Hiitolan liinalakki - sen ihanuus ja pukeminen

Ihania duuniloita saan tehdä! Hiitolan liinalakki on ollut työjonossa vajaat pari vuotta ja laitoin sen alulle vuosi sitten, sillä se oli sopivaa tekemistä työnäytöksessä. Sitten se onkin saanut levätä, kunnes nyt työjonossa tuli sen vuoro. 

Liinalakin takareunaa yhdistää ommeltu pitsi, jota myös yhdistäväksi reikäompeleeksi kutsutaan. Sen tekeminen on mukavaa, kunhan valmistelut on huolella tehty. Mie tein tuollaisen sabluunan, jossa on piirrettynä mallikerta, jottei miun tarvitse seurata ohjetta työnäytöksessä. Laminoin sen, jolloin se toimii samalla tukena pitämässä kankaan reunat oikean matkan päässä toisistaan.

Punospistoreikiä, joita yhteensä sai tehdä 46 kpl.

Punospistoreikiä nyöriä varten tähän sai tehdä 46 kpl. Nyörin tein sormeilemalla, koska huvitti, mutta myös ihan kierretty nyöri olisi käynyt.

Melkein valmista.

Näiden lisäksi tuossa on vielä päärmeitä ja pikkuisen aivimista. Valmiin liinalakin pesin, tärkkäsin ja silitin. Sitten pujotin nyörin paikalleen.

Solmeiltu nyöri pujoteltuna punospistoreikiin.

Yleisön (eli Hilun) pyynnöstä ja tietysti myös asiakasta varten kuvasin liinalakin vielä puettuna. Täällä ei ollut muita päitä kuin miun, joten jouduin käyttämään rumaa ja vähän pientä styrox-päätä, mutta eiköhän näistä asia selviä. Tuolla päällä ei ole tukkaa, mutta jos siulla on, niin sen on tarkoitus jäädä päähineen sisään aikalailla kokonaan. Jos tukka on pitkä, se laitetaan taakse nutturalle niin, ettei se vaikuta liinalakin muotoon puettuna. Liinalakin reunat asettuvat hiusrajaan.

Liinalakin alareuna vedetään nyörin avulla poimuille ja nyöri solmitaan rusetille.

Liinalakin etureuna käännetään lakin päälle n. 7 cm leveydeltä
(takana se poimujen ja rusetin vuoksi saattaa olla pikkuisen vähemmän). 

Nyt siis pöydälle aseteltuna näyttää tältä. Etureunassa käänne, alhaalla pitsi.

Liinalakki pujotetaan päähän niin, että etureuna on hiusrajassa.
Taakse tehdään "kuoppa" niin, että pitsin yläpää tulee kuopan pohjalle.

Pitsi kurkistaa siis takaa alaviistosta vähän. Suurimmaksi osaksi sen ihanuus jää piiloon.

Liinalakin väljyyksiä asetellaan symmetrisesti ja kauniin "pulleasti".

Sivusuunnasta näyttää suunnilleen tältä. Tuo etureunan käänteen päälle roikkuva väljyys saa mahdollisesti olla myös jotenkin toisin aseteltuna. 

Etuviistosta näyttää suunnilleen tältä (tai kuten ed. kuvatekstissä sanotaan tuosta väjyydestä), mutta tämä lakki on turhan väljä tälle päälle, joten etureuna saisi olla vähän napakammin pään ympärillä.

Ylhäältä kuvattuna näyttää suunnilleen tältä.

Pitsin nähdäkseen täytyy kurkistella takaa alaviistosta. Eli hengailla siellä liinalakin käyttäjän ahterin tuntumassa.

Melkein harmittaa, että tämä tuli nyt valmiiksi, mutta onneksi työjonossa on lisää ihanuuksia!

DIY hammasrivireikäommel ja nirkot

Taidon ja käsityön viikko jatkuu. Hammasrivireikäommel on monikäyttöinen ja tarpeellinen juttu. Sitä käytetään ihan sellaisenaan koristeena. Sitä voidaan tehdä polveilevana, jolloin tasaisten pylväiden sijasta muodostuu siksak-kuvio. Paidan kaulukseen voidaan tehdä hapsureuna niin, että tehdään n. 1 cm päähän kankaan reunasta puolikas hammasrivireikäommel (sinne enemmän kankaan puolelle) ja puretaan sen jälkeen siitä sentin leveydeltä kankaanlangat pois. Rannekkeisiin tehdään usein nirkkoreuna, jossa ensin tehdään hammasrivireikäommel, joka sitten taitetaan kahtia ja ommellaan niin, että muodostuu "tappeja" eli nirkot. Päärmeen voi kiinnittää hammasrivireikäommelta käyttäen.

Hammasrivireikäompeleen ja sen johdannaisten tekoon on monia tapoja. Jotkut tekevät hammasrivireikäompeleen nurjalta, jotkut ottavat kiinnittävän piston eri kohdasta jne. On hyvä kokeilla eri tapoja ja etsiä itselle luonteva. Mie kerron tässä sen tavan, jota itse useimmiten käytän. Tässä harjoitellaan huomattavasti krouvimmalle kankaalle kuin mihin näitä kansallispuvuissa tehdään. Tätä ohjetta saa käyttää käsityön opetuksessa lähde mainiten.

Pura kankaanlankoja reikäompeleen suuntaisesti n. 2 mm leveydeltä.

Jos reikäommel jatkuu reunasta reunaan, pura langat kankaan reunasta reunaan. Jos reikäommel päättyy keskelle kangasta, leikkaa poistettavat langat parin sentin päästä reikäompeleen päädystä ja taita ne nurjalle.

Nyt tehdään nirkkoreunaa ja kankaan päistä taitetaan saumanvarat nurjalle. Näin tehdään myös, jos tehdään rannekkeeseen nirkkoreunaa, mutta silloin hammasrivireikäommel on useimmiten lähellä rannekkeen keskikohtaa.

Pallokärkinen tai tylppä neula on hyvä. Mitä tiiviimpi kangas, sen ohuempi neula. Lankana käytetään pellavalankaa, kankaanvärinen nypläyslanka on hyvä. Langan vahvuus riippuu kankaan paksuudesta. Esim. Linnea- ja Kaisa-kankaille sopii ½-valkaistu Bockens 50/2 tai 40/2 nypläyslanka. Pujota aloituspää kuvan mukaisesti saumanvaraan.

Aletaan muodostaa pylväitä. Saumanvaran kohdalla on lankoja kahdessa kerroksessa. Näitä päällimmäisessä kerroksessa olevia lasketaan, mutta myös ne alapuolella olevat tulevat mukaan pylväisiin eli saumanvaran kohdalla pylväistä tulee paksumpia. Kankaan tiheydestä riippuen yhdessä pylväässä on yleensä n. 3 - 5 lankaa. Jos teet kansallispukua, tarkista pukukohtaisista ohjeista, montako nirkkoa sentillä tulee olla ja jaa kankaan langat sen mukaan. Ota neulalle ensimmäisen pylvään langat ja vedä lanka läpi (älä vedä langan alkupäätä mukana).

Ota uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula vielä reunaan. Tuo lanka läpi ja kiristä niin, että ompelulanka asettuu pylvään juureen (tässä nyt tuonne vasempaan reunaan). Kiristä melko napakasti niin, että todella muodostuu pylväs.

Ota seuraavan pylvään langat neulalle ja vedä lanka läpi. 

Ota taas uudelleen samat langat neulalle ja pistä neula reunaan. Kiristä vasemmalle.

Kun saumanvaran osuus loppuu, alkaa helpottaa. Jatka samaan malliin. Yhteen pylvääseen tehdään siis aina kaksi pistoa: ensimmäinen nappaa pylvään langat nippuun... 

...ja toinen kiinnittää ompeleen reunaan ja kiristää pylvään.

Kun pääset toiseen reunaan, muista taas ottaa alapuolen langat mukaan saumanvaran osuudella. Pujota langan loppupää saumanvaraan.

Toinen reuna tehdään samalla tavalla ja samat langat otetaan pylvääseen.
(Jos haluttaisiin tehdä polveilevaa hammasrivireikäommelta, tässä vaiheessa otettaisiin aina puolet edellisestä ja puolet seuraavasta pylväästä nippuun, jolloin pylväät asettuisivat siksak-muotoon. Mutta nyt tehdään nirkkoja ja halutaan suoria pylväitä.)

Muodostuu siis napakoita, suoria pylväitä.

Kun toinenkin reuna on valmis, taitetaan hammasrivireikäommel kahtia pylväiden puolivälistä. Pylväät lähtevät tosi helposti taittumaan vinoon, varmista, että ne taittuvat suoraan.

Pujota taas langan alkupää saumanvaroihin ja tuo neula esiin kahden reunimmaisen pylvään välistä. Ota pisto niin, että lanka kulkee suoraan pylvään välistä ja vinossa kankaiden läpi, pylvään juuressa. Pistot tarttuvat vain ihan kankaan reunaan.

Jatka samaan malliin koko reuna.

Tadaa, nirkkoreuna on valmis!

Ja se näyttää suunnilleen samalta molemmin puolin.

Nirkkoreunat Kymenlaakson eli Anjalan puvun rannekkeissa. Useimmiten nirkkojen juureen tehdään vielä tikkipistot. Ne voi tehdä myös samalla, kun ompelee kahtia taitettuja nirkkoja yhteen. Silloin joka toinen pisto otetaan tikkipistoksi ja joka toinen pylväiden välistä.

Puolikkaan hammasrivireikäompeleen avulla tehty hapsutus Sysmän ja Luhangan kansallispuvun kauluksessa.
(Suomalainen kansallispuku -näyttely Suomen käsityön museossa 2017).

Hammasrivireikäommelta voidaan käyttää myös päärmeen kiinnittämisen yhteydessä. Silloin kankaan puoleinen reuna tehdään "normaalisti" ja päärmeenpuoleista reunaa tehdessä reunaan kiinnittävä pisto kiinnittää samalla myös päärmeen. Jääsken naisen kansallispuvun hihansuu.

Hammasrivireikäommelta nirkkoja varten Virolahden naisen rannekkeeseen.

Virolahden naisen kansallispuvun ranneke.

Vehkalahden kansallispuvun paita tekeillä. Päällimmäisenä on rannekkeet, joiden reunassa on nirkkoreuna. Kauluksen etureunoissa ja yläreunassa tulee olemaan hapsut ja tässä niitä varten on tehty puolikas reikäommel, mutta kankaanlankoja ei ole vielä purettu.

Polveilevaa hammasrivireikäommelta Virolahden naisen kauluksen päärmettä kiinnittämässä.

Pieni näyttely

Meillä on työväenopistolla sunnuntaina avoimien ovien päivä, joka pullistelee hauskaa ja hienoa ohjelmaa. Nyt totisesti toivon, että sinne saadaan myös porukkaa opistoon tutustumaan. Tätä on odotettu vuosikaudet, kun opisto on elänyt enemmän tai vähemmän poikkeustilaa niin kauan kuin mie olen talossa opettanut. Nyt alamme vihdoin päästä asettumaan Tainiotalolle ja kun alakoulun ruokalapalon seurauksena opiston käytävällä sijainnut ruokalakin on saatu viimein pois, talo jopa näyttää toimivalta työväenopistolta. 

Ronkkaus ja muita pieniä pistoja -kurssi
Imatran työväenopistolla 8. ja 15.3.2014.
Lisätiedot ja ilmoittautumiset osoitteesta www.ito.fi.

Kävin eilen rakentamassa pienen näyttelyn liittyen maaliskuussa pidettävään "Ronkkaus ja muita pieniä pistoja" -kurssiin. Kurssilla on 6 ilmoittautunutta ja alkaakseen sinne tarvitaan 9. Toivon kovasti, että tulijoita olisi tarpeeksi. Käytävällä on paljon muutakin nähtävää jo nyt: tilkkutöiden ja nypläyksen vitriininäyttelyt, kuvanveisto- ja maalausryhmien teoksia ja jotain saattaa vielä tulla ennen sunnuntaita. Käytävä on ihanan viihtyisän näköinen nyt ja toivon, että siitä tulee pysyvä olotila. Olen muuten käynyt yläasteen tuossa samassa koulussa ja saan takaumia mm. rehtorin huoneessa... Terkkuja vaan sen aikaisille koulukamuille ja anteeksi...

Markkinointi on vaikea asia, se on sitä yrityksille ja se on sitä etenkin opiston kaltaiselle toimijalle, joka minimiäkin pienemmällä budjetilla yrittää toimia tasapainoillen valtionosuuksien ja markkinavoimien välimaastossa. Koulumaailmassa opisto tulee viimeisenä, sillä sitä eivät suojaa lain sanelemat opetussuunnitelmat eikä sitä koeta kovin tärkeäksi. Laille emme voi emmekä halua tehdä mitään, mutta mielikuviin voimme vaikuttaa rutkasti. Kaikki kilpistyy rahaan. Ei ole rahaa markkinoida, ei tule rahaa, kun ei markkinoida. Kankeista kaavoista, joissa ei saa menestyä liian hyvin, ettei valtionosuus pienene, on vaikea ravistella irti ja murrosvaihe on vaikea. Yrittäjänä tiedän erittäin hyvin, että paras markkinointi on hyvin edullista, jopa ilmaista. Yhden henkilön yrityksessä on varsin selvää, kuka sen markkinoinnin hoitaa - tai on hoitamatta. Opistolla ei ole henkilöä, jonka tehtävä se olisi. Pyydän jo anteeksi valmiiksi kaikilta palkansaajilta, kun sanon tämän, sillä tiedän, että teissä on rutkasti poikkeuksia: palkansaajat eivät halua tehdä enempää kuin työsopimus määrää. Tai ehkä kyse ei ole halusta, ehkä se vain ei tule mieleen. Sen sijaan, että tarjotaan kurssia ja istutaan kotona odottamassa, tuleeko sinne opiskelijoita, voisi ihan itse tehdä mainosjulisteen ja käydä viemässä niitä kauppojen seinille ja kirjastoon ja muuhun sopivaan paikkaan, jossa juuri sille kurssille mahdollisesti tulevia ihmisiä liikkuu. Itse asiassa taidankin ehdottaa, että opistolla Joku laatii julistepohjan, johon opettaja voi lisätä oman kurssinsa tiedot ja jaella sitä. Opistolla on nettisivut ja Facebook-sivu, joille voi ehdottaa sisältöä ja olen vakaasti sitä mieltä, että se on tällä hetkellä tehokkainta ilmaista markkinointia. Väki vain täytyy saada sinne sivuille ja hehän eivät sinne tule, saati palaa, jos ei siellä ole mitään mielenkiintoista nähtävää.

Tulipa vuodatus. Olen ollut turhautunut ja erittäin turhautunut moneen otteeseen. Nyt olen erittäin toiveikkaalla mielellä, sillä hyvin paljon hyvää on tapahtunut viimeisen vuoden aikana. Ja olen täysin varma, että se kehitys jatkuu ja opistostamme tulee yhtenäinen ja viihtyisä oppimispaikka. Opetuksen laatuhan on jo hyvää.

Avoimien ovien ohjelmaan voi tutustua
Facebookin tapahtumasivulla.

P.S. Muistathan ystävänpäivätarjouksen edellisen postauksen alareunassa!

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Joulut on lomailtu. Joulupukki toi miulle mitä toivoinkin: Mies joka ei ollut murhaaja -kirjan ja lahjakortin Luontaishoitola Ayurvedaan. Nyt tavailen noita hoitoja ja yritän päättää, mihin menen sitten kun tunnen ansainneeni hemmottelua. Nyt en.

Työn alla on Räisälän huntu. Tytöt ovat kotona ja olen taas samassa tilanteessa kuin Lellun viimeisinä kotihoitoaikoina: on huono omatunto töiden tekemisestä ja huono omatunto siitä, jos ei tee. Työn lomassa laitan ruokaa, pesen pyykkiä, pelaan, komennan... tai oikeastaan äitinä olon lomassa yritän räpeltää reikäommelta. Se etenee t u s k a i s e n hitaasti ja olen arvioinut ajan väärin. Tässä kohtaa piti olla jo toinenkin iso työ tehtynä vaan eipä ole. On kesken. Ja tulevien töiden vuori varjostaa tekemisen iloa. Yritän pitää kiinni siitä ajatuksesta, että ne työt valmistuvat vain pisto kerrallaan. Murehtiminen ei auta, vaan tekeminen.

Yhdistävään reikäompeleeseen ommellaan ensin langat kankaiden hulpioreunojen välille...

...ja niihin sitten ommellaan reikäommel. Leveys on 5 mm, kuvassa näkyvä sormi on miun peukalo.

Nyt meillä on täällä neljä tyttöä, kummallakin on kaveri yökylässä. Supatusta ja kikatusta riitti pitkin yötä :)