maanantai 17. joulukuuta 2012

Puuuuuuh!

Mie kyllä pidän työstäni enimmäkseen erittäin paljon, mutta välillä vaan on hommia, että ei tuu mittää! Vaan ei auta kuin pakertaa. Nyt on sellainen savotta meneillään, että välillä itken ja välillä tomerana taas jatkan. Ja pyhästi päätin, että tätä plaatua tämä on viimeinen ikinä. Järjetöntä touhua. Kyse on eräästä kudontahommelista ja voihan olla, että olen vain taitamaton, mutta hiukan epäilen, että tässä ei oikein tiheys ja lankalaatu kohtaa. Plääh. Kudontavauhti on n. 2 cm tunnissa ja valmista pitäisi tulla rapiat 3 metriä. Koska lanka vaan hiutuu koko ajan, jälki on karmeaa. Työn ilo puuttuu kokonaan ja ilman sitä ei jää oikein mitään. Ei auta, rämmittävä on.

Matkasimme perheen kanssa viikonlopuksi maan toiselle laidalle etanakodilla rakkaan ystävän syntymäpäiville. Lupasin lähtiessä jättää kaikki työajatukset kotiin ja se onnistuikin käsittämättömän hyvin. Nyt jaksan taas uudella tarmolla - ainakin hetken. Ihanien ystävien, perheen ja kahden aiemman koirakaverin lisäksi meitä ilahdutti tämä Lili-neitokainen:



Tämä viikko ahkeroidaan vielä - paitsi että keskiviikkona menen syntymäpäiväni kunniaksi kampaajalle ja torstaina ihan muuten vaan ilokseni hierojalle. Perjantaina kahden jälkeen saa luvan laskeutua joululoma, että ehdin aatoksi haihduttaa työt päästäni. Joulun ja uudenvuoden välillä on taas inventaarion aika ja jos jaksan, myllään koko pajan ympäri, että saan uudet hyllyköt sinne paikoilleen. Saattaa lähteä melkoisesti kamaa kiertoon, sellainen fiilis on nyt.

Seinäkalenterin suosio ilahdutti, 301 on toimitettu ja 2 odottaa vielä postitusta!

JOULUKALENTERIN LUUKUT AUKEILEVAT FOORUMILLA. JÄNNITYS TIIVISTYY, MITKÄ KUVAT VOITTAVAT HUIKEAT RAHAPALKINNOT?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti! Ihanaa!