Perjantaina alkoi seurakunnan tiistaiseuran sarafaanikurssi. Perjantai oli jotenkin hallitsematon, tursuileva päivä ja tunsin oloni levottomaksi ja huonosti valmistautuneeksi kun lähdin ajamaan kurssipaikalle. Jännitin, kuten aina. Sitten kuitenkin sanat löysivät suunnilleen oikeassa järjestyksessä suustani ulos, kurssilaiset osoittautuivat rennoiksi, mukaviksi ja aikaansaaviksi ja rauhoituin, ehdin jopa nauttia. Kävin kotona nukkumassa ja lauantaina jatkoimme. Sekin lämmittää sielua, kun kurssilaisten valitsemat kankaat alkavat muotoutua kauniiksi vaatteiksi ja vahva tekemisen tahto ja riemu leijuvat tilassa!
Lauantai jatkui ystävän 40-vuotiskekkereiden merkeissä. Päänsärky pakotti miut kotiin jo yhdentoista maissa (silloin oli kyllä juhlittu jo 8 tuntia...) ja aamuyöstä sielua jo korvensi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti! Ihanaa!