torstai 17. heinäkuuta 2014

Käytettyjen pukujen osto ja myynti

Saan todella paljon yhteydenottoja koskien sitä, miten ja millä hinnalla kaapissa roikkuvan kansallispuvun voi myydä. Se on vähän turhauttavaa, mie teen uusia pukuja, en osta niitä vanhoja, saati hinnoittele niitä. Ymmärrän oikein hyvin sen, että kun tilanne tulee eteen, sitä googlaa "kansallispuku" ja soittaa sinne, mikä ensin tulee vastaan tai mikä näyttää aktiiviselta toimijalta. Niin miekin tekisin.

Kuva on Keltainen Pörssi -ilmoituksesta

Missä käytettyjä kansallispukuja voi myydä? Mistä niitä voi ostaa?

Tämä on vielä melko helppo kysymys. Olen koonnut vähän listaa, joka ei ole täydellinen, mutta kyllä sillä alkuun pääsee. 

Facebookin Kansallispuku-ryhmä, myynti-ilmoitukset ja ostoilmoitukset

Satakunnan nuorisoseurojen osto- ja myyntipalsta

Keltaisen Pörssin kansallispuku-haku

Myy ja osta -sivuston kansallispukuhaku

Tori.fi -palvelun kansallispukuhaku
(Tämä on Tori.fi:n Uudenmaan tarjonta, tuolta voi etsiä Suomen eri alueilta erikseen)

Huuto.netin kansallispukuhaku

Suomalaisen kansantanssin ystävien lehti
(Klikkaa auki viimeisin tanhuviesti, sen lopussa on myynti-ilmoitukset)

Helga-neitiSecond Hand Shop Tampereella. En ole koskaan päässyt tuonne nettisivulle, lukuisista yrityksistä huolimatta, mutta siellä se kuulemma on.

Lisäksi monilla kansantanssiseuroilla on puvustoja ja tietenkin myös tanssijat saattavat haluta ostaa itselleen pukuja. 


Sitten se vaikeampi kysymys:

Paljonko käytetty kansallispuku maksaa?

Jaa-a, riippuu puvusta, kunnosta, valmistustavasta ja ennenkaikkea siitä, kohtaavatko ostaja ja myyjä toisensa. On ihan eri asia myydä kansallispukuammattilaisen käsin kansanomaisin menetelmin valmistamaa, hyvin huollettua ja säilytettyä pukua, kuin konekutoisista kankaista puoliteollisesti valmistettua koinsyömää ja kellastunutta ruttukasaa.

Kuulen silloin tällöin päivittelyä siitä, miten tyhmä joku ihminen on, kun ei ymmärrä pukunsa arvoa ja myy sitä muutamalla kympillä kirpparilla. Miten niin tyhmä? Pahoitan mieleni niiden puolesta, jotka rahasta suuremmin piittaamatta haluavat löytää vanhalle, tarpeettomaksi käyneelle puvulleen uuden kodin ja käyttöä. Eihän se hinta mittaa tässä sitä arvostusta.

Mistä sitten voi tietää, minkä arvoinen se omassa kaapissa roikkuva puku on? Jos puku on vanhempi kuin 1980-luvulta, sen kankaat ovat hyvin todennäköisesti koneellisesti kudottuja. Se on myös erittäin todennäköisesti ommeltu ainakin osittain koneella. Jos hetkeksi unohdetaan se, että sen nimi on "kansallispuku", niin mietipä, mitä suostuisit maksamaan 50 vuotta vanhasta juhlapuvusta. Niin, miun mielestä se "kansallispuku" siinä ei muuta sitä arvoa. Jos mukana on hopeisia, hyväkuntoisia koruja asianmukaisine leimoineen, hinta voi olla moninkertainen, sillä niiden arvo ei kai juurikaan laske (joku hopeaseppä voi nyt oikaista luuloni). Käsityönä tehtyjen hopeakorujen hintoja löytyy vielä täältä, mutta on hyvä huomata, että kaikki korut eivät ole kokonaan käsityötä. Jos mukana olisi puvun historia, tarina, tieto siitä kenelle puku on kuulunut, missä ja miten sitä on käytetty, olisin valmis maksamaan jo enemmän. Suurin osa myynnissä olevista puvuista on juuri näitä. Ne ovat joskus hyvinkin käyttökelpoisia sellaisenaan ja joskus niistä saa mukavasti muokattua hyvänkin puvun (kerron tästä joskus toiste enemmän).

Entäs sitten ne muut? Äidin omin käsin ompelema, kylän ompelimossa teetetty, kansallispukuammattilaisen valmistama. Mahdotonta sanoa. Tärkein hinnan peruste lienee se, että ostaja tarvitsee juuri sen puvun. Jos miulta tilaa tällä hetkellä uuden kansallispuvun, joka siis ommellaan ja kirjotaan kokonaan käsin ja puvun käsinkudottavat kankaat ja nauhat myös kudotaan kangaspuissa, hinta on yleensä 3000 - 8000 euroa. Tämä on yrityksen ja kansallispukuammattilaisen hinta. Jos puku on yksityisen tekemä, hinta lienee jotain 35 - 40 % tuosta. Ja siitä voi sitten arvioida, että mitä käytetystä puvusta voi maksaa. Se, joka sen puvun todella tarvitsee, harkitsee sen välillä, teettääkö uuden puvun omilla mitoilla vai ostaako käytetyn.

Jos mie tarvitsisin käytetyn kansallispuvun, joka olisi puoliteollisesti valmistettu, voisin maksaa ehjästä, hyväkuntoisesta ja asianmukaiset osat sisältävästä puvusta 300 €.

Kuva on Huuto.net -ilmoituksesta

Vinkkejä kansallispuvun tekijälle, omistajalle ja myyjälle

Kirjoita puvun historia ylös
Kun vielä on muistissa, kuka puvun on valmistanut, kenelle se on tehty, miksi juuri se puku, missä tilanteissa sitä on käytetty, mitä uusia osia siihen on hankittu tai tehty, kuka sitä on käyttänyt, paljonko se on maksanut jne., kirjoita kaikki muistiin ja säilytä tietoja puvun mukana. Vaikka pukua ei koskaan myytäisi, se todennäköisesti säilyy kauemmin kuin omistajansa ja jälkipolville se voi olla vain vanha vaateriepu ilman sitä historiaa.

Huolla puku
Pukua täytyy tietysti huoltaa aina kun sitä on käytetty. Paita pestään jokaisen käytön jälkeen ja tarkistetaan, onko muita huoltoa kaipaavia osia. Valkeat osat säilytetään pestynä, ei silitettynä, mutta kyllähän tärkätty ja silitetty paita näyttää myynti-ilmoituksessa houkuttelevammalta kuin ruttuinen. Pese, tärkkää ja silitä paita ja muut pellavaiset ja puuvillaiset osat. Tuuleta villaiset osat ja harjaa vaateharjalla varovasti pölyt pois. Puhdista hopeakorut hopeanpuhdistusliinalla. 

Ilmoita mitat
Mittaa ostajaa varten ainakin hameen pituus ja vyötärönympärys (tai housujen vastaavat mitat) ja kerro, onko helmassa taitettuna jatkamisen varaa. Mittaa myös paidan leveys sivusaumasta sivusaumaan sekä hihan pituus kaulan juuresta rannekkeen alareunaan. Liivistä kannattaa mitata pituus helmasta olan yli helmaan sekä rinnanympärys (etureunasta etureunaan, jos liivin etureunat eivät asetu päällepuettuna vastakkain tai päällkkäin ja keskiedusta keskietuun, jos asettuvat). Ota puvusta kuva puettuna sopivankokoisen ihmisen päälle.

Kerro hintapyyntö
On aika reilua ilmoittaa jo heti, että oletko haluamassa puvusta kymppejä, satasia vai tonneja. Voithan laittaa hinnan vaikka hitusen yläkanttiin ja kertoa ilmoituksessa, että siitä voidaan neuvotella.


Koska kirjoitan tätä vähän kiireellä, työt jo tuolla huutelevat, saattaa tekstissä olla jotain puutteita tai kummallisuuksia. Kommentoikaa kiltit, niin viilataan :)

8 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä ja näkökulmia. Hyödyllisiä varmasti myös henkilöille, joiden käsiin on syystä tai toisesta tupsahtanut kansallispuku, mutta, jotka eivät ole asiaan kovin vihkiytyneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niitä "ei-niin-kovin-vihkiytyneitä" taitaa olla enemmistö. Toivottavasti näistä on apua :)

      Poista
  2. Tuota, tuota, luettelit kyllä osia, jotka nostavat puvun arvoa, esim. korut ym. Minusta tuo 300€ käytetystä, hyväkuntoisesta puvusta on kyllä aika vähän. No, ehkä Munsalan tai jopa Kaukolan puvun voisi tällä hintaa myydä (ellei ole nyplättyä pitsiä :)) Mutta kyllä esim. Tuuterin puvun ristipistot kohottavat arvoa paljon, paljon korkeammalle. Eli se, mitä tahdon sanoa, on, että on aika uhkarohkeaa antaa tuollaista "yleistä" hinta-arviota näille ei-niin-kovin-vihkiytyneille, joista kai oli puhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos mie tarvitsisin käytetyn kansallispuvun, joka olisi puoliteollisesti valmistettu, voisin maksaa ehjästä, hyväkuntoisesta ja asianmukaiset osat sisältävästä puvusta 300 €." -kuului koko lause. Painottaisin tässä sanaa "mie". Haarukoinhan toki tuossa muutenkin noita hintoja. En muuten maksaisi kirpparilla suuresta ristipistotaulustakaan kovin paljoa, jos jostain syystä sellaisen haluaisin tai tarvitsisin.

      Poista
  3. Miusta tää oli oikein hyvä kirjoitus. Ja aina pitää ottaa huomioon että kysynnyn ja tarjonnan kohdatessa, vuosia jotain tiettyä pukua hakenut voi olla valmis maksamaan vähän enemmän.
    Mie oon samoilla linjoilla Sojan kanssa, en olis itse valmis maksamaan tuon enempää puvusta joka ei ole käsin tehty.
    Suurin osa noista lahtelaisen firman tekemistä puvuista on lähes kokonaan koneommeltuja ja kankaat on tehty myös koneellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Jos joku tarvitsee juuri sen puvun, hän voi hyvinkin maksaa siitä paljonkin.
      Puoliteollisuus koskee lähes kaikkia ennen 80-lukua tehtyjä pukuja valmistajasta riippumatta ja paljonhan noita edelleenkin tehdään koneella surrutellen. Niillekin puvuille on paikkansa :)

      Poista
  4. Itselle tuli vielä lueteltujen pointtien lisäksi mieleen, että puvun hintaan tai siihen, paljonko siitä voi pyytää, vaikuttaa myös saatavuus. On kuitenkin edelleen helposti hankittavissa olevia pukuja ja sitten sellaisia, joiden olemassaolosta ei olisi edes tiennyt jos ei olisi nähnyt sitä jotakin myynti-ilmoitusta. Tahdon siis sanoa, että jos olisin myymässä selvästi harvemmin vastaantulevaa vaatetta rohkenisin kyllä pyytää enemmän kuin jos vaikka Munsalaa myisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on myös hyvä huomio ja sitä yritin tuossa sanoakin, että jos ostaja tarvitsee juuri sen puvun, hän voi maksaa siitä paljonkin :)

      Poista

Kommentti! Ihanaa!