Aikaa aistia

Sade on ripustellut helmiä paljaisiin koivunoksiin lenkkipolun varrelle.

Silloin kun olen kiireinen ja stressaantunut, en pysty havainnoimaan asioita ympärilläni. Näkökenttä kapenee, kuin ajaisi kovaa vauhtia autolla. Jos elämän moottoritietä jatkuu pitkään, en näe kauneutta, vaikka se loikkaisi eteeni. Näen vain kiirettä häiritseviä, poispyyhkäistäviä asioita.

Mennyt viikonloppu tarjosi pitkästä aikaa todellisen lepohetken, sellaisen, jonka osasin ottaa. Sopivasti sosiaalisuutta rakkaiden ystävien seurassa. Niiden, joiden kanssa ei tarvitse vetää mahaa sisään tai miettiä, mitä suusta pääsee. Niiden, joiden kanssa voi olla vaikka hiljaa. Nautin joka hetkestä ja niitä hetkiä tuntui vain riittävän ja riittävän. Kun en suostunut kurkistamaan kiireputkeen, tunsin maan jalkojeni alla ja ilman ympärilläni. Sunnuntaina pikaisella lenkillä pysähdyin kesken hyvän rytmin hämmästelemään marraskuun raiskaamia koivuja, joiden oksille sade oli ripustellut tuhansia kirkkaita helmiä.

Viikonlopun kruunasi formulakauden päätöskisa, joka tarjosi jännitystä viimeiseen (tai toiseksi viimeiseen) kierrokseen saakka. Jesh! Ensi kaudella Bottaskin ajaa ykkösiä (tai no, sopimus julkaistaan keskiviikkona vasta) ja toivoisin todella, että Kovalainen pääsisi vielä näyttämään kyntensä kilpailukykyisessä autossa. Kimille miun formulasydän silti sykkii. No, nyt neljä kuukautta täytyy vaan odotella, sillä aikaa meille saa taas sunnuntaisinkin tulla kyläilemään ;)

On ihanaa aloittaa työviikko rentona ja levänneenä! Aloitin sen tilaamalla kansallispuku-poikakalenterit. Ilokseni niitä on tilattu 241 kpl! Otin muutaman ylimääräisen, jos joku on vaikka unohtanut tilauksen. Kalenterien postittaminen onkin sitten ihan oma urakkansa... Ja enää 5 yötä, niin päästään aukomaan Kansallispuku-poika-joulukalenterin luukkuja!

Koska muutama postaus sitten laittamani laskuri-arvonta meni vähän huti, niin arvon tähän kommentoineiden kesken yhden Kansallispuku-poikakalenterin. Kerro kommentissasi, mitä kaunista sinä viimeksi näit, kuulit, haistoit, maistoit tai tunsit. Viikko aikaa osallistua, maanantaiaamuun 3.12. klo 8.00 mennessä tulleet kommentit ovat mukana.

20000!

Mittariin on pyörähtänyt 20000 lukukertaa, vaan ei ole kukaan ilmoittautunut pyöräyttäjäksi! Tunnustaako joku? Jos kommentointi ei toimi, niin miulle voi aina laittaa sähköpostia: soja@kansallispuku.com. Kysehän on siis edellisestä postauksesta, jossa lupasin sille kansallispuku-poika-joulukalenterin, joka pyöräyttää tasalukeman kävijälaskuriin.

Noin muuten pitelee kiirusta. Tein eilen suit-sait-sukkelaan FolkJam-tunnit uusiksi, iski ihan yhtäkkiä kyllästyminen settiin, jota ollaan pienin muutoksin veivattu koko syksy. Hyvä tuli, mutta tuli kiirekin :) Kuolemajärven rekko on vihoviimein yhtä riviä vaille valmis. Tänään leikkaan paidan ja luulenpa, että ompelen hihan saumoja, sillä pieni tauko ennen kauluksen kirjontaa tuntuisi tarpeelliselta. Kuvia tulee myöhemmin, nyt ei ehdi!

Lähetän tänään kansallispuku-poika-seinäkalenterin kuvat painotaloon oikovedosta varten. Jostain syystä fiilikseni menevät nyt hissillä edestakaisin. Kaiken osalta. Yhtenä hetkenä kalenterijuttu tuntuu todella hienolta, toisena epäilen itseäni: pettyvätkö ihmiset, teenkö väärät valinnat, seinäkalenteri pitää ostaa kuvia näkemättä, petänkö odotukset? Sama tuon Kuolemajärven rekon kanssa: välillä se näyttää hienolta ja välillä on kammottava fiilis, että se ei kelpaa. Ja FolkJamia - millainen ope mie siellä olen? Olenko tarpeeksi hyvä hienolle konseptille? Äääh.