Helvetinkone

Jos ei olisi internettiä, olisi aikaa.

Aamulla torkutin, sillä väsytti. Kun viimein kiskoin silmät auki, nappasin puhelimen yöpöydältä ja aloin selata Instagramia. Näin mansikoiden kuvia ja mietin, että niitä pitäisi ostaa ja pakastaa. Ostin jo 5 kiloa, joista kaksi päätyi pakkaseen. Mutta pakastimeen ei mahdu enempää. Haluaisin pienen arkkupakastimen.

Aioin jo lähteä arkkupakastin- ja mansikkaostoksille (ja porkkanoita torilta!), kun tajusin, että mies lähti reissuun, enkä saa mitään pakastinta kotiin pikkuautolla. Pakko siis siirtää tämä juttu viikonloppuun. Tai ehkä selaan netistä, olisiko miehen työreissun varrella edullisia pakastimia...

Aamupalan yli selasin sähköpostit, vastailin, tallentelin, siivosin roskaposteja. Elisa Kirjalta oli tullut tarjouksia, selasin onko uusia, halpoja äänikirjoja. Ei ollut.

Tänään on postituspäivä. Avasin selaimen käydäkseni katsomassa pankkitililtä, keneltä on tullut suorituksia. Avasin samalla Facebookin, johon oli tullut yksityisviesti asiakkaalta. Hän kyseli silkkihommeleita sarafaania varten ja aloinkin sitten googlailla silkkikauppoja. Niitähän löytyi ja silmään osui myös ruudullisia tafteja ja aloin miettiä, olisiko yksi löytämäni sopivaa mm. Lappeen ja Kokkolan seudun essukankaaksi. Laitoin eräälle asiantuntijalle sähköpostilla kyselyn tästä, sillä en ole itse nähnyt esikuvaa, enkä tiedä millä perusteella mallipuvun kangas on valittu. En tiedä myöskään, että onko sitä juuri nyt saatavilla, mutta jossain vaiheessa ei ollut. Jos löytämäni kangas osoittautuu kelvolliseksi, tsekkaan tietysti pukujen myyjiltä, että onko jollain valmiiksi sopivaa essukangasta varastossa. Jos ei, joko tarjoan tuota heille tai sitten otan omaan varastoon.

Vastasin Facebookissa tälle alkuperäiselle silkinkyselijälle ja lupasin laittaa näytteen yhdestä varastossani olevasta silkistä. Siitä muistin, että yhtä sarafaania koskeva kauppa on kesken ja täytyy laittaa sille asiakkaalle viestiä. Avasin sähköpostin taas ja sinne oli tullut kysymys, joka vaati huomiotani. Vastasin.

Verkkopankin istunto oli vanhentunut, joten avasin uuden ja tsekkasin maksut. Tulostin kuitit postitusta varten. Olin unohtanut laittaa sähköpostia keskeneräisestä kaupasta.

Selasin Facebookin ilmoitukset. Kansallispuku-ryhmässä oli kysymys, että onko keväällä Finlaysonille laittamaamme kirjeeseen tullut vastausta. Ei ole. Etsin ryhmästä kirjeeseen liittyvän ketjun ja varmistin, että siinä oli miun yhteystiedot ja tarkistin päivämäärät. Etsin Finlaysonille sähköpostiosoitteen ja laitoin sinne sähköpostia. Tuli mieleeni, että heillä on varmaan myös Facebook-profiili. Etsin sen ja tykkäsin.

Hieroja laittoi Facebookin kautta laskun. Kävin maksamassa sen verkkopankissa saman tien.

Huomasin, että yritykseni Facebook-sivulla on 13 vailla 1000 tykkääjää. Laitoin siihen liittyvän päivityksen ja kysyin, että miten juhlittaisiin. Jäin miettimään sitä.

Luin loput Facebook-ilmoitukset, kirjoittelin muutaman kommentin ja sähköposti kilahti viestin merkiksi. Blogiin oli tullut kommentti erääseen toooodella muinaiseen kirjoitukseen. Niistä vanhoistahan puuttuvat kuvat, enkä ole ehtinyt läheskään kaikkiin niitä palautella - se on hiukka hidasta hommaa. Vastasin ja tulipa mieleen, että kirjoitan tästä blogiin.

Siis tästä, että herätys soi klo 7, torkutin 7.20 saakka, nyt kello on 10.43 ja mie en ole tehnyt vielä mitään, mistä maksetaan.

Jessus, miten likainen se on! Mutta jos nyt vaikka menis pajalle, eikä alkais....