Ajankohtaista

Mie olen Helsingin suomenkielisen työväenopiston käsityöopetuksen blogin kuukauden kasvo :D Tuota Opistosta käsin -blogia suosittelen seurailemaan muutenkin, sillä siellä on mielenkiintoisia kirjoituksia, välillä kansallispuvuista ja välillä muista käsityöaiheista!

Tulevana lauantaina 29.9. Karjala-talolla Helsingissä on Karjalan Liiton tapahtuma, jossa on karjalaisia kansan- ja kansallispukuja näytöksessä, Taina Kangas kertoo pukuihin pukeutumisesta jne., on työnäytöstä ja vaikka mitä mukavaa! Menkää sinne! Mie en valitettavasti pääse, mutta miulta on siellä vähän juttuja.

Muistuttelen myös Poika-kansallispukujoulukalenteriin liittyvästä kuvakilpailusta! Noin kuukausi aikaa osallistua, levittäkää sanaa! Huikeat rahapalkinnot odottavat parhaita kuvia. Olen saanut joitakin kuvia, mutten ollenkaan vielä tarpeeksi ja kaipailisin erityisesti sellaisia rohkeampia kuvia ;) Toivon todella, ettei tämä homma kaiken vaivannäön jälkeen kuivahda kuvien puutteeseen.



Sellaista. Pitkästä aikaa ehdin taas istua kirjomassa Kuolemajärven rekkoa, joten menen jatkamaan sitä :)

Syksy karkaa

Syksy on miun lempivuodenaika. Niin raikkaat, kuulaat päivät, kun punaiseksi ja keltaiseksi värjäytynyt luonto valuttaa energiansa minuun, kuin sade, joka pesee maisemaa. Miun elämän parhaat asiat ovat tapahtuneet syksyllä: löysin rakkauteni syksyllä, molemmat lapsemme ovat syntyneet syksyllä ja naimisiinkin menimme syksyllä. Syksy tuo epämääräisen kesän jälkeen kaiken paikoilleen. Erityisen helpottava syksy on kuumien hellekesien jälkeen.

Nyt syksy uhkaa karata ohitse ilman, että ehdin nauttia siitä. Viikot ovat täynnä työtä ja harrastuksia, viikonloput töitä tai muita rientoja. Ajattelin, että pitäisin vapaapäivän viikolla, kun tässä muuten tulee 13 päivän työputki, sitten yksi vapaa ja seuraavana viikonloppunakin vain yksi vapaa. Mutta tajusin, etten ensinnäkään osaa tehdä vapaapäivälläni mitään, kun ystävät ovat töissä tai kaukana ja toiseksi stressaannun vain entisestään, kun työt eivät etene. Tajuan tämän mahdottomuuden, mutten kaiken kiireen keskellä osaa tehdä asialle mitään. Pakko yrittää.

Viikonloppuna olin pitämässä Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa sarafaaniluennon ja kiilasarafaanikurssin. Aika helppoa mennä noin, kun joku muu järjestää kaiken - vielä yöpymisen, sapuskat ja seurankin :) Minusta pidettiin jälleen tosi hyvää huolta. Kurssi oli ihan täynnä ja opiskelijat ahkeria, oma-aloitteisia ja taitavia. Ihanaa!

Eilinen meni tilauksia kerätessä, laskuja ja tarjouksia kirjoitellessa ja sähköposteihin vastaillessa. Tulostimesta loppui tietysti väri ja samaan syssyyn paperikin. En saanut ihan kaikkia lähettelyhommia vielä tehtyä ja kohta täytyy lähteä kolkuttelemaan kaupan ovea, että saan paperia tulostaakseni mainoksia lähtemään Hesaan. Siellä on Karjala-talolla lauantaina 29.9. karjalaisten kansallispukujen näytös, jossa on mukana miulta Juuret-vaatteet ja kiilaferrejä. Menkää sinne :)

Lähipiiriin on viime viikkoina putkahdellut esikoisia kuin - niin - sieniä sateella. Tästä tuli eilen tasan 11 vuotta. Tiiuskan synttäreitä vietetään ensi viikonloppuna, ensin kavereiden kera pyjamabileiden merkeissä ja sitten sukulaisten, kummien ja muiden ystävien kera.

Ruuhkaviikko

Työväenopiston kausi alkoi maanantaina ja mie aloitin kauden opiskelijana italiantunnilla. Olen lähdössä rakkaan ystäväni kanssa Italiaan keväällä 2016, sillä päätimme jo vuosia sitten viettää 40 + 40 -vuotispäivämme Roomassa. Meillä on 4 päivää ikäeroa ja synttärit oikeasti joulukuussa, mutta kevät Italiassa houkuttelee enemmän. Meillä on rahasto, johon säästämme matkarahaa, ettei sitten käy niin, ettei olekaan varaa lähteä. Tässä odotellessa vietämme Italia-iltoja: katselemme italialaisia leffoja, syömme italialaista ruokaa jne. Ystävä on käynyt jo vuoden italiantunneilla ja nyt kun Imatrallakin tänä vuonna taas alkoi alkeet, päätin hypätä mukaan. Aikaa tuohon ei oikein olisi, mutta jos ei nyt, niin ei ehkä koskaan. Jos se käy ylivoimaiseksi, lopetan ilman tunnontuskia. Eka tunti oli mukava ja huomasin, etten ollut ehtinyt suoda ajatustakaan työjutuille :)

Eilen harjoittelin tämänpäiväistä kansallispukuluentoa ja illalla vielä kertaalleen tämän illan FolkJam-tunnin. Huomenna on vielä toinen FolkJam-tunti, pikkuisen eri versioina, sitä harjoittelin viikonloppuna. Olen innoissani ja samalla jännittää turkaisesti. Osaanko välittää FolkJamin ihanuuden? Pysyyko pakka kasassa, eli muistanko huudella ohjeet ajoissa? (Molemmille tunneille mahtuu vielä, tervetuloa!)

Kansallispukukurssi ei enää jännitä. Odotan toiveikkaana, että tänäkin vuonna siellä syntyy samanlainen rento, mukava yhteishenki kuin parina aiempanakin.

Imatran työväenopisto muutti jälleen kerran. Nyt opetan keskiviikkoisin talossa, johon on keskittynyt suurin osa opetuksista ja odotan innolla sitä, että sinne syntyy työyhteisö, johon minäkin kuulun. Toivon, että samaan aikaan opehuoneessa hengailee muitakin opettajia, joiden kanssa voi vaihtaa sanan, pari. Tuo onkin sitten ihan riittävästi miulle, loppuviikon turjotan onnellisena yksinäisyydessäni! Tai nythän miulla on täällä "orja", työvalmennettava, joten ihan yksin en ole.

Tässä viiletyksessä jäävät vaihteeksi nuo ompelushommelit jalkoihin. Kuolemajärven rekko on edennyt hitusen, yläosan yhtenäinen punainen alue on kirjottu ja ensimmäiset ketjupistorivit meneillään. Kuva on maanantailta, pari riviä ketjusilmukoita ehdin napoa eilen.

Yrittäjän päivä

"Yrittäjän päivästä on tullut kansallinen juhlapäivä, jota vietetään 5. syyskuuta monin eri tavoin. Yrittäjän päivän tavoitteena on luoda positiivista kuvaa yrittämisestä ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana."

Miepä kerron miun päivästä tänään, Yrittäjän päivänä, 5.9.2012.

6.08
Herään tahmeaan aamuun. Silmät painavat tonnin ja salamana tuhat tehtävää asiaa täyttää pääni. Pyörin illalla sängyssä reilusti yli puolen yön ja yritin vaikka millä rentoutumiskeinolla saada pään tyhjäksi unen tulla. Aina kun olin vaipumassa syvemmälle, jostain kiemurteli taas ajatusten jono: ehdinkö sen, milloin teen tuon, onnistuuko tämä, pystynkö siihen... Syke korkealla ja korvissa jyskyttäen mietin, nousenko ylös tekemään aikatauluja. En noussut ja onneksi joskus puoli yhden maissa nukahdin. 8 tunnin nukkujana 5,5 tuntia levotonta unta ei riitä. Onneksi tämä ei ole miulle mitenkään normaalia, yritän pitää langat käsissä niin, että stressi ei nouse liian korkeaksi. Viime aikoina on ollut muutama sattumus, joiden vuoksi nyt on vähän tällaista.

6.15
Raahaudun aamupesulle. Mies kysyy jotain t-paitajuttua, mutta aivoni eivät oikein pelaa.

6.28
Pesen eskarilaisen hampaat. Hän on hoidossa ennen ja jälkeen eskarin ja kulkee isänsä kanssa. Sukat ovat taas kadoksissa. Jostain syystä tähän taloon katoaa joka toinen hänen sukkansa. Muiden sukat ovat tallessa. Usein neitokainen on pakotettu esiintymään eriparisukissa, koska niitä parittomia hänellä on varmaan 50. Nyt löytyy puhtaanpyykinkorista ihan kokonainen pari.

6.40
Aamupalaksi mukillinen smoothieta, iso lasi vettä, iso Taika-tuopillinen kahvia ja kaksi ruisleipää maksamakkaralla. Syön koneen äärellä, katson sähköpostit - roskiin, roskiin, roskiin, roskiin - ja alan kirjoittaa blogia.

7.00
Huutelen koululaisen hereille. Luen Facebookin. Kansallispuku-ryhmässä on mukavasti vipinää. Lisään tunnistuskilpailuun uuden kuvan. Katson verkkopankista, onko tullut ennakkolaskuista suorituksia tilille. Yksi on. Kirjoitan kuitin ja lähetän tulostimelle. Teen vielä pikaisen kierroksen blogeissa, joita seuraan.

7.10
Miulle parasta stressinhallintaa on aikatauluttaminen ja listojen tekeminen.

- Kansallispukukurssi alkaa ensi viikolla, aloitusluento täytyy tehdä ja harjoitella. Tai oikeastaan muokkaan aiemmasta luennosta. Kurssikansio olisi hyvä myös ehtiä siivota - taisin kyllä osittain tehdä sen keväällä. Kurssilaisille täytyy tehdä tarvikeluettelo ja aikataulu.

- Ensi viikolla aloitan myös kaksi FolkJam-ryhmää. Niissä on osittain eri koostumus. Rungot ovat valmiina, kumpaakin täytyy harjoitella.

- Reilun parin viikon päästä on sarafaanikurssi Helsingissä. Luento täytyy päivittää ja harjoitella sekä tehdä suunnitelma opetukseen.

- Edellisestä viikon päästä on koululaisen koululla työpajapäivä. Lupauduin menemään sinne pitämään jotain punontapajaa, jos en saa muita värvättyä. En ole saanut. Homma täytyy testata ja tarvikkeet hankkia.

Ja työtkin täytyisi ehtiä tehdä. Tänä iltana on eskarilaisen tanssikoulu ja appiukon synttärit. Huomenna työväenopiston opekokous. Jossain välissä täytyy saada selville opiston tila-, soitin- ja avainasiat FolkJamien osalta. Toisella koululla, jossa opetan FolkJamia, en ole koskaan käynyt. Viikonloppu menee pääkaupunkiseudulla ja maanantai-iltana menen italiantunnille. Kansallispukukurssin luento ja järjestelyt on siis tehtävä päivällä, mikä tarkoittaa, että muut työt siirtyvät. Päätän, että näin väsyneillä silmillä on turha alkaa tihrustella Kuolemajärven rekon kirjontaa, joten voin yhtä hyvin tehdä kurssijutut nyt.

7.20
Muistan, että eilisen vanhempaintoimikunnan kokouksen jäljiltä tehtävälistassa on monta muutakin kohtaa ja niistä yksi on hoidettava nyt. Lähetän sähköpostia muille työpajojen pitäjille. Aamiainen on syöty.

7.47
Vanhempaintoimikunnan hommeleita hoideltu. Käyn avaamassa työvalmennettavalle oven - hän tulee kahdeksaksi - ja alan tutkailla kurssiasioita.

8.13
Taittelin pari kaava-arkkia uudelleen, että ne mahtuvat kirjekuoreen. Jostain syystä arkkien toimittaja on taitellut ne kummallisen kokoisiksi. Tämä tilaus lähteekin Sveitsiin. Pakkasin tilauksen lähtemään. Puhelin soi, vanhempaintoimikunnan puheenjohtajan kanssa setvittiin työpajapäivän asioita 9 minuuttia. Menen pajan puolelle auttelemaan työvalmennettavaa kudonnan alkuun.

8.33
Kipaisin Sveitsin-kirjekuoren postilaatikkoon kujan toiseen päähän. Ulkona olisi ihana lenkkeilysää: viileää ja kosteaa. Ajatukset askartelevat punonnoissa. Kaivan hyllystä The braider's biblen ja selailen sitä, jospa kuningasidea putkahtaisi päähän. Aloitan kurssihommeleiden valmistelun laatimalla aikataulun koko kaudelle.

8.49
Aikataulu kansallispukukurssille laadittu. Päätän käyttää perjantaipäivän FolkJamin harjoitteluun, koska työvalmennettavalla (eli "orjalla") on silloin vapaapäivä. Tuntuu hassulta pompahdella ja huudella komentoja mielikuvitusryhmälle, jos talossa on muitakin... Kansallispukuluennon aihe muotoutuu: Kansallispuku1885-2012. Käyn vilkaisemassa  "orjaa". Käyn tekemään luentoa.

9.55
Kahvia ja lepuskaa toisella kädellä, samalla kun kokoan luentoa. Nimeksi tulikin "Ihmisen kansallispuku 1885-2012". Tai se se on ainakin toistaiseksi.

10.20
Luento on talletettu. Jätän sen nyt hetkeksi muhimaan, todennäköisesti siihen tulee vielä muutoksia - lähinnä karsintaa kovalla kädellä - vielä harjoitteluvaiheessa. Kipsutan pajalle katsomaan, miten valmennettavan kudonta sujuu. Kangas on haastava.

10.25
Kurkkaan Facebookiin, tunnistuskilpailuun kertyy mukavasti kommentteja!
Keksin idean. Miun ekan kurssikerran luennolla yritän aina jonkun yleisen tietopaketin lisäksi näyttää mahdollisimman paljon kansallispukujen kuvia. Niissä kuvadioissa on tekstit mukana, joten ne eivät vaadi miun pulputusta. Keksin, että voin alkaa tehdä kierrosta opiskelijoiden parissa ja jättää kuvat pyörimään itsekseen. Säästetään aikaa ja kaikilla on jotain tekemistä sillä aikaa, kun käyn yhden kanssa läpi suunnitelmia - tuolla kurssilla nimittäin jokainen tekee eri juttua. Nyt täytyy vain muokata PP-esitys niin, että kuvat vaihtuvat itsekseen sopivin välein. Huoh.

11.28
Hartiat tuntuvat tukkoisilta, eikä väsyneitä silmiä helpota monituntinen tietokoneen tuijotus. PP-esityksen muokkaaminen on aina yhtä yllättävän aikaavievää ja toivon totisesti, ettei homma kosahda taas tositilanteessa siihen, etteivät animaatiot toistu oikein.
Eräältä vanhempaintoimikuntalaiselta tulee viestiä, hän on hoitanut hommansa rivakasti ja lähetän pyynnöstä hänelle pari puhelinnumeroa.

11.54
Nälkä. Menen toiveikkaana jääkaapille. Lämmitän eilisen kanapastan jämät ja kuorin kylkeen pari porkkanaa. Lasi maitoa saa huuhtoa ruuat alas. Syömisen ohessa kurkkaan sähköpostit ja Facebookin, kommentoin pariin juttuun Kansallispuku-ryhmässä. Käyn vielä katsomassa, onko Kansallispuku-foorumilla tapahtunut jotain.

12.13
Sapuska siirretty lautaselta sisuksiin. Facebookin Kansallispuku-ryhmässä keskustellaan mustista kengistä. Hyvää keskustelua. Mie olen äärettömän onnellinen, että homma toimii ilman miun päsmäröintiä näin hienosti, sieltä suunnasta siis vähän tilaa hengittää.
Luento on nyt hyvässä vaiheessa ja saa jäädä muhimaan. Laitoin työkalenteriin tiistain kohdalle luennon harjoittelun. Perjantaille, sunnuntai-illalle ja tiistai-illalle laitoin FolkJam-tuntien harjoittelun. Puristus alkaa pienesti helpottaa, kun saan keräiltyä näitä irtonaisia päitä takaisin kouraan. Menen kurkkaamaan "orjaa" ja toivon saavani paneutua Kuolemajärven rekon kirjontaan loppupäivän.

12.25
Jätin puhelimen laturiin siksi aikaa, kun kävin pajalla "orjaa" katsomassa. Yllättäen joku oli soittanut juuri sillä aikaa. Olen laittanut vastaajaviestini sellaiseksi, että odottelen yhteydenottoa, enkä soittele takaisin, mutta katson nyt tämän numeron Finderista. Puhelu on tullut erään puvun "kodista" eli puvun myyjätaholta. Soitan takaisin ja ilmenee, että heiltä puuttuu kudontalankaa. Yllätys, yllätys. Tämä tex 84 -langan tilanne on sietämätön. Miullakaan ei valitettavasti ole sitä oikean väristä tähän hätään, joten neuvon kysyjälle muutaman seuraavan paikan, joista voi tiedustella.

12.37
Laitan kahvin tippumaan ja sohvalle ikkunan eteen (luonnonvalo), loisteputkien alle (kaikki valo on tarpeen) kaiken valmiiksi kirjontaa varten: tietokone (ruutupiirros on excel-taulukkona ja sitä on helppo seurata näytöltä kursoria liikuttaen), vesilasi, rekontekele, sakset, lanka, kalvo, johon olen piirtänyt rekon kuvion karkeasti ja josta on hyvä seurata, että kirjonta pysyy oikean kokoisena. Vielä rahi jalkojen alle, kahvikuppi keittiöstä, Reijo Mäen Mustasiipi-äänikirja soimaan ja saan keskittyä ihanaan näpertämiseen.



12.59
Höh, mie hölmö kurkkaan vielä Facebookin puolelle. Kansallispuku-ryhmässä on taas hieno kysymys, enkä malta olla kommentoimatta siihen. Mutta nyt vihdoin kirjomaan!

13.19
Koululainen tulee kotiin ja kertoo päivän kuulumiset. Hän on päässyt soittamaan rumpuja musatunnilla. Tänään on appiukon 60-vuotispäivät, jotka vietetään hyvin pienesti perhepiirissä. Tyttöjen lahja ukille on täytekakku, jonka koululainen tekee. Hän rakastaa leipomista. Tämä on hänen ensimmäinen täytekakkunsa, joten käymme reseptin läpi. 15 minuuttia myöhemmin jatkuu äänikirja ja kirjonta.

14.10
Käyn postilaatikolla. Koululaisen leipomukset ovat hyvällä mallilla. "Orjan" kudonta vähän huolestuttavalla, mutta jospa se tästä. Otan ison mukin mansikka-mustikkasmoothieta ja lepuskan.
Olen ilmoittautunut työväenopistoon opiskelemaan italiaa. Tunnit ovat maanantaisin. Haluaisin kovasti oppia kieltä, sillä olen lähdössä muutaman vuoden päästä ystävän kanssa pariksi viikoksi Italiaan. Maanantaisin, n. kerran kuussa, on myös Kalevalaisten jäsenilta. Tiistaisin on zumba (johon en aio mennä ollenkaan joka kerta), keskiviikkona kansallispukukurssi ja FolkJam, torstaina FolkJam... Mietin, vaatiiko stressitilan helpottaminen vielä tuon italiankurssin peruuttamisen. Haluan viettää aikaa perheen kanssa. Fyysinen puristus ei ota helpottaakseen.
Selailen kirjakerhon lehteä, juttelen koululaisen kanssa, venyttelen niskoja ja pyörittelen hartioita.

14.40
Kirjonta jatkuu.

15.02
Kakkupohja on valmis. Koululainen tekee läksyjä, joten käyn pelastamassa pohjan uunista. Vares selviää taas seikkailuistaan ehjin nahoin nuolemaan haavojaan Apteekkiin, äänikirja päättyy. Käyn taas kurkkaamassa "orjaa" ja opastan koululaiselle, miten kakkupohja kumotaan jäähtymään.

Koululaisen ihkaensimmäinen täytekakkupohja onnistui hienosti! Se on kaakaopohja, ei palanut ;)

En malta olla vilkaisematta Facebookin kansallispuku-ryhmää. Lupaan kysäistä, auttaisiko äiti yhdessä kaava-asiassa, joten soitan äidille. Äiti oli keittelemässä punamultamaalia ja lupasi auttaa. Laitan kysyjälle viestiä.

15.46
Pari kaveria ottaa yhteyksiä Facebookin keskustelun kautta, toisen kanssa jutustellaan kuopusten leikkitreffeistä ja toisen kanssa viikonlopun suunnitelmista. Aikaa vierähtää. Koululainen tarvitsee apua matikan läksyjen kanssa. Päätän kirjoa vielä yhden rivin ja laittaa pillit pussiin tältä päivältä.

16.02
Mies ja eskarilainen tulevat kotiin. Eskarilaisella on paha mieli, tanssikoulun balettiosuus on jostain syystä peikko. Laitan kirjomukset piiloon ja työpuhelimen äänettömälle, otan eskarilaisen syliin.
Tänään auttelen vielä koululaista kakun täyttämisessä ja koristelussa, käytän eskarilaisen tanssikoulussa ja yritän samalla vähän selvittää käytännön juttuja FolkJamin osalta, käyn juhlimassa appiukon synttäreitä ja toivottavasti vielä rentoudun saunassa ja nukahdan ajoissa. Nyt tuntuu, että puristus saattaa hiukkasen alkaa helpottaa. Onneksi suurin osa miun päivistä on paljon mukavampia kuin tämä!

Hyvää Yrittäjän päivää!

P.S. 6.9.2012 klo 7.16
Eskarilaisen tanssitunti meni hienosti, vaikka baletti ei vieläkään ole hänen lempparijuttunsa - lienee liian kurinalaista. Tanssitunnin aikana hain postista paketin, äiti kävi hankintamatkalla Tallinnassa ja lähetti verkaa, raavelia ja nauhoja. Täytyy yrittää ehtiä päivittää niitä verkkokauppaan tässä piakkoin, kunhan tutkailen ne tänään kunnolla läpi. Koululaisen tekemä kakku onnistui hienosti, vaikka jännitys oli käydä ylivoimaiseksi, kun kerma ei totellu. Appiukon synttärit olivat pienet, rennot ja mukavat. Paikalla oli appiukon ja anopin ja meidän perheen lisäksi vain mieheni veli avovaimoineen. Tällaiset yhteiset hetket ovat harvinaisia, koska mieheni ja veljensä ovat töissä vanhempiensa kanssa kaiket päivät, eikä siksi tule enää iltaisin juuri vietettyä aikaa yhdessä. Illalla kävin rauhassa mieheni kanssa saunassa ja hän silitteli pahaa oloa päästäni ja piti miusta kiinni niin, että pelottavat ja stressaavat ajatukset jättivät miut rauhaan yöllä. Heräsin 4.47 kaikenpeittävään päänsärkyyn. Tuntia myöhemmin oli miehen herätysaika ja hän toi miulle päänsärkylääkettä. Pötköttelin vielä puoli tuntia ja päänsärky onneksi pakitti taka-alalle. Kaikki järjestyy.

Kaunohaaste ja elämänhallintaa

Saat käsinkirjoitetun tekstin isommaksi, kun klikkaat sitä.

Linkit viitattuihin sivustoihin:
Susannan työhuone
Toukokuun tyttö

Facebookin Kansallispuku-ryhmä

Hapottomat säilytyslaatikot Puodissa

JOS SINULLA ON TÄLLAINEN,
ota yhteyttä: soja@kansallispuku.com tai 050 588 3911,
saat kirkkaasta muovista valmistetun myssyn heti kun saan sellaisia!
Pahoittelen mokaa!

Hei! Tämä on Soja Murron vastaaja...

...olen kiireinen tai vapaalla. Voit laittaa miulle sähköpostia osoitteeseen soja@kansallispuku.com, lähettää tekstiviestin tai jättää viestin äänimerkin jälkeen.



Kerroin taannoin yrittäjyyden nurjemmasta puolesta. Onneksi joillekin asioille on tehtävissä jotain: hankin siviililiittymän salaisella numerolla ja samalla myös toisen puhelimen - sehän oli tottakai välttämätön :P Miusta tuntuu heti paremmalta, siltä että elämäni on taas hivenen enemmän omassa hallinnassani. Uskon, että tästä on iloa myös niille asiakkaille, jotka ajattelevat toisia: ei tarvitse pelätä, että häiritsee, kun tietää, että mie en vastaa, jos en ehdi tai olen vapaalla! Harkitsen kyllä vakavasti, että jos jollakulla on tarve soittaa illalla yhdeksän jälkeen työasiaa, niin saatan soittaa takaisin maanantaiaamuna 7.00 buaahhhahhahaaa! No ei vaiskaan. Saa nähdä, opinko mie tuota Samsungia käyttämään, toistaiseksi ainakin takkuaa. No, puolilla Tiiuskan kavereista on tuollainen, että apu on lähellä :D

Kuolemajärven rekko etenee - ja välillä pakittaa. Huomasin virheen, kävin nopean painin itseni kanssa ja purin 19 kerrosta. Jos kyse ei olisi mallipuvun rekosta, olisin varmaan paininut kauemmin ja ehkä jopa jättänyt virheen - tai kuten tykkään itse opettaa: poikkeaman mallikerrassa. Taitohan ei ole siinä, että tekee virheetöntä, vaan siinä että osaa jatkaa niin, että "virhe" näyttääkin kuuluvan asiaan.

Hupsista...

...ja pakkia, pakkia.

No, homma jatkuu!

Työväenopiston ilmoittautuminen on käynnissä. Mie opetan kansallispukujen ompelua sekä FolkJamia kahdella tunnilla. Kaikilla kolmella kurssilla on tarpeeksi osallistujia, että kurssi alkaa. FolkJameihin mahtuu vielä komeasti, kansallispukukurssilla on enää yksi vapaa paikka. Kuten aina kauden alla, jännittää, innostaa, epäilyttää ja vielä kerran jännittää. Varsinkin nyt tuo FolkJam, joka on miulle uusi valtaus. Ihana sellainen! Tulkaa kurssille tai menkää, katsokaa tuolta FolkJamin sivuilta, onko lähitienoilla tunteja, se on ihan huippuhauskaa!

Kansallispukumaailmanjärjestys

Sitä äkkiä luulisi, että kansallispuku on ja pysyy. Se perustuu johonkin vanhaan ja miksikä se vanha nyt enää muuttuisi. Vaan kyllä muuttuu - tai käsitys siitä muuttuu.

Kerroin pari kirjoitusta aiemmin Pohjoismaisesta pukuseminaarista ja miten siellä pää tuulettui tavalla ja toisella. Mie omistan ison läjän kansallispukukirjoja, mutta voin tunnustaa, etten ole kaikkia lukenut kannesta kanteen. Siinä lukemisessa on myös sellainen hassu juttu, että tekstin tulkitsee aina omien luulojensa pohjalta ja ohittaa melkoisen sujuvasti sellaiset kohdat, jotka eivät juuri sillä hetkellä tunnu oleellisilta. Kirjojakin pitää toki lukea myös kriittisesti, ei se, että joku asia on painettu kirjaan tee siitä ikiaikaista ja ainoata totuutta. Mie olen vuosien varrella aina silloin tällöin törmännyt vihjeeseen siitä, että eräs asia kansallispukujen esikuvien osalta olisikin toisella tavalla, kuin yksinkertaistettuna olen ajatellut. Nähtävästi juuri nyt, tuolla Pohjoismaisessa pukuseminaarissa, miun pää oli valmis vastaanottamaan tämän asian. Ja nyt päässäni on suuri kysymysmerkki, joka kutittelee ja vaatii vastausta. Se on ihanaa! Mysteeri! Ratkaistava asia! Jollekin toiselle tämä on itsestään selvä asia ja miulle saa esittää teorioita, mie sitten päätän, hyväksynkö vaiko enkö. Juuri nyt olen kiitollinen, että opettaessani painotan aina, että se mitä sanon, perustuu nykyiseen tietooni ja vuoden päästä saatan opettaa jotain ihan päinvastaista :)

Nimittäin:
Meillä Suomessahan kansallispuvut jaetaan kahteen pääryhmään: Karjalaisiin ja läntisiin pukuihin. Raja menee tuossa nykyisen valtakunnan rajan tuntumassa, koukaten Ruokolahden, Rautjärven ja Joutsenon karjalaiseen pukualueeseen. Lisäksi Pohjois-Karjalan ja Laatokan Karjalan ortodoksit käyttivät sarafaaneja ja feresejä (ja sitten on Saamen pukua ja muuta, mutta en puhu niistä, kun en tiedä niistä tarpeeksi). Karjalassa asui kahta kansaa: alkuperäisiä äyrämöisiä sekä Savosta päin 1600-luvulta alkaen muuttaneita savakoita. Savakot toivat Karjalaan oman pukeutumisensa. Äyrämöispuvut ovat niitä, joissa on rekko ja rekkopuvussa ei koskaan ole liiviä. Tämän valossa tehdään ryhmä karjalaisia pukuja: äyrämöispuvut Kannakselta ja sarafaanit ja feresit pohjoisempaa. Näissä molemmissa esiintyviä piirteitä ovat runsas väreillä leikittely, kaluunanauhat (kullanväriset brokadinauhat), sorokkapäähine (ortodokseilla), liivittömyys sekä hameen malli: sarafaanialueen suorasarafaani on hyvin pitkälti sama asia kuin Kannaksen hartiushame. Tähän saakka tuttua juttua, eikö?

Sarafaani

Äyrämöispukuja Kannakselta, Sakkolan ja Raudun kansallispuku

Koska Suomi kaikella tapaa on läntisen ja itäisen kulttuurin kohtauspaikka, on loogista ajatella, että äyrämöis- ja sarafaanipukeutuminen tulee idästäpäin ja läntisen Suomen pukeutuminen lännestä. Näin olen pitänyt selvänä ja myös opettanut. Siitä huolimatta, että useammasta lähteestä olen lukenut sivulauseen, että sarafaanipukeutumisen vaikutteita on tullut myös euroopan kautta.

Pohjoismaisessa pukuseminaarissa katselin äimistyneenä Islannin ja Norjan luentoja. Niiden pukeutumisesta löytyy niin paljon yhtäläisyyksiä meidän karjalaisiimme, että kyse ei voi olla sattumasta. Norjassa on paljon päähineitä, jotka muistuttavat karjalaisia ja venäläisiä sarafaanipäähineitä huomattavasti. Pukujen koristeina on kaluunanauhoja ja filigraania (filigraanikoruja ja -nappeja on myös sarafaaneissa). Käytössä on runsaasti hartiushameita. Myös poimutettuja hameita. Kirjontakuviot ovat hyvinkin "karjalaisia". Myös Ruotsissa on jonkin verran saman oloista, mutta saamani käsityksen mukaan huomattavasti vähemmän kuin Norjassa ja ilmeisesti ne mitä on, ovat läheltä Norjan rajaa. Mitä ihmettä?

Norjalaisia kansallispukuja

Norjalaisen kansallispuvun päähine

Filigraanikoru norjalaisessa kansallispuvussa

Norjalaisen tytön hiuslaite

Tanskalaisen (muistaakseni) kansallispuvun päähine

Tässähän ei olisi mitään kummallista muuten, mutta miten ihmeessä sitten tässä on Suomen ja Ruotsin kokoinen reikä välissä, reikä, jossa pukeutuminen on ollut ihan toisenlaista? Paras arvaukseni tässä kohtaa on se, että Norjassa ja meillä Karjalassa pukeutuminen on säilynyt muuttumattomampana kansanpukujen käytön loppuun saakka ja Ruotsissa ja Suomen läntisellä pukualueella on omaksuttu nopeasti uudenlainen, eurooppalainen pukeutuminen. Tässä on vielä monta kysymysmerkkiä ja voin hyvin olla ihan hakoteillä. Jos näin on, niin eikö meillä todella ole missään tallessa tai maalauksessa vinkkiä näistä malleista tai materiaaleista? Vai onko niitä ja ne on tulkittu (tai jätetty tulkitsematta) luulon varassa? Olenko ihan jälkijunassa tämän myllerrykseni kanssa, onko tämä kaikille muille ihan selvä asia?