Hengästyttävää menoa

Vau, mikä itsenäisyyspäivä!

Kuva: Pia Rantanen

Tiistaina sain kunnian olla mukana takomassa sadatta lenkkiä itsenäisyyden ketjuun. Lue täältä, mistä on kyse.

Miulla on Sysmän ja Luhangan kansallispuku. Leea-Marilla on kiilasarafaani ja miehelläni on tumman puvun kanssa Kansallispukuraidat-puuvillasatiinista ommeltu solmio, jonka on ommellut Taitoisan Raija ja se kuuluu hänen RaiTai-mallistoonsa.
Kuva: Tiia-Maija Hartikainen

Ja itsenäisyyspäivänä olimme mukana Imatran itsenäisyyspäiväjuhlassa Kulttuuritalo Virrassa. Mie lausuin siellä tervehdyssanat. Kun ei ole hirmuisesti tarvinnut puheita pidellä, on tässä ollut vähän opettelemista. Muistan vielä äikäntunneilta koulusta, mitä juhlapuheessa tulee olla, mutta tervehdyssanoista en kyllä muista mitään. Onneksi voi kilauttaa kaverille ja niin tein - kiitos jeesistä, Outi! Sain ohjeeksi, että maailmoja syleilevää, ei liiaksi puuttumista epäkohtiin. Tällainen siitä tuli:

Hyvä juhlaväki,

Itsenäinen Suomi on 100-vuotias. Kulttuurimme, suomalaisuus, on paljon sitä vanhempaa. Vaatimaton kansanluonteemme on saanut meidät tuomaan esille suomalaisuuden varjoisampia puolia, vaikka meillä ei ole mitään syytä nolostella maatamme tai kulttuuriamme. Kuljemme eturintamassa tieteessä, taiteessa, tasa-arvossa ja koulutuksessa. Menestymme musiikissa ja urheilussa. Olemme jalat maassa -kansaa, joka tekee, mitä tehtävä on, että koettelemuksista selvitään. Onnistumme paitsi tasapainoilemaan, myös pysymään vakaina maailmanpolitiikan tärinöissä. Kansanperinteemme on rikasta ja huolella vaalittua ja loistaa sekin niin musiikin, tanssin, pukuperinteen kuin ruokaperinteenkin osalta. Osaamme kieliä, tunnemme maailmanhistorian ja eri maiden kulttuureja, ehkä jopa paremmin kuin omaamme.

Juhlavuoden teema on ”yhdessä”. Tänä juhlavuonna olemme lukemattomissa tapahtumissa ja hankkeissa nostaneet yhdessä esille kaikkea sitä hyvää, mitä meillä on. Teemaa on noudatettu myös täällä Imatralla. Yhdessä olemme tehneet Imatran ajot, tuuletelleet kansallispukuja, tehneet töitä yhteiseksi hyväksi ja menestyneet.  Pidetään siitä kiinni. Muistetaan se ensi vuonnakin. Ja aina. Tutustutaan omaan kulttuuriimme ja historiaamme, opitaan ja ammennetaan siitä, nautitaan siitä, iloitaan suomalaisten menestyksestä kaikilla aloilla ja unohdetaan turha nöyristely. Nostetaan suomalaisuuden yhteinen itsetunto sille tasolle, jolla se ansaitsee olla.

Tänään juhlitaan yhdessä 100-vuotiasta itsenäistä Suomea ja meitä!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Jostain syystä, yhtäkkiä kesken puheen, alkoi jännittää kamalasti.
Kuva: Leea-Mari Hartikainen

Juhla oli hieno ja huipentui ilotulitukseen ja vielä koskinäytökseen, jonne valitettavasti emme ehtineet. Ilta meni mukavasti sohvalla, sormet näppäimillä, Linnan juhlia seuratessa. Jaakko Selin oli tehnyt erinomaista taustatyötä kansallispukujen(kin) osalta. Hän oli ottanut yhteyttä Karjalaiseen nuorisoliittoon, jonka tyypit ilolla auttoivat kansallispukutietouden äärelle. Lisäksi he värväsivät miut agentiksi, joten tunnistin pukuja kättelyjonosta ja näpytin tietoja selostamoon. Hektistä puuhaa, mutta ilokseni moni kansallispuku tuli mainittua. Vaikka kansallispukuja oli viime vuosia enemmän, ei niitä silti ihan hirmuisen paljoa näkynyt. Pisteet vihreiden eduskuntaryhmälle, jotka olivat ahkerien apureiden (hyvä Hilu ja Mari!) avustuksella viimeistelleet kansallispukunsa.
Miusta huikein pari olivat Hilu Toivonen-Alastalo ja puolisonsa Hannu Alastalo. Hilu on omin pikku kätösin tehnyt molemmat puvut käsin. Ja se on melkoinen suoritus, sillä kansanperinneaktiivi Hilu tekee ihan käsittämättömän paljon muutakin. Hän on mm. Karjalaisen nuorisoliiton toiminnanjohtaja ja järkkäsi Europeade-tapahtuman viime kesäksi Turkuun. Arvostan myös suuresti presidentti Tarja Halosen pukeutumista Euran muinaispukuunsa.

Kuuma linja avoinna selostamoon. Hektistä puuhaa.

Viime kuukausien hulinan jälkeen alkaa olla melko tyhjä olo. Muutama ihan tavallinen, kohtuullisen mittainen työpäivä sopisi nyt tähän ja onneksi se on mahdollista. Jospa sitä jo pikkuhiljaa alkaisi ajatella jouluisia ajatuksia.

Ja joulusta puheenollen: Kansallispukuinen joulukalenteri on täällä taas! Tällä kertaa Tyyni Tellervo Raitanen (os. Suomi) vastaa kansallispukukysymyksiin. Tyyni on lokakuussa perustetun Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n joulukalenterityöryhmän yhteinen hahmo. Hyppää kyytiin!

Muistakaa olla kilttejä! Tai ainakin hyväkäytöksisiä.
Ja tonttulakkeihinkin taipuvat Kansallispukuraidat löytyvät edelleen täältä :)

Itsenäisyyspäivän hekumat

Miulla oli eilen harvinainen tilaisuus pelailla lautapelejä ystävän kanssa. Siksi katselin Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa vain toisella silmällä. Olisi ehkä ammatillisessa mielessä pitänyt ne läpi tuijottaa ja puvut arvostella, mutta mielenterveydellisessä mielessä tämä vaihtoehto oli ehdottomasti parempi :)

Facebookin Kansallispuku-ryhmän jäsenet napsivat tv-lähetyksestä ja netistä kansallispukukuvia, sieltä voi käydä katselemassa, tervetuloa ryhmään!

Olin iloinen joka ikisestä kansallispuvusta ja kansanpuvusta, muinaispuvusta, romanipuvusta ja Saamen puvusta, jonka näin. Ilahduttavan monella oli asianmukainen päähine. Joidenkin puvuissa saattoi olla vähän jotain sanomisen varaa, mutten halua ketään rohkelikkoa kansallispuvun käyttäjää lytätä. Uskon, että pikkuhiljaa tietoisuus lisääntyy ja pukujen oikeaan kokoon, istuvuuteen ja päähineisiin osataan kiinnittää huomiota. Sitähän tässä vienosti huudetaan :)

Tänä vuonna nuo modernimmat versiot sulattivat miunkin sydämen. Erityisen ihanaa oli, että ne myös saivat mediassa ansaitsemansa huomion.

Yksi jäi vähän varjoon, ehkä siksi, että siinä oli niin hienosti käytetty kansallispuvun (tai sinnepäin) kangasta, että sitä ei välttämättä tajunnut. Kyseessä oli Niina Laition puku. Puvun on tehnyt Raila Lehtola ja korut Hanttu Lahdenmäki. Valitettavasti miulla ei ole siitä nyt kunnollista kuvaa. Tässä näkyy vähän yläosaa, muttei oikein mitään siitä, mistä puhun. Puku oli lyhyt, oranssi ja sen halkiosta pilkotti Alavuden hamekankaasta poimittua kangasta sydämineen.
Alavuden pukua ei varsinaisesti lasketa kansallispuvuksi, vaan sellaiseksi kansallispuvun tavoin käytettäväksi juhlapuvuksi, sillä sillä ei ole esikuvia vaan se on kokonaan suunniteltu. Se on sinänsä vähän hassua, että meillä kyllä on muitakin kansallispukuja, jotka ovat täysin suunnittelijan päästä lähtöisin, eikä niiltä ole viety kansallispuku-statusta.
Mie pidän erityisesti tällaisesta kansanperinteen nykypäivään tuomisesta, jossa sitä perinnettä ei tarvitse erikseen alleviivata, sillä lopputulos on upea ja se perinne-osuus ei ole siinä ylimääräisenä lisänä vaan nimenomaan oleellisena ja tarkoituksenmukaisena, ilman että se huutaa olevansa perinnettä. Vähän niin, että tuote on upea, vaikkei tajuaisi sen olevan inspiroitunut tai lainannut perinteestä. Olen pitkään yrittänyt pukea tätä sanoiksi, mutten oikein vieläkään osaa, toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
Muokattu 7.12.2013 klo 23.00: tässä pari kuvaa, jotka sain itseltään Niina Laitiolta (tuhannet kiitokset Niina!) ja tekijältä, Raila Lehtolalta sain tiedon, että tuossa tuo "Alavuden kangas" onkin tehty silkistä kopioiden Alavuden hamekangasta mahdollisimman tarkasti! Huikeaa!

Olen erittäin iloinen siitä, että Toivolan Vanhan Pihan isännän Margo Saxbergin puku sai niin paljon huomiota! Puku on kansallispukukonsultti Taina Kankaan tekemä. Siinä on käytetty kansallispukujen kaavoja, mutta se on moderneista kankaista koneellisesti ommeltu. Mikä parasta, isäntä käyttää sitä Toivolan Vanhan Pihan tapahtumissa, eli puku ei ole kertakäyttöinen!

Kuvan nappasin täältä

Nämä kuvat otin Kansallispukukeskuksessa kansallispuvun synttäreillä tänä syksynä (pahoittelen kuvien surkeaa laatua...):

Ja kyllä, miustakin kuuminta hottia olivat Duudsonit <3 Tässä on kaikki kohdallaan.

Kuvan lainasin täältä

Vieläköhän joskus nähtäisiin presidenttipari kansallispuvuissa. Kurkkaas, mitä kirjoittelin aprillipäivänä 2012.