perjantai 12. lokakuuta 2012

Karjalasta Helsinkiin ja takaisin



Piipahdin tiistaina Helsingissä. Lähdin 7.15 junalla. Pendolino on nykyisin käsittämättömän nopea, muistan vielä ajan, kun matkaan meni 1,5 tuntia kauemmin!



Aamupäivällä tapasin Taito-lehden toimituspäällikkö Tiina Aallon, jonka kanssa turistiin kansallispukuasioista lähes pari tuntia. Seuraavaan numeroon tulee asiaa kansallispuvusta ja saamen puvusta. Hölöttelimme kaikenlaista, saapa nähdä millaisen jutun Tiina siitä kokoaa, hui!



Haastattelun jälkeen suuntasin Kulttuurien museoon katsomaan Paikka paikan päällä -näyttelyä. Ja samalla tuli taas katsottua ja kuvattua uusin silmin puvut museon perusnäyttelystä "Kaukaa haettua". Siitä löytyy myös verkkoversio.  Kulttuurien museo muuttaa ensi vuoden aikana Kansallismuseon yhteyteen. Aika näyttää mitä muutto tarkoittaa käytännössä. Ensimmäiset kaksi sekä alla oleva nappikuva ovat Paikka paikan päällä -näyttelystä ja loput Kaukaa haettua -perusnäyttelystä.



Sain vinkin myös Design forumin Saamelaista muotoilua -näyttelystä, mutta ähky iski ja vietin pienen luppoajan Kampin kauppakeskuksen Heureka-kaupassa. Olin kuin lapsi lelukaupassa (niin...)! Lapset saivat tuliaisiksi kynät, joilla voi kirjoittaa näkymättömiä viestejä, jotka voi sitten lukea kynässä olevalla uv-valolla!



Päivän varsinainen tarkoitus oli käydä esittelemässä Tekstiilikulttuuriseuran syyskokouksessa stipendityö, jonka sain aikaiseksi seuran myöntämän stipendin avulla. Tein siis ohjeet ja kaavat kahteen kiilasarafaaniin, ne jotka ovat ostettavissa miun Puodista. Tekstiilikulttuuriseura on eläväinen, vaikka pieni. Se on vielä vähän Helsinki-keskeinen ihan käytännön syistä, mutta jospa meitä kauempia jäseniä reippaasti tulisi, niin pikkuhiljaa sekin voi muuttua! Jo nyt Tekstiilikulttuuriseuran ja Helsingin suomenkielisen työväenopiston yhteistyössä järjestämät luennot voi kuunnella etänä monilla muilla paikkakunnilla ja nyt on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan myös vaihtaa suuntaa, eli luento tulisikin joltain "etäpaikkakunnalta". Tekstiilikulttuuriseura myös tosiaan jakaa stipendejä, uuden mallin mukaan joka toinen vuosi. Suosittelen tutustumaan!



Koko päivän oli sadellut enemmän tai vähemmän vettä ja kun kävelin Kampista Siltavuorenpenkereelle Käsityötieteen yksikköön, vettä tuli jo ihan kunnolla ja kadut lainehtivat. Siinä kohtaa muistin, että aamulla valitsemani ainoat "siivot" kenkäni, joilla pystyy koko päivän kävelemään, imevät vettä kuin sieni, myös pohjien läpi. Kengissäni oli siis vettä enemmän kuin Kolera-altaassa. Ei kiva. Kipaisin äkkiä Hakaniemen kautta, mutta eipä ollut Sokoksella miulle kenkiä. Onneksi laukussa oli kuivat sukat, joten edes esitelmän ajan sain seisoksia kuivin jaloin.



Pidän itseäni ihan kohtuullisena luennoitsijana, jopa hyvänä. Pidän luennoinnista ja valmistaudun aina huolellisesti. Mutta joskus vaan ei oikein "lähde". Ja nyt oli sellainen päivä. Valmistautumisesta huolimatta en saanut oikein kunnollista paloa päälle. Pompin asiasta toiseen ja unohdin mainita yhtä ja toista. Siis sekavaa. Ongelmallista oli myös se, etten oikein missään vaiheessa saanut itselleni selväksi, että miten laajasti paneutuisin aiheeseen. Jo pelkkä sarafaani käsitteenä oli joillekin kuulijoille ihan uusi asia. No, kai tuosta kunnialla selvittiin ja opin ainakin sen, että ei ihan noin pitkää päivää luennon alle.



Kotimatka väsyneenä, märissä kengissä tuntui paljon pidemmältä kuin aamuinen pyrähdys. Keskiviikko meni vähän reissukrapulassa, mutta opetushommat tuli kuitenkin hoideltua. Kaikki päivän aikana puhuttu, kuultu, koettu, nähty ja opittu vaeltelee pikkuhiljaa päässäni omalle kohdalleen ja muodostaa uusia yhteyksiä. Mie NIIN rakastan miun työtä!

P.S. MUISTA KUVAKILPAILU!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti! Ihanaa!