Paita valmis!

Tiia-Maija parani mahataudistaan nopeasti, eikä se ole tullut meihin muihin (ainakaan vielä...). Edessä on pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin emme ole sopineet juurikaan mitään menoja! Ihanaa! Sunnuntaina tosin menemme tutustumaan Sahanlahteen, Puumalaan, sillä me Kansallispukukolmoset  http://www.kansallispuku.com/index?page=4 virittelemme sinne vähän kesätöitä ;). Puumalan kalevalaiset laittavat sinne Elsa Heporauta -näyttelyn, johon mekin kenties osallistumme ja ehkä siihen ympärille saadaan vähän työpajaa ja muuta mukavaa! Me Kansallispukukolmosethan saimme syksyllä Kalevalaisten naisten liiton Elsa Heporauta -palkinnon!

Formulakausikin starttaa vihdoin sunnuntaina! Bahrainin kisahan peruttiin ja siksi kauden starttia on pitänyt odottaa näin kauan. Olen seurannut formuloita kiihtyvällä intohimolla ihan 90-luvun alkupuolelta saakka ja ystäväni jo tietävätkin, että ihan paras hetki meillä kyläilylle ei ole formulasunnuntaina :D

Sain eilen (viimein) Ruokolahden paidan valmiiksi! Paita on useimmiten isotöisin osa pukua ja siksi mielelläni aloitankin siitä. No, tässä puvussa tein sattuneista syistä hameen ensin. Sen mukavampaa :D Paita on kyllä vielä ompelun jäljiltä, se pitää vielä pestä, tärkätä ja silittää. Mutta sen teen vähän tuonnempana.

Katesaumaa paidassa.

Paidan yliset ja aliset yhdistävä sauma. Molemmat on ensin päärmätty ja sitten aivittu yhteen. Katesauma kävisi yhtä hyvin, mutta tämä on helpompi tehdä, kun käteen ei sulloudu niin paljoa kangasta.

Aloittelin viikonlopun junareissuilla hunnun päärmäystä ja sitä jäi vähän jäljelle. Ompelin senkin eilen loppuun. Seuraavaksi huntukin pitää pestä, tärkätä ja silittää ja sille pitää tehdä sykerölaite.

Hunnun päärme on n. 2,5 mm leveä. Kuva nurjalta.

Tässä päärme oikealta puolen. Tämä kuuluu katesauman ohella mielestäni kauneimpiin asioihin kansallispuvussa. Pieni ja huomaamaton, hienovarainen, mutta sujuvalla käsialalla tehtynä hyvin kaunis yksityiskohta!

Ruokolahden osalta käyn seuraavaksi liivin kimppuun. Proto on tehty ja sovitettu, nyt vaan sovittelemaan kaavoja kankaalle. Liivin teko on hauskaa, saumat ovat lyhyitä ja suurin työ on raavelin eli ommeltavan tukikankaan kiinnitys.

Lomittain tuon liivin ompelun kanssa kudon Mouhijärven esiliinakangasta. Loin loimen ja se odottaa tukille kiertämistä. Se on niitä juttuja, joissa on vähän pakko olla kaveri, joten mieskin pääsee osallistumaan!

Tiuhta

Mouhijärven essuloimi on aivinaa, ohjeen mukaan 20:tä, mutta koska sitä taas vähän huonosti saa, niin teen aivina 16:sta. Lankoja on 1604.