Huntusoppaa valkosipulilla

Pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja tietysti flunssa yrittää kaataa miut sänkyyn. Söin aamupalaksi valkosipulilla kuorrutettua leipää ja samalla tapaa aion kuorruttaa myös lounaan. Ensi viikosta on tulossa melkoisen rankka: tiistaina ajelen käymään Hesassa, pidän illalla Helsingin kalevalaisille "luennon" kansallispukuun pukeutumisesta, sen huollosta ja säilytyksestä. Keskiviikkona on kurssipäivä ja illalla Lappeenrannassa sarafaaniluento ja tarvikeinfo 4.11. alkavaa sarafaani- ja feresikurssia varten. Torstai saattaa mennä koomassa ja tavaroita purkaessa, perjantaina ajelenkin jo Joutsaan äitin ja isin hoiviin, siellä meillä on jokasyksyiseen tapaan askartelupäivä - tällä kertaa pääsen itsekin opettelemaan uutta, siinä sivussa opetan pieniä helmitöitä.

Koska keho kertoo huilin paikasta, otan ihan rauhallisesti. Eilen sidoin Räisälän hunnun ja lähetin sen takaisin omistajalleen. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, siinä oli pieni reikä, jonka parsin:



Ompelin hunnulle sykerölaitteen:



Poimutettu, kuiva huntukangas näyttää tältä:



Koska en ottanut tuosta hunnusta sidottuna kuvia, laitan tähän aiemmin sitomani Räisälän hunnun kuvia:



Tänään tulostelen kopioita ensi viikon luentoja varten ja huollan asiakkaan Kaukolan huntua. Se oli joskus vuosia sitten rasvattomalla maidolla tärkätty. Se on poimutettu samaan tapaan kuin tuo Räisälän huntu ja maito oli kellastuttanut sen raidalliseksi. Lika ei lähtenyt tavallisessa pesussa, joten otin järeämmät aseet käyttöön ja valkaisin hunnun keittämällä:



En tajunnut ottaa siitä kuvaa ennen huoltoa. Keittämällä sain lähes kaiken kellertymän pois, vain päärmeisiin jäi joihinkin kohtiin hiukan keltaista. Nyt huntu lillii tärkkivedessä ja seuraavaksi menen poimuttamaan sen.

Ulkona on upea sää, yön myrsky pesi harmaan pois ja aurinko hohtaa ruskan värjäämissä puissa. Harmittaa, että flunssa estää lenkkeilyn, mutta imen värienergiaa ikkunan läpi ja kerään voimia ensi viikkoon.