Kihuissa

Olin viikonlopun Hauholla, Kivennavan kihuissa.

Täytyy myöntää, että etukäteen ajattelin, että tulipas luvattua. Olin siellä esittelemässä Kivennavan kansallispukua, jonka koti on nyt täällä miulla, eli mie myyn siihen ohjeita, tarvikkeita ja valmista pukua. Otin Puodin pienimuotoisesti mukaan, sillä menimme koko perheen voimin asuntoautolla, eikä kaikki olisi mahtunut. Etukäteen olin soittanut kysyäkseni tilasta ja minulle kerrottiin, että se on koulun kirjasto, erillinen tila. Olin huolissani, että mihin pimeään soppeen joudun.

No eipä ollut pimeä, eikä soppi! Vähän harmitti, etten ollut väkisin änkenyt kaikkea mukaan, mutta mitäpä sitä suremaan.

Lauantaina väkeä kävi mukavasti siinä rupattelemassa ja aika kului siivillä. Sunnuntaiaamuna oli kirkko ja juhlakulkue ja niissä hommissa menikin niin kauan, että juhlaväki saapui koululle vasta yhden maissa, suoraan syömään ja pääjuhlaan, joka alkoi kahdelta. Sunnuntai oli siis vähän turha päivä, mutta sainpahan tehtyä pari Kivennavan huntua ja päärmättyä Jääsken huntua.

Sidoin työnäytösluontoisesti Kivennavan huntua.

Myyntiähän tuolla reissulla ei ollut, en sitä odottanutkaan. En saanut edes polttoainerahojen vertaa, mutta koska samalla reissulla muu perhe kävi Puuhamaassa, tätä ei oikeastaan lasketa ;) Sen sijaan Kivennavan puku ja miut siinä siivellä otettiin vastaan erinomaisen hyvin! Miusta pidettiin huolta ja tuo hulppea tilakin sen osoittaa. Kävimme monia hyviä keskusteluja ja olen vakuuttunut, että reissu poikii tilauksia myöhemmin.

Lämmin kiitos Hauhon karjalaisille erinomaisista järjestelyistä ja huolenpidosta! Olin vaikuttunut siitä, että tapahtuma oli viety sekä Facebookiin että Twitteriin ja niitä myös päivitettiin tapahtuman aikana. Oivaa pölyjen karistelua!
Lämmin kiitos myös kaikille, jotka kävitte tapaamassa minua ja Kivennavan pukua!

Missä kansallispukua saa käyttää?

Kansallispuvun myyntislogan on, että se kestää äidiltä tyttärelle, isältä pojalle ja kun on puvun hankkinut, ei koskaan enää tarvitse mitään muuta juhlapukua.

Miksi sitten juhlissa ei näy kansallispukuja?
Kuulen jatkuvasti, miten norjalaiset, eestiläiset ja aika lailla kaikki muut kuin me, osaavat käyttää ja hyödyntää kansallispukujaan ja miten ne ovat niin kauniita. Sen sijaan, että ihaillaan, voitaisiin ottaa oppia!
Aika monella on suomalaisesta kansallispuvusta tällainen mielikuva:

Suomalainen kansallispuku on moninainen, runsas ja kaunis, ihan niinkuin norjalaiset ja eestiläiset sisaruksensa. Itseasiassa voimme olla tutkituista ja tarkistetuista puvuistamme hyvinkin ylpeitä, ne ovat aimo harppauksen lähempänä esikuviaan kuin monien muiden maiden puvut, mm. ne paljon ihaillut eestiläiset.

      

Kansallispuvun saa laittaa ylleen juhliin, se on juhlapuku. Etiketin (ainakin jonkun version) mukaan pariskunnasta molempien täytyisi pukeutua kansallispukuun tai sitten ei kummankaan, mutta mie anarkistina rikon tätä sääntöä ihan ilomielellä. Miusta kansallispuku on juhlapuku siinä missä silkkikolttukin, eihän sillä miun miehellä ole silkkipukuakaan, jos miulla sellainen on. Häät, syntymäpäivät, lakkiaiset, rippijuhlat, ristiäiset, koulun kevät- ja joulujuhlat, juhannusjuhlat, Kalevalanpäiväjuhlat, itsenäisyysjuhlat, kesäjuhlat, yhdistysten juhlat, mitä ikinä keksitkin. Mikä vain juhlatilaisuus, minne mies voisi mennä tummassa puvussa tai sitä komeammassa asussa, on sopiva juhla kansallispuvulle.

Kyllä, myös hautajaisissa. Muokkasin tätä kappaletta 3.9.2017, sillä olin muotoillut sen aiemmin turhan huolimattomasti: Kansallispuku käy niihin ihan sellaisenaan, eikä siitä tarvitse muuttaa mitään. Jotkut puvut ovat hyvin riemunkirjavia ja silloin täytyy miettiä, tuntuuko se toisista surijoista kiusalliselta, mutta mitä lähempi olet vainajan kanssa, sen vähemmän siun tarvitsee tätä miettiä. Joskus, joidenkin pukujen kohdalla voi halutessaan vaihtaa ostokankaisen essun mustaan silkkiseen. Valkoinen pellavaesiliina voi tulla myös kyseeseen, jos sellainen pukuun pukuhistorian valossa käy. Karjalaisiin pukuihin ei voi vaihtaa essua, vain valita pukuun määritellyistä esiliinoista. Läntisten pukujen (tai suurimman osan niistä) kanssa voi käyttää mustaa tai muuta tummasävyistä silkkihuivia, jos haluaa.

Toistaiseksi, kun kansallispukuja ei juhlissa juuri näy, tuntuu joskus turhan silmiinpistävältä kansallispuvussa. Mie harkitsen kansallispuvun käyttöä lähinnä siltä kannalta, että vienkö huomiota juhlakalulta - miun puku nimittäin kyllä herättää huomiota. Jos kansallispukuja on useampia, se ei ole ongelma. Sitten kun me kaikki reippaasti laitamme kansallispukumme päälle juhliin, tämä ongelma poistuu ;)
Sitä odotellessa yhdistän usein kansallispuvun osia muihin juhlavaatteisiin, vaikka näin:

Muoks: Vike kommentoi hyvin ja siksi lisäys:
Kun puvun osia irrottaa kokonaisuudesta, niistä saa myös arkisempia yhdistelmiä. Liivi tai röijy yhdistettynä farkkuihin tai vaikka jakkupuvun osaksi, tuottaa sopivan vaateparren teatteriin, virallisempaan tapaamiseen tai muuten vain mukavaan menoon.

Kivennapa tuli!

Kivennavan kesäesiliinan yksityiskohta

 Kivennavan B-puku eli toinen mallipuku saapui tänään osittain tänne miun pajalle! Sitä on tarkoitus "ulkoiluttaa" mahdollisimman paljon ja ottaa kuvia. Puku tulee olemaan näytillä ainakin Karjalaisilla kesäjuhlilla Lappeenrannassa 14.-15.6. sekä Kivennavan Kihuissa Hauholla 26.-27.7., tule katsomaan!

Kivennavan kesäesiliinan yksityiskohta

Kivennavan puvussa on viidet vaihtoehtoiset sukat, punaiset puuttuvat kuvasta.

 Nyt sain myös alkuperäiset kaavat, joten piakkoin on saatavissa puvun kaavoja ja ohjeita Puodissa. Pukuun saa nyt jo paita-, rekko-, kesäesiliina- ja nästyykikangasta, kesäesiliinan nyytingit sekä kaikkia kirjontalankoja. Pian on valmiina myös kostulikangasta ja heti kun ehditään, ainakin punaista hamekangasta ja sarkaa.

Kostulin etumukset ovat tiiviisti kirjaillut.

Punaisen hameen kudontalangat täytyy päivittää.

Kurkistus punaisen hameen sisuksiin.

 Puvun talviversio on esillä Äijälässä Kangasalla Karjalaisten kansallispukujen näyttelyssä 17.5. klo 18 alkaen koko kesän.

Hunnun tekoa pääsen harjoittelemaan jo pian...

...sillä pulvanakin on!

Tervetuloa kotiin!

Mie olen nyt virallisesti Kivennavan kansallispuvun koti!

Täällä jo pärisyttelin rumpua ja tästä oli kyse. Jostain ihmeellisestä syystä juuri tämä puku on kiehtonut minua siitä saakka, kun äitini teki 90-luvulla puvun mallipuvun. Hän teki samoihin aikoihin myös Heinjoen mallipuvun, mutta syystä tai toisesta se ei ole saanut sydämessäni samanlaista sijaa. Miulla ei ole mitään siteitä Kivennavalle tai lähiseuduille, karjalaiset juureni ovat Suojärveltä, sarafaanialueelta. Jotenkin Kivennavan puku vain on ihastuttava. Tervetuloa kotiin!
Täältä voit lukea Kansallispukukeskuksen tiedotteen.

Kivennavan rekko, jonka kirjomisesta kirjoitin sadun.

Joitain kirjontalankoja Kivennapaan on löytynyt Puodista jo aiemminkin. Ohjeet ja kaavat puuttuvat sieltä vielä, kunnes saan metsästettyä uuden kopiointipaikan kaava-arkeille entisen lopetettua. Puotiinhan tulevat vain varastossa valmiina olevat tuotteet, muiden osalta voi tehdä tilauksen sähköpostilla: soja@kansallispuku.com. Myös noita ohjeita ja kaavoja voi ensihätään kysellä sähköpostilla.

Miehän olen myös Jääsken alueen miehen puvun koti, siitä ei ole tuota virallista sopimusta vielä kirjoitettu, mutta varmaankin kirjoitetaan pian.

Kirjonta kuin satu

Päivät kuluvat rekkoa kirjoessa nopsaan. Tauotan työtä koikkelehtimalla FolkJamia (ks. edellinen postaus). Rekko alkaa olla jo loppusuoralla ja huomasin hämmästyksekseni tuntevani vähän haikeutta siitä, että tämän ihanuuden tekeminen loppuu tähän ja siitä, että tämän jälkeen sitä ei kukaan näe kuvio kerrallaan, sitä miten satu muodostuu. Tämän jälkeen se nähdään kokonaisena kirjontapintana, oranssina lämpäreenä paidan etumuksessa. Hassu minä. Kun rahat ovat tilillä, viimeistään haihtuu haikeus :D

Haluan kuitenkin johdattaa teidät läpi tuon sadun. Loppuhuipennusta saatte odottaa siihen, kun paita on valmis, mutta lähdetäänpä matkalle:

Alussa oli vankka pohja. Tila, joka odotti täyttymistään.

Tilaan tuli päähenkilö: Punakultainen, joka alkoi haparoiden ottaa askeleita,löysi rytmin, loi kuvion ja tuli pinnaksi. Punakultainen loi tiet ja mutkat, kulki halki tyhjyyden ja jätti jälkeensä järjestyksen ja kauneuden. Viimein Punakultainen tunsi antaneensa kaikkensa. Se huomasi kaipaavansa jotain lisää. Se pysähtyi uupuneena miettimään.

Kellanvihreä saapui ja näki Punakultaisen väsymyksen. Kellanvihreä päätti ottaa ohjat käsiinsä ja auttaa Punakultaista tyhjyyden täyttämisessä. Se rajasi Punakultaisen loputtomalta tuntuneen urakan ja pyysi Sinistä ja Keltaista apuun. Ne vuorottelivat tyhjyyden täyttämisessä. Välillä ne intoutuivat tanssimaan polveilevaa koreografiaa toistensa lomassa, välillä pitivät lepotaukoa luoden rajoja. Punakultainen sai levätä ja löysi uudelleen ilon.

Valkoinen oli kova johtajatyyppi. Se näki taiteilijasieluisten lankojen näennäisen sekavan tanssin jäljet ja päätti, että häntä tarvitaan tuomaan selkeyttä ja rajoja mokomalle hillumiselle. Valkoinen käski Punakultaisen palata alkuperäiseen tehtäväänsä. Itse se rajasi kuviot ja määräsi myös Keltaisen, Sinisen ja Kellanvihreän samoihin töihin. Punakultaisen vanha ahdistus alkoi nousta ja sen ystävät huomasivat sen pian. Yksissä tuumin langat nousivat uutta johtajaansa Valkoista vastaan ja ajoivat sen pois.

Langat palasivat sopuisaan, iloittelevaan tanssiinsa ja loivat yhä uusia kuvioita. Ne tukivat ja täydensivät toisiaan ja nostivat kauneuden aina vain ylemmälle tasolle.

Tyhjyys ei enää ole tyhjyys. Se kaipaa enää paria tanssia ja sitten langat ovat vapaat etsimään uutta pintaa täytettäväksi ja uusia tansseja tanssittavaksi.

Miun lemppariraita on tuo punakultaisen jälkeen toinen kuvioraita, jossa sinisellä taustalla on punakultaisella kehystettyjä keltaisia ja kellanvihreitä vinoneliöitä. Mikä on sinusta kaunein?

Luukku auki!

Tiistaina värjäilin sulkkuvyölankoja sarafaanikurssia varten. Tiedäthän ne päivät, kun visio on selvä, mutta tulos ei vastaa sitä ja korjausyritykset upottavat syvemmälle suohon. Niitä on. Mutta tiistai ei ollut! Yritys oli rohkea. Silkkilanka, jota värjäsin, oli valmiiksi lohenpunaista. Värjään ihan Nitorin prismasittareista saatavilla väreillä. Tavoitteena oli saada aikaan kultaa ja viininpunaista. "Kultaa" päätin tehdä vaan ihan lämpimällä keltaisella, olihan langassa jo punertava alkusävy. Lannistus talloi mieltäni, kun kattilassa lillui oransseja lankoja. Mutta niin vaan kävi, että kun värjäysaika oli täynnä, olivat langat kauniin kullankeltaisia! Viininpunaisia varten lisäsin punaiseen väriin kaksi rapsausta sinistä (huomaa tarkat mitat...). Värjäysliemen väri näytti suht lupaavalta, joten sekaan vaan. Taas ensin näytti roosalta, mutta sieltä se viininpunainen sävy tuli, ihan itsestään! Silloin kun hommat onnistuvat näin, on ihan voittaja-olo! Sellainen, että kaikki mihin kosken, muuttuu kullaksi! Siitä fiiliksestä pitääkin sitten repiä taas aika monen päivän paarustamiseen ;)

Sulkkuvyölankoja

Noin muuten työn alla on Kivennavan paita ja sen rekko. Olen saanut kirjontarytmistä kiinni. Rekon tekeminen on mukavaa, nopeampaa kuin pelkäsin ja meidän normaalit sisävalot riittävät syksyn valonnielevästä pimeydestä huolimatta. No, hidastahan se silti on, mutta mukavaa! Ja tekemistä siivittävät äänikirjat. Edellinen taisi olla Seppo Jokista, nyt menee Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Eläköön kirjaston äänikirjavalikoima! Toivottavasti se laajenee pian... Luen myös ihan paperikirjoja paljon ja yhtä aikaa äänikirjojen kanssa. Joskus, jos molemmat ovat samaa tyyliä, ne menevät sekaisin, joten yritän valita mahdollisimman erilaiset kirjat.

Kivennavan rekon kirjonta etenee, rivi riviltä kuvio täydentyy ja mieli rauhoittuu.


Eilen oli kansallispukukurssin viimeinen kerta ennen joulua. Pidin pienet tuntsarit opiskelijoille, jotka yllättyivät sekä siitä, mitä oli jäänyt mieleen, että siitä, mitä ei. Näytin kuvia, 10 pukua ja 10 yksityiskohtaa, joista piti tunnistaa asioita ja sijoittaa ne läntiseen tai karjalaiseen pukualueeseen. Hauskaa oli ja moni asia taisi selkeytyä! Idean sain Inga Pihlhjertalta, kiitos!

Opiskelijat antoivat miulle joululahjaksi Virkkukoukkusen pussukan!
Kiitos ihanaiset, näitä ei vaan voi olla liikaa!

Eilen oli hieno päivä kahdella muullakin tavalla. Leea-Marin, 5-v., hammas on heilunut jo pidemmän aikaa ja eilen päiväkodissa se oli irronnut! Illalla hän touhotti sen huolellisesti tyynyn alle ja hammaskeiju kävi suorittamassa vaihtonsa. Likka kasvaa isoksi!

Ja mie kävin illalla ystävän kanssa kuuntelemassa Club for fivea. I h a n a a !

Tänäänkin on merkittävä päivä, tänään auotaan luukkuja! Leea-Mari avasi aamulla Päivä paloasemalla -tapahtumasta saadun palomieskalenterin (hmm, äitikin vois huolia sellaisen ihan oman palomieskalenterin, mut vähän toisenlaisella kuvituksella :P ) sekä Nalle Puh -lehden mukana tulleen kalenterin. Molemmat kuvakalentereita. Ja koska näinä yltäkylläisyyden aikoina joulukalentereitakin pitää olla pilvin pimein, niin jo aika monennen kerran kätkin kouluaikoina tekemäni kuusikalenterin pusseihin vihjeitä. Kyllästyin parissa vuodessa pusseihin mahtuvaan pikkukrääsään, joten kätken pusseihin vihjeet ylläreitten etsintään. Leea-Marin vihjeissä on lähikuvia piilopaikoista. Tiia-Maija, 10-v. (,jolla myös on palomieskalenteri ja Aku Ankka -lehden mukana tullut kuvakalenteri), saa harjoitella moninaisia taitoja, vihjeissä on englanninkielisiä, on kirjaimia, joista pitää muodostaa sana, runomittaisia arvoitusvihjeitä ja on jopa yksi, johon tarvitaan kompassi ja askeleita laskemalla päätyy toivottavasti oikeaan paikkaan! Vihjeiden perusteella löytyy sitten kaikenlaista pitkin vuotta haalittua enemmän ja vähemmän tarpeellista: kirja, dvd, konserttiliput, vihko, joulukoriste jne.

Hyvin palvellut kuusi

Mie oon tehnyt siullekin joulukalenterin! Tai viimevuotisen ahkeroin ihan itse, tällä kertaa saan apua kansallispukuväeltä! Käy kurkkaamassa ja mainosta kamuillekin :) Jännittävää joulun odotusta!

Iloinen yllätys!

Tänä aamuna en meinannut millään päästä sängystä ylös. Onneksi pääsin, sillä sähköposti oli tuonut aurinkoisen viestin pimeän syysaamun iloksi: Tekstiilikulttuuriseura on myöntänyt miulle 700 €:n stipendin kahden kiilasarafaanin ohjeiden ja kaavojen laatimiseen! Sellaisia siis tiedossa tässä vuoden sisällä :)

Sain tässä reilu viikko sitten myös varmistuksen Kuolemajärven B-puvun teosta ja eräs muukin iso homma odottelee varmistumisiaan ja aikataulujaan. Töitä on siis tiedossa piiiitkäksi aikaa. Se on upeaa, rauhoittavaa ja helpottavaa. Ja yhtä aikaa hermoilen sitä, että joudun sanomaan monelle asiakkaalle "ei". Kokemus on kyllä osoittanut, että monesti asiakas voi odotella puoli vuotta tai vuodenkin, joskus vuosia. Harmittelen silti jo etukäteen niitä, joille en voi olla avuksi. Ihan ihannetilannehan olisi se, että näitä tilauksia tehdessä asiakkaat ostelisivat varastoni tyhjäksi ;)

Työn alla on Kivennavan rekkopaita. Teen rekon ensin. Se on aika hidasta, hyviä silmiä, hyviä valoja ja keskittymistä vaativaa kirjontaa. (Idiootti tekee sitä loka-marraskuussa. Kuten Kuolemajärven rekkoa pari vuotta sitten. Olen sentään aikatauluttanut Kuolemajärven B-puvun rekon keväälle, toivottavasti se aikataulu pitää.) Pidän rekon tekemisestä, se on pientä nyhräämistä, etenee hitaasti, mutta nättiähän siitä tulee ja haastetta on sopivasti, ettei siihen tympäänny.

Rekkopaita rakentuu hauskasti. Tässä on rekkokappale poimutettu ja ommeltu etusivukappaleiden väliin. Olan kohta on noiden pitkien suikaleiden puolivälissä. Myöhemmin tuohon väliin ommellaan vielä keskitakakappale. Tämän jälkeen kirjotaan kaulus ja ommellaan paikoilleen. Hihoihin ommellaan kainalotilkut ja rannekkeet, hihat kiinnitetään miehustaan, ommellaan sivusauma, kootaan aliset ja kiinnitetään ne ylisiin.

Poimuja on 84 kpl ja ne ovat yläreunassa 7,5 cm leveydellä.

Kirjonta jatkuu poimutetulta osalta sauman yli suoralle kankaalle. Tässä on n. 40 virvittäin ommeltua lankaa jo valmiina. Ihan alussa tiheys on vähän hakusessa.

Ja eipä tuo tässä koneella istuen etene, lähden siis jatkamaan :)