Eilen harjoittelin tämänpäiväistä kansallispukuluentoa ja illalla vielä kertaalleen tämän illan FolkJam-tunnin. Huomenna on vielä toinen FolkJam-tunti, pikkuisen eri versioina, sitä harjoittelin viikonloppuna. Olen innoissani ja samalla jännittää turkaisesti. Osaanko välittää FolkJamin ihanuuden? Pysyyko pakka kasassa, eli muistanko huudella ohjeet ajoissa? (Molemmille tunneille mahtuu vielä, tervetuloa!)
Kansallispukukurssi ei enää jännitä. Odotan toiveikkaana, että tänäkin vuonna siellä syntyy samanlainen rento, mukava yhteishenki kuin parina aiempanakin.
Imatran työväenopisto muutti jälleen kerran. Nyt opetan keskiviikkoisin talossa, johon on keskittynyt suurin osa opetuksista ja odotan innolla sitä, että sinne syntyy työyhteisö, johon minäkin kuulun. Toivon, että samaan aikaan opehuoneessa hengailee muitakin opettajia, joiden kanssa voi vaihtaa sanan, pari. Tuo onkin sitten ihan riittävästi miulle, loppuviikon turjotan onnellisena yksinäisyydessäni! Tai nythän miulla on täällä "orja", työvalmennettava, joten ihan yksin en ole.
Tässä viiletyksessä jäävät vaihteeksi nuo ompelushommelit jalkoihin. Kuolemajärven rekko on edennyt hitusen, yläosan yhtenäinen punainen alue on kirjottu ja ensimmäiset ketjupistorivit meneillään. Kuva on maanantailta, pari riviä ketjusilmukoita ehdin napoa eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti! Ihanaa!