Hyvä mieli, hyvä työ

Havahduin maanantai-iltana siihen, että en ollut ajatellut työasioita pääsiäisen aikaan ollenkaan! Siis siinä mielessä, että mitä pitäisi tehdä ja miten sen tekisin ja sitä normaalia pään järjestelyä. Toki ihastelin pääsiäiskirkossa seurakuntalaisten kauniita sarafaaneja ja kävin samat mielessäni Tallinnan reissulla Karnaluksissa nauhoja ostelemassa. Siinä on muuten sen verran taivaallinen paikka, että suorastaan liikutuin niiden nauhahyllyjen välissä! Olisihan sieltä tarttunut mukaan vaikka mitä, mutta kun tuo budjetti on (onneksi) rajallinen, niin valitsin tällä kertaa nämä:

Ihanaa, ihanaa, Karnaluksin taivaallisia nauhoja!

Jos innostuit noista nauhoista, niin niistä voidaan tehdä kauppaa :)

Kuolemajärven nästyyki tuli valmiiksi. Samoin sain eilen kudottua loppuun ja viimeisteltyä säärisiteet eli sukkanauhat. Tein uudelleen hunnun sykerölaitetta, mutta en saanut siitä mieleistäni ja päätin nukkua yön yli. Se auttoi jälleen ja nyt miulla on selkeähkö visio sykerölaitteen uudesta muodosta. Siis uusi reissu pajupuskaan oksia hakemaan ja uutta sykerölaitetta väsäilemään! Sykerö on siis tukasta, nauhoista ja esim. pajun ohuehkosta oksasta rakennettu hiuslaite, joka on sellaisenaan, koristeellisista nauhoista tehtynä naimaikäisen neidon päähine, ja jonka päälle (valkeista nauhoista tehtynä) huntu sidotaan ja joka antaa hunnulle muodon. Sykerölaite tehdään nykykäyttöön helpoksi ja koko systeemi rakennetaan erilliseen pantaan, jolloin se vaan kiskaistaan päähän. Säppäliä, eli neidon päähinettä varten odottelen vielä nastoja ja hakasia Kulta-Sepolta. Ne tulevat varmaan tänään tai huomenna. Sitten Kuolemajärven mallipukuprojekti on osaltani ohi. Taas.

Säärisiteet eli sukkanauhat

Eilen posti toi ihanan, pehmeän paketin! Villannelta tilatut upeat sukat, joiden kuvioaihe lainaa Joutsenon revinnäisestä! Villanne on myös Punomossa.

Täydellisen sopivat!

Ihana pääsiäinen!

Tänä pääsiäisenä lähdemme viettämään miehen enon syntymäpäivää laivalle. Lapset eivät siis pääse maanantain lasten pääsiäiskirkkoon, mutta kävimme viime lauantaina vigiliassa, jossa myös siunattiin virpovitsat. Lähdemme huomenna puolilta päivin ajelemaan Helsinkiin ja etukäteen ajattelin, että jätän siksi yöpalvelukseen menemättä, mutta tässä illan kähmyssä on alkanut tuntua siltä, että menen sittenkin. En tosiaankaan ole mikään kovin ahkera kirkossakävijä, mutta jotenkin tästä vuoden suurimmasta juhlasta vaan jää jotakin puuttumaan ilman yökirkkoa.

Ilahdun kirkossa myös seurakuntalaisten kauniista sarafaaneista :D Omaani en tällä kertaa voikaan laittaa päälle, koska osa siitä on kollegalla lainassa...




Tämän helmimunan tein ystävälle, hän sai sen viime pääsiäisenä. Se toivottaa teillekin hyvää pääsiäistä!

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA!

Museoiloa ja nykyahdistusta

Odottelin eilen kylpylän aulassa netissä notkuen tyttöjä zumbatonicista (huippua, kuulemma!) ja päädyin pitkästä aikaa kaivelemaan museoviraston sivuja. Siellä on kuukauden esine -sarja, josta löytyy mielenkiintoisia esineitä tarinoineen, joskus myös kansallispukujen esikuvia tai niiden valmistukseen, säilyttämiseen tai käyttöön liittyviä esineitä, kuten tämä. Tämän linkin kautta pääsee katselemaan kaikkia kuukauden esineitä.

Tänään siivosin Kansallispuku-foorumia, kun opin linkittelemään kuvat toisella tavalla. Osan kuvista jouduin poistamaan, mutta nyt jäljellä olevat kunnioittavat kuvien tekijänoikeuksia (tärkeä asia). Olen tosi tuskastunut tähän kuva-asiaan. Pukujen myyjien mielestä pukuja ei kysytä. Kukapa niitä osaisi kysyä, kun niitä ei missään näy? Nyt on jotenkin muutenkin tosi ankeaa, vasemmalta ja oikealta kuuluu, miten kansallispuku vetelee ihan viimeisiään ja perinteiset, tylsät, ahdistavat, kuumat, kalliit ja rumat kansallispuvut täytyy haudata kokonaan ja tehdä tilalle moderneja, kaupallisia, keveitä ihanuuksia. Mitään uuttahan tässä ei ole. Olen varmaan tosi idiootti, mutten pysty ymmärtämään, miksi jotain pitää hävittää, että voi tehdä uutta ja modernia! Eikös myö mahduttais tänne kaikkine pukuinemme kaikki?

Katselen ikkunasta kevätaurinkoa ja yritän täyttää itseni optimistisuudella, uskolla itseeni ja asiaamme. Otan käsiini työn, jota teen käsin kudottuun kankaaseen, pisto pistolta käsin ommellen ja kirjoen. Nautin jokaisesta pistosta, työn tekemisen rytmistä ja muodostuvasta kuviosta, sillasta menneisyyden ja tämän hetken välillä. Kirjon työhön tämän kaiken. On olemassa asiakas, joka haluaa maksaa tästä ja ehkä se kaikki näkyy hänelle. Sehän riittää. Riittäähän?

En muuten ole vasenkätinen. Kamerassa on laukaisunappi oikeassa reunassa, joten sitä on helpompi käytellä oikealla kädellä. Siksi tässä lavastetussa kuvassa vasen käteni saa maistaa oikean hommia. Neula pysyy kädessä, mutta kirjonta ei ehkä onnistuisi. Vasemman käden tärkeä tehtävä kirjoessa ja ommellessa on pitää kangasta oikeassa asennossa.

Käsityöhaaste Facebookissa ja aikuinen-lapsi -kässäpajailua

Facebookissa pyöri alkuvuodesta käsityöhaaste, jossa haasteen seinälleen liimannut lupaa tehdä tämän vuoden aikana käsin jotain viidelle ensimmäiselle kommentoijalle, jotka puolestaan lupaavat liimata saman haasteen omalle seinälleen ja tehdä viidelle kommentoijalle jotain käsin jne. Miekin kopioin haasteen ja pian siihen tuli viisi vastannuttakin! Eipä muuta kuin miettimään heille sopivia käsitöitä. Ystävälleni P:lle tein Imatran työväenopiston aikuinen-lapsi -kässäpajassa mosaiikkipallon, joka on tarkoitettu puutarhaan.



Tiia-Maija teki samaan aikaan lasimurskalla päällystetyn sydämen. Siinä on reikä, josta sisälle voi pujottaa valon tai laittaa vaikka kukkia torrottamaan.



Toinen haasteeseen vastannut on K. Teimme samaisessa kässäpajassa, toisella kerralla, Tiia-Maijan kanssa kirjastokasseja ja päätin tehdä K:lle kassin, johon imuroin facebookista hänen koiransa kuvan, sen taustaksi laitoin punapohjaista kukkakangasta ja kirjoin osan kukkien ääriviivoista, kuvan ja kassin päälle ulottuen heijastinlangalla. Kuvassa heijastimet vähän loistavat.



Tiia-Maija teki itselleen hevoskassin ja yhdessä teimme vielä pikkusisko Leea-Marille Barbapapa-kassin. Meidän tekemämme kassit ovat nuo kolme sini-violettisävyistä tuossa. Pöydällä on se Tiia-Maijan lasisydän, mutta ei tuosta kuvasta oikein tolkkua saa.



Työt ovat olleet valmiina jo jonkun aikaa, mutta koska ne ovat tuolla Työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttelyssä, niin en ole niitä voinut toimittaa. Näyttely puretaan tänään ja haastetyöt pääsevät uusiin koteihin! Sitten pitäisi vielä keksiä idea ja toteuttaa ne kolme jäljellä olevaa käsityötä... :)

Kevätnäyttelyä ja muuta

TETtiläisen viikon urakka on ohi. Tyttö osoittautui hyvinkin ahkeraksi ja näppäräksi! Hän loi loimen Seiskarin esiliinakankaaseen ja rakensi sen kokonaan, lukuunottamatta polkusten sidontaa. Tänään hän ehti vielä pari tuntia kutoa siihen, eli varsin mallikkaasti, varsinkin kun hän ei ole tätä ennen kutonut, saati rakentanut kangasta! Voin siis edelleen sanoa, että miulla on ollut vain hyviä ja tosi hyviä harkkareita ja TETtiläisiä!

Työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttelyn kansallispukujen ompelu -kurssin osasto näyttää tältä:

Tuossa etuoikealla on aina joku tekemässä omaa pukuaan eteenpäin ja samalla valvomassa näyttelyä. Näyttämön takaseinällä pyörii opiston kädentaitojen kursseilta otettuja kuvia.

Menen huomisaamuna valvomaan näyttelyä erään kurssilaisen kaverina ja sidomme samalla hänen Ruokolahden huntunsa.

Pudotus, TET ja valmistakin

Kiroilen kuin rantarosvo, kun saan tiedon, ettei opistomme käsityötunteja voidakaan vielä siirtää elokuussa opistotalolle! Muuton myötä saisin kansallispukukurssin iltapäivälle ja yksi ilta vapautuisi omiin ja perheen harrastuksiin. Kaupungin remonttiresurssit menevät kai paljastuneiden homekoulujen korjauksiin ja vaihteeksi työväenopisto on jonossa viimeisenä. No ei siinä, miustakin alakoululaisten tilat pitää laittaa kuntoon ekana. Ärsyttää silti. Lähinnä se, että annoin itseni jo riemuita tästä, vaikka kokemus on osoittanut, etteivät nämä koskaan mene niinkuin on suunniteltu. No, miulle tää on pieni kiusa. En uskalla ajatellakaan, miten paljon raivostuttaa päätoimista opettajaa, joka on jo moneen kertaan näiden muuttovekslausten takia suunnitellut ensivuoden kurssit - ja taas uudelleen.

Eilen kävimme opiskelijoiden kanssa rakentamassa Imatran työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttelyyn oman osastomme. Esille tuli
- Kaukolan naisen puku, johon lainaan hunnun, koska sen teko jäi ensi vuoteen.
- Hiitolan naisen puku, josta siitäkin vielä puuttuu päähine. Liinalakki on työn alla.
- Keski-Suomen naisen päivitetty puku. Kurssilainen löysi tämän kirpparilta ja sen hame on ommeltu uudelleen. liiviä tuettu ja muokattu sopivaksi ja tehty uusi nyöri, paitaa lähinnä pesty ja lisätty aliset ja uusia osia ovat tykkimyssy ja esiliina.
- Kaksi vetopoimuhametta, sininen ja luonnonmusta
- Rautjärven huntu
- Keskeneräinen Pyhäjärven paita ja
- Alavus-projekti, johon jo on entrattu hametta ja paitaa ja tehty uusi liivi.
Yritän muistaa ottaa kuvia, kunhan muutkin osastot siitä ympäriltä ovat valmiit.

Tällä viikolla miulla on seuranani kasiluokkalainen tyttö työelämään tutustumisjaksolla. Olen vahvasti sillä kannalla, että myös näitten TETtiläisten täytyy saada työpaikalla tehdä oikeita töitä, eikä vain keittää kahvia ja siivota. Toki sitäkin. Vaatii välillä aika paljon panostusta keksiä noita järkeviä hommia niin, että siitä olisi jotain iloa miullekin ja että miun kaikki aika ei mene opastamiseen. Tämä TETtiläinen sai eilen tarrailla Mouhijärven essuista loput pellavapöllyt pois, puolata puuvillalankoja Seiskarin essua varten ja sitten olla mukana näyttelyn rakentamisessa. Tänään laitan hänet luomaan Seiskarin essulointa. Saapa nähdä kuinka käy!

Kun TETtiläinen oli putsaillut Mouhijärven essukankaat, pesin ne. Toimitan kankaat asiakkaille sellaisena, että niitä voi suoraan alkaa ommella. Siis käsiteltyinä ja kutistettuina, jos kankaalle niin pitää ennen ompelua tehdä. Näin voin itse varmistua, että kankaalle ei käy mitään omituista käsittelyssä ja yritän myös minimoida asiakkaan tekemät mokat. Näissä essuhommissa viimeistelyssä siis kutistetaan kangas ja varmistutaan, että värit pysyvät siellä, mihin ne kuuluvat.

Mouhijärven essukankaat uiskentelevat pesuaineella ja suolalla höystetyssä vedessä.

Ja siinä ne nyt pötköttelevät, omiksi kappaleikseen leikattuina pöydällä kuivumassa!

Essut ovat yön aikana kuivuneet. Menen silittämään ja rullaamaan ne ja pakkaan toisen lähtemään asiakkaalle ja toisen seinälle odottamaan uutta kotia. Vuorossa on Kuolemajärven mallipuvun nästyyki, joka tehdään Kivennavan nästyykin ohjeella. Siitä on yksi pää päärmätty, palataan siihen myöhemmin!

Muokkaus 13.4. klo 12.53: Jipii, sittenkin on mahdollista, että saan pitää kurssin päivällä, kun opiston kutomo muuttaa jo elokuussa ja sen paikalle voidaan roudata meille pöytiä! Jee! Nyt lakkaan vatvomasta tätä ja katson sitten syksyllä opinto-oppaasta, että moneltako ja minne koululle menen opettamaan :D

Mouhijärven essut viittä vaille valmiit

Sain eilen, ufoxin suosiollisella avustuksella, kudottua Mouhijärven essukankaat valmiiksi! Tempaisin kankaat jo puista ja käytin kaksi tarraharjan rullallista pellavapölyn poistamiseen ja meninkin sitten ostamaan rullia lisää... Ihan älytöntä, miten paljon sitä pölyä ja nukkaa on! Pujottelin katkenneet loimilangat ja seuraavaksi kankaat pitää pestä, jotta ovat sitten asiakkalle valmiit ommeltavaksi. Toinen essukangas on myyty, toinen jää varastoon. Ennen pesua pitää siis vielä tarrailla loputkin pölyt irti, pääsee sitten pestessä helpommalla ja lopputulos on siisti.

Tässä Mouhijärven esiliinakangas on vielä puissa

Lähikuvassa näkyy hauska raita, jossa on kierretty 2 valkeaa ja 2 sinistä lankaa yhteen

Kankaat pöydällä. Yhteen essuun tulee leveyttä (=kudottaessa kankaan pituus) 1,35 m ja lisäksi vyötärökaitaleeseen 10 cm.

Ensi viikko onkin taas vähän repaleinen ja hulinainen. Maanantai alkaa tyttöjen hammaslääkärillä, molemmille laitetaan raudat. Miulle tulee TETtiläinen, eli työelämään tutustuja koko viikoksi ja hän pääsee ensimmäiseksi kanssamme rakentamaan työväenopiston kevätnäyttelyä. Maanantaina eivät siis omat työt taida edistyä. Miulla on seuraavaksi vuorossa Kuolemajärven mallipuvun nästyyki, sukkasiteet ja säppäli. Siinä samalla pitää keksiä TETtiläiselle jotain järkevää puuhaa. En ollenkaan kannata sitä, että harkkarit tai TETtiläiset joutuvat vain kahvinkeittoon ja siivoamaan, vaikka nekin hommat toki kuuluvat täällä normaaleihin töihin. Vaatii vaan melkoista taiteilua löytää viikossa yläasteikäiselle hommia, joita hän pystyy tekemään. Puolaaminen on yleensä ollut hyvä juttu, taidanpa laittaa hänet ekana puolaamaan puuvillalankoja Seiskarin essukankaita varten.

Tänään lähden Lappeenrantaan katsomaan munanäyttelyä Täkyyn ja samalla reissulla kaappaan ystäväni taaperon seurakseni shoppailemaan! Nyt kun omat likat ovat vähän isompia, niin on oikein hauska viettää vähän aikaa välillä noiden pienempien kanssa. Tosin viime aikoina varsinkin nuo kummilapset ovat lähinnä huutaneet miulle, toivottavasti tämä neitokainen suhtautuu suopeammin. Ainakin on erittäin todennäköistä, että hän nukkuu suurimman osan ajasta :D