Kevät!

Kevät on ehkä vähiten suosikkivuodenaikani, tosin osaan kyllä ottaa ilon irti niistä kaikista. Tämä(kin) kevät on ollut vähän hullunmyllyä. Vapaat ovat menneet reissuissa ja koti on rempallaan. Viikolla harrastukset ja opetukset ovat pitäneet huolen iltasuunnitelmista, monena viikonloppuna olen ollut kurssia pitämässä tai myyntireissulla.

Jääsken sykerö

(Kuvat ovat Imatran Työväenopiston kädentaitojen kevätnäyttelystä, miun opiskelijoiden töitä. Olen ryhmästäni ja jokaisesta sen jäsenestä todella ylpeä, nämä eivät ole helppoja juttuja ja jokainen heistä on paneutunut työhönsä, kehittynyt, oppinut, nauttinut matkasta ja tuonut ryhmähenkeen oman panoksensa.)

"Vartiolammen" sorokka ja semssuri-aluspäähine

Nyt kun työväenopiston kausi päättyi, sain yhtäkkiä sylillisen leppoisaa, aikatauluttamatonta aikaa! Tolkutan itselleni, että sitä ei tarvitse täyttää millään. Ikkunat tarvitsevat pesua, talon ympäryksen kivetys on kesken, siemeniä täytyisi piilottaa multaan, muutama kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuoteen liittyvä projekti vaatii huomiotani ja tietysti perhe.

Rantalakeuden kansallispuku

Eilen sain kaaoksen vallassa olleeseen keittiöön hitusen järjestystä. Tänään saatan hemmotella itseäni kävelylenkillä tai hiekan lapioimisella.

Rantalakeuden kansallispuvun röijyn komeat körtit

Olen vähän täydellisyydentavoittelijatyyppi ja stressaan aika helposti. Siksi täyteen ahdettu aikataulu ei pidemmän päälle ole hyvästä. Ei se kuolemaksi ole, eikä huonokaan juttu, jos sitten todella on myös vastapainoksi välillä löysempää. Suunnittelen aikatauluni ihan itse ja valinta on vapaaehtoinen.

Vihdin naisen liivi, joka on ihan sama kuin Nurmijärvessäkin.

Tässä kohtaa, kun ei tarvitse koko ajan pinnistää, että kaikki tarvittava tulee tehdyksi ja suunnitella koko ajan viittä askelta eteenpäin, tulee tilaa ajatuksille. Luontevaa lienee ajatella sitä, miten talven hommat tuli hoidettua. Miten olen hoitanut asiakastyöt, miten opetukset?

Vihdin (=Nurmijärven) liivin körttien yläpään salpa kt-saumassa.

Pyysin palautteet kummaltakin Imatran Työväenopiston kurssiltani: Kansallispukujen ompelusta ja FolkJamista. Ne olivat pääosin hyviä, mikä ei tietysti auta minua kehittymään, mutta kertonee siitä, että teen jotain oikein. Yksi palaute oli erityisen huono ja mietin ja tutkailin sitä monelta kannalta. Kävin sen perusteellisesti läpi myös opiston rehtorin ja kädentaitojen päätoimisen opettajan kanssa. Poimin siitä opetukseksi itselleni ne kohdat, jotka pystyin käsittämään rakentaviksi ja lopulta päätin sivuuttaa ne kohdat, jotka rehtori ja päätoiminen ope käskivät sivuuttaa. Ehkä olen ensi vuonna piirun verran parempi ope.

Vehkalahden paidan kaulus

Pienissä opistoissa hankalaa on se, että opiskelijoita ei ole. Tai siis onhan meillä, mukavan paljon, mutta verrattuna vaikkapa pääkaupunkiseutuun, jossa voi olla monentasoisia kursseja ja väkeä riittää hyvin spesiaaleille kursseille, joudumme täällä monesti tekemään kursseista opettajalle tosi raskaita. Isoilla opistoilla on toisenlaiset haasteet, enkä ollenkaan väitä, että siellä olisi helpompaa. Vain toisenlaista. Kansallispukujen ompelu on jo lähtökohtaisesti opelle hyvin haastava kurssi, koska kaikki opiskelijat tekevät eri asiaa. Pahimmillaan yhdelle kurssikerralle opettajan täytyy valmistautua opettamaan 12 (tai enemmänkin) eri tekniikkaa, joista jokainen ansaitsisi ihan oman kurssin. Kun sitten samalla kurssilla on niitä, jotka ovat tehneet pukuaan 5 vuotta ja niitä, jotka ovat juuri aloittaneet ja ammattiylpeyteeni kuuluu myös kansallispukujen teoriapuolen opettaminen, ollaan tilanteessa, jossa en pysty tarjoamaan kaikille - tai kenellekään - parasta mahdollista. Osittain siitä syystä ja osittain oman jaksamiseni takia päätin, että ensi vuoden kansallispukukurssi on jatkokurssi, jonne saa tulla vain sellainen, joka on ollut aiemmin miun kansallispukukurssilla. Ilmoittautuminen alkaa 8.6. osoitteessa www.ito.fi :)

Rautjärven kansallispuku

Mie myös opiskelen työväenopistossa. Tällä kaudella opiskelin italiaa ja kävin liikunnan puolella Tanssikimarassa ja Asahi Healthissa. Sekä opettajana että opiskelijana olen jostain syystä viime aikoina miettinyt opettajan tärkeistä ominaisuuksista innostavuutta. Saamissani palautteissa mainitaan usein, että opettaja on innostava. Olen itsekin ollut innostavien opettajien ohjauksessa ja sitten ei-niin-innostavien. En halua menettää sitä piirrettä. Mutta mikä se on se juttu? Miten opettajan innostavuus ilmenee? Mitä opettaja tekee tai sanoo ollessaan innostava? Entä vastakohta: mitä opettaja tekee tai sanoo ollessaan ei-innostava? Innostavuus ei tietenkään riitä, vähän aiheesta riippuen opettajan tehtävä on opettaa ja saada opiskelija tekemään parhaansa, kehittymään ja silloin pelkkä positiivinen huttu ei riitä.

Rautjärven huntu

Jos haluat olla miulle tässä avuksi, niin kerro kommentilla ajatuksiasi opettajan innostavuudesta. Kuulisin mielelläni myös ihan käytännön esimerkkejä: milloin koit, että opettaja oli erityisen innostava?

FolkJam-ryhmä opiston tanssin kevätnäytöksessä.
Myös tämän ryhmän jäsenistä, niin näytöksen osallistuneista
kuin kaikista muistakin olen hyvin ylpeä.
Olen heille erittäin kiitollinen siitä, että saan harrastaa
FolkJamia heidän kanssaan, sillä työltä se ei tunnu :)

Minuutti ihanuutta

Muistatteko Veneh-projektin?
Sen pitäisi taas valmistua ensi syksynä.

Elokuvan ohjaaja Jyrki Haapala lupasi leikata miulle leffasta mainoksen. Koska näitä hommia tehdään suurella sydämellä ja pienellä palkalla, projektit välillä venyvät. Kun Jyrki viimein ehti leikata mainoksen, mie aloin vatuloida musiikin kanssa. Olin hiljattain rakastunut Pekka Kuusiston ja Paula Vesalan Kiestinki-levyyn ja halusin periaatteesta valita musiikiksi jotain suomalaista kansanmusiikkia tai siitä ammentavaa. Repertuaaria riittää, mutta ihan ensimmäisenä kokeilin mainoksen taustalle Häävalssi-kappaletta Kiestinki-levyltä ja olin ihan myyty. 

Sitten tulikin ongelma: miten musiikin saa käyttöön? Otin yhteyttä Teostoon, josta vastattiin, että jo olemassaolevan musiikin osalta ei ole mitään hinnastoa, mistä vaan maksetaan ja saadaan musiikki käyttöön vaan käytöstä täytyy sopia musiikin tekijänoikeuksien omistajan kanssa. Hyvä. Miten otetaan yhteyttä vieraaseen muusikkoon, joka luultavasti saa melkoiset määrät kaikenlaista postia? Kysyin asiaa parviälyltä eli Facebook-seinällä ja kuinkas ollakaan, minulla ja Pekka Kuusistolla on yhteinen Facebook-kaveri, kansanmuusikko hänkin: Ilona Korhonen. Ilona yhdisti meidät samaan keskusteluun ja lopulta, taas kaikkien muiden kiireiden välissä ehdittyään, Pekka vastasi, että hän, Paula ja "levy-yhtiön tyyppi" suostuvat tähän. Ja sillä selvä! Olen niin iloinen, että en osaa pukea sitä sanoiksi. Tässä se, mitä voin tehdä vastapalvelukseksi: Kuunnelkaa Kiestinkiä. Ostakaa se. Se on upea, siinä on painavaa asiaa ja Paula Vesalan ääni nyt vain on jotain uskomattoman kaunista.

Kun lupa tuli, Jyrki liimasi Häävalssin alun videoon, ja saan kylmiä väreitä siitä, miten se sopii siihen. Ihan kuin kuva olisi leikattu tähän biisiin sopivaksi. Loppu on vähän töksähtävä, mutta toisaalta jättäessään ajatuksen kesken, se antaa sijan jokaisen omalle jatkolle.

Tässä siis mainostauko, ole hyvä:

Pääsiäinen on ihan nurkalla. Jos haluat ylösnousemusjuhlaan uudet juhlavaatteet Puodista, toimi nopeasti! Lupaan tarvittaessa poikkeuksellisesti postittaa ensi viikolla myös maanantaina ja tiistaina.

Kiilaferret nimetty!

Miulla on vapaapäivä ja sen voimalla sain viimeinkin nimettyä jatkuvan malliston kiilaferret! Tiedän, vähän sairas tapa viettää vapaapäivää, mutta seuraavaksi ohjelmassa on vähän shopppailua, kampaaja, hieroja ja italiantunti ja toivottavasti jossain käänteessä vielä hengailua ystävän kanssa Hymiö smile

No, mitäs pidätte nimistä? 

Reippauteni ilahduttamana ja kiitoksena nimienkeksimisavusta TARJOUS: Tilatessasi tämän viikon aikana yhden kiilaferren jatkuvasta mallistosta, voit tilata toisen kiilaferren yksittäiskappaleista puoleen hintaan! Ehkä toinen lahjaksi tai muuten vain kaverin kanssa kimppa? Äitienpäiväkin lähestyy Hymiö wink

Tarjous on voimassa 29.3.2015 saakka. Tilausvahvistuksessa näkyvät normaalihinnat, mutta sähköpostilla tulevaan ennakkolaskuun on laskettu tarjoushinta.

Ahkeria naisia

Terveisiä sielunlämmittäjäkurssilta. Imatralla ortodoksiseurakunnan ahkeria naisia ja pari vierailijaakin ompelivat viikonlopun aikana itselleen uusia ihanuuksia. Kurssilla saatiin hyvään malliin neljä sielunlämmittäjää, yksi kiilasarafaani, yksi pienen tytön suorasaraani ja yksi kiilaferre. Todella mukava, toimeentarttuva ja aikaansaava porukka, salilla helmeili nauru ja lämpö. Olen ihan kaikkeni antanut ja saatte nyt vain kuvakavalkaadin. Luulen, että huomenna miulla on vapaapäivä.

Käsityökortteli Kamppi

Myö tullaan Kamppiin 2.5.! Tuuthan siekii?

Sanoin ja kuvin

Kävin poimimassa Susannan blogista haasteen.

Kuinka vastaisit joko sanoin ja/tai kuvin?

1. Mistä löydät parhaimmat aiheet kuviisi tai kertomuksiisi?

No, töistäni. Harvemminhan mie kertomuksia täällä sepittelen, paitsi kerran.

2. Mikä on aikaisin muistikuvasi?

En osaa vastata tähän. En nimittäin tiedä, milloin muistamani tapahtumat ovat tapahtuneet. Miulla menee myös ihan suloisesti sekaisin omat oikeat muistikuvani ja asiat, joita miulle on kerrottu. Muistan muutaman asian siitä, kun olin 5-vuotias ja olimme Kanarialla Playa del Inglesissä. Muistan välähdyksen automatkasta lentoasemalle - lada, lunta, joku mies - sieltä Kanarialta uuden, sinisen uikkarin, sen kun pelasimme Jazzia patiolla, sen kun leikin jonkun pojan kanssa piilosta ja eksyin hotellin alueelle, ihanan mehukkaat päärynät ja kaverin Toblerone-paketista paljastuneen ötökkäkuhinan.
Muistan paljon leikkejä serkkuni I:n kanssa. Hän on minua 2,5 vuotta nuorempi ja olimme todella paljon yhdessä, joten en tiedä, milloin muistamani asiat ovat tapahtuneet.
Muistan kun olin Päivärinteen tarhassa ja siellä tuoksui "ruualta". Jälkeenpäin tajusin, että se tuoksu tuli Norjan sahan hakekasoista. Ja siellä oli yksi tyttö, joka puri aina kaikkia. Muistan jostain syystä yhden kerran, kun iskä haki miut kotiin puna-sinisellä kuplalla.
Kaikenkaikkiaan lapsuusmuistoni ovat enimmäkseen huolettomia ja hyviä.

3. Minkä esineen olet omistanut kauimmin?

En varmaan olisi tajunnut tätä ilman Susannan kirjoitusta, jossa hän esitteli ristiäislahjaksi saamansa korun. Miulla on tietysti kasteristi, mutta itseasiassa en valitettavasti ole varma, onko se kasteristini vai onko se kadonnut ja vaihtunut toiseen joskus. Mutta näistä olen varma: olen saanut nämä kynttilänjalat kummiltani ristiäislahjaksi ja ne ovat edelleen käytössä (paitsi toinen on nyt piiloutunut johonkin ja tämä raasu on putsausta vailla..).

4. Mitä kirjaa sinulle on lapsena luettu?

Miulle on luettu niin paljon kirjoja, etten pysty mitenkään luettelemaan niitä kaikkia. Lemppareitani olivat Kuka lohduttaisi Nyytiä (itkin joka kerta) ja Kissat -runokirja, jotka osaan edelleen ulkoa. Kestosuosikki oli myös Karjalaisia satuja, joka pitäisi varmaan olla ainakin K16, siinä määrin pelottavia juttuja siinä on. Miulle on luettu Kanteletarta ja Kalevalaa, Tammen kultaisia kirjoja (Maalarikissat <3) ja Hanhiemon iloista lipasta. 

5. Oletko kirjojen lukija?

Opin lukemaan 5-vuotiaana ja olen rakastanut lukemista siitä lähtien. Luen melkoisen kevyttä kirjallisuutta, nykyisin pidän eniten trillereistä. Nautin elävästä, kauniista kielestä ja kekseliäistä kielikuvista.

6. Mistä nykyaika kärsii?

Kiireestä. Koskemattomuudesta. Itsekkyydestä. Ärsyketulvasta. Valinnanvaikeudesta.

7. Mitä arvostat tänä päivänä?

Hiljaisuutta. Kiireettömiä hetkiä ystävien kanssa. Yksinoloa. Avioliittoani ja perhettäni.

8. Kenen kanssa haluaisit viettää päivän?

Kokonaisen päivän? Ystäväni Marjon kanssa. Herkuttelisimme, laulaisimme SingStaria, joisimme vähän kuoharia ja parantaisimme maailman.

9. Kenen kanssa haluaisit viettää yön?

Mieheni. Onneksi ainakin ensi yön saankin, kumpikaan ei ole reissussa.

10. Tänään sinua kohtaa onni! Mitä pukisit päällesi?

Mikä onni? Minua kohtaa onni lähes joka päivä, olin sitten pukeutunut lökäreihin, farkkuihin tai kansallispukuun. No, sanotaanpa nyt kuitenkin, että Kisskiss-damaskit ja kiilaferren.

Ketäs mie haastaisin... Ketäs täällä käy? En lähde kiikuttamaan haastetta blogeihinne, mutta ottakaa mukaan, jos satutte lukemaan:
Hän, joka on hiekalla.
Hän, joka on lähdössä miun kanssa samaan paikkaan viikonloppuna.
Hän, joka tapasi miut viime viikonloppuna.

:)

Voittoisia fiiliksiä

Olin lauantaina, Kalevalanpäivänä, Finlandia-talolla Kalevalaisten Naisten Liiton Runonlaulusta räppiin -juhlakonsertissa. Aivan huikean hieno kokonaisuus!

Ennen konserttia oli Kalevalainen tori ja olin lupautunut muutaman kollegan kanssa sinne myös kansallispukuetkoille auttelemaan kansallispukuasioissa.

Lähdin matkaan mielelläni, mutta vähän mietin, että kannattaako roudata Puotia mukana. Kuka nyt alkaisi ostella mitään siinä juhlatällingeissä, varsinkaan mitään, mitä pitäisi sovittaa? Ajattelin, että meneehän tuokin markkinointimielessä. Olinpa väärässä! Tein 2,5 tunnissa kaikkien aikojen myyntienkkani! Myin jopa paremmin kuin Karjalaisilla kesäjuhlilla kahdessa päivässä ja se sentään on se paikka, jossa nimenomaan on miun asiakkaat. En hirmuisesti ehtinyt neuvontahommiin, mutta onneksi paikalla oli ehtivämpiä ja kaikki taisivat saada neuvonsa. Tuhannet kiitokset kaikelle juhlakansalle ja tietysti Kalevalaisten Naisten Liitolle!

Kuopus oli hiihtolomailemassa mummilassa ja oli siellä käynyt 4H-kerhossa painamassa tiskirättejä. He saivat siellä ohjeistuksen, että voivat myydä niitä rättejä 2 €/kpl, tarvikkeet olivat maksaneet 1 €/kpl. Lellulla oli niitä 10 kpl ja lisäksi hän on innoissaan tehtaillut niitä kumilenkkikoruja, joita kaikki lapsoset tuntuvat värkkäävän. Lellu tuli juhlaan myös ja viritteli oma-aloitteisesti omat tuotoksensa siihen pöydän kulmalle. Myös hän teki huipputilin ja nyt yhden jos toisen kalevalaisen naisen rannetta koristaa ehta kumilenkkikoru :D Äitin tyttö <3

Kuvan nappasi Hilu Toivonen-Alastalo.

Onneksi ukkokulta oli mukana, autteli roudauksessa ja ennenkaikkea ajoi auton kotiin. Olin ihan rättipoikkiväsynyt ja kun tuo "matkaradio" sammui viimein jossain Elimäellä, painoin miekin silmät kiinni.

Kansallispukutukka, karmea päänsärky ja rikkipoikkiväsymys,
mutta sydän täynnä upeita kokemuksia ja pussi täynnä rahaa!

Kiilaferreillä ei ole nimiä vieläkään. Sain hirmuisen läjän hyviä ehdotuksia, mutta muhittelen vielä. Palkinto on arvottu ja se osui eräälle Facebookissa kommentoineelle. Hänelle on ilmoitettu. Lämpimät kiitokset kaikille nimiehdotuksia lähettäneille! Jos vielä hyviä tulee mieleen, niin saa kertoa!

Ja loppukevennys, ettei ihan menisi pilvissä leijumiseksi: Lapioin sunnuntaina öljyukkoa varten lumihankeen polkua. Katolta tulleet lumet olivat aika tiukassa ja lohkoin niitä lyömällä lapion ja kingottamalla sillä lumikönttejä irti. Jotenkin hyvin älykkäästi onnistuin siinä hommassa lyömään lapionkahvalla poskeeni! Nyt poskessa on mustelma ja se on melkoisen kipeä. Luomistyö on joskus tuskallista!