Hinnoista ja elämästä

Suuret asiat alkavat usein pikkuriikkisistä jutuista. Aikanaan sähköpostissa kiersi kyselykirje, jossa vastaajan piti kertoa lähettäjästä asioita. Kaksi ystävääni oli laittanut hoikka/normaali/pullea -kohtaan "pullea". Näin itseni sinä iltana peilistä terävämmin silmin, menin Painonvartijoihin ja laihdutin 20 kiloa. Olen hyvin kiitollinen noille ystäville.

Pari päivää sitten juttelimme ystävämme S:n kanssa niitä näitä työstä ja palkasta. Hänen työnsä on vaativaa ja sisältää paljon matkustelua ulkomailla ja vaatii hyviä myyntitaitoja. Hän oli saanut palkankorotuksen, joka on suunnilleen saman suuruinen, kuin mie saan kuussa rahaa yhteensä. Hän sai korotuksen, koska tietää arvonsa työpaikassa ja pyysi sitä. Sivulauseessa, ohimennen, hän totesi, että "vielä siekin joskus saat".

Vaikka raha ei ole miulle tässä mikään keskiössä oleva asia, se on kuitenkin välttämätöntä. Keskustelu johti ajatukseni siihen, että olen tehnyt tätä työtä 13 vuotta. Olen ainakin osittain siinä myös pirun hyvä. Olen hölmöyksissäni laskenut hinnat tosi pienellä tuntipalkalla, koska tuntuu, että hinnat nousevat ihan pilviin. Saisin enemmän rahaa, jos menisin minimipalkalla toisen palvelukseen tekemään mitä vain. Miksen mene? No, saatan joskus vielä mennäkin. Kansallispukujen tekijöitä on niin vähän, että tunnen vastuuta alasta. Ennenkuin voisin lopettaa, täytyisi miun saada siirrettyä tiedot ja taidot eteenpäin. Mie myös pidän tästä työstä, eikä toisen palveluksessa oleminen yrittäjävuosien jälkeen houkuttele - tosin oikeassa työpaikassa olisi varmasti ne samat ilot kuin tässäkin. Mie myös vakaasti uskon, että tällä voi elää.

Saarnaan näytön arvioinneissa opiskelijoille hinnoittelusta. He eivät myy pöytäliinoja tai mattoja, he myyvät omaa aikaansa. Hintaa ei voi verrata halpamaassa teetettyyn markettituotteeseen. Jos tekijä ei arvosta tuotettaan hinnoitellen sitä kohdalleen, ei sitä taatusti tee asiakaskaan.

Aloitan ryhdistäytymiseni siitä, että nostan viikonloppuna Puodin sarafaanien ja kiilaferrejen hinnat oikealle tasolle. Siis sille tasolle, jossa tekijälle jää työpalkka. Tämä myös mahdollistaa tulevaisuudessa (jos niin tahdon), tuotteiden antamisen jälleenmyyntiin. Nyt saattaisi siis olla sopiva hetki shoppailla, korotukset tulevat olemaan huomattavia ;)

Pidempään takaraivossa muhitellut Suuri Idea alkaa myös tämän myötä muotoutua. En uskalla hirmuisesti paljastaa muuta, kuin että vaatemallistoa pukkaa ja pidempään seurailleet ovat jotain sinnepäin nähneetkin. Se perustuu suomalaiseen, huolelliseen käsityöhön ja laadukkaisiin materiaaleihin. Kuulostaako minkä tahansa käsityötuotteen mainoslauseelta? Aion viedä tämän ihan uudelle tasolle. Mallisto nojaa mukavaan, trendikkääseen kaavoitukseen ja esiäitien tarjoamiin nerokkaisiin oivalluksiin pirtelökoneen kautta puristettuna.

Keinuttelen tunteiden välillä: uskallanko, onko minusta, ehdinkö, löydänkö oikeat kumppanit, onko aika oikea, onko tuote niin hyvä kuin luulen sen olevan, uskallanko ottaa riskin, mistä saan alkupääoman, nouseeko hinta tavoittamattomiin...? Juuri nyt tuntuu siltä, että on yritettävä. Suuren Idean lanseerausta saatte odotella vielä, aikaisintaan se tapahtuu syksyllä 2014, saattaa mennä seuraavaankin vuoteen.

P.S. Reilu viikko Karjaisiin kesäjuhliin Porissa! Kuten kunnon laukkuryssä, olen siellä Karjalaisella torilla mukanani ainakin kiilaferret ja sarafaanit sekä niiden ohjeet ja kaavat. Katsotaan, mitä muuta mahtuu mukaan. Tule moikkaamaan!

Muokattu klo 11.36: 2. P.S. Juuri tähän rakoseen eräs ystävä linkitti Facebookissa tämän: http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1761782/kotimaisilla-pienyrittajilla-vaikeaa---kasityolaiset-joutuvat-siivousfirmoihin Siitä voisi lannistua tai sitten voi uskoa vakaammin siihen, että muutos lähtee sisältäpäin: jos mie uskon menestykseen, menestyn. Haluan tehdä sen yhdessä muiden samalla tavalla ajattelevien kanssa. Mahdollisesti siis huolellinen alihankkija-ompelija haussa jossain kohtaa!