Aaaaaah!

Sauna pesty, kuusi sisällä, kinkku paistettu ja maistettu, tryffelimassa jääkaapissa, lahjat paketeissa, laatikot haettu, sinappi ja jätkänkynttilä saatu (kiitos S!) piparkakkumaailma väsätty ja Kansallispuku-foorumin joulukalenterin viimeinen luukku julkaistu. Joulu!

Meillä on muodostunut jo perinteeksi rakentaa piparkakkutal... krhm... piparkakkumaailma jouluksi. Talostahan tuo on lähtenyt, mutta kun miulla on tuo hillitön vimma pistää aina vähän paremmaksi. No, tänä vuonna tytöt halusivat eläintarhan. Kaikki ihmiset ja suurin osa eläimistä on nimetty ystävien, sukulaisten ja lemmikkien mukaan. Piparkakkueläintarhan kuvien myötä toivotan Sinulle onnellista ja rentouttavaa joulun aikaa!

Talvi on tullut eläintarhaan, mutta tässä maailmassa lumikin on lämmintä, eikä edes savannin eläimiä palele!

Tuo huiskutteleva nainen sillalla olen kuulemma mie :)

Jack Russelit Noppa ja Sisu ja emäntänsä M ovat lähteneet eläintarhaan. Tiia-Maija tähyilee käärmetalon katolle ja Leea-Mari on lippuluukulla jidin (miun isä) kanssa.

Huu, pelottavia krokotiileja!

Nämä possut säästyivät tällä kertaa Suurelta Kunnialta päätyä joulupöytään - tavallaan...

Käärmetalon katolla keikkuva apina lällättelee mamballe, koska se tietää ehtivänsä karkuun, niinkuin ehtii perhonenkin. Ja eihän se mamba kavereita puraise muutenkaan, jouluna varsinkaan.

Joku on tainnut unohtaa käärmetalossa terraariot auki!

Nämä uljaat ravihevoset ovat Legas ja Red foxes fame, "meidän tyttöjen" hevoset, joista jälkimmäisestä on oikeassa maailmassa jo tehty metukkaa, mutta piparkakkumaailmassa sekin saa vielä rouskuttaa porkkanaa!

Miun mies on myymässä lippuja jidille (miun isä) ja Lellulle.

Jack Russelit Sisu ja Noppa

Linkki radiojuttuun

Tässä Räisälän hunnun päärmäyksen lomassa tulin vain vinkkaamaan kuuntelemisen arvoisesta radiojutusta, jossa Leena Holst puhuu kansallispuvuista!

Tahmeeta

Taas on niin kuin upottavassa hangessa pohrais. Kiire olis ja intoa, mut ei vaan pääse eteenpäin. Kaikenlaista pientä ylimääräistä hoidettavaa riittää vähän joka päivälle. Mukavia juttuja, niinkuin tänään yrittäjien joululounas, jonne kerrankin sain oikein oman miehen seuralaiseksi. Silti niihin suttaantuu aikaa kamalasti. Postittamista, joulukortteja, sähköposteja, Kansallispuku-foorumin joulukalenteri, huomenna yksi artesaaniopiskelijan näytön arviointi jne.

Töitä on ja työintoakin, kun malttais istua tekemään. Mie oon sillä lailla vinoon vääntynyt ihminen, että hoitamattomat asiat vaivaavat niin paljon, etten voi keskittyä muuhun. Ja ihan itse olen kuoppani kaivanut ja väärin aikataulut arvioinut (tai ollut arvioimatta). Että pakkoko se on askarrella-paskarrella 70 joulukorttia, häh?

Vielä postimerkit...

Tänään sain kaiken muun juoksemisen ohella jopa puolattua langat seuraavaa kalminkkia varten. Tästä se lähtee.

900 grammaa lankoja puolattuna + loimi = 0,8 m kalminkkia, toivottavasti jo tällä viikolla.

Noo, ettei nyt ihan tohinaks menis, niin lähden postiin. Mutta huomenna kudon - siihen saakka kunnes pitää lähteä sinne näytön arviointiin...

Omituisuuksia

Tämä kirjoitus kuuluu niihin, joissa ei ole sanaakaan kansallispuvuista, sarafaaneista tai ylipäänsä mistään muustakaan älykkäästä, joten ohita vapautuneesti, jos niin tahdot!

Susannan työhuoneen Susanna antoi blogissaan lukijoille tunnustuksen,
jonka myötä täytyy kertoa viisi omituista ominaisuutta itsestään.

Susannan omien paljastusten sekä kommenttilaatikon perusteella kaikilla on hienoja omituisia tapoja ja ominaisuuksia! Lukekaa sieltä, hervottomia! Olen tässä yrittänyt miettiä ja kysyin mieheltäkin, mutta ei hänkään mitään keksinyt (tai uskaltanut sanoa, viisas mies kun on...). Jotain nyt kuitenkin, koittakaa kestää:

1. Suoristaminen.
Sohvilla lojuu ryönää, vaatteita ja leluja lattioilla, paperit ja lehdet vellovat ruokapöydällä merenä, jossa läppäri yrittää pysyä pinnalla, mutta taulut ovat suorassa! Näen, jos ne eivät ole ja monessa paikassa joudun ihan todella hillitsemään itseäni, etten mene suoristelemaan kylässä tai julkitiloissa tauluja ja seinävaatteita. Usein epäonnistun ja suoristan vaivihkaa. Luin sieltä Susannan työhuoneen blogin kommenteista, että joku vastaavan neuroosin omaava oli onnistunut pudottamaan jonkun valtavan seinävaatteen. Täytynee harjoittaa suurempaa itsehillintää.

Taululista on suoristajaneurootikon ystävä - jos se on suorassa!

2. Varpaat
Miulla on omituiset varpaat. Ukkovarvas ja kaksi seuraavaa ovat täsmälleen saman pituiset. Arvatkaapa, onko tämän muotoisiin jalkoihin olemassa kenkiä! Lisäksi varpaankynnet kasvavat kohti taivasta ja varpaat ovat kippurassa. Kuten rakas ystäväni M kerran lohkaisi: toiset on vaan laskeutuneet puusta vähän myöhemmin kuin toiset! Tuo kynsiasia on oikeastikin ongelmallinen, koska kynsiä ei voisi leikata liian lyhyiksi, etteivät kynsivallit tulehdu, mutta jos ne kasvavat yhtään pidemmiksi (kuten nyt kuvaushetkellä ovat), kenkä painaa niitä ja sukat repeytyvät ja nimettömän varpaan kynsi työntyy keskivarpaan sisään. Auts. Jos jotain itsessäni inhoan, niin noita varpaita.

Puuhun näillä pääsisi näppärästi, mutta kenkiin ne eivät sovellu.

3. Sorminautinto
Ei, nyt ei kyse ole siitä, mitä ajattelit, hyi hyi!
Kun (miehen) tukka on sopivanpituisella sängellä, tuollainen 1-2 mm pituinen ja sitä työntelee sormenpäillä kevyesti vastakarvaan, siis ihan pienellä liikkeellä niin, että hiusten latvapäät törmäävät sormenpäihin ja niitä ikäänkuin pyöritellään, tuntuu se sormenpäissä taivaalliselta! Parransänki on ihan liian kova ja karkea tähän, sen pitää olla pehmeähköä hiusta.

Aah.

4. Puhun, laulan ja torun itseäni ääneen.
Luulen, että tämä ei ole niin omituista, kuin ihmiset antavat ymmärtää. Olen pääasiassa yksin täällä töissä ja lauleskelen välillä kovaankin ääneen, mitä mieleen juolahtaa. Kommentoin radiojuontajille, varsinkin haukun heitä hölmöiksi, jos laukovat hölmöjä (ja sitten vaihdan kanavaa). Jos töllöilen jotain, niin purpatan ääneen siitä itselleni tyyliin: "Idiootti! Jos nyt kumminkii tehtäis tää kunnolla!" Teen samaa myös tuolla ihmisten ilmoilla, varsinkin jos hämmennyn jostain tilanteesta tai mokastani. Tajuan yleensä mumisseeni ääneen vasta jälkikäteen. Noloa.

5. Kirjoitan sormeen.
Tämä liittyy vähän tuohon edelliseen. Kun en voi sanoa ajatuksiani ääneen, huomaan kirjoittavani ne tai ainakin "painavimman" sanan kirjain kerrallaan etusormen kynnellä peukaloon. Esimerkkinä vaikka se, jos joku loukkaa minua ja esittää asian niin, että loukaantumisen osoittaminen näyttäisi lapselliselta, hymyilen ja vähättelen, että eipä tässä mitään, mutta sormissa vaan suhisee, kun kirjoitan "haistapaskahaistapaskahaistapaska"... Ja usein vielä "pyyhin" tekstin pois kirjoitettuani sen. Olen joskus miettinyt, että tekeekö tätä kukaan muu. Ja sitä, että tajuaako joku, että kirjoitan ja pystyykö sen lukemaan. Nyt kun paljastin tämän, täytyykin olla varovainen...  Ja nyt tuli myös mieleen, että tulkitaankohan se jonkinlaiseksi hermostumisen merkiksi - tai tavallaanhan se sitä onkin, mutta vähän mutkaisesti.

Todellisten ajatusten purkautumistie

Tähän olisi hauska saada kommentteja teidän omituisista ominaisuuksistanne! Lisäksi annan tämän tunnustuksen seuraaville blogisteille:

1. Second thoughts

2. Myrkyttären nurjempi puoli

3. Ti-ti-tyy

4. Nollavaimo

5. Ellisofia

6. Bonuksena Partapapalle, kun kerran kävi "pyytämässä" XD

Olkaatten hyvät :)

Itsenäisyysjuhlintaa

Meillä on kirkon praasniekka aina itsenäisyyspäivänä, se kun on myös Pyhän Nikolauksen päivä ja Imatran ortodoksinen kirkko on hänelle pyhitetty. Praasniekka on ortodoksien kirkkovuoden toiseksi tärkein juhla - tärkein on tietysti pääsiäinen - ja ainakin noihin kahteen juhlaan yritän päästä tyttöjen kanssa kirkkoon. Kummankin jälkeen on seurakuntasalilla juhlaruokaa ja ohjelmaa, mikä tietysti aiheuttaa likoille melkoisen vääristyneen kuvan tuosta kirkossakäynnistä... No enivei, kunnioitamme usein noita juhlia pukeutumalla sarafaaniin. Tällä kertaa emme. Ihan vaan, kun en nyt oikein jaksanut ja Tiia-Maijalla ei ole sopivan kokoista sarafaania. Tytöillä oli kiilaferret, mie vedin ihan suorat housut + neuletakki -linjalla. Ilahduin, että juhlassa oli muutama sarafaani ja jopa yksi Ruokolahden kansallispuku, jossa suureksi tyydytyksekseni oli vielä asianmukainen huntu! Loistavaa!

Illalla piti tietysti parkkeerata telkkarin eteen Linnan juhlia tuijottamaan - ja kansallispukuja bongailemaan. Auttelin samalla Tiia-Maijaa harjoittelemaan matematiikan kokeeseen, joten jotain saattoi mennä silmien ohikin. Huomasin ainakin 6 kansallispukua, mikä on enemmän kuin viime vuosina on ollut. Noista kuudesta puvusta yksi oli Tuuterin puku, johon ei ole tehty lainkaan aikuisen päähinettä ja se on siksi vähän hankala juttu. Yksi oli miehen puku (Etelä-Pohjanmaa?), joka oli ilman päähinettä, mutta jäin miettimään, että olisiko miehellä päähine saanut päässä ollakaan kättelyn aikana ja olisko se ollut mukana sitten jossain jemmassa. Sen miehen rouvalla oli Etelä-Pohjanmaan puku ja siinä tykkimyssy! Myös kolmella muulla kansallispukuisella naisella näin tykkimyssyn päässä, JEE! Suodatin sujuvasti heidän pukunsa muuten ja tässä telkkarikin avusti suuresti, kansallispukuja ei juuri näytetty. Keskityin iloitsemaan niistä päähineistä :)

Muoks: Kirjoitin pitkät pätkät ja puolet katosi bittiavaruuteen ja nyt muistan kadonneesta loput: Heti alussa sisään tuli yksi muinaispuku ja bongasin myös yhden sarafaanin (feresin) jonkun ortodoksikirkon edustajan rouvalla. Siinä ei ollut päähinettä ja se oli kankaaltaankin sellaista, että hiukan ihmettelin pukuvalintaa...

Selostajat sekoilivat ja se kai on jo tullut kaikille selväksi. Kansallispukukorvaan osui se lause, kun (Hanna Sarén?) loihe lukemaan papereistaan muuan Saamen puvun kohdalla, suunnilleen näin: "pukuja on suomenkielisellä alueella noin kaksisataa ja ruotsinkielisellä alueella 180". En tietysti tiedä Saamen puvuista tarpeeksi, voidakseni väittää, että niistä ei ollut kyse, mutta kyllähän tuo taitaa ihan kansallispukuja koskea. Ymmärrän, että siinä tohinassa ja kaikkien eri tahojen toivomien huomiointien ja kommenttien keskellä on kamalan vaikea muistaa ja ehtiä kaikkea. Kukahan siihen kommentointiin ja juontoon keksisi toimivan tavan?

Suomalaiset blogit taatusti pursuavat tänään muotiluomusten arvosteluja. Jätän ne siksi muille, mutta haluan osoittaa sormella Marco Bjurströmiä, jolla oli melkein yhtä upeat punaiset kengät kuin miulla sekä Jenni Vartiaista, joka puvussaan oli aivan häikäisevän kaunis!

Luukku auki!

Tiistaina värjäilin sulkkuvyölankoja sarafaanikurssia varten. Tiedäthän ne päivät, kun visio on selvä, mutta tulos ei vastaa sitä ja korjausyritykset upottavat syvemmälle suohon. Niitä on. Mutta tiistai ei ollut! Yritys oli rohkea. Silkkilanka, jota värjäsin, oli valmiiksi lohenpunaista. Värjään ihan Nitorin prismasittareista saatavilla väreillä. Tavoitteena oli saada aikaan kultaa ja viininpunaista. "Kultaa" päätin tehdä vaan ihan lämpimällä keltaisella, olihan langassa jo punertava alkusävy. Lannistus talloi mieltäni, kun kattilassa lillui oransseja lankoja. Mutta niin vaan kävi, että kun värjäysaika oli täynnä, olivat langat kauniin kullankeltaisia! Viininpunaisia varten lisäsin punaiseen väriin kaksi rapsausta sinistä (huomaa tarkat mitat...). Värjäysliemen väri näytti suht lupaavalta, joten sekaan vaan. Taas ensin näytti roosalta, mutta sieltä se viininpunainen sävy tuli, ihan itsestään! Silloin kun hommat onnistuvat näin, on ihan voittaja-olo! Sellainen, että kaikki mihin kosken, muuttuu kullaksi! Siitä fiiliksestä pitääkin sitten repiä taas aika monen päivän paarustamiseen ;)

Sulkkuvyölankoja

Noin muuten työn alla on Kivennavan paita ja sen rekko. Olen saanut kirjontarytmistä kiinni. Rekon tekeminen on mukavaa, nopeampaa kuin pelkäsin ja meidän normaalit sisävalot riittävät syksyn valonnielevästä pimeydestä huolimatta. No, hidastahan se silti on, mutta mukavaa! Ja tekemistä siivittävät äänikirjat. Edellinen taisi olla Seppo Jokista, nyt menee Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Eläköön kirjaston äänikirjavalikoima! Toivottavasti se laajenee pian... Luen myös ihan paperikirjoja paljon ja yhtä aikaa äänikirjojen kanssa. Joskus, jos molemmat ovat samaa tyyliä, ne menevät sekaisin, joten yritän valita mahdollisimman erilaiset kirjat.

Kivennavan rekon kirjonta etenee, rivi riviltä kuvio täydentyy ja mieli rauhoittuu.


Eilen oli kansallispukukurssin viimeinen kerta ennen joulua. Pidin pienet tuntsarit opiskelijoille, jotka yllättyivät sekä siitä, mitä oli jäänyt mieleen, että siitä, mitä ei. Näytin kuvia, 10 pukua ja 10 yksityiskohtaa, joista piti tunnistaa asioita ja sijoittaa ne läntiseen tai karjalaiseen pukualueeseen. Hauskaa oli ja moni asia taisi selkeytyä! Idean sain Inga Pihlhjertalta, kiitos!

Opiskelijat antoivat miulle joululahjaksi Virkkukoukkusen pussukan!
Kiitos ihanaiset, näitä ei vaan voi olla liikaa!

Eilen oli hieno päivä kahdella muullakin tavalla. Leea-Marin, 5-v., hammas on heilunut jo pidemmän aikaa ja eilen päiväkodissa se oli irronnut! Illalla hän touhotti sen huolellisesti tyynyn alle ja hammaskeiju kävi suorittamassa vaihtonsa. Likka kasvaa isoksi!

Ja mie kävin illalla ystävän kanssa kuuntelemassa Club for fivea. I h a n a a !

Tänäänkin on merkittävä päivä, tänään auotaan luukkuja! Leea-Mari avasi aamulla Päivä paloasemalla -tapahtumasta saadun palomieskalenterin (hmm, äitikin vois huolia sellaisen ihan oman palomieskalenterin, mut vähän toisenlaisella kuvituksella :P ) sekä Nalle Puh -lehden mukana tulleen kalenterin. Molemmat kuvakalentereita. Ja koska näinä yltäkylläisyyden aikoina joulukalentereitakin pitää olla pilvin pimein, niin jo aika monennen kerran kätkin kouluaikoina tekemäni kuusikalenterin pusseihin vihjeitä. Kyllästyin parissa vuodessa pusseihin mahtuvaan pikkukrääsään, joten kätken pusseihin vihjeet ylläreitten etsintään. Leea-Marin vihjeissä on lähikuvia piilopaikoista. Tiia-Maija, 10-v. (,jolla myös on palomieskalenteri ja Aku Ankka -lehden mukana tullut kuvakalenteri), saa harjoitella moninaisia taitoja, vihjeissä on englanninkielisiä, on kirjaimia, joista pitää muodostaa sana, runomittaisia arvoitusvihjeitä ja on jopa yksi, johon tarvitaan kompassi ja askeleita laskemalla päätyy toivottavasti oikeaan paikkaan! Vihjeiden perusteella löytyy sitten kaikenlaista pitkin vuotta haalittua enemmän ja vähemmän tarpeellista: kirja, dvd, konserttiliput, vihko, joulukoriste jne.

Hyvin palvellut kuusi

Mie oon tehnyt siullekin joulukalenterin! Tai viimevuotisen ahkeroin ihan itse, tällä kertaa saan apua kansallispukuväeltä! Käy kurkkaamassa ja mainosta kamuillekin :) Jännittävää joulun odotusta!