaa pesuainetta ja lisäsin normaaliin tapaan reilusti suolaa pesuveteen, edelleen värien leviämistä ehkäisemään. Pesin esiliinan, huuhtelin hyvin, laiton viimeiseen huuhteluveteen tärkkiä, puristelin enimmät vedet ja jätin kuivumaan. En laittanut viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Älkää kysykö miksi - en tiedä. Hyvältä näytti, menin nukkumaan.

Aamulla heräsin perjaintaihin, 13. päivään. Menin heti aamupesun jälkeen katsomaan esiliinaa. Sininen väri oli levinnyt kirjontalangasta ihan valtavasti. Esiliina oli vielä hitusen kostea, joten nappasin sen ja menin heti pesemään uudelleen. Ei auttanut. Kuuumensin veden villasta välittämättä. Ei auttanut. Kokeilin eri pesuaineita ja tässä vaiheessa väriä alkoi jo irrota lisää. Ne ajatukset, joita päässäni liikkui, eivät ole julkaisukelpoisia. Kuvia tuosta vaiheesta ei ole, se ei ollut niitä hetkiä, jotka haluaisin ikuistaa.

Kun oli selvää, että sininen väri ei lähde irti pesemällä, päätin kokeilla viimeisenä vaihtoehtona Kloritea. Sainkin sillä pahimmin levinneet alueet tuosta ylimmäisen kirjonnan yläpuolelta lähtemään ja se näytti jo ihan siistiltä. Alempi kirjottu kappale sen sijaan oli vaikea puhdistaa, sillä siinä oli pakko myös vähän osua Kloritella siihen kirjontalangan päälle. Lopulta Klorite poisti väriä niin kirjontalangasta kuin noista kasvivärjätyistä ostonauhoistakin. Ja hillitön peseminen oli vanuttanut iskuhapsujen villalangat. Tulos oli tällainen:

 Onneksi nyytinkin säästyi, sen purin tuosta pilalle menneestä essusta pois. Toimitin toisen essun kuten oli sovittu ja pahoittelin syvästi, että puvun loput osat viivästyvät entisestään.

Nyt on siis tehtävä uusi esiliina.
En tajua, mikä kirjontalangasta irrotti värin ja miksi vasta kuivumisvaiheessa. Siksi tein vähän testejä. "Kirjoin" lankaa johonkin ostokankaanpalaseen. Laitoin astiaan vähän kädenlämpöistä vettä ja samaa pesuainetta, jota olin käyttänyt, ajatuksenani, että vika oli pesuaineessa. Ei irronnut väriä. Lisäsin suolaa. Ei irronnut väriä. Sitten mieleeni juolahti, että tuo esiliinakangas on kudottu valkaisemattomasta pellavasta ja valkaistu Kloritella kankaana. Klorite ei lähde kuiduista koskaan kokonaan pois ja mietin aiheuttaisiko se tämän (tosin tuota kangasta on iänkaiken käytetty ongelmitta). "Kirjoin" lankaa varsinaisen essukankaan tilkkuun ja tein sille samat jutut. Ei irronnut väriä. Laitoin kuumempaa vettä, ei mitään. Sitten ajattelin, että essussahan on kasvivärjättyjä nauhoja, voisikohan niissä olla jotain puretetta tai muuta jäljellä. Laitoin samaan liemeen lillimään pätkän nauhaa. Ei irronnut väriä.

Siellä lillivät. Ei irtoa väriä.

Esiliinasta värit levisivät vasta kuivumisvaiheessa. Laitoin tilkut kuivumaan täsmälleen samoin vaakatasoon kuin essukin oli ollut. Joko arvaat?

Kuivuessakaan ei irronnut väriä.

 En tajua. En kertakaikkiaan tajua. Nyt kaikki kemiasta, värjäyksestä, pesemisestä ja langasta ymmärtävät, mitä ihmettä tässä tapahtui?

Vyyhtesin kirjontalankaa pienelle vyyhdille ja pesin sen. Lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa. Tässä kohtaa ei enää yllättänyt se, että langasta ei irronnut pesussa väriä.

Nyt teen uutta esiliinaa. Kirjon sillä samalla langalla, tosin nyt pestyllä ja etikkakylvyn saaneella. Pahimmassa tapauksessa tässä käy niin, että uudestakin esiliinasta leviävät värit. Voi olla, että sitten en pysty viikon rauhoittumisenkaan jälkeen kirjoittamaan siitä tänne.

Mie pidän työstäni ja pidän tästä kirjomisesta. Täytyy kuitenkin sanoa, että tekisin mieluummin perheeni kanssa jotain mukavaa sen sijaan, että teen töitä, kun muu perhe on lomalla. Tuon essun tekemiseen menee tässä kaiken muun ohella kolmisen viikkoa. Tästä pilalle menosta seurasi se, että miulla ei ole kesälomaa ja se, että rahaa ei tule. Olin tehnyt aika pitkää päivää useamman viikon, sillä harkkarin ohjeistaminen vie aikaa ja halusin tehdä hommat alta pois, että voisin olla lomalla ihan rauhassa. Jääsken mallipuvut jonottavat vuoroaan ja tähän Kuolemajärveen piti tehdä juuri nyt vielä huntu, säärisiteet ja nästyyki. Mie olen yleensä sellainen melko positiivisen kautta menevä ihminen, enkä vaivu kokonaisvaltaisesti synkkyyteen, vaikka joku asia pieleen menisikin. Perjantaina 13. päivänä halusin käpertyä itkemään ja ulvomaan ja luovuttaa ihan kokonaan, hoitakoon joku muu kaiken. Se, että harkkari oli täällä, poisti tehokkaasti sen vaihtoehdon.

 No. Onneksi mie tosiaan pidän tästä työstäni. Onneksi suuri osa hommista on sellaisia, joita voi tehdä missä vain. Niinpä esimerkiksi eilisiltana, juhannusaattona, kirjoin essua ystäviemme kesämökillä.

Voimme myös lähteä perinteiselle asuntoautoreissulle perheen kera, kunhan emme ajele kovin pitkiä siivuja, sillä mie en pysty kirjomaan ja ompelemaan autossa, siinä tulee paha olo.

Mie kuulun tuohon Suomen käsityöyrittäjät -ryhmään (Käsityökortteli) ja meillä on oma foorumi. Kun miun oli pakko saada tämä kamaluus oksennettua ulos, kirjoitin siitä tuonne foorumille. Kiukuttelin myös henkilökohtaisella Facebook-seinälläni. Itkin liikutuksesta, kun vertaistuki oli juuri sellaista, jota tarvitsin. Tuossa kohtaa ei tarvita sen suurempia sanoja, kuin että "tunnen tuskasi". Paremmin tietävät neuvojat voivat säästää luentonsa siihen vaiheeseen, kun pystyn taas vastaanottamaan jotain. Sain juuri oikeanlaista tukea ja se lienee se, miksi en sittenkään silloin pahan onnen perjantaina käpertynyt itkemään ja luovuttanut. Kiitos ihanat käsityöyrittäjäkollegat ja ystävät! Pidättehän peukkuja, että uudelle essulle ei käy huonosti?

Vuoristorataa

Mie poukkoilen täällä vuoristoradassa, en ole unohtanut teitä, mutta en ole ehtinyt/jaksanut/halunnut kirjoittaa blogia. Olen suostunut liian moneen hommaan ja nyt vielä niskaani kaadetaan hommia, joihin en ole suostunut. Olen yleensä erittäin tarkka, että ne hommat, jotka lupaan tehdä, teen kunnolla ja etenkin ne, jotka vaikuttavat muiden olemiseen, täytyy hoitaa ehdottoman hyvin. Viime viikolla mokasin kolme asiaa, joista viimeinen selvisi tänään ja kaksi niistä liittyy toisiinsa ja siihen harrastukseen, joka alkaa jo oksettaa vaatimuksineen. On aika laittaa tärkeysjärjestys kohdalleen ja sehän on
1. perhe ja ystävät
2. työ
3. itselle rakkaat harrastukset, jotka tuovat hyvää mieltä
58. muu huttu.

Nyt pitäisi vain saada muutkin ymmärtämään tämä. Viikonlopun vietin enimmäkseen ilman tietokonetta, perheen ja ystävien kanssa ja nautin ihan täysillä. No, lauantain siivosin keittiötä, mutta sekin oli ihan ok. Nyt miusta tuntuu, että sie ajattelet, että mie narisen ikuisesti tästä samasta asiasta, enkä ikinä tee sille mitään. Voi olla näin. Miusta kuitenkin tuntuu, että miun sisällä on tapahtunut tässä ikuisen narinan aikana suuri muutos kohti viisautta. Tämä narina on kai miulle osa sitä prosessia. Joten kiitos ja anteeksi :)

Tänään kävi harkkari (tai eihän nykyisin enää harkkareita ole, hän on "työkokeilussa") ja allekirjoitimme sopimuksen. Harjoittelu alkaa torstaina. Hyvältä vaikuttaa, aika näyttää miten menee. Harjoittelujakso päättyy juhannukseen.

Äsken ompelin kostulin hihan saumaa ja nautin sen erinomaisesta kauneudesta. Aloin kääntää hihansuun päärmettä ja huomasin, että se sauma oli väärinpäin, siis ommeltu hihan oikealta puolelta. Purin sen ja nyt menen ompelemaan sen uudelleen, vieläkin kauniimmin ja oikein päin ja vielä toisenkin hihan, jospa se menisi kerralla oikein päin.
Aloin laittaa Facebookiin tällaisia "huoneentauluja" ja tämä sopii tähän tilanteeseen erinomaisesti:

Kesäkuvioita

Kesä luikerteli minuun salaa. En ole oikein kesätyyppi, helle ahdistaa minua. Syksy on enempi miun juttu ja talvestakin nautin. Tai no, nautin mie kesästäkin, varsinkin sellaisesta viileämmästä, lähinnä lomailusta. Miulla on hommia vielä tekemättä ennen lomaa. On niitä tekemättä loman jälkeenkin, mutta nyt pitäisi tehdä sen verran, että olisi varaa viedä lapset Särkänniemeen ja ehkä Heurekaankin ja asuntoautoilla ristiin rastiin. Haaveilen äkkinäisestä Puodin tyhjennysryntäyksestä, joka pelastaisi miut siirtämästä kesälomaa loputtomiin (tarvitsisitko kenties vaikkapa ihastuttavaa kesämekkoa?). Todennäköisesti päätän kuitenkin jossain kohtaa, että pärjätään ja laitan hommat hyllylle.

Piha huutelee hommiin, multaa pitäisi kärrätä, kiviä kantaa, nurmikkoa istuttaa, kiveyksiä rakentaa. Takavarikoin äidin ja isän seinustalta siniset tikkaat ja tein niistä kauniin paikan, jota katselen, kun tekemättömät pihahommat alkavat ahdistaa (ei puhettakaan, että joutaisi noita tekemään ennen kesälomaa). Noista purkeista pitäisi piakkoin tursuta rucolaa ja persiljaa.

Kesällä on kuulemma mukava tehdä käsitöitä. Sarkaviitan ompelu voisi ehkä olla talvella jotenkin luontevampaa, mutta samapa tuo :) Jos siun tekisi mieli kokeilla jotain uutta käsityötä tänä kesänä, niin oletkos koskaan tehnyt verkkopitsiä? Sehän on niinkuin kalaverkkoa minikoossa ja sitten sen voi kirjailla. Suomalaisissakin kansallispuvuissa on verkkopitsiä, lähinnä Kymijokilaakson alueella. Miun Puodissa on nyt uutuutena verkkopitsineuloja, jotka ovat riittävän pieniä noiden kansallispukujen verkkopitsienkin tekoon. Lisäksi löytyy mm. verkkopitsin kirjomiseen pitkiä ja eri kokoisia pallokärkisiä neuloja. Ohjetta verkkopitsin tekoon voi katsoa vaikka täältä.

Meillä on niin kosteaa, että lattia tuntuu märältä. Juuri tästä kesässä en pidä. Pidän 22 asteesta, leppoisasta tuulesta ja pilvipoudasta. Onneksi pajalla on vähän viileämpää ja siellä on "Ilpo", ilmalämpöpumppu, jolla saa tarvittaessa poistettua kosteutta.

Lapset ovat mummolassa ja mies reissuhommissa. Mie nautin yksinäisyydestä, siitä, ettei tarvitse ottaa huomioon ketään muuta. Sitten kun perhe taas kotiutuu, nautin siitä. Talvisaikaan aloitan työpäiväni seitsemältä, kuten mieskin. Olen tehokkaimmillani iltapäivällä ja alkuillasta ja olenkin nyt yksin ollessa siirtänyt rytmiä reippaasti siihen suuntaan. Eilen illalla lopetin ompelemisen kymmenen jälkeen.

Tänään kävin kampaajalla. Jännitti kamalasti, sillä olin edellisellä kerralla päättänyt, että tällä kertaa tehdään kesätukka. No ei jännitä enää! Kesätukka tehtiin ja voi että mie tykkään! Tukan lisäksi kesä tuli vaatekaappiini. Tämän kesän uusi ihanuus on Pylsy Designin mekko! Mie auttelin Anua vähän yhdessä kaavahommelissa ja Anu teki sitten miulle special edition -mekon, johon painettiin paljinsolkikuosia.

Kesätukka, kesämekko, kesänainen

Vaan nytpä mie lähden pajalle jatkamaan viitan ompelua. Kuuntelussa on Marko Kilven Kadotetut. Voi että mie tykkään miun työstä!

Pajalla on ahkeroitu

Harkkarin kanssa on ahkeroitu. Hän on oikeasti potentiaalinen alalle ja onkin saanut keskittyä tekniikkakokeiluihin, mutta pienesti myös ihan "oikeitakin" töitä. Kameraan valikoitui tänään enimmäkseen valkoista valkoisella.

Pitkästä aikaa laitoin loimen puihin, uusintaottelu tämän homman kanssa, toivottavasti nyt paremman langan myötä onnistuu.

Ja aamulla jatkuu. Aika menee kuin iltamissa, kun on mukavaa töissä!

Taidon ja käsityön viikko - opi ronkkaus

On taidon ja käsityön viikko. Sen kunniaksi haluan opettaa sinulle käsityötekniikan, joka on miulle mieleinen ja joka, kuten hyvät tekniikat ovat, on lavennettavissa vaikka mihin. Kyse on henkilökohtaisesta lempparistani, ronkkauksesta eli vinoruutuompelusta. (Taas kerran pahoittelen surkeita kuvia. Asia niistä selviää, mutta susirumiahan nuo ovat.)

Tästäkin asiasta tiedän kansallispukunäkökulmasta. Kansallispuvuissa ronkkausta esiintyy lähinnä paitojen rannekkeissa ja lähes aina puolivalkaistulla pellavalangalla valkealle (puolivalkaistulle), hyvin tiiviille pellavakankaalle. Joissain hämäläisissä paidoissa on ymmärtääkseni ollut myös punaisella langalla tehtyä ronkkausta. Ronkkaus voi olla yksittäisenä kapeana raitana tai leveänä, monimutkaisena kuviona. Ronkkaus tehdään lankoja laskien, eli sen koko määräytyy kankaan tiheyden mukaan. Kansallispukujen esikuvissa ronkkaus on hyvin pientä, kankaan tiheys yleensä n. 28 l/cm. Koska kankaassa tiheys on yleensä vähän eri loimen ja kuteen suunnassa, on hyvä kokeilla, kumpaanko suuntaan tehtynä kuviosta tulee oikean kokoinen tai muussa kuin kansallispukukäytössä kauniimman muotoinen.

Tässä kuvasarjassa opastan, miten ronkkauksen ohjekuviota luetaan ja miten kirjonta etenee. Ronkkausta voi tehdä myös vähän eri järjestyksessä, esittelen tässä yhden, jolla pääsee alkuun.

Harjoittelu kannattaa aloittaa hyvin harvalle kankaalle ja kun tekniikan hoksaa, voi siirtyä pikkuhiljaa tai suoraan tiiviimpään kankaaseen. Tässä esimerkissä olen käyttänyt hyvin harvaa kangasta ja kirjonut poikkeavanvärisillä helmilangoilla.

Ronkkauksessa on kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään pohjapistot polveilevin etupistoin ja toisessa vaiheessa ne päällystetään.

Monissa ronkkauskuvioissa löytyy yhtenäinen polvekeraita, joka jatkuu läpi kuvion. Jos sellainen on, siitä aloitetaan. Muutoin etsitään mahdollisimman pitkä polvekeraita, jonka ympärille kuvio lähtee muodostumaan.

1. Tässä esimerkissä teemme alla olevan kuvion. Siihen on sinisellä merkitty tuo yhtenäinen polvekeraita, josta kuvion kirjonta aloitetaan.

Tuo lanka kuvion oikeassa reunassa kankaan oikealle sellaisesta kohdasta, jossa vasemmalla yläviistossa olevassa kankaan lankojen risteämiskohdassa pystyssä oleva lanka menee vaakasuorassa olevan yli. Vie neula mainitun risteyskohdan yli seuraavan vasemmalla pystyssä olevan langan ali ja vedä lanka läpi. Ks. alla oleva kuva. Langan pää päätellään myöhemmin nurjan puolen pistoihin, sitten kun niitä on.

Seuraava pisto otetaan vasemmalle alaviistoon. Jatka ommellen polveilevia etupistoja aina viistosti yhden langan yli ja ottaen neulalle yhden langan.
Tässä esimerkissä tehdään neljä kuviota (vaikka ohjepiirroksessa on kolme), joten yhtenäiseen raitaan tarvitaan 24 "kärkeä".

Kun polveilevia pistoja on tarpeeksi monta, ne päällystetään. Päällystäessä palataan takaisinpäin, siis vasemmalta oikealle. Nyt neula ei mene enää kankaan nurjalle vaan pistot otetaan vain polveilevien pistojen ali. Lanka kiertää aina polveilevan piston kärjen. Ettei olisi liian helppoa, niin alla olevissa kuvissa on virhe. Viimeisen polvekepiston pitäisi olla laskeva ja ensimmäinen päällystyspisto otetaan siis alhaalta oikealta ylös vasemmalle päin!

Että päällystyspistot erottuisivat, vaihdoin toisenväriseen lankaan tässä kohtaa. Voit jatkaa saman värisellä tai vaihtaa, miten haluat.

Tässä kohtaa nurjalla näyttää tältä:

2. Kun ensimmäinen rivi on kokonaan päällystetty, siirrytään tekemään kuvion muita osia:

Siirry kuviossa uuteen kohtaan kankaan nurjalla.

Seuraavat pistot tulevat ihan kiinni ensimmäiseen, jolloin muodostuu vinoruutuja, joiden sisään mahtuu 3 pystyssä olevaa lankaa ja 3 vaakasuorassa olevaa lankaa. Tee kuvion mukaiset yhtenäiset polvekepistot jälleen oikealta vasemmalle ja päällystä ne vasemmalta oikealle:

Sitten viimeinen kohta kuvion tähän osaan:

Täydennä kuvio ompelemalla nuo kaksi polveilevaa pistoa ja päällystä ne. Siirry kuvion seuraavaan kohtaan kankaan nurjalla.

3. 

4. Sitten taas yläpuolen kärki, joka tehdään ihan samalla tavalla kuin edellinenkin:

5. Siirrytään tuohon kuvioiden välikohdan alakärkeen, siinä tehdään tässä vaiheessa vain yksi rivi:

Näin jatketaan koko kuvion vasempaan laitaan saakka, jolloin työ näyttää tältä:

6. Siirrytään täydentämään kuvion alaosia:

Tästä kohtaa puuttuu piirroskuva, mutta paikantanet kohdan alla olevan kuvan avulla? Se on siis tuolla alempana seuraavaksi olevan piirroskuvan sinisen kohdan yläpuolella, "ylös-alas-ylös".

7.

8. Jatka taas seuraavaa kuviota ohjepiirroksen mukaan. Lopulta neljän kuvion levyinen ronkkaus näyttää tältä:

"Kansallispuku-oikeasti" ronkkaus siis tehdään tiiviille puolivalkaistulle kankaalle puolivalkaistulla pellavalangalla, esim Bockensin 80/2 nyytinkilangalla. Tässä alla on ylläolevasta tehty tuo ensimmäinen kuvio oikeassa koossa esimerkin vuoksi. Tuosta tulee Vehkalahden naisen paidan ranneke, kunhan joskus ehdin tehdä sen valmiiksi.

Muoks, vähän lisää juttuja:

Tässä vielä muutama kuva kansallispuvuissa olevista ronkkauskuvioista:

Kymin paidan rannekkeen ronkkauskuvio

Etelä-Savon ja Mäntyharjun paidan rannekkeen ronkkauskuvio

Etelä-Savon ja Mäntyharjun paidan ranneke

Kymenlaakson paidan rannekkeet

Säkkijärven paidan rannekkeen ronkkaus