Meillä on kirkon praasniekka aina itsenäisyyspäivänä, se kun on myös Pyhän Nikolauksen päivä ja Imatran ortodoksinen kirkko on hänelle pyhitetty. Praasniekka on ortodoksien kirkkovuoden toiseksi tärkein juhla - tärkein on tietysti pääsiäinen - ja ainakin noihin kahteen juhlaan yritän päästä tyttöjen kanssa kirkkoon. Kummankin jälkeen on seurakuntasalilla juhlaruokaa ja ohjelmaa, mikä tietysti aiheuttaa likoille melkoisen vääristyneen kuvan tuosta kirkossakäynnistä... No enivei, kunnioitamme usein noita juhlia pukeutumalla sarafaaniin. Tällä kertaa emme. Ihan vaan, kun en nyt oikein jaksanut ja Tiia-Maijalla ei ole sopivan kokoista sarafaania. Tytöillä oli kiilaferret, mie vedin ihan suorat housut + neuletakki -linjalla. Ilahduin, että juhlassa oli muutama sarafaani ja jopa yksi Ruokolahden kansallispuku, jossa suureksi tyydytyksekseni oli vielä asianmukainen huntu! Loistavaa!
Illalla piti tietysti parkkeerata telkkarin eteen Linnan juhlia tuijottamaan - ja kansallispukuja bongailemaan. Auttelin samalla Tiia-Maijaa harjoittelemaan matematiikan kokeeseen, joten jotain saattoi mennä silmien ohikin. Huomasin ainakin 6 kansallispukua, mikä on enemmän kuin viime vuosina on ollut. Noista kuudesta puvusta yksi oli Tuuterin puku, johon ei ole tehty lainkaan aikuisen päähinettä ja se on siksi vähän hankala juttu. Yksi oli miehen puku (Etelä-Pohjanmaa?), joka oli ilman päähinettä, mutta jäin miettimään, että olisiko miehellä päähine saanut päässä ollakaan kättelyn aikana ja olisko se ollut mukana sitten jossain jemmassa. Sen miehen rouvalla oli Etelä-Pohjanmaan puku ja siinä tykkimyssy! Myös kolmella muulla kansallispukuisella naisella näin tykkimyssyn päässä, JEE! Suodatin sujuvasti heidän pukunsa muuten ja tässä telkkarikin avusti suuresti, kansallispukuja ei juuri näytetty. Keskityin iloitsemaan niistä päähineistä :)
Muoks: Kirjoitin pitkät pätkät ja puolet katosi bittiavaruuteen ja nyt muistan kadonneesta loput: Heti alussa sisään tuli yksi muinaispuku ja bongasin myös yhden sarafaanin (feresin) jonkun ortodoksikirkon edustajan rouvalla. Siinä ei ollut päähinettä ja se oli kankaaltaankin sellaista, että hiukan ihmettelin pukuvalintaa...
Selostajat sekoilivat ja se kai on jo tullut kaikille selväksi. Kansallispukukorvaan osui se lause, kun (Hanna Sarén?) loihe lukemaan papereistaan muuan Saamen puvun kohdalla, suunnilleen näin: "pukuja on suomenkielisellä alueella noin kaksisataa ja ruotsinkielisellä alueella 180". En tietysti tiedä Saamen puvuista tarpeeksi, voidakseni väittää, että niistä ei ollut kyse, mutta kyllähän tuo taitaa ihan kansallispukuja koskea. Ymmärrän, että siinä tohinassa ja kaikkien eri tahojen toivomien huomiointien ja kommenttien keskellä on kamalan vaikea muistaa ja ehtiä kaikkea. Kukahan siihen kommentointiin ja juontoon keksisi toimivan tavan?
Suomalaiset blogit taatusti pursuavat tänään muotiluomusten arvosteluja. Jätän ne siksi muille, mutta haluan osoittaa sormella Marco Bjurströmiä, jolla oli melkein yhtä upeat punaiset kengät kuin miulla sekä Jenni Vartiaista, joka puvussaan oli aivan häikäisevän kaunis!
Ihan samalla silmällä katselin ja samat näin kuin sinäkin. Kansallispukuja oli, mutta niitä ei kommentoitu lainkaan ja sitten tuo kömmähdys selostajalta saamenpuvun kohdalla oli paha. Kun toinen saamenpuku oli tulossa, niin kuva vedettiin nopeasti pitkään laahukseen ja tuo kättely meni ohi. Vähän suuremmalla kunnioituksella ja paremmilla tiedoilla pitäisi televisioväen varustautua kansallispukuja ja vastaavia kohtaan. Sen ortodoksipapin vaimon sarafaanin olisin halunnut nähdä paremmin. Kangas kyllä oli retonkia, mutta vyö hulppea. Parina heillä oli minusta hyvä pukuvalinta. Käänsin yhdeksältä kanavaa suursuomen lapsiin, joten myöhemmät kuvat jäivät näkemättä.
VastaaPoista